Uusi intohimo opintoihin löytyi puheviestinnän maisteriohjelmasta

Tässä postauksessa puheviestinnän eli nykyisen viestinnän maisteriopintoihin erillisvalinnan kautta siirtynyt (toivottavasti) viimeisen vuoden opiskelija muistelee mennyttä parivuotista.

Suoritin kandidaatin tutkintoni täällä Tampereen yliopistossa ranskan kielen tutkinto-ohjelmassa. Vaihtolukukauteni jälkeen suoritin silloiset journalistiikan ja viestinnän perusopinnot, ja kandin tutkintoni aikana monia erilaisia valinnaisia aineita kokeilleena tunsin vihdoin löytäneeni oikeasti kiinnostavia kursseja. Syntyi ajatus alan vaihtamisesta. Journalistiikan pääsykokeissa tehdyn mutkan kautta päätinkin hakea suoraan puheviestinnän maisteriohjelmaan ja pääsin onnekseni sisään. Huomasin heti, että niin opinnot kuin yleinen ilmapiirikin tuntuivat omilta ja tämä on se ala, josta haluan valmistua maisteriksi.

Kuten polkuni mutkikkuudesta ehkä huomaa, en ole koskaan opiskellut suoraviivaisesti sillä ajatuksella, että ”tästä on hyötyä työelämässä”. Sen sijaan olen tehnyt valintani lähinnä silla perusteella, vaikuttavatko kurssit mielenkiintoisilta ja kivoilta. Nyt koen olevani win-win -tilanteessa, jossa aidosti mielenkiintoiset opinnot antavat minulle haluttua osaamista työmarkkinoilla, minkä lisäksi voin vielä itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan urani kulkee.

Puheviestinnän maisteriopinnot ovat siis antaneet minulle paljon: kurssikaverit ovat niin mielenkiintoista ja mukavaa sakkia, että työelämässä tarvittavaa ”verkostoitumista” ei paljoa tarvitse erikseen harrastaa. Maisteriopintoihin kuuluva työharjoittelu on ollut ehdottomasti merkittävin yksittäinen kokemus työelämään siirtymisen kannalta. Koen, että opintojen ansiosta myös niin sanottu ammatillinen itsevarmuuteni on kasvanut kohisten. Olen myös löytänyt viestinnän ja vuorovaikutuksen teemoista uuden intohimon, josta olen päässyt oppimaan paljon.


Olen uusi kirjoittaja puvin blogissa, Sanni. Maisteriopintojen osalta minulla jäljellä on enää viimeinen koitinkivi. Gradun lisäksi arkeani rytmittää työharjoittelu ja tanssitreenit sekä tämän syksyn uutuutena ranskan kielen keskustelukurssi työväenopistolla. Huomionarvoista: olen Reettoreiden nimeämä Vuoden Bailuttaja 2017 sekä saman vuoden fuksipassin voittaja.

Kuvassa ollaan Reettoreiden exculla Berliinissä viime syksynä.

Syyslukukauden aloitus ja kandivuoden käynnistys

Lukuvuosi on pyörähtänyt reippaasti käyntiin, ja ensimmäisen periodin kurssit käynnistyvät hyvää vauhtia. Kolmannen vuoden opiskelijalle tämä tarkoittaa sitä, että kandidaatintutkielma kolkuttelee hyvinkin kuuluvasti ovella.

Meillä puheviestinnän opiskelijoilla kandiseminaari järjestetään ainoastaan kevätlukukaudella. Siitä huolimatta jo syksyllä pääsee mukavasti tutustumaan kandidaatintutkielman sisältöön ja vaatimuksiin Tutkimuksen perusteet -kurssin kautta. Kurssilla käymme läpi erilaisia työhön liittyviä asioita, kuten rakennetta, lähdeaineistoon tutustumista, tutkimusaineiston keräämistä ja tutkimuskysymysten hahmottelua. Lisäksi valitsemme myös tutkielmamme aiheen, ja muodostamme kandiparit (!). Kurssin päätyttyä lopputuloksena tulisi olla valmis tutkimussuunnitelma työtä varten, ja samalla myös alulle pantu kandidaatintutkielma.

Tutkimuksen perusteet on siis erittäin tärkeä osa kandivuotta, sillä se aloittaa tutkielmaprosessin, ja herättää opiskelijan itse tutkielman kirjoittamista ja aineiston keräämistä varten. Kurssia on kuvailtu pehmeäksi laskuksi, ja henkilökohtaisesti yhdyn väitteeseen – kurssin ansiosta koko kandivuosi on yhtenäinen, kandidaatintutkielmaan keskittyvä prosessi. Love it!

Ylempänä mainitsin, että Tutkimuksen perusteet -kurssin alussa valitsemme kandiparit. Kyse on viime vuonna käyttöön otetusta uudistuksesta, jonka myötä me puheviestinnän opiskelijat suoritamme kandidaatintutkielman pareittain. Vaikka uudistus herätti aluksi jonkin verran käytännön kysymyksiä ja yleistä hämmennystä, pienen sulattelun jälkeen on helppoa nähdä parikandin hyvät puolet, kuten tieteellisen yhteistyön harjoittelu, ja ideoiden ja ajatusten vaihdanta. Lisäksi on hienoa, että tutkielmaa ei tarvitse tehdä kokonaan yksin, vaan tutkimusparista saa tukea ja turvaa koko prosessin ajaksi.

Odotan innolla tulevaa vuotta, kandidaatin tutkielmaan syventymistä ja kaikkea muuta kivaa, mitä vuosi tuo tullessaan!

Ihanaa ja inspiroivaa syksyä kaikille!

Ilona

Miksi puheviestintää?

Yhteishaku starttasi viime viikolla ja hakuaikaa on jäljellä vielä 3.4. asti. Ylihuomenna julkaistaan puheviestinnän tämän kevään pääsykoemateriaalit ja mikäli jokin mielen päällä askarruttaa pääsykokeisiin liittyen, suosittelen kurkkaamaan Ilonan kirjoittamaa postausta!

Puheviestinnän opinnot koostuvat sekä kandidaatin että maisterin tutkinnosta, eli kokonaisuudessaan tutkinnon suunniteltu kesto on 3 + 2 vuotta. Opiskelen tällä hetkellä itse toista vuottani ja ensi vuonna olisikin aika alkaa työstämään kandia. Aika on tuntunut hurahtaneen vauhdilla, mutta samalla koen ymmärryksen viestinnästä kehittyneen hurjasti alkuasetelmista. Viestinnän opinnot antavat viestintään ilmiönä monialaista ymmärrystä. Tampereen yliopistossa on vapaa sivuaineoikeus, mikä tarkoittaa, että sivuaineita on valittavissa runsaasti. Erilaisia sivuaineita on valittavissa sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun tarjonnasta. Puheviestinnän opiskelijat valmistuvat vuorovaikutuksen ammattilaisiksi. Opintojen jälkeen voimme työllistyä esimerkiksi kouluttajina, konsultteina, tiedottajina tai vaikkapa viestintäpäälliköinä. Viestintä ja vuorovaikutus ovat ilmiöinä jatkuvasti kehittyviä ja osaamista tarvitaan useilla eri aloilla. Puheviestinnän opintosuuntaan valitaan vuosittain 20 opiskelijaa ja jo vuosikurssilaisteni kesken juteltaessa on useaan kertaan konkretisoitunut se, kuinka monenlaisia urahaaveita jo tähän pieneen 20 opiskelijan porukkaan mahtuu. Vaikka puheviestinnässä siis opiskelemmekin kaikki samaa pääainetta, on jokaisella mahdollisuus rakentaa omaa viestintäosaamistaan omien mielenkiinnon kohteidensa mukaan juurikin sivuaineiden avulla.

Koska vuosikurssimme koostuvat 20 opiskelijasta, on kokonaisuudessaan ainejärjestömme on näin ollen pieni. Ainejärjestömme pienuus ei kuitenkaan ole menoa haitannut, vaan erilaisia tapahtumia järjestetään vuoden ympäri laidasta laitaan. Reettoreiden menoa ja meininkiä kannattaa kurkata esimerkiksi Instagramista!

Viimeisimmästä pääsykoerumbastani on aikaa kaksi vuotta, joten hakuprosessiin liittyvät muistot elävät yhä suhteellisen vahvasti mielessäni. Itselleni ajatus viestinnän opinnoista syntyi jo lukioaikoina ja muistankin surffaileeni Opintopolkua abikeväänä varsin aktiivisesti. Ensimmäisellä kerralla pääsykokeisiin valmistautuminen jäi kohdallani hieman kehnolle mallille ja ajatus välivuodesta houkutti kirjoituskevään jälkeen melkoisesti. Lähes välittömästi pääsykokeiden jälkeen aavistin, ettei koulupaikkaa tänä vuonna kohdalleni napsahtanut. Tästä huolimatta tiesin, että samaiseen pääsykokeeseen tulen osallistumaan myös tulevana keväänä. Ja tällä kertaa sata lasissa. Vaiva kannatti ja sainkin tuulettaa koulupaikkani johdosta välivuoteni jälkeisenä kesänä. Haluankin siis muistuttaa, että yksikään hakuprosessi ei ole täysin samanlainen ja meillä opiskelijoita löytyy monista eri lähtökohdista. Mikäli viestinnän opinnot ovat siis ajatuksissa pyörineet, kannustan kaikkia alasta kiinnostuneita ehdottomasti hakemaan!

Tsemppiä hakuprosessiin toivotellen ja keväästä nauttien,

Aliisa

Millainen on puheviestinnän uusi pääsykoe?

Uuden yliopiston myllerryksen myötä puheviestintä on saanut oman, tutkinto-ohjelman muista opintosuunnista erillisen valintakokeensa. Uusi pääsykoe toteutetaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tämä postaus sisältää tietoa uudesta pääsykokeesta, ja muutamia vinkkejä valmistautumiseen liittyen.

Aiempina vuosina hakijan tuli läpäistä tutkinto-ohjelman kirjallinen, yhteinen pääsykoe, jonka jälkeen hakija kutsuttiin kirjeellä erilliseen puheviestinnän pääsykokeeseen. Nyt erillinen kirjallinen pääsykoe on otettu pois käytöstä, ja hakija osallistuu pääsykokeeseen vain yhtenä päivänä. Kyseessä on nimenomaan puheviestinnän opintosuunnan valintakoe, johon hakija kutsutaan erikseen sähköpostitse.

Puheviestinnän pääsykoe rakentuu suullisesta ennakkotehtävästä ja haastattelusta, jotka molemmat perustuvat kirjalliseen puheviestinnän alan aineistoon. Aineisto julkaistaan 28.3.2019 Tampereen yliopiston sivuilla. Jos siis punnitset vielä puheviestintään hakemista, aikaa pääsykokeeseen valmistautumiselle on vielä runsaasti, sillä edes pääsykoemateriaalia ei ole vielä julkaistu!

Vanhassa pääsykokeessa oli se mahdollisuus, että puheviestinnän hakija saattoi tulla valituksi myös journalistiikan opintosuuntaan, jos paikkaa puheviestinnän puolelta ei siunaantunut. Puheviestinnän erillisen pääsykokeen ansiosta pääsykokeen rakenne on aiempaa selkeämpi, eikä nimenomaan puheviestintään haluava hakija voi ikään kuin vahingossa päätyä journalistiikan puolelle. Lisäksi pääsykoe painottuu aiempaa enemmän juurikin puheviestintään, mikä on hakijan kannalta positiivinen asia!

Miten valmistautua pääsykokeeseen?

Tutustu puheviestinnän opintosuuntaan. Mitkä kurssit kiinnostavat erityisesti? Kuulostaako jokin tutkimussuuntaus erityisen mielenkiintoiselta? Tietoa opintojen sisällöstä löydät opinto-oppaasta ja opetusohjelmasta. Opintojen rakenne tulee muuttumaan hieman uudistuksen myötä, mutta kurssien keskeiset sisällöt pysyvät suhteellisen samana. Nykyisestä opetusohjelmasta ja opinto-oppaasta saa hyvän kuvan myös tulevien kurssien sisällöstä.

Valmistaudu perustelemaan, miksi juuri sinut pitäisi valita opiskelemaan puheviestintää. Klassinen kysymys, joka on monelle tuttu niin opiskelu- kuin työpaikkojenkin haastatteluista. Sen pohdintaan kannattaakin varata aikaa, sillä hyvä perustelu omasta halukkuudesta päästä opiskelemaan puheviestintää tekee hyvän vaikutuksen pääsykokeessa. Mielestäni tärkeintä onkin, että osaat näyttää motivaatiosi myös pääsykokeen pitäjille.

Pääsykoe on monelle todella jännittävä tilanne, ja se on hyvin luonnollista. Niinhän sitä sanotaan, että jännityksen tunne kertoo, että kyse on jostakin merkittävästä asiasta, ja että on tekemässä jotain tärkeää. Viimeinen vinkkini onkin se, että koita vain keskittyä olemaan oma itsesi, jännityksestä huolimatta. Sillä pääsee jo pitkälle!

Tsemppiä kaikille kevään uurastukseen ja pääsykokeisiin!

Ilona, puheviestinnän pääsykokeen selviytyjä

 

Puheviestintä osana uutta Tampereen yliopistoa

Vuoden 2019 alusta lähtien Tampereen yliopisto on virallisesti osa uutta Tampereen korkeakouluyhteisöä, johon kuuluu lisäksi Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Yhteishaun lähestyessä muutos saattaa hämmentää puheviestintään hakijoita, joten tässäpä tietoisku muutoksien vaikutuksista puheviestintään.

  • Puheviestintä on nyt osa suurta informaatiotieteiden ja viestinnän tiedekuntaa, johon kuuluu vanhojen tuttujen journalistiikan, mediatutkimuksen, teatterin ja kielien lisäksi esimerkiksi tieto- ja sähkötekniikkaa.
  • Kuulumme viestinnän monitieteiseen tutkinto-ohjelmaan erillisenä puheviestinnän opintosuuntana.
  • Puheviestinnästä valmistut humanististen tieteiden kandidaatiksi ja filosofian maisteriksi.
  • Puheviestinnällä on oma, yksivaiheinen valintakokeensa, jossa suullinen ennakkotehtävä ja haastattelu perustuvat ennalta julkaistavaan aineistoon. Valintakoemateriaali julkaistaan 28.3.2019 Tampereen yliopiston sivuilla.

No mitäs tämä nyt tarkoittaa?

Hakijaa koskettaa konkreettisesti eniten valintakokeen muutos. Aiempina vuosina puheviestintä on ollut osa journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaa, jolloin myös pääsykoe toteutettiin yhteistyössä tutkinto-ohjelman kanssa. Pääsykoe oli kaksiosainen: tutkinto-ohjelman yhteistä kirjallista koetta seurasi puheviestinnän oma suullinen koe.

Nykyään puheviestinnän valintakoe on yksivaiheinen ja erillinen tutkinto-ohjelman muista opintosuunnista. Pääsykoe rakentuu ennakkotehtävästä ja haastattelusta, jotka molemmat pohjautuvat ennalta julkaistavaan kirjalliseen aineistoon. Kokeessa arvioidaan ennakkoaineiston hallintaa, puheviestintäosaamista ja soveltuvuutta puheviestinnän alalle. Valintakoe on siis entistä painottuneempi puheviestintään, ja myös pääsykoemateriaali keskittyy puheviestinnän tieteenalaan.

Lisäksi opintojen rakenne sisältää uudistuksen myötä jo kandivaiheesta lähtien enemmän puheviestintään liittyviä kursseja. Tutkinto-ohjelman erillisenä opintosuuntana puheviestintä on selkeä oma kokonaisuutensa, eikä sisällä yhtä paljoa muiden opintosuuntien kursseja.

Hyödyllisiä linkkejä:

Puheviestinnän opintosuunta Tampereen yliopiston nettisivuilla: https://www.tuni.fi/fi/tule-opiskelemaan/puheviestinnan-opintosuunta-viestinnan-monitieteinen-tutkinto-ohjelma/

Puheviestinnän ainejärjestön Reettoreiden nettisivut: http://reettorit.com

Ilona

Syyslukukausi pulkassa

Tänne blogin puolelle Ilona kirjoittelikin aiemmin syksyllä hieman esiintymisjännityksestä ja tekstissään mainitsikin tällöin käynnissä olleen esiintymisen kurssin. Esiintymisen kurssi huipentui 29.11. Pimeät puheet -tilaisuuteen, missä ääneen pääsivät minun ja Ilonan lisäksi myös kurssikaverimme. Nuorempana jännitys oli vahvasti läsnä arjessani ja erityisesti lukioikäisenä muistan jännittäneeni paljon esimerkiksi esitelmien pitämistä koulun oppitunneilla. Vaikka esiintymistä on joutunut tekemään myös yliopistotaipaleen aikana, tuntui Pimeät puheet -tapahtumana huomattavasti jännittävämmältä kuin yksikään aiempi esitelmä tai esiintymistä vaatinut tehtävä. Välillä ajatus omasta puheesta jännitti jopa niin, ettei ihan oikeasti tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

On mielenkiintoista huomata, kuinka omaa esiintymistä jännittää ihan eri tavalla, kun haluaa haastaa itseään ja ylittää itsensä. Esiintymisen kurssi kuuluu puheviestinnän aineopintoihin ja ainakin itse huomasin tämän vaikuttavan omaan asennoitumiseeni puhetta kohtaan merkittävästi. Taustalla vaikutti ajatus siitä, että esiintymään lähdetään huomattavasti laajemmalla tietopohjalla kuin koskaan aiemmin ja kurssin myötä esiintymiseen liittyviä harjoiteitta oli takana aiempaa enemmän. Jokainen puheen pitäjä halusi ylittää itsensä – niin myös minä. Vaikka itse puhetilaisuuden jälkeen mieleen nousikin sata asiaa, mitä olisi voinut tehdä eri tavalla tai missä olisi voinut olla parempi, olin onnellinen siitä, että olin selvinnyt tilanteesta ja olin saanut pidettyä puheeni kasassa. Olin selvinnyt puheestani kaikista niistä jännitystärinöistä ja päässäni myllänneistä kauhuskenaarioista huolimatta.

Kokonaisuutena esiintymisen kurssi antoi paljon ja erityisesti ajateltavaa antoivat itse ne Pimeät puheet. Tuntuu mielettömältä ajatella sitä, kuinka hienoja kokonaisuuksia ja ajatuksia kurssikaverit olivatkaan saaneet puheissaan esiin ja kuinka rohkeasti omia mielipiteitä halutaan saada kuuluviin. Koen, että kuluneen 1,5 vuoden aikana puheviestinnän opinnoista, olen oppinut havainnoimaan ja ymmärtämään omaa viestintääni uudella tavalla. Tiedän ja tunnen itseni viestijänä huomattavasti paremmin kuin ennen yliopisto-opintoja. Vaikka opittavaa löytyy varmasti vielä runsaasti, on oma kehitys jo tähän mennessä ollut varsin positiviista huomata. Jokainen viestii omalla tavallaan, joten omaa viestintää on tärkeä tarkkailla ja kehittää henkilökohtaiset vahvuudet (kuin heikkoudet) huomioiden.

Elämäni toinen syyslukukausi taputeltu ja aika siirtyä joululoman viettoon! Kuten varmasti useista aiemmista teksteistä on käynyt ilmi; kulunut syksy on ollut varsin kiireinen. Pieni joulubreikki arkimyllystä on siis toden totta odotettu ja ansaittu. Haluankin toivottaa niin omasta kuin muun blogiväen puolesta kaikille rauhaisaa joulun aikaa ja mahtavaa uutta vuotta! Blogin puolelle palaillaan kirjoittelemaan jälleen ensi vuoden puolella!

Aliisa

Oppiminen suurennuslasin alla

Tällä viikolla ekaluokkalainen lapseni ähersi matematiikan läksyn kimpussa. Loogista päättelyä vaativa tehtävä ei meinannut aueta. ”Äiti. Mä tiedän kyllä vastauksen mutta en ole ihan varma, ymmärränkö sitä.” Lapsen oivallus tietämisen ja ymmärtämisen erosta johdatti minut pohtimaan omaa oppimistani. Mitä yliopisto-opinnoista on lopulta jäänyt käteen? Päädyin selailemaan puheviestinnän opetusohjelmaa ja suorittamiani kursseja. Yritin palauttaa mieleen mitä kaikkia aiheita kurssilla käsiteltiin ja millaista opetusmetodia sovellettiin. Oliko kurssi luento-opetusta, verkkokurssi vai työpaja. Esitin kunkin kurssin kohdalta itselleni kysymykset: mitä opin tällä kurssilla, miksi ja miten.

Julkinen keskustelu oppimisen ympärillä on niin ikään ollut vilkasta viime aikoina. On puhuttu ilmiöoppimisesta, flippauksesta, lähiopetuksen vähenemisestä, digiopiskelun lisääntymisestä, yksilöllisistä opintopoluista ja itseohjautuvuudesta. Mediaan on herunut tietoa vielä keskeneräisestä tutkimuksesta, jossa heikentyneiden oppimistulosten ja Pisa-sijoitusten syy löydetään peruskoulun uusista opetusmenetelmistä. Ammatillinen opetus on myös lehtitietojen perusteella kriisissä. Pelätään, että liian suuri vastuu omista opinnoista yhdistettynä liian vähäisiin opetusresursseihin johtaa eriarvoistumiseen ja oppimistulosten heikkenemiseen. Oppiminen on siis ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti latautunut aihe.

Perusmielikuva yliopisto-opetuksesta on kalvosulkeiset, jossa opettajan monologia rikkoo vain kahina, joka syntyy myöhässä luennolle saapuvista opiskelijoista kuoriutumassa ulkovaatteistaan. Puheviestinnässä tätä opetusmetodia käytetään riemastuttavan vähän. Omaa oppimista pohtiessani oppimistulokset olivat perusluentokurssien osalta selvästi heikoimmat. Oli vaikea saada kiinni jälkikäteen mitä luennoilla on yritetty takoa päähän.

Toinen yleisesti käytetty yliopisto-opetuksen metodi (ainakin omalla kohdalla) on ollut kurssien jakaminen luento-osuuteen ja ryhmätyöosuuteen. Tämän metodin suhteen omat oppimistulokseni olivat kaksijakoiset. Perusmalli, jossa luento-osuuden jälkeen opiskelijat jaetaan ryhmiin, joissa heidän tulee tuottaa esitelmä jostakin kurssin aihealueesta ei näyttänyt toimivan kovinkaan hyvin. Muistan nähneeni kymmeniä PowerPoint- ja Prezi-esityksiä, mutta mitä niiden avulla yritettiin kertoa – eipä jäänyt mieleen. Kun sitten taas tätä perusmallia vähän sovelletaan niin avot! En tule ikinä unohtamaan fenomenologian perusideaa, koska Puheviestintä tieteenä –kurssilla Prezin sijaan päädyimme esittelemään aihetta kanssaopiskelijoille imitoimalla ”Haluatko Miljonääriksi” -ohjelmaa vaihtamalla nimeksi ”Haluatko Fenomenologiksi”. Siinä yleistiedon sijaan kilpailtiin tieteenfilosofiaan liittyvillä kysymyksillä, käytettiin fifty-fifty-optio, kysyttiin yleisöltä ja kilautettiin kaverille (professorille). En myöskään unohda argumentaation ja vaikuttamisen peruskeinoja, koska niitä ajatellessani palaan kurssille, jossa opiskelijat pyrkivät vakuuttamaan yleisöään erilaisin keinoin, kuten esiintymällä suunnistuspuvussa. Esiintymisen kurssin loppuhuipennus, Pimeät puheet –tapahtuma on myös ollut itselleni yksi parhaita oppimiskokemuksia. Kurssin teoriaosuus kääntyy käytännön osaamiseksi, kun kurssin päätteeksi saa pitää radioitavan ja kuvattavan puheen kaikelle kansalle. Näitä kursseja yhdisti opetuksen vuorovaikutteisuus ja mahdollisuus luovaan toteuttamiseen.

Oman oppimisen tarkastelun kautta päädyn koulutuspoliittisella janalla uudistusmielisten laitaan. On hyvä, että opetusta kehitetään ja että siitä puhutaan julkisesti. On hyvä, että erilaiset oppijat otetaan huomioon ja tunnistetaan vuorovaikutuksen ja luovuuden merkitykset oppimiselle. Oppiminen on paitsi ihmisoikeus se kehittää ja avaa ovia uusiin maailmoihin. Oppimisessa on kuitenkin perustaltaan kysymys ajattelemisesta. Luovuutta ja vuorovaikutusta hyödyntävä opetus opettaa ajattelemaan itse. Siinä on mielestäni se avain.

Lapsen logiikkatehtävä ratkaistiin lopulta leikkimällä kauppaa. Muuntamalla numerot kassahihnalla kulkeviksi ostoksiksi lapsen oli helpompi ajatella konkreettisesti ja lopulta myös ymmärtää vastaus. Meillä oli hauskaa ja molemmat oppivat jotakin, vuorovaikutuksessa.

Esiintymisjännitys ja puheviestinnän opiskelu

Kun päätin lähteä opiskelemaan puheviestintää, yllätin itseni ja luultavasti myös jotkut tuttuni ja läheiseni. Koko peruskoulun ajan jännitin esiintymistä, ja välttelin esiintymistilanteita aina kuin mahdollista. Joka kerta, kun opettaja ilmoitti tulevasta esitelmästä, pystyin tuntemaan vatsassani muodostuvan jännityksen möykyn. Vain miettiessäni tulevaa esiintymistilannetta tunsin ahdistusta, ja ajattelin, että nyt mä siis kuolen. Muistan ajatelleeni, että kun selviäisin kouluaikojen pakollisista esitelmistä kunnialla, en varmasti enää ikinä puhuisi ihmisten edessä.

Mutta kuinkas kävikään. Tänä päivänä opiskelen toista vuotta puheviestintää, enkä voisi olla tyytyväisempi päätökseeni.

Vaikka esiintyminen on aina jännittänyt minua, se on ollut myös jotain muuta. Vaikka pelkäsin usein lamaantuvani luokan edessä ja nolaavani itseni täysin, sitä ei koskaan tapahtunut. Siitä huolimatta, että joskus senat menivät sakaisin ja ääneni tuntui tärisevän kuin pyykinpesukone maksimaalisella linkousteholla, minä selvisin jokaisesta kerrasta. Voin sanoa, että se itsensä ylittämisen tunne oli aivan mahtava. Päätin, että sitä tunnetta haluan kokea uudestaan ja uudestaan.

Meillä Tampereella puheviestinnän kanditutkintoon kuuluu esiintymisen kurssi, joka huipentuu marraskuun lopulla järjestettävään Pimeät puheet -tilaisuuteen. Silloin kurssilaiset hyödyntävät syksyn aikana oppimiansa tietoja ja taitoja pitääkseen lyhyen vaikuttavan puheen yliopiston luentosalissa yleisön edessä. Tänä vuonna Pimeät puheet on 29. marraskuuta, ja osallistun siihen itsekin. Tiedän, että tulen jännittämään, mutta se ei haittaa. Jännitys on osa esiintymistä, ja se voi olla myös hyvä asia.

Jännitys aktivoi kehoa ja mieltä tulevaa esiintymistilannetta varten, ja keskittymiskyky paranee. Kuten esiintymisen kurssin luento-osuudella opittiin, jännitys ja innostus tuntuvat kehossa lähes täysin samalla tavalla. Kyse on siitä, miten jännitykseen suhtautuu. Ajattelenko sen olevan hyvää vai huonoa jännitystä? Voin tehdä tietoisen näkökulman muutoksen ja päättää, että se johtuu innostuksesta. Sen sijaan että koittaisin piilottaa jännitystäni, voin hyväksyä sen, ja keskittyä enemmän esiintymistaitojeni kehittämiseen.

Ilona

Viime viikkoni vaihto-opiskelijana

Ajattelin tulla kirjoittelemaan kokemuksiani vaihtoon hakemisesta, mutta kokemukseni ovat viime vuonna Erasmus-hakuprosessista kirjottaneen Rosa-Marian kanssa hyvin samanlaiset, joten ajattelin tarjota hieman erilaisen näkökulman. Itse olen vaihdossa Nordplus-järjestön kautta, mutta hakuprosessi on hyvinkin samankaltainen. Paljon selkeää tietoa hakuprosessista löytyy myös Tampereen yliopiston sivuilta. Mutta pidemmittä puheitta, tässä viime viikkoni vaihto-opiskelijana Tukholmassa opintojen näkökulmasta kerrottuna:

Maanantai 5.11.
Pienen loman jälkeen alkoi uusi kurssi nimeltään Politics & Popular Culture. Aiemmin syksyllä jouduin hieman muuttamaan suunnitelmiani aikataulusyistä johtuen ja opiskelemaan viimeisen kurssini englanniksi. Suunnitelmien muuttaminen onnistui avuliaan henkilökunnan kanssa varsin helposti.

Kurssi alkoi perehdytysluennolla, jolla päästiin hieman jo syventymään politiikan ja kulttuurin maailmaan. Vaikka kurssi on sisällöltään hieman erilainen mitä Suomessa olen opiskellut, on mielenkiintoista syventyä mediasisältöjen ja politiikan yhteneväisyyksiin (vihdoin) pienryhmäopetuksessa. Aiemmat kurssini täällä ovat olleet massakursseja, joten pienryhmätunnit ovat mukavaa vaihtelua ja muistuttavat paljon luentojani Tampereen yliopistossa.

Tiistai 6.11.
Päivä alkoi jälleen parin tunnin luennolla. Luennon aiheena oli Narrative, Myth & World Politics. Luennoilla opettaja odottaa paljon keskusteluun osallistumista, joten näillä luennoilla ei voi oikein piiloutua muiden kurssilaisten taakse torkkumaan. Yritin siis ahkerasti osallistua keskusteluun ja sisäistää luennon pääpointit. Onneksi kurssin opettaja on panostanut PowerPoint-esitysten tekoon ja visualisoi teoriaa hauskoilla kuvilla ja videoilla. Luennon jälkeen jäin yliopistolle lukemaan kurssikirjallisuutta (jota on paljon…) perjantain seminaaria varten.

Keskiviikko 7.11.
Luentovapaa päivä, jihaa! Mutta kuten kaikki yliopistomaailmaa ymmärtävät tietävät, se ei yleensä tarkoita vapaapäivää. Joten kurssikirjallisuus eteen ja lukemaan! Lukeminen alkoi kuitenkin hetken päästä tökkiä, joten lähdin pitkälle kävelylenkille virkistämään ajatuksiani. Toisinaan on hyvä kuunnella omaa kehoa, eikä esimerkiksi lukea vain suorittamismielessä, jolloin ainakin itselläni aiempi sivu unohtuu viimeistään seuraavalle siirryttäessä.

Torstai 8.11.
Mediaopintojen kampuksella järjestettiin koko päivän kestävä tapahtuma, jossa vierasluennoitsijat pitivät luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Minun oli kurssini puolesta osallistuttava päivän viimeiseen tilaisuuteen, jossa lyhyesti muotoiltuna käsiteltiin sitä, miten 1960-luvun loppuvuodet ovat vaikuttaneet tähän päivään. Luennon pitivät You Say You Want a Revolution? Records and Rebels 1966-1970 -näyttelyn tuottajat. Saimme myös ensimmäisenä maailmassa nähdä kyseiseen näyttelyyn liittyvän elokuvan. Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja päivän kruunasi tietenkin kahvitarjoilu, sillä kaikki ilmainen ruoka on vaihto-opiskelijan näkökulmasta kuin lottovoitto! Ruotsissa kun ei ole käsitettä edullinen opiskelijalounas, vaan yliopistolla lounaat maksavat vähintään sen 8 euroa…

Perjantai 9.11.
Aika tiivis opintoviikko päättyi perjantaina Nälkäpeli-elokuvan katsomiseen yliopistolla ja sen jälkeen siitä seminaarissa keskustelemiseen. Seminaaria varten tuli pitkin viikkoa luettua paljon kurssikirjallisuutta, sillä etenkin pienryhmäseminaarissa keskusteluun osallistuminen on erittäin tärkeää. Seminaarin keskustelun pohjalle valittu elokuva oli mielestäni opettajalta nappivalinta, sillä vaikka olin elokuvan nähnyt jo aiemminkin, oli sen katsominen akateemisin silmin erilaista ja keskustelu varsin mielenkiintoista!

Seminaarin jälkeen sai hetkeksi hengähtää ja viikonloppu menikin Tukholmaa näyttäessä luokseni saapuneille sisaruksille, sekä tietysti seuraavan viikon kurssikirjallisuuteen paneutuen!

-Karla

Välillä on lupa hengähtää

Heippahei! Perioditauko on tässä vaiheessa virallisesti jo mennyttä elämää ja nyt olemmekin kaikki päässeet aloittamaan toisen periodin opinnot. Myönnettäköön; Vaikka aiemminkin kerroin palanneeni lomalta kouluun intoa piukalla, kuluivat kaksi ensimmäistä kuukautta koulun penkillä pitkälti totutellessa jälleen arkirytmiin. Kesällä arkipäivät kuluivat töiden parissa ja työpäivän päätteeksi saikin sitten luvan kanssa vaihtaa täysin vapaalle. Koulupäivän jälkeen tätä mahdollisuutta löytyy huomattavasti harvemmin. Tehtävää riittää ja deadlinet kolkuttelevat milloin minkäkin oven takana. Kiire ja aikataulut pyörittävät useiden korkeakouluopiskeijoiden arkea ja valitettavan moni potee uupumusta. Fuksivuodesta oppineena; tänä vuonna haluan suorittaa asioita ajallaan, mutta myös löytää aikaa itselleni. 

Usein kuulee puhuttavan suoritusyhteiskunnasta ja siitä, kuinka hyvänä tuottavuus nähdään niin koulumaailmaailmassa kuin työelämässä. Toisinaan tuntuu kuin kisaisimme siitä, kuka milloinkin on aikaansaavin. Vaikka itse nautinkin tietyllä tapaa kiireestä ja siitä tekemisen tunteesta, olen myös huomannut sen, kuinka tärkeää onkaan osata hengähtää. Yliopisto vaatii sitä kuuluisaa aikatauluttamista, mutta joskus näistä luoduista lukujärjestyksistä puuttuu se jokaiselle tärkeä oma aika. Oma aika on kaikille erilaista. Toinen tykkää vetäistä lenkkarit jalkaan ja painattaa lenkkipoluilla, kun taas joku viettää pimenevät syysillat Netflixin ääressä. Yhtä oikeaa tapaa ”heittää aivot narikkaan” ei toden totta taida olla olemassakaan. Vaikka välillä manaan itseäni tuijotettuani puoli tuntia Instagramia saamatta aikaan yhtään mitään ”oikeaa hommaa”, olisi kai ajateltava, että tuollekin toiminnalle on sinä tiettynä hetkenä jokin tarkoitus. Aina ei tarvitse suorittaa tai olla tehokas. Aina ei tarvitse olla miljoonaa rautaa tulessa. Toisinaan on myös lupa vain olla – sen kummempia tekemättä.

Ehkä kyse on enemmänkin sen tietynlaisen tasapainon löytämisestä. On opittava olemaan syyttämättä itseään siitä, ettei aina saakaan kaikkea aikaiseksi. Me kaikki tarvitsemme joskus myös lepoa. Fuksivuonna osoittelin itseäni turhan monia kertoja syyttävällä sormella siitä, etten kaikkina päivinä ollut niin tehokas kuin olisin voinut ollut. Elämä ei voi painottua ainoastaan kouluun tai opintoihin. Koulun ohella saatetaan käydä töissä, eikä sosiaalisia suhteitakaan tule unohtaa. On hassua ajatella, kuinka usein olen aiemmin syyttänyt itseäni toimettomuudesta, mutta silti olen saanut kaiken tarvittavan hoidettua. Ehkä tärkeintä olisikin unohtaa tietyt olettamukset siitä, että kaikista tuottavimmat ihmiset touhottavat menemään pää kolmantena jalkana levähtämättä ja keskityttävä löytämään itselle sopivin tapa pyörittää omaa arkea.

Vaikka mainitsemani koulun alun alkukankeus alkaa olla jo menestyksekkäästi taltutettu, näin kelien puolesta synkimmässä syksyn vaiheessa alkavat päivät väistämättä tuntua välillä turhankin lyhyiltä kaikille toimille. Onneksi tästä vuoden vaihteesta on aiemminkin selvitty!

Tsemppiä kaikille marraskuuhun! Muistetaan myös kuunnella itseämme ja omia fiiliksiämme. Aina ei tarvitse suorittaa sata lasissa.