Miksi uhraisin omaa aikaani verkostoitumiseen?

Nykypäivänä arki on kiireistä ja omalle ajalle annetaan paljon arvoa, kuten ymmärrettävää onkin. Illat halutaan pyhittää omalle perheelle ja/ tai omille harrastuksille. Siksi väitöskirjaansa kirjoittavan tohtoriopiskelijan on vaikeaa irrottaa aikaansa opiskelijatapaamiseen osallistumiseen, jonka tieteellinen antikin saattaa jäädä yleisemmälle tasolle kuin varsinaisella tohtorikoulutuskurssilla, tai ei ihan osu omiin kiinnostuksen kohteisiin tai tapaamisen aihe käsitteleekin yleisiä tohtorintaitoja. Kuitenkin kaikki palautteet opiskelijatapaamisista toistavat samaa viestiä; kuinka tärkeää on puhua muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, saada vertaistukea ja jakaa kokemuksia.

Vaikean paikan tullen helpottaa ajatella, että joku muu on aivan samassa tilanteessa, en ole ainoa. On myös helpompaa tarttua luuriin tai kirjoittaa sähköposti kohtalotoverille, jonka on jo aiemmin tavannut ja jonka kanssa on kokenut samaan yhteisöön kuuluvuuden tunteen, olemme samassa veneessä. Tämän takia opiskelijatapaamiset ovat vielä tärkeämpiä osa-aikaisena työskentelevälle. Tieteellisessä yhteisössä kokoaikaisina väitöskirjaansa kirjoittavat ovat siinä mielessä paremmassa asemassa, että tiukan paikan tullen juttukaveri löytyy yleensä naapurihuoneesta, tai viimeistään sitä seuraavasta. Ongelmien kanssa ei tarvitse painia kauaa yksin, kun naapuri on saattanut törmätä samaan ongelmaan jo aiemmin ja hänen kokemuksiaan hyödyntämällä omat ongelmat selviävät mahdollisesti nopeammin ja väitöskirjan kirjoittaminen etenee.

Tämä onkin yksi verkostoitumisen hyvä puoli; se edistää oppimista! Vertaistuen ja ongelmien ratkaisun lisäksi, kuulee muiden tutkijoiden aiheita eli pääsee kärryille siitä, mistä Suomen yliopistoissa tänä päivänä tehdään väitöskirjatutkimusta. Väitöskirjatutkimuksen aiheet kumpuavat, uskoakseni yhä edelleen suurimmaksi osaksi, tutkijan omasta mielenkiinnosta ja tämä heijastaa sitä, mikä terveydenhuollon eri osa-alueilla koetaan tärkeäksi hoitotieteen näkökulmasta.  On myös mahdollista löytää samaa aihepiiriä tutkiva ihminen tai useampiakin ihmisiä, joihin voi tutustua verkostotapaamisissa ja joiden kanssa voi myöhemmin innostua tekemään tutkimusyhteistyötä.

Myös tulevaisuudessa, väitöskirjan valmistumisen jälkeen, tapaamme toisiamme ja teemme mahdollisesti yhteistyötä toimiessamme eri organisaatioissa. Silloinkin yhteistyö on helpompaa aloittaa, kun tunnemme toisemme jo opiskeluajalta.  Myös kynnys käyttää muita verkostoja, kuten Hovaton Facebook –sivustoa ja pyytää sitä kautta apua omalta yhteisöltä, madaltuu, kun tuntee yhteisön jäseniä jo entuudestaan.  On ihan eri asia kirjoittaa joukolle tuntemattomia, että ”nyt mä en tajua miten tämä menee” kun kirjoittaa sama ryhmälle, jonka kanssa on istuttu illanvietossa jakamassa kokemuksia. Hovato-verkostossa voi myös kuulla tai lukea vinkkejä oman aihealueen konferensseista, joita ei ehkä itse ole vielä löytänyt.

Siis seuraavan kerran kun saat ilmoituksen lähestyvästä tohtoriopiskelijoiden tapaamisesta ja siihen liittyvästä illanvietosta, ilmoittaudu mukaan! Ja myös siihen illanviettoon, vaikka se johtaisikin myöhäisempään kotimatkaan.

 

Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikkö on koordinoinut Hoitotieteen valtakunnallista tohtorikoulutusverkostoa vuosina 2017-2019 ja koordinaatio siirtyy nyt suunnitellusti 2020 alusta Åbo Akademiin. Toivotamme uudelle koordinaatiolle menestyksekkäitä koordinaatiovuosia ja kiitämme opiskelijoita ja opettajia antoisasta yhteistyöstä kuluneina vuosina!

Yhteistyöterveisin
Päivi Åstedt-Kurki, puheenjohtaja
Kirsi Lumme-Sandt, koordinaattori
Tiina Kangasluoma, sihteeri
Minna Koskimäki, tohtoriopiskelija