Ostia – Amor

Katariina Mustakallio
Tampereen yliopisto

Yleensähän tavataan sanoa Roma-Amor, mutta nyt täytyy tehdä tunnustus heti alussa. Ostiasta on viimeisten neljän vuoden aikana tullut suurin rakkauteni. Suomen Akatemian 2015-2019 rahoittama ja prof. Arja Karivieren johtama Tampereen yliopiston Ostia-tutkimusprojekti, Segregated or Integrated? Living and dying in the harbour city of Ostia 300 BCE-700CE, on vaikuttanut tähän olennaisesti.

Mutta palataan tarinan alkuun. Suomen Rooman instituutissa Villa Lantessa, joka hankittiin Suomelle 70 vuotta sitten, antiikin Rooman satamakaupunki Ostia on ollut kestotutkimusaiheena aina 1960-luvun Jaakko Suolahden tiilileimaprojektista lähtien. Suolahden työryhmä tutki Ostiassa tiilileimojen perusteella keisariajan maanomistussuhteita, tiiliteollisuutta ja mm. naispuolisia yrittäjiä, ja samalla selvitti tiilileimojen ajoittavia ominaisuuksia. Tähän työryhmään kuuluivat mm. Päivi Setälä, ensimmäinen naistutkimuksen professori Suomessa ja Margareta Steinby, Oxfordin yliopiston emeritaprofessori. 1980-luvun lopulla Anne Helttulan työryhmä tutki Ostian hautausmaata Isola Sacraa ja vainajista kertovia piirtokirjoituksia. Christer Bruun puolestaan järjesti Villa Lanten johtajakautenaan suuren kansainvälisen Ostia-konferenssin instituutissa. Kolmas aalto tuli nykyisen Suomen Rooman instituutin johtajan ja Tukholman yliopiston professorin Arja Karivieren johtajakaudella. Hänen tutkimusprojektinsa Suomessa ja Italiassa liittyvät Ostiaan ja Portukseen ja alueen myöhempään kehitykseen.

Heculeen temppeli, Ostia. Herculeen kultti oli Ostiassa keskeinen, temppelissä toimi mm. oraakkeli. Kuva: Katariina Mustakallio

Taustana Tampereen yliopiston Ostia-projektille oli jo oman Villa Lanten johtajakauteni lopulla 2013 pohjoismaisten instituuttien yhteistyö. Ne suunnittelivat tutkimusyhteistyötä juuri Ostian tutkimuksen alueella ja tämä yhteistyö muokkautui eri vaiheiden kautta Suomen Akatemian tutkimusprojektiksi, jonka keskeinen osio on juuri Vapriikin Ostia – portti Roomaan-näyttely. Olemme siis pitkän tutkimustradition ja yhteistyön jatkumossa, kun tutustumme Vapriikin näyttelyyn, joka onneksemme on auki vielä tammikuuhun 2021 asti, kunhan se pian taas avautuu.

Kätilö Scribonia Atticen hautareliefiä Isola Sacralta, 2 vs. jaa. Ainutlaatuinen kuvaus synnytyksestä.

Ostia, portti Roomaan -näyttely on ainutkertainen. Esillä on n. 200 artefaktia, joista monet ovat harvoin, jos koskaan olleet esillä. On hyvä muistaa, että edellinen suurempi Ostiaan keskittynyt kansainvälinen näyttely oli kaksikymmentävuotta sitten Genevessä, ja se oli ensimmäinen laatuaan. Tutkimusprojektimme jäsenet, ennen muuta Arja Karivieri ja Ria Berg ovat valinneet huolella esineitä, jotka kertovat ihmisten jokapäiväisestä elämästä, uskonnon merkityksestä, elämänkaaren eri vaiheista, vapaa-ajasta ja työn teosta, koska Ostia oli vilkas satamakaupunki, jossa ammattikunnilla oli keskeinen rooli.

Ostia oli monietninen ja monikulttuurinen, mikä jätti jälkensä myös arkipäivän elämään. Alueen asukkaita tutkineiden osteoarkeologien, ja nimiä ja sukuja tutkivien epigraafikkojen mukaan huomattava osa Ostian asukkaista oli peräisin eri puolilta Välimeren aluetta ja Pohjois-Afrikkaa. Sen kaduilla kuului monia eri kieliä ja harjoitettiin uskonnollisia kultteja. Osa väestä asui kaupungissa muutamia kuukausia vuodessa, osa taas vuodesta toiseen. Elämää sääteli se, oliko meri auki vai kiinni, oliko purjehduskausi vai talven ja keväänalun myrskyvaihe. Keskeisessä osassa oli viljakauppa, lähes kaikki Rooman miljoonakaupungin väestölle tuotava vilja tuli Ostian kautta ja se toimitettiin jokea pitkin Roomaan. Viljaa täytyi tuoda valtavia määriä Egyptin Aleksandriasta, Karthagosta, Sabrathasta ja muilta viljatuotannon alueilta, jotta yhteiskuntarauha olisi pääkaupungissa säilynyt. Viljakauppa oli keisarien erityisessä suojeluksessa ja viljan kuljetukseen, varastointiin ja kauppaan erikoistuneet Ostian ammattikunnat olivat myös erikoisasemassa. Sen lisäksi Ostiaan tuotiin tietenkin myös viiniä, öljyä, suosittua garum-kalakastiketta, ylellisyystuotteita, marmoreita, keramiikkaa ja tarve-esineitä… ja suosittuihin taistelunäytöksiin tarvittavia leijonia, norsuja ja muita villieläimiä.

Bacchusta ja Ariadnea kuvaava mosaiikki Ostiasta. Kuva: Katariina Mustakallio

Vapriikki on yhteistyössä Suomen Rooman instituutin ja projektimme kanssa julkaissut myös yli nelisataasivuisen teoksen Ostia portti Roomaan, joka avaa projektin tutkimustuloksia ja Ostia-tutkimusta laajemminkin suomalaiselle yleisölle. Mukana kirjoittajien joukossa on pitkän linjan tutkijoita, kuten Fausto Zevi, Heikki Solin ja Carlo Pavolini, kansainvälisiä antiikin kaupunkitutkimuksen tutkijoita kuten Ray Laurence ja Janet DeLaine, arkeologeja, osteoarkeologeja ja sosiaalihistorioitsijoita. Arja Karivieren ja Vapriikin Marjo Meriluodon toimittamaa upeasti kuvitettua teosta saa Vapriikin kirjakaupasta ja netistä. Tutkimusprojektillamme on tekeillä myös toinen kansainvälinen teos, joka ilmestyy tämän vuoden kuluessa ACTA IRF-sarjassa Roomassa.

Ostian arkeologisen alueen henkilökunta ja muut yhteistyökumppanimme, ennen muuta museokeskus Vapriikki, ovat tehneet parhaansa niin tutkimusprojektin kuin näyttelynkin suhteen ja olemme erityisen iloisia siitä, että Ostian arkeologinen alue sai kaivatun kansainvälisen tunnustuksen juuri tänä vuonna maaliskuussa, kun Euroopan komissio antoi sille Euroopan kulttuuriperintömerkinnän (European Heritage Label) Onneksi olkoon! Tanti auguri, Mariarosaria Barbera e Parco archeologico di Ostia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *