Syntiset saunat ja keltaiset hameet

Tiina Miettinen
Tampereen yliopisto

”Kujaa ylös taivalsi iso romuluinen nainen yllään porton keltainen hame, joka oli vasemmalta sivulta nostettu niin ylös, että sääri näkyi siveettömästi melkein polveen asti.”

Näin kuvaa Kaari Utrio romaanissaan Viipurin kaunotar turkulaista prostituoitua, jonka päähenkilö Elina Folkentytär kohtaa Turun pahamaineisen kaupunginosan ”Helvetin” kujalla. Hyväsydäminen Kerttu ohjaa neidon etsimään tämän juopunutta isää ”porttosaunasta”, jossa itsekin työskentelee.

Kirjailija maalaa värikkään kuvan keskiajan Turun saunoista:

”Vartiovuoren rinteillä kiipeili joukko surkeannäköisiä, pahamaineisia hökkeleitä. Siellä oli myös useita saunoja, joissa sekä miehet että naiset saattoivat käydä kylpemässä yhtä aikaa. Ne eivät olleet sellaisia korkeatasoisia laitoksia kuin neitsyt Apollonian tarkalla silmällä valvoma Kivisauna – sinnehän naisilla ei ollut lainkaan pääsyä – vaan paheenpesiä, joista kunniallisen naisen ei sopinut tietää mitään.”

Romaanissa sekasaunat siis yhdistetään keltahameisiin porttoihin ja bordelleihin. Mutta oliko keskiajan Turussa Helvetti saunoineen? Turun historian parhaan asiantuntijan FT Veli-Pekka Toropaisen mukaan kirjallisuudessa mainitaan Vartiovuoren rinteellä talo nimeltä Helvetti, jonka omisti 1500-luvun lopulla Helvetin Sigfrid. Tieto on jo Wilhelm Ruuthin vuonna 1909 julkaistussa Turun historiassa. Todellisuudessa ”Helvetti” ei siis ollut kaupunginosa tai edes bordellisauna. ”Helvetti” on ollut melko tavallinen korttelin- ja talonnimi pohjoismaissa, jolla viitattiin paikan pohjoiseen sijaintiin. Toropaisen mukaan Turun Katinhännässä oli korttelin päässä myös alue, jota nimitettiin 1600-luvulla Betlehemiksi. Lisäksi kaupungista löytyi ihmisiä, joiden lisänimi oli Paradis eli Paratiisi.

Keskiajan eurooppalaisissa kaupungeissa oli sekä hyvä- että huonomaineisia kylpylöitä. David Nicholas käyttää Pohjois-Eurooppaa koskevassa tutkimuksessaan niistä sanaa bathhouse. Hänen mukaansa haureutta tosin harjoitettiin myös muissakin tiloissa. Tukholmastakin tunnetaan keskiajalta yleisiä saunoja. Tietysti on ymmärrettävää, että Kaari Utrio on pohjannut romaaninsa niihin tietoihin, joita on säilynyt Euroopan kaupungeista, sillä Turun vastaavista tietoja ei ole. Kirjailija on sijoittanut kylpylöiden tilalle Tukholman tapaan saunat jakaen ne huono- ja hyvämaineisiin.

Neitsyt Apollonian hyvämaineinen Kivisauna toimii romaanissa kaupungin valtaapitävien miesten keskeisenä neuvottelupaikkana. Väistämättä siitä tuleekin mieleen presidentti Kekkosen kuuluisa Tamminiemen saunaseura sekä 1960- ja 1970-lukujen poliittinen päätöksenteko, jossa saunominen oli keskeisessä roolissa. Useinhan sanotaan, että historiallinen romaani kuvastaa vähintään yhtä paljon ilmestymisaikaansa kuin sitä aikaa, jota se kuvaa. Viipurin kaunotar ilmestyi vuonna 1973.

Romaanin Turun Helvetin ”porttosaunoissa” työskentelivät keltahameiset prostituoidut kuten mainittu Helvetin Kerttu. Kaari Utrion luomat keltahameiset portot ovat piintyneet lukijoiden tajuntaan ja alkaneet elää omaa elämäänsä. Jopa sinä määrin, että keskiaikamarkkinoilla keltaiseen pukeutunut historian elävöittäjä saa yleisöltä epämieluisia huomautuksia huorien väristä. Huomauttelijat tuskin tietävät, että heidän käsityksensä pohjautuu lähes yksinomaan Kaari Utrion fiktiiviseen romaaniin, jonka julkaisemisesta tulee pian kuluneeksi 50 vuotta.

Myytti antiikin ja keskiajan ”keltahameisista portoista” on tosin tuttu muuallakin kuin vain Suomessa. Se toistuu itsestäänselvyytenä jopa suhteellisen tasokkaiden julkaisujen sivulauseissa. Keskiajan ja antiikin tutkijat eivät sitä kuitenkaan allekirjoita. Prostituoitujen pukeutumista kyllä säädeltiin keskiajalla, mutta vaihtelevilla tavoilla. Keltaista hametta ei mainita missään antiikista tai keskiajalta säilyneissä säädöksissä. Yhdessä vaiheessa Italian Pisassa prostituoiduille määrättiin keltainen nauha. Wienissä, Sevillassa ja Venetsiassa prostituoiduilla tuli olla keltainen pääkoriste tai huivi. Bergamossa ja Leipzigissä heille määrättiin keltainen viitta mutta Milanossa taas musta. Vielä useammin prostituoiduille määrättiin niin raidallisia pukuja, punaisia vöitä kuin valkoisia hattujakin sekä milloin mitäkin tunnusmerkkejä.

The New Swell’s Night Guide 1847. British Library.

Uskomus keskiajan prostituoitujen käyttämiin keltaisiin hameisiin onkin mitä ilmeisimmin syntynyt vasta 1800-luvulla. Aikakauden suhtautuminen eri väreihin heijastui muodissa: yläluokan naisten pukumuoti suosi hillittyjä sävyjä ja nuoret neidot pukeutuivat valkoisiin. Räikeät värit olivat rahvaanomaisia. Tuolloin myös uskottiin, että antiikin ajan prostituoidut olisivat pukeutuneet sahraminkeltaiseen. Nykytutkimuksen mukaan tästä ei ole kuitenkaan mitään todisteita. Joka tapauksessa 1800-luvulla kirkkaan keltaiset – ja myös punaiset – hameet yhdistettiin kaupunkien prostituoituihin ja ne alettiin mieltää maksullisten naisten ikiaikaisiksi tunnusväreiksi.

Kirjallisuus ja taide 1800-luvulla luonnollisesti vahvistivat käsitystä. Ajalle kuvaava on englantilaisen julkaisun The New Swell’s Night Guide painokuva vuodelta 1847. Siinä huonomaineiset naiset on kuvattu kirkkaankeltaisissa ja -punaisissa paljastavissa puvuissa. He myös tupakoivat ja juovat herraseurassa. Vastaavasti Henri de Tolouse-Lautrecin ikonisessa julisteessa vuodelta 1893 prostituoitu Jane Avril tanssii paheellista can-cania hulmuavassa keltaisessa hameessa. Jacques Offenbachin Orfeus Manalassa -operetin helvetinmusiikki onkin tutuin can-can-sävelmä. Voiko siis enää selvempää viitettä olla, että keltainen hame oli kaikkea muuta kuin kunniallisen naisen asu?

Henri de Toulouse-Lautrec 1893: Jane Avril. Color lithograph. Nelson-Atkins Museum of Art.

Kaari Utrion Viipurin kaunotar on kieltämättä viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu romaani. Kirjailijoilla on tietenkin täysi oikeus muokata menneisyyttä fiktiiviseen romaaniin. Tässä tapauksessa se on tehty niin uskottavasti, että fiktio on sekoittunut faktaan kuluneiden 50 vuoden aikana. Romaanista on otettu yhä uusia painoksia, joten Utrion fiktiivisen Turun ”Helvetin” paheelliset sekasaunat keltahameisine porttoineen tuskin kovin nopeasti katoavat lukijoiden mielistä.

Lähteet:

FT Veli-Pekka Toropaisen tiedonannot 7.7.2020.

Dittmore Hope, Melissa 2006 (ed.): Encyclopedia of Prostitution and Sex Work. Volume A-N. London.

Flanders, Judith 2014: Prostitution. Discovering Literature: Romantics & Victorians. British Library. https://www.bl.uk/romantics-and-victorians/articles/prostitution

Nichols, David 2009: The Northern Lands. Germanic Europe, c. 1270-c.1500. Wiley-Blackwell.

Nikula, Oscar 1987: Turun kaupungin historia 1521-1600, I osa, Turku.

Stempniak, Kasia: Fashioning Revenge. Costume, crime and Contamination in Barbey d´Aurevilly´s La Vengeande d´une femme. Teoksessa Fashioning Horror: Dressing to Kill on Screen and in Literature. Julia Petrov, Gudrun D. Whitehead

Rossi, Leena 2005: Häpeän strategiat eli miten prostituoituja eroteltiin kunniallisista ihmisistä myöhäiskeskiajalla. Ennen ja Nyt. Historian tietosanomat 1/2005 https://www.ennenjanyt.net/2005_1/rossi.html?fbclid=IwAR2rFWwZIpDMtE54Kxt940wZl8GwR_A-1pSJra2titb-Xe96XDjMYPKKBR8

Strong, Anise K: Prostitutes and Matrons in the Roman World. Cambridge 2016.

Tamminiemen lauteilla. Sauna. Suomen saunaseura ry:n jäsenlehti 2/2013.

Utrio, Kaari 1973: Viipurin kaunotar. Tammi. Helsinki.

Sauna, seurustelu ja seksi 1600-luvun Suomessa

Jenni Lares
Tampereen yliopisto

Olen, olen, olen, olen ongella ollut
ja saunan penkillä maannut
Kyllä ne kalat nyppiny on
mutta yhden vast’ olen saanut

Suomalainen kansanlaulu (https://open.spotify.com/track/7Jn2RAvHjnB27WMxgM0WVL?si=LeA_vkZMTAmTYGqZAlL1Sw)

Sauna oli uuden ajan alun suomalaisille tärkeä paikka: siellä peseydyttiin, suoritettiin maagisia rituaaleja, ja kuivattiin sekä savustettiin ruoka- ja juomatarpeita. Sauna saattoi sijaita joko asuinrakennusten yhteydessä, karjapihalla tai kauempana maatilan pihasta. Joskus saunan edessä saattoi olla kota tai eteinen, jota käytettiin likaisiin tai runsaasti vettä vaativiin taloustöihin, kuten pyykinpesuun, teurastukseen, viinanpolttoon tai oluenpanoon.

Sauna oli tärkeä myös ajanvietolle ja seurustelulle. Koko Pohjois-Euroopassa oli keskiajalla saunoja, joissa peseytymisen lisäksi syötiin, juotiin ja vietettiin aikaa ystävien kanssa. Uuden ajan alussa julkista saunomista alettiin kritisoida juuri seurallisuuden ja siitä seuranneiden moraaliepäilyjen takia. Ruotsin alueella keskiajalta periytyvä saunakulttuuri ja yhdessä kylpemisen perinne jatkui kuitenkin läpi uuden ajan, ja seurustelu on nykyajan saunailloissakin monesti peseytymistä tärkeämpää.

Viittaan tässä seurustelulla yhdessäoloon, ajanviettoon ja seuranpitoon myös isommassa seurueessa ja saman sukupuolisten välillä, en ainoastaan pariskuntien kesken. Saunalla seurustelu saattoi liittyä kylpemiseen, tai saunassa voitiin istua iltaa lämmittämättä sitä kuumaksi, samaan tapaan kuin muissakin asumisen ja oleskelun tiloissa.

Vaikka itse saunomista ei uuden ajan alun Ruotsissa nähty eroottisena alastomuudesta ja fyysisestä läheisyydestä huolimatta, sauna tarjosi erillisenä, lämpimänä tilana mahdollisuuksia seurustelulle myös kahden kesken. Jos sauna vielä sijaitsi pihapiirin ulkopuolella, tämä entisestään korosti mahdollisuuksia vetäytyä pois muiden katseiden ja valvonnan alta.

Italialainen diplomaatti Lorenzo Magalotti kuvasi päiväkirjaansa saunan matkallaan Tukholmassa vuonna 1674.
Kuva: Wikimedia Commons

Ala-Satakunnan oikeuslähteistä löytyy joitain kertomuksia saunasta seurustelupaikkana. On huomioitava, että oikeuden tietoon saunassa vietetty elämä päätyy lähinnä silloin, kun asiassa on syytä epäillä rikosta. Monet hyvässä hengessä vietetyt saunaillat jäävät aikakauden lähteissä pimentoon, sillä niitä ei ole ollut tarpeellista tuoda julkiseen käsittelyyn.

Hirvikoskelainen leski Valpuri Petterintytär kestitsi kyläläisiä ja muita vieraita saunassaan (badstuga) ennen vuoden 1688 joulua. Paikalla olivat hänen miniänsä, paikallinen sotilaanvaimo, ratsumiehen leski, sotilas sekä naantalilainen porvari. Vieraille oli tarjottu olutta, mutta vävyn saapuessa metsältä hän oli suuttunut anopilleen, sillä juoma oli tarkoitettu myytäväksi eikä kotona juotavaksi. Kun vävy lisäksi arvosteli anoppinsa juomatapoja, syntyi heidän välilleen tappelu. Kylpemisestä tai osallistujien pukeutumisen asteesta ei käsittelyn yhteydessä mainita. (KA Loimaa 6.–8.6.1689 Ala-Satakunta II KO a4:242–244; KA Loimaa 23–25.9.1689 Ala-Satakunta II KO a4:395–397.)

Saunassa vietettiin aikaa myös huittislaisessa Hannulan talossa. Kyläläiset kertoivat, että talon väellä oli tapana juoda yhdessä saunassa (gårdsfålket esom åfftast pläga dryko tilhopa i badstugu). Tavassa ei kenties muuten olisi ollut mitään epäilyttävää, mutta se laski liikkeelle huhun talon emännän, Valpuri Jaakontyttären ja naimisissa olevan sotilaan Erikin välisestä suhteesta. Erikin vaimo Kaisa Jaakontytär oli valittanut kyläläisille, ettei hänen miehensä enää rakastanut häntä. Kaisa majoittui omassa pirtissään, kun taas Erik asui Hannulan saunassa yhdessä Valpuri-emännän ja erään irtolaisnaisen, Lisbeth Olavintyttären, kanssa. Erik kertoi olevansa sairas, ja hänen oli parempi viettää aikaansa lämpimässä saunassa kuin vaimonsa kanssa samassa pirtissä, jota ei lämmitetty kovin usein. (KA Huittinen 26.–28.2.1652 Ala-Satakunta I KO a7:345v–346v.)

Lisbeth todisti, kuinka Erik ja Valpuri olivat usein ”lyöneet rahansa yhteen ja antaneet hakea olutta, jokaiselle oman tuoppinsa, kun heillä kävi vieraita” (haffwer dhe skutit pening tilhoppa, och låthit hämpta ööll, af någonne hwar sin ståp och henne besynnerlighen när fremmande fålck dem besöcka). Lisbeth ei ollut kuitenkaan nähnyt sotilaan ja emännän makaavan yhdessä. Myös Valpurin 15-vuotias piika todisti nukkuneensa emäntänsä kanssa joka yö saunan penkillä, kun sotilas oli nukkunut lauteilla (opå lauan).

Italialainen Guiseppe Acerbi matkusteli Ruotsissa vuosina 1798–1799. Hän julkaisi matkakertomuksessaan myös kuvan saunasta.
Kuva: Wikimedia Commons

Uuden ajan alussa kaikki ei-aviollinen seksi oli rangaistavaa, joten oikeuden edessä selvitettiin, oliko laitonta yhdyntää tapahtunut. Jos pariskunta oli naimaton, oli kyseessä salavuoteus (lönskaläge), josta langetettiin häpeärangaistus ja pieni sakko. Jos jompikumpi taas oli naimisissa, tekoa nimitettiin huoruudeksi (horeri, hoordom), josta rangaistiin häpeärangaistuksella ja korkealla rahasakolla, vakavissa tapauksissa myös kuolemalla. Hannulan talon tapauksessa epäiltiin kaksinkertaista huoruutta, josta voitiin tuomita kuolemaan, koska molemmat osapuolet olivat tahoillaan naimisissa. Aviorikosten vakavuudesta johtuen näytön piti olla vahva, ja tuomiokirjaan on kirjattu useiden todistajien lausuntoja.

Joissain tapauksissa sauna tarjosi suojaisan paikan seksille. Pirilän kylässä juhlittiin häitä vuonna 1692, ja tämän yhteydessä sotilas Heikki Mikonpoika Kara oli etsiytynyt saunaan Marketta Tuomaantyttären kanssa. Juhlatalon isännän poika Jaakko oli yllättänyt pariskunnan makaamasta saunan penkillä. Heikki oli noussut ylös ja poistunut valittaen, kuinka Jaakko oli keskeyttänyt hyvän tilanteen, kun hän oli juuri ollut menossa Marketan kanssa pidemmälle (ach broder när du nu hijt kom, nogh har dett alliest tagit lag, menande sin olåfliga begiärelsse med Margeta att befria). Marketta taas pelästyi Jaakkoa niin, että oli yrittänyt paeta saunan ikkunaluukusta. Kun Jaakko myöhemmin kysyi tästä, Marketta vastasi, ettei hän olisi mahtunut Heikin kanssa samasta ovesta ulos. (KA Kokemäki 16.–17.3.1694, Vehmaa ja Ala-Satakunta II KO a3:60v.)

Tapaus ei ollut ensimmäinen, kun pariskunta oli viettänyt aikaa saunassa. Eräs Anna Tuomaantytär kertoi Heikin maanneen hänen saunassaan Marketan ja muiden naisten kanssa. Heikki ei voinut kieltää tätä, mutta sanoi, että paikalla oli ollut muutakin väkeä, eikä hän ollut naisten kanssa kaksin. Heikki ja Marketta oli nähty yhdessä myös eräillä lapsenoluilla, kylän aitassa sekä nimismiehen ulkorakennuksessa. Kylillä myös huhuttiin, että Heikki olisi Marketan kaksivuotiaan tyttären isä. Heikki oli naimisissa, ja hänen vaimonsa oli yrittänyt puuttua miehen käytökseen jo aiemmin.

Näiden aviorikosepäilyjen todellisia tekoja ja aikomuksia voi tuomiokirjan perusteella vain arvailla. Ne kuitenkin kertovat maailmasta, jossa sauna oli peseytymisen ja terveydenhoidon lisäksi ajanvieton ja seurustelun paikka, ja jossa etenkin kaksin vietetty aika saattoi herättää epäilykset laittomasta parisuhteesta ja seksistä. Sauna seksin paikkana on tuttu myös suomalaisessa kansanperinteessä, kuten alussa mainitussa kansanlaulussa, ja myöhemmässä kirjallisuudessa. Väinö Linnakin sijoitti Akseli Koskelan ensimmäisen seksikokemuksen saunaan.

Lähteet:

KA, Kansallisarkisto, digitoitu http://digi.narc.fi/digi/

Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat

  • Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat
  • Vehmaan ja Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat

Kirjallisuutta:

Aalto, Seppo 1996. Kirkko ja kruunu siveellisyyden vartijoina. Seksuaalirikollisuus, esivalta ja yhteisö Porvoon kihlakunnassa 1621–1700. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.

Carlsson, Lizzie 1947. ”Om bad och badstugor i äldre tid.” RIG – Kulturhistorisk tidskrift vol. 30 no. 3 (1947:3) 113-141. https://journals.lub.lu.se/rig/article/view/8664, luettu 29.6.2020.

Forss, Charlotta 2019. Some like it hot – Sex and the sauna in early modern Sweden. http://notchesblog.com/2019/03/19/some-like-it-hot-sex-and-the-sauna-in-early-modern-sweden/, luettu 29.6.2020.

Kietäväinen-Sirén, Hanna 2015. Erityinen ystävyys. Miehen ja naisen välinen rakkaus uuden ajan alun Suomessa (n. 1650–1700). Jyväskylä studies in humanities 245. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6095-7

Miettinen, Tiina 2012. Ihanteista irrallaan. Hämeen maaseudun nainen osana perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun. Tampere University Press, Tampereen yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8887-0

Talve, Ilmar 1979. Suomen kansankulttuuri. SKS, Helsinki.