Kandikuulumisia ja epävarmuutta

Kolmas vuoteni viestinnän opiskelijana on päässyt jo hyvään vauhtiin, mikä tarkoittaa myös kandidaatintutkielman – eli tuttavallisemmin kandin – parissa työskentelyä. Opintosuunnassamme kandia työstetään käytännössä koko kolmas opiskeluvuosi joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Syyslukukaudella suoritetaan Tutkimuksen perusteet -opintojakso, jossa perehdytään tutkimuksen perusteisiin ja kirjoitetaan puolet kandidaatintutkielmasta kasaan. Kevätlukukaudella vuorossa on Seminaari ja kandidaatintutkielma -opintojakso, jossa kandidaatintutkielma on tarkoitus saada valmiiksi. Vallitsevan pandemiatilanteen takia Tutkimuksen perusteet on järjestetty luonnollisesti etänä, mutta tämä ei ole tuottanut ongelmia, sillä ylipäänsä opintosuuntamme opintojaksot on toteutettu todella hyvin etäyhteyksistäkin käsin.

Meillä viestinnän opintosuunnassa kandit suoritetaan pareittain ja kandiparit muodostetaankin pian Tutkimuksen perusteiden alussa. Aluksi kummastelin tätä käytäntöä, mutta nyt näen kandiparin kanssa työskentelyn positiivisena asiana. Työmäärä puolittuu ja aikataulussa on helppo pysyä, kun tutkielman tekemiseen täytyy varata parin kanssa yhteistä aikaa kalenterista. Paras puoli kandiparin kanssa työskentelyssä on kuitenkin kandiparilta saatava tuki. Tutkielmaan liittyviä ideoita ja ajatuksia ei tarvitse pohtia yksin, ja kun oman ajatustyön kanssa meinaa jäädä polkemaan paikalleen, saa kandiparilta usein uusia näkökulmia, joita ei itse olisi tullut edes miettineeksi. On ollut myös helpottavaa olla välillä aivan pihalla kandiin liittyvissä asioissa kandiparin kanssa ja nauraa yhdessä koko tilanteelle.

Ehkä suurin huolenaiheeni kandiparikäytännössä oli se, mahtaako parin kanssa löytää sellaista aihetta, joka kiinnostaisi ja motivoisi molempia lähes koko lukuvuoden ajan. Huoleni osoittautui onneksi pian turhaksi, kun molempia kiinnostava aihe löytyi jo suhteellisen lyhyen keskustelun jälkeen. Ylipäänsä on ollut ilo huomata, kuinka erilaisia ja silti niin mielenkiintoisia kandiaiheita opintosuuntaamme mahtuu. Tämä osoittaa hyvin sen, kuinka laajasti ja eri näkökulmista käsin viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöitä on mahdollista tarkastella.

Tutkimme kandiparini kanssa yliopistossa opettavien henkilöiden kokemaa epävarmuutta etätyöskentelyn vuorovaikutustilanteissa. Aihe on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen esimerkiksi senkin takia, että koronapandemian ja muun kehityksen myötä etätyö on jatkuvasti yleistymässä. Etätyöhön liittyy monia vuorovaikutustilanteita, joita on mielenkiintoista tutkia.

Ehkä hieman ironisestikin suurin oppini tähän astisella kandimatkallani on ollut nimenomaan oman epävarmuuteni sietäminen. Kandi on pitkän aikavälin projekti, jossa omat suunnitelmat voivat muuttua useaan kertaan ja jossa tähänastista työtä täytyy palata tarkastelemaan ja muokkaamaan säännöllisesti. Kandityöskentelyn mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi tekee myös se, että lopulta koko työn lopputulos voi olla aivan erilainen kuin työn alussa oli kuvitellut – siinäpä vasta harjoiteltavaa kaltaiselleni perfektionistille, joka haluaisi suunnitella kaikki työn vaiheet tarkasti hyvissä ajoin! Työn etenemiseen täytyy vain uskaltaa luottaa, vaikka matkan varrella saattaa joutua ottamaan muutaman askeleen taaksepäin ja tarkastelemaan tilannetta uudessa valossa.

Tsemppiä kaikille loppusyksyyn!

Elisa, viestinnän kolmannen vuoden opiskelija ja toisen vuoden reettori

 

Be Sociable, Share!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *