Onko perustulo ideologinen valinta?

Poliittisessa keskustelussa törmää tuon tuostakin väitteisiin, että perustulo olisi ideologinen valinta. Ideologisena valintana se esitettiin myös Kansan Uutisten Viikkolehdessä (17.8.2018). Minä olen kuitenkin tyytymätön tuohon väitteeseen ja sen sisältämään ajatukseen. Väitettäessä, että perustulossa olisi kysymys ideologista valinnasta, silloin aliarvioidaan muita tekijöitä ja johdetaan perustulokeskustelua harhaan.

Miten perustulo istuu olemassa oleviin tulonjako- ja tulonsiirtojärjestelmiin?

Oli sitten kysymys kaikille yhtäläisestä (universaalista) vastikkeettomasta perustulosta tai sen eri versioista, kuten osittaisesta perustulosta tai osallistumistulosta, on kysymys ensisijaisesti tulonjaosta ja tulonsiirroista sekä siitä, miten ne yhteiskunnassa toteutetaan. Kun puhutaan tulonjaosta ja tulonsiirroista on edelleen olennaista, että millaisessa institutionaalisessa ympäristössä uudistuksia toteutetaan. On eri asia, toteutetaanko uudistuksia pitkälle kehittyneen hyvinvointivaltion vai vasta kehitysvaiheessa olevat hyvinvointivaltion kehyksissä,

Pitkälle kehittyneissä hyvinvointivaltioissa, kuten Suomessa, perustulo törmää olemassa oleviin tulonjako- ja tulonsiirtojärjestelmiin ja synnyttää kilpailua eri järjestelmien kesken etuisuuksien kattavuudesta, rahoituksesta ja järjestelmien keskinäisestä työnjaosta. Suomessa perustulo kilpailee esimerkiksi työttömyysturvajärjestelmien ja työvoimapoliittisten tukijärjestelmien sekä perhevapaajärjestelmien ja toimeentulotukijärjestelmien kanssa. Kysymys ei ole ainoastaan siitä, että perustulo tulisi kilpailemaan olemassa olevien järjestelmien kanssa tai paikkaamaan niiden jättämiä aukkoja, vaan myös sitä, että perustulo haastaisi vanhojen tukijärjestelmien toimintaperiaatteita ja kannatusta (legitimiteettiä) kansalaisten keskuudessa (Halmetoja ym 2018).

Jos väitetään, että perustulossa on kysymys ideologisesta valinnasta, väistetään ja kartetaan niitä tosiasiallisia tekijöitä, jotka tekevät perustulon toteuttamisesta vaikean. Perustulo herättää huolet huolestuneisuutta ja levottomuutta erityisesti niiden ryhmien keskuudessa, jotka ovat hyötyneet ansiosidonnaisten ja olemassa olevien etuisuus järjestelmien eduista.

Pikemminkin tulisi sanoa, että perustulossa kyse on poliittisesta vallasta ja muutosvastarinnasta. Työmarkkinajärjestöt esimerkiksi ovat merkittäviä vallankäyttäjiä ansiosidonnaisten sosiaalietuuksien rahoittajana ja hallinnoijina ja siksi ne eivät mielellään näe, että heidän tontilleen tulee kilpailua. Ne ovat huolissaan omien järjestelmiensä rahoituspohjan kestävyydestä.

Kuka kylvää vastikkeetonta rahaa?

Edellä viitatussa Kansan Uutisten kirjoituksessa puhuttiin hervottomasti myös vastikkeettomasta rahasta. Kuka on esittänyt vastikkeetonta rahaa? Mielestäni tämä, jos mikä, on ideologista vallan käyttöä ja sumutusta. En tiedä ketään perustulon kannattajaa, joka olisi esittänyt vastikkeettoman rahan kylvämistä, vaan pikemminkin puolustanut kaikkien väestöryhmien oikeutta hyvinvointiin ja kohtuulliseen toimeentuloon. Se on tarkoittanut vaatimusta siitä, että lisääntyvää hyvinvointia ja rikkautta, joka on saavutettu yhteisvoimin, parantuneen koulutuksen, työn tuottavuuden kasvun ja teknologisten innovaatioiden avulla ja luonnonvaroja hyödyntäen, tulisi jakaa oikeudenmukaisesti kansalaisten kesken. Perustulo yhteiskunnallisena osinkona (social divident), osinkona kasvavasta varallisuudesta ja luonnonvarojen käytöstä, on ollut useimpien perustuloa esitysten taustalla yli 70 vuoden ajan.

Ajatus yhteiskunnallisesta osingosta tuntuu entistä keskeisemmältä juuri nyt, kun yhteiskunnallinen varallisuus on kasvanut mutta jakaantunut epätasaisesti.  BIEN 2018 -konferenssissakin esitettyjen puheenvuorojen mukaan perustulo voisi olla innovatiivinen keino jakaa ja käyttää tätä varallisuutta. Näin nähtynä perustulo on paljon laajempi ja innovatiivisesti tavoite kuin vain vastaus äärimmäiseen köyhyyteen ja olemassa olevien tulonsiirtojärjestelmien toimimattomuuteen.

Toisaalta on ihmeteltävää, että miksi ne, jotka puhuvat vastikkeettomasta rahanjaosta, eivät näe sitä tosiasiaa, että Suomessa on jo nyt olemassa monia sosiaaliturvajärjestelmiä, kuten esimerkiksi takuueläke, ilmainen kasvatus- ja koulutus sekä perusterveydenhoito, jotka pohjautuvat universalismin periaatteille eikä niidenkään kohdalla puhuta vastikkeettomasta rahan kylvämisestä, vaan ennen kaikkea siitä, että ihmisille pyritään takaamaan kohtuullinen hyvinvointi ja oikeus kehitykseen.

Milloin on perustulon aika?

Suomen perustulokokeilun ripeä eteneminen Sipilän hallituksen asialistalle ja siitä edelleen kokeiluksi sekä vastaavan tyyppiset kokeilut monissa muissakin maissa, ehtivät herättää jo ajatuksen, että olisiko nyt oikea aika sosiaalisille uudistuksille. Kokeilun alkaessa elettiin nousukautta mikä antoi liikkumavaraa sosiaalisille uudistuksille ja varsinkin houkutteli etsimään keinoja, joilla voitaisiin edistää työllisyyttä. Perustulokokeilua edeltäneet selvitykset antoivat merkkejä siitä, että perustulo voisi olla toimiva keino edistää mikroyrittäjien, free lancereiden ja itsensä työllistäneiden työllisyyden ja työurien kehitystä. Työvoimatoimistojen asiantuntijat puolestaan arvioivat, että perustulo vapauttaisi heidät ”oikeisiin tehtäviin”, työvoimapalvelujen ja neuvonnan vahvistamiseen (Koistinen ym 2017; Jolkkonen ym 2018). Hetken tuntui suorastaan siltä, että yhteiskunnassa patoutuneet ongelmat, kuten työmarkkinoiden rakenteelliset muutokset sekä työsuhteissa tapahtuneet muutokset, olisivat ajaneet uudistuksiin sosiaaliturvassa. Toisaalta, poliittisten päättäjien keskuudessa oli lisääntyvää ymmärrystä sille, että jotain tulisi tehdä, ainakin kokeilu.

Kaikki tämä tapahtui tilanteessa, jolloin koko maailma katsoi Suomeen ja oli kiinnostunut tietämään mitä täällä tapahtuu. Esimerkin innostamana tehtiin lukuisia aloitteita kokeilujen käynnistämiseksi mm Hollannissa, Skotlandissa ja Kanadassa.

Nyt sitten meitä koetellaan, perustulokokeilu peruttiin Kanadassa ja Suomen hallituskin tuntuu panevan jarrut päälle, perustulokokeilu ei toistaiseksi laajenneta uusiin ryhmiin. Miten tätä tulisi tulkita?

”Pian hän tulee”   (Samuel Beckett)

Kanadassa ja Suomessa tapahtuneiden takapakkien jälkeen, jotkut tutkijat, asiantuntijat ja poliitikot ovat esittäneet, että ”se on siinä koko perustulo”. Perusteluina tähän on viitattu sosiaali- ja terveysministeriön päätökseen rahoittaa vain nykyinen kokeilu loppuun, hallituksen sisällä kasvanut kiinnostus Britti-malliin universal creditistä sekä kielteiset uutiset Kanadasta. Mutta tässäkin kohden minä ajattelen toisin: on ennenaikaista haudata loistava idea, pian se perustulo kuitenkin tulee.

Perustelen kantaani kolmella näkökohdalla.

  • Ottaen huomioon sen millaista jälkeä talouden ja työmarkkinoiden muutokset (työsuhteiden epävakaus ja eriytyminen, työttömyysturvan aukot, pienituloisten työsuhteiden lisääntyminen jne.) ovat aikaansaaneet työntekijöiden sosiaalisessa asemassa oletan, että työntekijöiden sosiaaliturvaan on saatava perustavaa laatua oleva uudistus. Suomen työllisyysmallin jatkuvuus ja kilpailukyky edellyttää sosiaali- ja työllisyysturvan uudistamista. Perustulo uuden sukupolven ratkaisuna voisi olla yksi uudistamisen malli.
  • Vaikka poliittisella tasolla (puolueet, taloudellinen ja poliittinen eliitti, asiantuntijat) onkin nähtävissä horjuvuutta, mitä tulee kiinnostukseen perustuloa kohtaan, perustuloa kannattava ja siitä kiinnostuneiden asiantuntijoiden ja aktivistien ryhmä on entistä vahvempi. Sen saattoi mm lukea Tampereen BIEN konferenssin esitelmistä ja siellä käytetyistä puheenvuoroista. Konferenssi veti yli 300 osanottajaa lähes 50stä eri maasta. Käytetyt puheenvuorot, yli 150 esitelmää ja 12 dokumenttielokuvaa antoivat vakuuttavan kuvan siitä, että perustuloa koskeva asiantuntemus on nyt aivan eri luokkaa kuin mitä se oli esimerkiksi kymmenen vuotta sitten.
  • Voi olla, että Suomen perustulokokeilu menetti happensa poliittisten puolueiden ja päätöksentekijöiden keskuudessa, mutta sekin on ymmärrettävää, sillä SOTE –uudistus on varmasti vienyt poliittisen kentän muilta uudistuksilta. Asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että jos mitään ei tapahdu tässä asiassa, ja viimeistään sitten kun perustulokokeilun tulokset ovat tiedossa yhden koeryhmän osalta, voi tapahtua myös niin, että poliitikot joutuvat vaihtoon niin hallituspuolueissa kuin oppositiossakin.

Sen sijaan, että julistettaisiin perustulo kuolleeksi, olen varma, että sillä on monta elämää. Samalla ehdottaisin, että tutkittaisiin huolellisesti niitä tekijöitä, jotka saavat perustulon idean kiinnostamaan yhä laajempia ryhmiä kautta maailman ja toisaalta, arvioimaan yhteiskunnallisia olosuhteita, jotka mahdollisesti ovat perustulon tiellä tai avaavat sille uusia portteja.

Viitteitä ja luettavaa:

Calnitsky D (2018) The Employer response to the guaranteed annual income. Socio-economic review, Vol 0, nr 0, 1-25

Dermont C and Stadelmann-Steffen I (2017) Beyond Complex Welfare Systems: Citizens’ Opinion towards Basic Income proposals Compared.

Gavrel, F (2012) Participation, Recruitment Selection, and the MinimumWage. (https://halshs.archives-ouvertes.fr/halshs-01242505/document)

Halmetoja A. De Wispelaere J. and Perkiö J. (2018) A Policy Comet in Moominland? Basic Income in the Finnish Welfare State https://doi.org/10.1017/S1474746418000258

Jolkkonen A. Lemponen &Sireni M. (201) Naiset yrittäjinä Pohjois-Karjalassa. SPATIA Raportteja 2/2017 (http://www.uef.fi/documents/684392/830971/rap2_2017.pdf/f4d3c16b-8b35-47c6-9ab3-3ff6b399e67a)

Koistinen P. , Kurvinen A. Luoma-Halkola H. (2017) Perustulon työllisyysvaikutukset – Asiantuntijahaastatteluihin ja verrannollisiin esimerkkeihin perustuva arvio. KELA tutkimusosasto. Selvityksiä. (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/161312)

North D. (1990) Institutions, Institutional Change and Economic Performance, Cambridge University Press

Steenland, B (2006) Cultural Categories and the American Welfare State: The Case of Guaranteed Income Policy. AJS Volume 111 Number 5 (March 2006): 1273–1326

Van Parisj P. (2018) Basic Income and the Left. A European Debatte. Social Europe Edition.