Kandihulinoita ja syksyn kuulumisia

Otsikko kertonee kaiken. Blogin äärelle loistavan kesäloman jälkeen palailen myös minä, Aliisa, kolmannen vuoden opiskelija. Joten oikein hyvää syksyä vain kaikille myös omasta puolestani! Kolmas opiskeluvuoteni on pyörähtänyt käyntiin vauhdilla. Kiirettä on riittänyt, kiitos vain kysymästä. Kuitenkin tämän syksyn ja arkeen paluun on kivuttomaksi tehnyt erityisesti se, että (vihdoin ja viimein) voin todeta yliopisto-opintojen olevan itselleni tällä hetkellä jo varsin tuttua kauraa. Kuluneen kahden vuoden aikana olen oppinut löytämään oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ja ainakin useimmiten kurssin alkaessa herää jo selkeä mututuntu siitä, millä tavoin hommat on järkevin aikatauluttaa muihin koulutehtäviin ja menoihin.

Kurssikaverini, Ilona, aiemmin kirjoittelikin jo hieman kandidaatin tutkielman alkuhulinoista, joten mieluusti jatkan kirjoitellen tästä samasta aiheesta. Koska luonnollisesti tällä hetkellä kandin työstäminen on varsin aktiivisesti osa arkeani. Kuten jo todettua; kirjoitamme kandit pareittain. Vaikka olenkin toisinaan saanut muilta opiskelevilta ystäviltäni kummastuneita kommentteja parikandiin liittyen, olen onneksi itse osannut suhtautua tähän työskentelytapaan alusta lähtien avoimin mielin. Oikeastaan ainoa huolenaiheeni oli työparien muodostaminen. Ja todettakoon vain, että ihan turhaan huolehdin. Kandiparimme muodostettiin selkeästi jo heti kurssin alkaessa, eikä ketään jätetty yksin hapuilemaan. Parien muodostumiseen vaikuttivat useat eri tekijät, esimerkiksi yhteiset kiinnostuksen aiheet tai muutoin mätsäävät työskentelytavat. Itse koen pari- tai ryhmätöitä ajatellen erityisen tärkeäksi sen, että porukka on valmis puhaltamaan yhteen hiileen ja tekemään osuutensa. Vaikka varmasti jokaisella meistä on myös niitä vähemmän positiivisia ryhmätyöskentelykokemuksia, tulisi muistaa, ettei ryhmässä toimiminen aiheuta ainoastaan harmaita hiuksia. Kun tehtävän aihe on mielenkiintoinen ja toimintavat selkeät, voi ryhmätyöskentely antaa paljon. Näin on todistettavasti tapahtunut myös kandiin liittyviä ideoita pallotellessa; kun toiselle tulee totaalinen blackout, on toinen jeesaamassa.

Syksyn viimeinen missiomme on palauttaa kurssin lopputyö eli tutkimussuunnitelma. Tähän mennessä olemme kukin pohtineet sitä, millä tavoin haluamme tutkimuksemme tehdä ja millaisia metodeja haluamme käyttää. Kandikurssin myötä olen jälleen saanut havahtua siihen, kuinka moninainen viestinnän ala onkaan. Ei nimittäin ole tullut vain kertaalleen hämmästeltyä sitä, kuinka hyviä aiheita kurssikaverit ovatkaan keksineet. Ehkä parasta omien opintojen etenemisen myötä onkin ollut se, kuinka opiskelukaverit selvästi löytävät omia vahvuuksiaan ja mielenkiinnon kohteitaan entistä selkeämmin. En ainakaan usko, että esimerkiksi fuksivuotenani olisin osannut katsoa viestintää näin usealta eri kantilta, mitä nyt. Mielenkiinnolla odotankin sitä, kun pääsemme ihan niihin oikeisiin tositoimiin, eli tutkimuksen tekemiseen kandiamme varten.

Syysterveisin,

Aliisa

Fuksit esittäytyy!

Tampereen yliopiston syyslukukausi on pyörähtänyt jo kunnolla käyntiin ja puheviestinnän blogi on saanut kaksi uutta kirjoittajaa meistä fukseista, Elisasta ja Ingásta. Ajattelimme tässä blogipostauksessa ensin lyhyesti esitellä itsemme ja sen jälkeen kertoa hieman omista fiiliksistä ja kuulumisista tähän astisen fuksisyksyn ajalta.

Moi! Olen Ingá, 22-vuotias puheviestinnän fuksi Oulusta. Viimeiset kolme vuotta ovat mulla hurahtaneet välivuosien merkeissä töissä käyden ja psykologian pääsykokeisiin lukien. Melko yllättäen musta tulikin puheviestinnän opiskelija – olin kyllästynyt välivuosiin ja loputtoman oloiseen pänttäämiseen, joten aloin alun perin etsimään muita “varavaihtoehtoja” opiskelupaikkojen suhteen. Alettuani tutkimaan muita opiskelumahdollisuuksia löysin puheviestinnän opinnot ja niihin tarkemmin tutustuessa mielenkiinto vuorovaikutuksen ja viestinnän opiskelua kohtaan heräsi. Myös Tampereen yliopisto houkutteli opinahjona muun muassa vapaan sivuaineoikeuden vuoksi. Kevät meni nopeasti pohtiessa tätä uutta vaihtoehtoa, joka kuitenkin tuntui jo omalta jutulta.

Puheviestinnän pääsykokeisiin valmistautuessa minulle tuli todella helpottunut olo, sillä koin tekeväni jotain sellaista mihin minulla on valmiuksia ja kiinnostusta kuin luonnostaan. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että ensiyrityksellä välttämättä pääsisin puheviestinnälle, mutta heinäkuussa Opintopolusta tuli mieluinen ilmoitus opiskelupaikasta. Yliopisto-opiskelun aloittaminen on tuntunut tosi mahtavalta usean välivuoden jälkeen! Mahdollisuuksia viestinnän alalla on aivan valtavasti ja fuksivuosi meneekin luultavasti kartoittaen tarkemmin omia mielenkiinnonkohteita.

Moikka! Tässä kirjoittelee 20-vuotias alun perin Raahesta kotoisin oleva Elisa. Mun polku puheviestinnän opiskeluun on ollut aika monimutkainen – ajattelin pitkään, että musta tulisi musiikinopettaja, mutta abivuoden keväällä tajusin, että haluan pitää musiikin vain rakkaana harrastuksena. Tämän jälkeen löysinkin viestinnän ja mitä enemmän luin aiheesta, sitä enemmän innostuin. Viestintä ja vuorovaikutus on läsnä ihan kaikessa ja sitä voi tarkastella monessa niin erilaisessa ja mielenkiintoisessa kontekstissa.

Yhden välivuoden jälkeen opiskelin vuoden ajan viestintätieteitä Vaasan yliopistossa. Tuon vuoden aikana mulle kuitenkin tarkentui, että viestinnän alalla mua kiehtoo eniten poliittinen viestintä, jota ei harmi kyllä ole mahdollista opiskella Vaasan yliopistossa. Päätinkin hakea tänne Tampereelle opiskelemaan puheviestintää itseäni henkilökohtaisesti kiinnostavamman tutkinto-ohjelman sisällön takia. Tampereen yliopistossa mua houkutteli myös vapaa sivuaineoikeus ja laajat sivuainemahdollisuudet, joista olenkin päässyt jo nauttimaan tämän alkusyksyn aikana.

Olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni hakea opiskelemaan puheviestintää, sillä vaikka sain Vaasasta tosi hyvän pohjan viestinnän opiskelulle, on ihanaa päästä opiskelemaan niitä asioita mitkä mua oikeasti kiinnostaa ja samalla nauttia tästä vapaasta sivuaineoikeudesta. Sain myös hyväksiluettua ja sisällytettyä tutkintooni Vaasan opintoni, joten vuosi Vaasan yliopistossa ei todellakaan mennyt hukkaan.


Yhteisiä fiiliksiä ja kuulumisia  

Fuksisyksy alkoi elokuun loppupuolella orientaatiolla. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen tuli ilmi, että meistä puheviestinnän fukseista muodostuu tosi monipuolinen, mutta erittäin hyvällä yhteishengellä varustettu porukka. Puheviestinnän maisterifuksit ovat olleet myös menossa mukana heti alusta alkaen, mikä on ollut mahtavaa! Tätä huippuporukkaa täydentää hienosti meidän ihanat tuutorit. Ollaan päästy myös tutustumaan jo muidenkin vuosikurssien opiskelijoihin omien tuutoreiden lisäksi, mikä on pienen ainejärjestön etuja.

Syksy on ollut aika kiireinen ja tapahtumia täynnä. Tapahtumat ovat olleet kivan erilaisia ja hauskoja sekä niiden avulla olemme päässeet ryhmäytymään, tutustumaan Tampereen yliopistoon ja Tampereen opiskelijaelämään hyvin. Syksyn aikana olemme ehtineet käydä mm. Tampere-kierroksella, Reettoreiden järviristeilyllä, leipomassa pullaa ja hyppimässä trampoliinipuistossa. Lisäksi olemme osallistuneet fuksisuunnistukseen, reettorikasteeseen ja erilaisiin opiskelijabileisiin (mm. Kolmiot ja Haalaribileet).

Kaikkien tapahtumien ohella olemme ehtineet opiskellakin. Elisalla on ollut hieman erilainen ensimmäinen periodi kuin muilla fukseilla aiemmin suoritettujen viestinnän opintojen ja niiden hyväksilukujen takia. Ingá taas on opiskellut muiden fuksien tapaan tutkinto-ohjelman kaikille pakollisia kursseja, kuten perusopintojen kursseja ja tietotekniikkaa.

Me molemmat olemme myös päässeet opiskelemaan jo hieman sivuainekursseja. Meitä yhdistää kiinnostus politiikan tutkimukseen, joten hypättiin jo ensimmäisessä periodissa valtio-opin johdantokurssille haistelemaan ilmapiiriä. Tuutoritkin ovat kannustaneet kokeilemaan rohkeasti alusta alkaen mahdollisesti itseä kiinnostavia sivuaineita, sillä tähän tutkinto-ohjelmaan kuuluu paljon vapaasti valittavia opintoja.

Tiivistäen voisi sanoa, että fuksisyksy on ollut tosi mukava ja ihana kokemus kaikin puolin, johon kuuluu myös paljon uuden opettelua. Uskomme kuitenkin siihen, että viikko viikolta yliopisto ja kaikenlaiset opiskeluun liittyvät asiat, kuten esimerkiksi kurssikäytänteet ja itselle sopivat opiskelutekniikat, käyvät tutummaksi ja uudenlainen arki lähtee sujumaan hyvin.

Fuksisyksyterveisin
Ingá & Elisa