Tieteenala identiteettikriisissä

Avasin itselleni (vihdoin) Twitter-tilin. Yhteisöpalveluun tutustuessani näytölleni ilmestyi laatikko, jossa kehotettiin kertomaan itsestä lyhyesti. Selattuani muiden käyttäjien tilejä huomasin, että useimmat kirjoittavat profiilinsa kuvaukseen oman ura- tai opiskelutittelinsä.

“No niin”, ajattelin ja katsoin hyppivää kursoria näytölläni. Kuinka identifioisin itseni muutamalla sanalla? Virallisestihan olen puheviestinnän opiskelija. Vai laittaisinko tilini kuvaukseen sittenkin kansainväliseen tyyliin “communication student”. Tai ehkäpä vain viestijä.

Puheviestinnän professori Pekka Isotalus kirjoittaa Prologosen blogissa 30.10. julkaistussa kirjoituksessa että: “- – tieteenalamme on tietynlaisessa identiteettikriisissä – halusimme sitä tai emme.. Nimittäin suomalaisissa yliopistoissa ei opiskella ensi syksyn jälkeen enää puheviestintää vaan viestintää. Tampereen yliopistossa muutos näkyy oppiaineen nimen muutoksessa. Opintojen rakenne pysyy siis edelleen muutoksesta huolimatta verrattain samana.

Isotaluksen mukaan identiteettikriisi on ennen kaikkea myönteinen asia, koska sen kautta voimme peilata historiaamme nykyhetkeen ja ottaa rohkeasti suunnan tulevaan. Mitä on siis historian saatossa tapahtunut, että juuri minusta tuli puheviestinnän opiskelija?

Puheviestinnän historia ulottuu kauas Antiikin Kreikkaan, jopa 2500 vuoden päähän. Länsimaisen ajattelun isänä tunnettu Aristoteles loi ajatuksen retoriikasta (= vaikuttamisesta), mistä juontaa myös ainejärjestömme Reettoreiden nimi. Aristoteles loi havainnoistaan tieteenalan tutkimalla esimerkiksi puhetta ja esiintymistä. Tämä vuosituhansien takainen työ näkyy edelleen puheviestinnän opetuksessa ja tutkimuksessa.

Puheviestinnän opetuksen polku Suomessa on ollut pitkä ja monitahoinen. Retoriikka rantautui Suomeen vuonna 1640, ensimmäisen yliopiston myötä. Turun Akatemiassa tämä tarkoitti latinankielen kirjoittamisen ja puhumisen opettamista.

Opetuksen suunta siirtyi hiljalleen puhetaitoon. Tätä muutosta on nähty siivittävän etenkin aikakauden poliittiset myllerrykset. Nationalismin aatteen kukoistaessa suomalaiset halusivat oppia puhumaan muodollisesti erilaisissa julkisuuksissa. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvulla puheopin keskeisiä sisältöjä olivatkin esimerkiksi äänenkäytön ja lausunnan harjoittaminen.

Kasvokkaisen viestinnän ja ryhmäviestinnän opetus alkoi Suomessa 1960-luvulla. Vuosituhannen loppupuolella vakiintui vuorovaikutuksen käsite. Nykyisten vokologian ja logopedian oppiaineiden sisällöt näkyivät pitkään puheviestinnän opetuksessa.

Reettoreiden ainejärjestön nimi oli vuosina 1982-2012 puheopin aineyhdistys ja vuosina 2012-2017 puheviestinnän, logopedian ja vokologian aineyhdistys. Vain kolmen vuoden ajan olemme olleet puheviestinnän ainejärjestö.

Pian nimi muuttuu taas ja olemme viestinnän ainejärjestö. Miten tämä käänne vaikuttaa yksilöllisiin ja yhteisöllisiin identiteetteihimme?

Puheviestinnän opiskelijana minut sekoitettu usein juurikin ihmisääntä tutkiviin opiskelijoihin. “Puhe” viittaakin puheeseen ja puhuttuun viestintään, vaikka opintojemme ja alan tutkimuksen fokus on laajasti viestinnässä ja vuorovaikutuksessa. Tähän lukeutuu esimerkiksi nonverbaalisten vihjeiden tai vaikkapa kehittyvän viestintäteknologian tarkastelu. Puheviestintä on siis osa laajempaa kokonaisuutta.

Uusi tieteenalamme nimike, viestintä, kuvaakin mielekkäästi niin suuria yhteiskunnallisia järjestelmiä ja kokonaiskuvia, kuin myös kasvokkaisia ihmisten välisiä kohtaamisia. Viestintä yltää niin Aristotelesta hurmaannuttaviin argumentoinnin keinoihin, kuin myös ihmisen äänenpainoihin tai vaikka viestinnän strategioihin. Viestintä kuvaa myös alati muuttuvaa, monimutkaista kulttuuristen ja yhteiskunnallisten rakenteiden verkostoa – kaikkia niitä konteksteja, joissa viestintää ja vuorovaikutusta ilmenee.

Viestinnän opintosuunta valmentaakin opiskelijoistaan viestinnän ja vuorovaikutuksen moniosaajia.  Nimikkeenä se on pohja identiteetille, joka yhdistää kaikkia viestinnän ammattilaisia.

Olen Rosanna Lyytinen, viestinnän toisen vuoden opiskelija. Olen puheviestinnän blogin uusin kirjoittaja. Opinnoissa minua kiehtovat etenkin henkilökohtaiset ihmissuhteet, johtamisviestintä ja kulttuurit. Olen myös mukana Reettoreiden hallituksessa viestintä- ja hyvinvointivastaavana. 

Pekka Isotaluksen blogikirjoitukseen: http://prologos.fi/puheviestinnan-historiasta-kohti-alan-tulevaisuutta/

Lähde:

Isotalus, Pekka (2005). To study speech or communication in speech communication? In A.-M. Laukkanen & J.-P. Puro (eds.) 30 years of existence. Tampereen yliopisto. Puheopin laitoksen raportteja 3/2005, p. 96-104.

Blogivuosi paketissa

Glögi tuoksuu ja jouluun on enää pari yötä, joten loma on vihdoin täällä! Opiskelijan loman lomamaisuus voi vaihdella sen viettäjästä riippuen, koska nyt olisi (esimerkiksi itselläni) hyvä hetki tehdä pari rästityötä pois pyörimästä. Opiskelijan joululoma kestää usein noin kuukauden, joten ehkä kiireisimmätkin yksilöt ehtivät ottamaan hieman lepoa.

Se joululomassa on kuitenkin varmaa, että blogi ottaa lyhyet talviunet. Blogissa tämä vuosi on ollut varsin poikkeuksellinen, sillä muutimme omilta sivuiltamme yliopiston yhteiselle blogipohjalle. Siirtymä tapahtui kesken vuoden, joten lukijoille näkyy valitettavasti vain osa tämän vuoden tiimin kirjoituksista. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on kuitenkin raikas muutos, sillä pystymme nyt tarjoamaan ajantasaista tietoa puheviestinnästä. Uudelle alustalle siirtyminen helpottaa myös blogin löytämistä yliopiston sivujen kautta, mikä on varsinkin hakijalle hyödyllinen uudistus.

Vuoden vaihtuessa vaihtuvat myös blogin kirjoittajat. Osa ryhmästämme jatkaa vielä mukana, mutta näppäimistön taakse hyppää myös uusia jännittäviä tyyppejä. Haluamme kirjoittaa lukijoita kiinnostavista aiheista, joten postaustoiveet ovat edelleen erittäin toivottuja. Tyhmiä kysymyksiä ei myöskään ole olemassa, joten omia pohdintoja saa esittää kommenteissa tai sähköpostilla. Allekirjoittanut itse siirtyy Reettoreiden uusien nettisivujen pariin, joten siellä tavataan taas! Uudet sivut ovat vielä osittain tekeillä, mutta ne löytyvät jo osoitteesta www.reettorit.com.

Hyvää joulua ja säihkyvää uutta vuotta!

-Krista

Mitä olen täällä opiskellut? Kurssivalinnat Ulster Universityssa

Pohjois-Irlannissa välillä elämä muistuttaa Emmerdalea. – Carnmoney Hill, Newtonabbey

Joka ainoa vuosi havahdun samaan ihmetyksen aiheeseen, että taas on jo joulukuu. Eikä hämmästykseltä vältytty tänäkään vuonna, vaikka maantieteellinen sijainti onkin ollut Tampereelta 1900 kilometrin päässä Belfastissa. Aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa tekemistä ja hyvää seuraa. Matkailun ja hauskanpidon lisäksi Erasmus+ -vaihtoni on pitänyt sisällään aktiivista opiskelua. Mitä minä sitten olen täällä opiskellut?

Täällä Ulster Universityssa on laaja tarjonta viestinnän alan opintoja, joten ainoat rajoittavat tekijät kurssivalinnoissa minulla olivat kurssien sijoittuminen syyslukukaudelle sekä mahdollisuus lukea ainoastaan kanditason kursseja. Maisterikurssit on tarkoitettu vain maisterin tutkintoa parhaillaan kotiyliopistossa opiskeleville. Maisterin tutkintoa opiskelevat voivat valita täällä vaihdossa opintoja niin kandin kuin maisterin tasoisilta kursseilta. Kurssit ovat muodostuneet luennoista ja seminaareista.

Olen syksyn ajan opiskellut seuraavia kursseja:

  • Communication in Relationships
  • Communication and Organisations
  • Organisational Counselling

Communication in Relationships -kurssi on pitänyt nimensä mukaisesti sisällään erilaisten interpersonaalisten ihmissuhteiden dynamiikkaan perehtymistä. Pääkohtina ovat olleet erilaisten ihmissuhteiden kehittyminen, ihmissuhteiden ylläpitäminen erilaisissa tilanteissa sekä ihmissuhteiden päättyminen ja korjaaminen. Kurssilla on hyödynnetty laaja-alaisesti viestinnän ja sosiaalipsykologian teorioita, joista osa olikin jo ennestään tuttuja puheviestinnän opinnoista. Kurssilla on tutustuttu strategioihin ja eri tekijöihin ihmissuhteiden eri vaiheissa. Esimerkiksi sosiaalinen havaintokyky, vetovoima, konfliktin hallinta, itsetuntemus ja sovinnon tekemisen taidot ovat olleet esillä kurssin aikana. Lähtökohtaisesti seminaareissa on yleensä enemmän keskustelua, mutta tällä kurssilla myös luennoilla on syntynyt paljon keskustelua ja omakohtaisia esimerkkitapauksia.

Communication and Organisations -kurssilla olemme perehtyneet käytännöllisistä ja teoreettisista lähtökohdista organisaatioviestintään. Esimerkiksi johtaminen, kriisin- ja konfliktinhallinta sekä viestinnän ja hallintotapojen muutos on ollut itselle erityisen mielenkiintoisia aiheita, joihin kurssi on tarjonnut paljon käytännön keinoja lähestyä ihan työelämässä. Ajankohtaisuus ja digitalisaation tuomat muutokset organisaatioissa ja niiden viestinnässä on olleet vahvasti osana luentoja ja seminaareja.

Organisational Counselling -kurssi yhdisti kaksi opiskelemaani alaa täydellisesti: viestinnän sekä henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin. Organisaatioympäristössä tapahtuvia neuvonta ja coaching prosesseja on käsitelty käytännönläheisesti. Kurssilla olemme saaneet huomata kuuntelemisen, neuvonnan ja interpersonaalisen herkkyyden tärkeyden niin yksilötasolla kuin koko organisaatiossa. Työyhteisön neuvontaa ja valmentamista olemme tarkastelleet niin neuvonantaja/valmentajan, työntekijän, esimiehen kuin organisaation ja sidosryhmien näkökulmista.

Lisäksi olen opiskellut englannin kieltä, joka on auttanut esimerkiksi esseiden oikeaoppisessa akateemisessa kirjoittamisessa. Jokaisen kurssini opettaja on ollut asialleen omistautunut sekä hyvin innoissaan luennoilla ja seminaareissa syntyvistä keskusteluista. On opettajilta saanut jopa seikkailuvinkkejä Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa.

Jokaisen kurssin suoritusvaatimukset on samansisältöiset: aktiivinen läsnäolo luennoilla ja seminaareissa, tentti, essee sekä esitelmän pitäminen. Voin kertoa, että jälleen puheviestinnän opinnoista ja esiintymistaitojen harjoittamisesta on todella ollut hyötyä, koska esitelmän pitäminen englanniksi oli ihan piece of cake!

Täällä on ollut erittäin mukavaa ja mutkatonta opiskella, eikä englannin kielen käyttämistä kannata arastella. Yliopiston sisältä kun löytyy hyvin monenlaista murretta, että kyllä siellä tulee itse ymmärretyksi, eikä Pohjois-Irlannin murrekaan ole lopulta lainkaan haasteellista ymmärtää. Erasmus+ -vaihto on tarjonnut upeita unohtumattomia kokemuksia, hienoja ihmisiä ja paljon uutta tietoa. Tämän syyslukukauden sisällöstä uskon saavani paljon uutta, niin elämään yleensä, kuin puheviestinnän opintoihin Tampereella.

Talvisin terveisin

Rosa-Maria

Kolme ajatusta kesätyöstä

Kesällä pääsin sukeltamaan syvemmälle viestintään ensimmäisen oman alan työpaikan muodossa. Olin kolme kuukautta töissä Kouvola Innovationilla, jossa tein pääasiassa viestintää VisitKouvolalle. Työni sisälsi monipuolisesti viestintää kasvokkain sekä somen, sähköpostin, kotisivujen ja muiden sähköisten kanavien kautta. Kokemusten perusteella listasin kolme asiaa, jotka (tulevan) puvin olisi hyvä tietää.

Ässä hihassa työnhaussa

Keväisen työnhakurumban aikana huomasin, miten monipuolisesti pystyn hyödyntämään puheviestintää työhakemuksissa. Vaikka kiikarissa oli tietysti oman alan työpaikka, pelasin silti varman päälle ja hain myös moniin muihin tehtäviin. Hakemuksissa pystyin perustelemaan osaamistani aiemmalla työkokemuksella, mutta myös opiskelun antamilla valmiuksilla. Puheviestinnässä keskitytään paljon ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, joten sen tuomaa osaamista on helppo hyödyntää oikeastaan missä vain työpaikassa. Vuorovaikutusosaamisesta on hyötyä asiakaspalvelussa, mutta myös työyhteisön jäsenenä osaava vuorovaikuttaja on mieluisa kaveri.

Monipuolisuus työtehtävissä

Yliopistossa opinnot ovat oman kokemuksen mukaan varsin teoriapainotteisia. Oppimieni asioiden soveltaminen työelämään mietitytti etukäteen, mutta todellisuudessa oma osaaminen tuntui varsin selkeältä hyvin erilaisissakin työtehtävissä. Käytännön kurssien avulla opinnoista ei häviä kosketuspinta tiedon soveltamiseen, eikä kirjoitustaito ainakaan huonone kurssiesseitä tehdessä. Kesän aikana sain paljon vastuuta yrityksen viestintäkanavien sisällöistä ja kehityksestä, eikä puvi hyytynyt edes kuukausikokouksen yllättävässä puheenvuorossa, vaikka yleisönä oli koko talon väki. Työn aikana oli nimenomaan hienoa huomata teoriaopintojen taipuminen käytäntöön, vaikka eteen tuli haasteita viestinnän eri laidoilta. Olen tyytyväinen opintojen antamiin valmiuksiin, vaikka takana on vasta pari kokonaista vuotta. Ensimmäisen työn perusteella uskaltaisin jopa väittää, että tämän tyyppisessä viestinnäntyössä ei pääse kyllästymään, sillä yksikään työpäivä ei ole samanlainen.

Oma suunta sivuaineesta

Puheviestintä antaa monipuolisesti mahdollisuuksia työelämään, mutta omaa polkua voi jo opintojen aikana suunnata sivuainevalinnoilla. Sivuaineet toimivat pääaineen tukena ja antavat uusia näkökulmia työelämään ja opiskeluun. Kauppatiede ja markkinointi osoittautuivat omien suunnitelmieni kannalta hyödyllisiksi sivuaineiksi jo ensimmäisessä oman alan työssä, sillä löysin hyvin nopeasti edestäni esimerkiksi yrityksen viestinnän ja markkinoinnin strategian. Pääaineen ja sivuaineen yhdistelmällä pystyin ymmärtämään hankalimmatkin termit ja keskustelemaan niistä ihan virallisilla nimillä. Puheviestinnän opinnoissa on hyvin tilaa sivuaineille, joten opiskelija saa tehdä opinnoistaan oikeasti itsensä näköiset.

 

-Krista