Kandikuulumisia ja epävarmuutta

Kolmas vuoteni viestinnän opiskelijana on päässyt jo hyvään vauhtiin, mikä tarkoittaa myös kandidaatintutkielman – eli tuttavallisemmin kandin – parissa työskentelyä. Opintosuunnassamme kandia työstetään käytännössä koko kolmas opiskeluvuosi joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Syyslukukaudella suoritetaan Tutkimuksen perusteet -opintojakso, jossa perehdytään tutkimuksen perusteisiin ja kirjoitetaan puolet kandidaatintutkielmasta kasaan. Kevätlukukaudella vuorossa on Seminaari ja kandidaatintutkielma -opintojakso, jossa kandidaatintutkielma on tarkoitus saada valmiiksi. Vallitsevan pandemiatilanteen takia Tutkimuksen perusteet on järjestetty luonnollisesti etänä, mutta tämä ei ole tuottanut ongelmia, sillä ylipäänsä opintosuuntamme opintojaksot on toteutettu todella hyvin etäyhteyksistäkin käsin.

Meillä viestinnän opintosuunnassa kandit suoritetaan pareittain ja kandiparit muodostetaankin pian Tutkimuksen perusteiden alussa. Aluksi kummastelin tätä käytäntöä, mutta nyt näen kandiparin kanssa työskentelyn positiivisena asiana. Työmäärä puolittuu ja aikataulussa on helppo pysyä, kun tutkielman tekemiseen täytyy varata parin kanssa yhteistä aikaa kalenterista. Paras puoli kandiparin kanssa työskentelyssä on kuitenkin kandiparilta saatava tuki. Tutkielmaan liittyviä ideoita ja ajatuksia ei tarvitse pohtia yksin, ja kun oman ajatustyön kanssa meinaa jäädä polkemaan paikalleen, saa kandiparilta usein uusia näkökulmia, joita ei itse olisi tullut edes miettineeksi. On ollut myös helpottavaa olla välillä aivan pihalla kandiin liittyvissä asioissa kandiparin kanssa ja nauraa yhdessä koko tilanteelle.

Ehkä suurin huolenaiheeni kandiparikäytännössä oli se, mahtaako parin kanssa löytää sellaista aihetta, joka kiinnostaisi ja motivoisi molempia lähes koko lukuvuoden ajan. Huoleni osoittautui onneksi pian turhaksi, kun molempia kiinnostava aihe löytyi jo suhteellisen lyhyen keskustelun jälkeen. Ylipäänsä on ollut ilo huomata, kuinka erilaisia ja silti niin mielenkiintoisia kandiaiheita opintosuuntaamme mahtuu. Tämä osoittaa hyvin sen, kuinka laajasti ja eri näkökulmista käsin viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöitä on mahdollista tarkastella.

Tutkimme kandiparini kanssa yliopistossa opettavien henkilöiden kokemaa epävarmuutta etätyöskentelyn vuorovaikutustilanteissa. Aihe on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen esimerkiksi senkin takia, että koronapandemian ja muun kehityksen myötä etätyö on jatkuvasti yleistymässä. Etätyöhön liittyy monia vuorovaikutustilanteita, joita on mielenkiintoista tutkia.

Ehkä hieman ironisestikin suurin oppini tähän astisella kandimatkallani on ollut nimenomaan oman epävarmuuteni sietäminen. Kandi on pitkän aikavälin projekti, jossa omat suunnitelmat voivat muuttua useaan kertaan ja jossa tähänastista työtä täytyy palata tarkastelemaan ja muokkaamaan säännöllisesti. Kandityöskentelyn mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi tekee myös se, että lopulta koko työn lopputulos voi olla aivan erilainen kuin työn alussa oli kuvitellut – siinäpä vasta harjoiteltavaa kaltaiselleni perfektionistille, joka haluaisi suunnitella kaikki työn vaiheet tarkasti hyvissä ajoin! Työn etenemiseen täytyy vain uskaltaa luottaa, vaikka matkan varrella saattaa joutua ottamaan muutaman askeleen taaksepäin ja tarkastelemaan tilannetta uudessa valossa.

Tsemppiä kaikille loppusyksyyn!

Elisa, viestinnän kolmannen vuoden opiskelija ja toisen vuoden reettori

 

Fuksit esittäytyy!

Tampereen yliopiston syyslukukausi on pyörähtänyt jo kunnolla käyntiin ja puheviestinnän blogi on saanut kaksi uutta kirjoittajaa meistä fukseista, Elisasta ja Ingásta. Ajattelimme tässä blogipostauksessa ensin lyhyesti esitellä itsemme ja sen jälkeen kertoa hieman omista fiiliksistä ja kuulumisista tähän astisen fuksisyksyn ajalta.

Moi! Olen Ingá, 22-vuotias puheviestinnän fuksi Oulusta. Viimeiset kolme vuotta ovat mulla hurahtaneet välivuosien merkeissä töissä käyden ja psykologian pääsykokeisiin lukien. Melko yllättäen musta tulikin puheviestinnän opiskelija – olin kyllästynyt välivuosiin ja loputtoman oloiseen pänttäämiseen, joten aloin alun perin etsimään muita “varavaihtoehtoja” opiskelupaikkojen suhteen. Alettuani tutkimaan muita opiskelumahdollisuuksia löysin puheviestinnän opinnot ja niihin tarkemmin tutustuessa mielenkiinto vuorovaikutuksen ja viestinnän opiskelua kohtaan heräsi. Myös Tampereen yliopisto houkutteli opinahjona muun muassa vapaan sivuaineoikeuden vuoksi. Kevät meni nopeasti pohtiessa tätä uutta vaihtoehtoa, joka kuitenkin tuntui jo omalta jutulta.

Puheviestinnän pääsykokeisiin valmistautuessa minulle tuli todella helpottunut olo, sillä koin tekeväni jotain sellaista mihin minulla on valmiuksia ja kiinnostusta kuin luonnostaan. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että ensiyrityksellä välttämättä pääsisin puheviestinnälle, mutta heinäkuussa Opintopolusta tuli mieluinen ilmoitus opiskelupaikasta. Yliopisto-opiskelun aloittaminen on tuntunut tosi mahtavalta usean välivuoden jälkeen! Mahdollisuuksia viestinnän alalla on aivan valtavasti ja fuksivuosi meneekin luultavasti kartoittaen tarkemmin omia mielenkiinnonkohteita.

Moikka! Tässä kirjoittelee 20-vuotias alun perin Raahesta kotoisin oleva Elisa. Mun polku puheviestinnän opiskeluun on ollut aika monimutkainen – ajattelin pitkään, että musta tulisi musiikinopettaja, mutta abivuoden keväällä tajusin, että haluan pitää musiikin vain rakkaana harrastuksena. Tämän jälkeen löysinkin viestinnän ja mitä enemmän luin aiheesta, sitä enemmän innostuin. Viestintä ja vuorovaikutus on läsnä ihan kaikessa ja sitä voi tarkastella monessa niin erilaisessa ja mielenkiintoisessa kontekstissa.

Yhden välivuoden jälkeen opiskelin vuoden ajan viestintätieteitä Vaasan yliopistossa. Tuon vuoden aikana mulle kuitenkin tarkentui, että viestinnän alalla mua kiehtoo eniten poliittinen viestintä, jota ei harmi kyllä ole mahdollista opiskella Vaasan yliopistossa. Päätinkin hakea tänne Tampereelle opiskelemaan puheviestintää itseäni henkilökohtaisesti kiinnostavamman tutkinto-ohjelman sisällön takia. Tampereen yliopistossa mua houkutteli myös vapaa sivuaineoikeus ja laajat sivuainemahdollisuudet, joista olenkin päässyt jo nauttimaan tämän alkusyksyn aikana.

Olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni hakea opiskelemaan puheviestintää, sillä vaikka sain Vaasasta tosi hyvän pohjan viestinnän opiskelulle, on ihanaa päästä opiskelemaan niitä asioita mitkä mua oikeasti kiinnostaa ja samalla nauttia tästä vapaasta sivuaineoikeudesta. Sain myös hyväksiluettua ja sisällytettyä tutkintooni Vaasan opintoni, joten vuosi Vaasan yliopistossa ei todellakaan mennyt hukkaan.


Yhteisiä fiiliksiä ja kuulumisia  

Fuksisyksy alkoi elokuun loppupuolella orientaatiolla. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen tuli ilmi, että meistä puheviestinnän fukseista muodostuu tosi monipuolinen, mutta erittäin hyvällä yhteishengellä varustettu porukka. Puheviestinnän maisterifuksit ovat olleet myös menossa mukana heti alusta alkaen, mikä on ollut mahtavaa! Tätä huippuporukkaa täydentää hienosti meidän ihanat tuutorit. Ollaan päästy myös tutustumaan jo muidenkin vuosikurssien opiskelijoihin omien tuutoreiden lisäksi, mikä on pienen ainejärjestön etuja.

Syksy on ollut aika kiireinen ja tapahtumia täynnä. Tapahtumat ovat olleet kivan erilaisia ja hauskoja sekä niiden avulla olemme päässeet ryhmäytymään, tutustumaan Tampereen yliopistoon ja Tampereen opiskelijaelämään hyvin. Syksyn aikana olemme ehtineet käydä mm. Tampere-kierroksella, Reettoreiden järviristeilyllä, leipomassa pullaa ja hyppimässä trampoliinipuistossa. Lisäksi olemme osallistuneet fuksisuunnistukseen, reettorikasteeseen ja erilaisiin opiskelijabileisiin (mm. Kolmiot ja Haalaribileet).

Kaikkien tapahtumien ohella olemme ehtineet opiskellakin. Elisalla on ollut hieman erilainen ensimmäinen periodi kuin muilla fukseilla aiemmin suoritettujen viestinnän opintojen ja niiden hyväksilukujen takia. Ingá taas on opiskellut muiden fuksien tapaan tutkinto-ohjelman kaikille pakollisia kursseja, kuten perusopintojen kursseja ja tietotekniikkaa.

Me molemmat olemme myös päässeet opiskelemaan jo hieman sivuainekursseja. Meitä yhdistää kiinnostus politiikan tutkimukseen, joten hypättiin jo ensimmäisessä periodissa valtio-opin johdantokurssille haistelemaan ilmapiiriä. Tuutoritkin ovat kannustaneet kokeilemaan rohkeasti alusta alkaen mahdollisesti itseä kiinnostavia sivuaineita, sillä tähän tutkinto-ohjelmaan kuuluu paljon vapaasti valittavia opintoja.

Tiivistäen voisi sanoa, että fuksisyksy on ollut tosi mukava ja ihana kokemus kaikin puolin, johon kuuluu myös paljon uuden opettelua. Uskomme kuitenkin siihen, että viikko viikolta yliopisto ja kaikenlaiset opiskeluun liittyvät asiat, kuten esimerkiksi kurssikäytänteet ja itselle sopivat opiskelutekniikat, käyvät tutummaksi ja uudenlainen arki lähtee sujumaan hyvin.

Fuksisyksyterveisin
Ingá & Elisa 

Olenko yhtä aikaa tehokas ja tehoton?

Moikka! Ajattelin tänään paneutua arjen kiireisiin.

Elämä osaa yllättää. Syksyllä opiskelujen alkaessa vähän jännitti se, että miten saan yhdistettyä opiskelun, työssäkäymisen ja kaiken muun. Onko täällä muita, ketkä ovat kamppailleet aikataulutuksen kanssa? Käyn Porissa töissä usein viikonloppuisin ja viikoilla pyrin opiskelemaan riittävästi, jotta jäisi aikaa latautumiseenkin. Voin sanoa, että aika ajoin se on tuntunut vähän turhankin kiireiseltä, sillä olen sellainen ihminen, joka kaipaa lepohetkiä arkeen.

Läsnäolot luo joskus oman haasteensa sille, jos esimerkiksi käy töissä, harrastaa tai on erityisen paljon muuta sisältöä elämässä opiskeluympyröiden lisäksi. Nyt puhun siis yleisesti opiskelijoiden kiireestä enkä vain omastani. Uskon, että monet osaavat samaistua tuohon kiireen tunteeseen.

Kun on aktiivinen ihminen, haluaa olla monessa asiassa mukana, ja se voi helposti johtaa kiireen kierteeseen. Jos oma aikataulu sattuukin jostain syystä lipsumaan, jää tuleville päiville tai viikoille enemmän hommaa. Se sitten johtaa suurempaan kiireeseen. Olen tämän kierteen huomannut kehittyvän omassa elämässäni aina välillä.

Kiire on minulle usein ollut hosumista, ja stressiä siitä, että on liikaa tekemistä enkä saa kaikkea tehtyä. Tällä hosumisella tarkoitan jonkinlaista panikointia liiallisista tehtävistä tai sitä, kun yrittää pyörittää liian montaa asiaa päällekkäin eikä lopulta saakaan mitään aikaiseksi. Siitä seuraa helposti tehoton päivä, koska energia menee siihen, että ei mukamas ehdi hoitamasta kaikkea. Yritän siis olla tehokas vaikka olenkin enemmän tehoton. Olenkin opetellut miettimään: mitä jos vain lakkaisin hosumasta ja alkaisin tekemään? Näin lyhyesti sanottuna siis, keskittyisin olennaiseen. Kun ei suurentele ja paisuta kiirettä omassa päässään vaan enempää ajattelematta tekee asian kerrallaan, se voikin johtaa melko hyvään lopputulokseen. Totesin tämä ajatusmallin hyvin toimivaksi, terveisin viimehetken panikoija.

Tunnistaako joku myös itsensä siitä, että opiskeluhommaa tehdessä keksii itselleen yhtäkkiä vaikka mitä oheistekemistä? Juuri silloin pitäisi alkaa tiskaamaan, imuroimaan, käymään kaupassa, katsoa yksi jakso jotakin sarjaa ja niin edespäin. Jos tuon oheistoiminnan jättäisi pois varsinaisen tekemisen ajaksi, syntyisikö kiirettä lainkaan? Ei niin helposti ainakaan.

Yliopisto-opiskelu vie totta kai aikaa. On hyvin henkilökohtaista, kuinka paljon kukin tarvitsee aikaa opiskelulle. Itse tarvitsen melko paljon, sillä asia ei jää päähän ensimmäisellä lukukerralla. Suosittelen tutkiskelemaan, mikä on itselle paras keino oppia, ja hyödyntää sitä. Se voi loppujen lopuksi vähentää kiireenkin tunnetta, kun pystyy oppimaan asiat itselle tehokkaimmalla tavalla.

Elämä yllätti minut siis siinä, että kaiken tekemisen keskellä olen ehtinyt myös antaa aikaa itselleni ja kavereille. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta, sillä turha kiire ei johda yleensä hyvään. Kyllä kiirettä silti aina väistämättä elämässä tulee, eikä sitä tulekaan jatkuvasti pakoilla. Kuitenkin omalla tekemisellä, esimerkiksi sillä olennaiseen keskittymisellä ja omien opiskelu tapojen löytämisellä pystyy olemaan super tehokas. Tällöin jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun.

Ei muuta kun tehokasta arkea kaikille!

 

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia. Joululoma tulee pian, eikö olekin ole ihanaa? Ei kuitenkaan mennä vielä asioiden edelle, sillä jotakin mielenkiintoista tapahtuu vielä ennen joulukuuta. 30.11 torstaina nimittäin Tampereen yliopiston päätalolla JOVA1-esiintymisen kurssin opiskelijat (minä mukaan lukien) pitävät julkiset päätöspuheet. Tapahtuman nimi on Pimeät puheet, joissa otetaan kantaa pieniin ja suuriin muutoksiin. Tapahtumasta on infoa Tampereen yliopiston nettisivuille, sekä tapahtuma näkyy myös Facebookissa. Tervetuloa!

-Roosa