Fuksit esittäytyy!

Tampereen yliopiston syyslukukausi on pyörähtänyt jo kunnolla käyntiin ja puheviestinnän blogi on saanut kaksi uutta kirjoittajaa meistä fukseista, Elisasta ja Ingásta. Ajattelimme tässä blogipostauksessa ensin lyhyesti esitellä itsemme ja sen jälkeen kertoa hieman omista fiiliksistä ja kuulumisista tähän astisen fuksisyksyn ajalta.

Moi! Olen Ingá, 22-vuotias puheviestinnän fuksi Oulusta. Viimeiset kolme vuotta ovat mulla hurahtaneet välivuosien merkeissä töissä käyden ja psykologian pääsykokeisiin lukien. Melko yllättäen musta tulikin puheviestinnän opiskelija – olin kyllästynyt välivuosiin ja loputtoman oloiseen pänttäämiseen, joten aloin alun perin etsimään muita “varavaihtoehtoja” opiskelupaikkojen suhteen. Alettuani tutkimaan muita opiskelumahdollisuuksia löysin puheviestinnän opinnot ja niihin tarkemmin tutustuessa mielenkiinto vuorovaikutuksen ja viestinnän opiskelua kohtaan heräsi. Myös Tampereen yliopisto houkutteli opinahjona muun muassa vapaan sivuaineoikeuden vuoksi. Kevät meni nopeasti pohtiessa tätä uutta vaihtoehtoa, joka kuitenkin tuntui jo omalta jutulta.

Puheviestinnän pääsykokeisiin valmistautuessa minulle tuli todella helpottunut olo, sillä koin tekeväni jotain sellaista mihin minulla on valmiuksia ja kiinnostusta kuin luonnostaan. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että ensiyrityksellä välttämättä pääsisin puheviestinnälle, mutta heinäkuussa Opintopolusta tuli mieluinen ilmoitus opiskelupaikasta. Yliopisto-opiskelun aloittaminen on tuntunut tosi mahtavalta usean välivuoden jälkeen! Mahdollisuuksia viestinnän alalla on aivan valtavasti ja fuksivuosi meneekin luultavasti kartoittaen tarkemmin omia mielenkiinnonkohteita.

Moikka! Tässä kirjoittelee 20-vuotias alun perin Raahesta kotoisin oleva Elisa. Mun polku puheviestinnän opiskeluun on ollut aika monimutkainen – ajattelin pitkään, että musta tulisi musiikinopettaja, mutta abivuoden keväällä tajusin, että haluan pitää musiikin vain rakkaana harrastuksena. Tämän jälkeen löysinkin viestinnän ja mitä enemmän luin aiheesta, sitä enemmän innostuin. Viestintä ja vuorovaikutus on läsnä ihan kaikessa ja sitä voi tarkastella monessa niin erilaisessa ja mielenkiintoisessa kontekstissa.

Yhden välivuoden jälkeen opiskelin vuoden ajan viestintätieteitä Vaasan yliopistossa. Tuon vuoden aikana mulle kuitenkin tarkentui, että viestinnän alalla mua kiehtoo eniten poliittinen viestintä, jota ei harmi kyllä ole mahdollista opiskella Vaasan yliopistossa. Päätinkin hakea tänne Tampereelle opiskelemaan puheviestintää itseäni henkilökohtaisesti kiinnostavamman tutkinto-ohjelman sisällön takia. Tampereen yliopistossa mua houkutteli myös vapaa sivuaineoikeus ja laajat sivuainemahdollisuudet, joista olenkin päässyt jo nauttimaan tämän alkusyksyn aikana.

Olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni hakea opiskelemaan puheviestintää, sillä vaikka sain Vaasasta tosi hyvän pohjan viestinnän opiskelulle, on ihanaa päästä opiskelemaan niitä asioita mitkä mua oikeasti kiinnostaa ja samalla nauttia tästä vapaasta sivuaineoikeudesta. Sain myös hyväksiluettua ja sisällytettyä tutkintooni Vaasan opintoni, joten vuosi Vaasan yliopistossa ei todellakaan mennyt hukkaan.


Yhteisiä fiiliksiä ja kuulumisia  

Fuksisyksy alkoi elokuun loppupuolella orientaatiolla. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen tuli ilmi, että meistä puheviestinnän fukseista muodostuu tosi monipuolinen, mutta erittäin hyvällä yhteishengellä varustettu porukka. Puheviestinnän maisterifuksit ovat olleet myös menossa mukana heti alusta alkaen, mikä on ollut mahtavaa! Tätä huippuporukkaa täydentää hienosti meidän ihanat tuutorit. Ollaan päästy myös tutustumaan jo muidenkin vuosikurssien opiskelijoihin omien tuutoreiden lisäksi, mikä on pienen ainejärjestön etuja.

Syksy on ollut aika kiireinen ja tapahtumia täynnä. Tapahtumat ovat olleet kivan erilaisia ja hauskoja sekä niiden avulla olemme päässeet ryhmäytymään, tutustumaan Tampereen yliopistoon ja Tampereen opiskelijaelämään hyvin. Syksyn aikana olemme ehtineet käydä mm. Tampere-kierroksella, Reettoreiden järviristeilyllä, leipomassa pullaa ja hyppimässä trampoliinipuistossa. Lisäksi olemme osallistuneet fuksisuunnistukseen, reettorikasteeseen ja erilaisiin opiskelijabileisiin (mm. Kolmiot ja Haalaribileet).

Kaikkien tapahtumien ohella olemme ehtineet opiskellakin. Elisalla on ollut hieman erilainen ensimmäinen periodi kuin muilla fukseilla aiemmin suoritettujen viestinnän opintojen ja niiden hyväksilukujen takia. Ingá taas on opiskellut muiden fuksien tapaan tutkinto-ohjelman kaikille pakollisia kursseja, kuten perusopintojen kursseja ja tietotekniikkaa.

Me molemmat olemme myös päässeet opiskelemaan jo hieman sivuainekursseja. Meitä yhdistää kiinnostus politiikan tutkimukseen, joten hypättiin jo ensimmäisessä periodissa valtio-opin johdantokurssille haistelemaan ilmapiiriä. Tuutoritkin ovat kannustaneet kokeilemaan rohkeasti alusta alkaen mahdollisesti itseä kiinnostavia sivuaineita, sillä tähän tutkinto-ohjelmaan kuuluu paljon vapaasti valittavia opintoja.

Tiivistäen voisi sanoa, että fuksisyksy on ollut tosi mukava ja ihana kokemus kaikin puolin, johon kuuluu myös paljon uuden opettelua. Uskomme kuitenkin siihen, että viikko viikolta yliopisto ja kaikenlaiset opiskeluun liittyvät asiat, kuten esimerkiksi kurssikäytänteet ja itselle sopivat opiskelutekniikat, käyvät tutummaksi ja uudenlainen arki lähtee sujumaan hyvin.

Fuksisyksyterveisin
Ingá & Elisa 

Olenko yhtä aikaa tehokas ja tehoton?

Moikka! Ajattelin tänään paneutua arjen kiireisiin.

Elämä osaa yllättää. Syksyllä opiskelujen alkaessa vähän jännitti se, että miten saan yhdistettyä opiskelun, työssäkäymisen ja kaiken muun. Onko täällä muita, ketkä ovat kamppailleet aikataulutuksen kanssa? Käyn Porissa töissä usein viikonloppuisin ja viikoilla pyrin opiskelemaan riittävästi, jotta jäisi aikaa latautumiseenkin. Voin sanoa, että aika ajoin se on tuntunut vähän turhankin kiireiseltä, sillä olen sellainen ihminen, joka kaipaa lepohetkiä arkeen.

Läsnäolot luo joskus oman haasteensa sille, jos esimerkiksi käy töissä, harrastaa tai on erityisen paljon muuta sisältöä elämässä opiskeluympyröiden lisäksi. Nyt puhun siis yleisesti opiskelijoiden kiireestä enkä vain omastani. Uskon, että monet osaavat samaistua tuohon kiireen tunteeseen.

Kun on aktiivinen ihminen, haluaa olla monessa asiassa mukana, ja se voi helposti johtaa kiireen kierteeseen. Jos oma aikataulu sattuukin jostain syystä lipsumaan, jää tuleville päiville tai viikoille enemmän hommaa. Se sitten johtaa suurempaan kiireeseen. Olen tämän kierteen huomannut kehittyvän omassa elämässäni aina välillä.

Kiire on minulle usein ollut hosumista, ja stressiä siitä, että on liikaa tekemistä enkä saa kaikkea tehtyä. Tällä hosumisella tarkoitan jonkinlaista panikointia liiallisista tehtävistä tai sitä, kun yrittää pyörittää liian montaa asiaa päällekkäin eikä lopulta saakaan mitään aikaiseksi. Siitä seuraa helposti tehoton päivä, koska energia menee siihen, että ei mukamas ehdi hoitamasta kaikkea. Yritän siis olla tehokas vaikka olenkin enemmän tehoton. Olenkin opetellut miettimään: mitä jos vain lakkaisin hosumasta ja alkaisin tekemään? Näin lyhyesti sanottuna siis, keskittyisin olennaiseen. Kun ei suurentele ja paisuta kiirettä omassa päässään vaan enempää ajattelematta tekee asian kerrallaan, se voikin johtaa melko hyvään lopputulokseen. Totesin tämä ajatusmallin hyvin toimivaksi, terveisin viimehetken panikoija.

Tunnistaako joku myös itsensä siitä, että opiskeluhommaa tehdessä keksii itselleen yhtäkkiä vaikka mitä oheistekemistä? Juuri silloin pitäisi alkaa tiskaamaan, imuroimaan, käymään kaupassa, katsoa yksi jakso jotakin sarjaa ja niin edespäin. Jos tuon oheistoiminnan jättäisi pois varsinaisen tekemisen ajaksi, syntyisikö kiirettä lainkaan? Ei niin helposti ainakaan.

Yliopisto-opiskelu vie totta kai aikaa. On hyvin henkilökohtaista, kuinka paljon kukin tarvitsee aikaa opiskelulle. Itse tarvitsen melko paljon, sillä asia ei jää päähän ensimmäisellä lukukerralla. Suosittelen tutkiskelemaan, mikä on itselle paras keino oppia, ja hyödyntää sitä. Se voi loppujen lopuksi vähentää kiireenkin tunnetta, kun pystyy oppimaan asiat itselle tehokkaimmalla tavalla.

Elämä yllätti minut siis siinä, että kaiken tekemisen keskellä olen ehtinyt myös antaa aikaa itselleni ja kavereille. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta, sillä turha kiire ei johda yleensä hyvään. Kyllä kiirettä silti aina väistämättä elämässä tulee, eikä sitä tulekaan jatkuvasti pakoilla. Kuitenkin omalla tekemisellä, esimerkiksi sillä olennaiseen keskittymisellä ja omien opiskelu tapojen löytämisellä pystyy olemaan super tehokas. Tällöin jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun.

Ei muuta kun tehokasta arkea kaikille!

 

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia. Joululoma tulee pian, eikö olekin ole ihanaa? Ei kuitenkaan mennä vielä asioiden edelle, sillä jotakin mielenkiintoista tapahtuu vielä ennen joulukuuta. 30.11 torstaina nimittäin Tampereen yliopiston päätalolla JOVA1-esiintymisen kurssin opiskelijat (minä mukaan lukien) pitävät julkiset päätöspuheet. Tapahtuman nimi on Pimeät puheet, joissa otetaan kantaa pieniin ja suuriin muutoksiin. Tapahtumasta on infoa Tampereen yliopiston nettisivuille, sekä tapahtuma näkyy myös Facebookissa. Tervetuloa!

-Roosa