Tuutorointi tarjoaa oppeja vuorovaikutustaitoihin ja -osaamiseen

Viime keväänä olin jo pikkuhiljaa alkanut muuttumaan uutta ihmettelevästä fuksista ihan vain tavalliseksi opiskelijaksi muiden joukossa. Yliopiston käytävät, opiskelutekniikat, viestinnän henkilökunta ja muut opiskelijat sekä Tampereen kartta olivat muuttuneet tutummaksi ja koin jo olevani kotonani näiden asioiden parissa. Tuoreessa muistissa oli myös ensimmäisen opiskelusyksyn jännitys kaikesta uudesta, itselläni ennen kaikkea uusista ihmisistä. Fuksina olin kokenut, että tuutorit ja heidän järjestämä ensimmäisten opiskeluviikkojen ja –kuukausien ohjelma auttoi kuitenkin hurjasti pääsemään opiskelijaelämään mukaan sekä tutustumaan muihin opiskelijoihin. Tämän kokemuksen pohjalta halusin itsekin olla mukana rakentamassa aktiivista opiskelijaelämää sekä auttaa fukseja uuden elämäntilanteen kynnyksellä, joten päätin hakea yhdeksi syksyn 2020 tuutoriksi.

Olen joskus kuullut tuutoroinnista lempinimen ”toinen fuksisyksy”, jonka myötä pääsisi helposti tutustumaan uusiin ihmisiin ja pitämään hauskaa. Vaikka tässä mielikuvassa saattaa olla jotain totuuden perää, niin huomasin melko nopeasti tuutoroinnin olevan paljon muutakin kuin vain oman fuksisyksyn uudelleenelämistä. Varsinainen tuutorointiin valmistautuminen alkoi jo keväällä Tampereen yliopiston ylioppilanskunnan TREY:n tuutorkoulutuksen myötä, jossa yksi tehtävä olikin oman viestijäkuvan pohtiminen tuutoroinnin kannalta. Tuutorina toimiessa omat vuorovaikutustaidot tulevatkin runsaaseen käyttöön, sillä käytännön asioiden hoitamisen lisäksi tuutorointi on ennen kaikkea vuorovaikutusta uusien ja jo aiemmin aloittaneiden opiskelijoiden sekä opetushenkilökunnan kesken.

En olisi etukäteen arvannut kuinka paljon viestijäkuvatehtävä liittyikään tuutorointiin. Koen tuutoroinnin kehittäneen viestintä- ja vuorovaikutustaitojani huomattavasti laajemmin kuin alun perin osasin kuvitellakaan. Mikä parempaa viestinnän opiskelijalle onkaan kuin opiskeltujen teorioiden käytännön soveltaminen tuutoroinnin kautta ihka oikeassa elämässä! Erityisesti opit vuorovaikutuksen syntymisestä ja kehittymisestä niin yksilöiden kuin ryhmien osalta ovat tulleet käyttöön.

Myös käytännön viestintää ja tiedottamista on tullut harjoiteltua syksyn myötä, sillä tuutorin yksi päätehtävistä onkin juuri opiskelun aloituksen tärkeistä tapahtumista ja muista olennaisista asioista, kuten vaikkapa opiskelijakortin tilaamisesta ja sivuaineinfosta jatkuva viestiminen ja muistuttaminen. Olennaisinta kuitenkin on jo aiemmin mainittujen vuorovaikutustilanteiden lisäksi uusien opiskelijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja ryhmäytymisen mahdollistaminen.

 

Tuutorit kannattelee toinen toisiaan! Kuvassa osa syksyn 2020 tuutoreista, allekirjoittanut löytyy oikealta toisena.

Kun tehtävänä olisi esimerkiksi suunnitella orientaatioviikkojen tapahtumia yksityiskohtaisesti, hankkia sivuaineinfoon puhujia sekä askarrella tuutoriporukalla fuksipasseja, niin toisinaan tuutorointi tuntuu monen asian pyörittelystä ja suunnittelusta kehkeytyneeltä keitokselta. Tästä huolimatta olen kokenut kaikki tuutoroinnin tehtävät mieluisiksi ja sopivan vapaamuotoisiksi, jolloin tekeminen ei käy liian kuormittavaksi. Kyse ei myöskään ole asioiden suorittamisesta yksin, vaan muut tuutorit sekä tuutorvastaava ovat aina taustatukena ja menossa mukana.

Tuutorointi on tuonut mukanaan myös yllättäviä kokemuksia, joista voi olla hyötyä työelämässäkin. Olen esimerkiksi huomannut, että kynnys ottaa yhteyttä tuntemattomiinkin ihmisiin on madaltunut huikeasti tuutoroinnin myötä, mikä voi olla hyvinkin käytännöllinen asia esimerkiksi verkostoitumisen ja työnhaun kannalta. Kun huomaa jutelleensa lähes 40 uuden opiskelijan kanssa ja ottaneensa yhteyttä myös muiden ainejärjestöjen tuutoreihin sekä yritysten edustajiin yhteistyömielessä, niin liiallinen itsetietoisuus ja oman asian sanoittamisen vatvominen on hävinnyt tai ainakin vähentynyt huomattavasti.

Tällä hetkellä koronaviruspandemia vaikuttaa moniin tekemisiin ja tapahtumiin, eikä tuutorointi ei ole ollut tästä poikkeus. Läheskään kaikkia perinteisiä fuksitapahtumia ei ole pystytty järjestämään, opetus on etänä sekä turvaväleistä ja hyvästä käsihygieniasta on pitänyt huolehtia jatkuvasti. Uskon kuitenkin puhuvani kaikkien tuutoreiden puolesta sanoessani, että kokemus tuutoroinnista on ollut erittäin hyvä vallitsevien olosuhteiden puitteissa. Viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta poikkeustilanne on saattanut jopa korostaa niiden merkitystä tuutoroinnissa enemmän kuin normaalitilanteessa. Tuutoreiden vakaana tahtotilana on saada uudet opiskelijat tutustumaan toisiinsa sekä muuhunkin opiskelijayhteisöön etäolosuhteista riippumatta, jolloin tilanteeseen sopivia vuorovaikutuksen keinoja joudutaan miettimään entistä tarkemmin. Vaikka syksy onkin ollut välillä haastava, niin se on myös antanut paljon oppeja vuorovaikutustaitoihin ja niiden myötä kehittyvään vuorovaikutusosaamiseen.

– Ingá

Ensimmäinen kurkistukseni viestinnän asiantuntijuuteen

Viime keväänä hain ensimmäistä kertaa viestinnän kesätyö- ja harjoittelupaikkoihin, mikä oli kaikessa jännittävyydessään uudenlainen kokemus. Onnekseni hakeminen tuotti tulosta, ja ovet aukesivat Itä-Suomen poliisilaitoksen viestinnän korkeakouluharjoitteluun.

Lokakuun loppuessa myös neljän kuukauden harjoitteluni Kuopion pääpoliisiasemalla tulee päätökseensä. Nyt onkin sopiva hetki katsoa hieman taaksepäin ja fiilistellä, miltä ensimmäinen kurkistus viestinnän asiantuntijuuteen on tuntunut.

Minulle harjoittelu on antanut varmistuksen siitä, että opiskelen itselleni sitä oikeaa alaa. Vaikka opintovuosia on takana jo useampi, käytännön kokemus työtehtävistä on antanut erilaista varmuutta alavalinnasta. Onhan se mahtavaa saada tehdä työkseen niitä juttuja, joista nauttii ja joista on aidosti kiinnostunut. Omalla kohdallani kenties parasta on ollut se, että saan käyttää luovuuttani ja toteuttaa ideoitani esimerkiksi kirjoittamalla.

Kokemukseni viestinnän työtehtävistä on vastannut melkoisen hyvin kuvitelmia, joita minulla oli ennen harjoittelua. Harjoittelun aikana olen päässyt tutustumaan monipuolisesti sekä sisäisen että ulkoisen viestinnän osa-alueisiin, kuten sisäiseen uutisointiin, tiedottamiseen sekä sosiaalisen median päivittämiseen.

Maailma tarvitsee viestinnän asiantuntijoita – sen olen oppinut!

Yllättävää on ollut se, kuinka paljon eri asioita viestintätiimi voikaan hoitaa, ja miten monipuolisia tehtäviä päivään voi kuulua. Maailma todella tarvitsee viestinnän asiantuntijoita – sen, jos jotain, olen oppinut!

Toki tiedotteiden kirjoittamista on harjoiteltu koulussa, ja sosiaalisesta median käytöstä minulla on enemmän kokemusta kuin kehtaisin myöntää. Huomasin kuitenkin heti harjoittelun alussa, että nämä asiat tuntuvat varsin erilaisilta, kun niitä tekee työkseen. Harjoittelu onkin otollinen tilaisuus päästä tutustumaan, miltä tuntuu julkaista tiedote organisaation nimissä, tai mitä pitää ottaa huomioon, kun julkaisee jotain somessa.

Ennen harjoittelua pohdin, miten hyvin pääsisin harjoittelijana mukaan viestintätiimiin. Saisinko tehdä asioita oikeasti, vai pitäisikö minun tyytyä seuraamaan sivusta? Entä kuinka paljon kokemusta ehtisin muutamassa kuukaudessa kerryttää?

Onnekseni nämä huolet olivat turhia, sillä minut otettiin heti alussa porukkaan mukaan tasavertaisena viestijänä. Ympärilläni on koko harjoittelun ajan ollut osaavia ammattilaisia, jotka ovat auttamisen lisäksi antaneet tilaa oppia ja kokeilla asioita itse. Saankin kiittää työkavereitani siitä, että olen saanut harjoittelusta mahdollisimman paljon irti.

Ensimmäisessä harjoittelussa on ollut kyllä oma taikansa – jokainen työtehtävä on uusi, ja opittavaa on kutkuttavan paljon! Harjoittelussa olen ollut erityisen tyytyväinen siihen, että olen päässyt tekemään monipuolisesti eri tehtäviä, ja olen saanut opetella asioita käytännön kautta. Tekemisen kautta varmuus omaan osaamiseen kehittyy, ja samalla kuva ammatillisesta minästä rakentuu pala kerrallaan.

Ilona

            Poliisin vanha tuttu – siis ihan hyvällä tavalla!