Sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamisessa kehitettävää

On maanantaiaamu, kello hiukan yli seitsemän aamulla. Oloni on jännittynyt, odotuksen ja kauhun sekainen. Olen odottanut tätä päivää ikuisuuden, tunnen ylpeyttä, pääsen kohta tosi hommiin.  En ole juurikaan saanut nukuttua edellisenä yönä. Epätoivoisena olen hapuilllut sairaalan käytävillä ja vihdoin löytänyt oikean osaston. Monen mutkan ja epätoivoisen kyselyn jälkeen edessäni on pitkä valkoinen käytävä, potilaskellot soivat ja hoitajia sinkoilee edestakaisin kanslian ja potilashuoneiden välillä. Aistin kiireen ja tietyn kireyden, en tiedä johtuuko se jännityksestäni vai osaston ilmapiiristä. Vihdoin valkoiseen mekkoon pukeutunut hoitaja astelee reippaasti kohti ja kysyy ”Mitä sinä täällä teette?” Häkellyn, mutta vihdoin saan jännitykseltäni avattua suuni ja kerrottua, että olen sairaanhoitajaopiskelija ja olen tulossa osastolle ensimmäiseen harjoitteluuni. Tästä hetkestä on nyt kulunut jo yli 20-vuotta, mutta se on edelleen kirkkaana mielessäni. Se hetki on ollut minulle merkityksellinen, ja niin varmasti myös monelle muulle terveysalan ammattilaiseksi opiskelevalle.

Harjoittelut ovat merkittävä osa sairaanhoitajien koulutusta ja ne tapahtuvat terveysalan organisaatioissa potilastyötä tekevien sairaanhoitajien ohjauksessa. Sairaanhoitajat ovat siis merkittävässä asemassa opiskelijoiden osaamisen ja ammatillisuuden kehittymisessä sekä myös ammatissa pysymisen kannalta.

Tulevaisuuden ammattilaisten riittävyyden turvaamiseksi ja laadukkaan hoidon takaamiseksi terveysalan palvelu- ja koulutusorganisaatioiden kannattaa panostaa laadukkaaseen opiskelijaohjaukseen.  Onnistuneen opiskelijaohjauksen lähtökohtana on motivoitunut ja vapaaehtoisesti ohjaajaksi hakeutunut ammattilainen, jolla on riittävä opiskelijaohjausosaaminen. Tämän hetkisen näytön mukaan, sairaanhoitajilla on puutteita ohjausosaamisessa ja osaamisen kehittämiselle on tarvetta. Erityisesti opiskelijalähtöisen arvioinnin antaminen arvioitiin heikoimmaksi osaamisen alueeksi. Myös sairaanhoitajien motivaatio ohjata opiskelijoita arvioitiin tyydyttävälle tasolle. Ohjaajat eivät myöskään tunteneet opiskelijoiden ohjauskäytäntöjä riittävästi. Kehitettävää oli myös opiskelijan oppimisprosessin tukemisessa ja opiskelijan tavoitteellisessa ohjaamisessa. Ohjaajat arvioivat osaavansa hyvin tunnistaa opiskelijan ohjaustarpeen, keskustella vastavuoroisesti opiskelijan kanssa sekä antaa kehittävää palautetta opiskelijalle. Näyttäisi siltä, että opiskelijaohjaajakoulutuksella voidaan kehittää sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamista ja erityisestä arviointiosaamista sekä ohjauskäytäntöjen tuntemista.

Opiskelijaohjausosaamisen ja muiden osaamisalueiden kehittäminen tulee olla suunnitelmallista osaamisen vahvistamista, oppimisilmapiirin kehittämistä ja työyhteisön oppimisesteiden poistamista, sillä osaaminen syntyy oppimisen tuloksena.

Opiskelijaohjausosaamisen johtamisen ja kehittämisen helpottamiseksi, opiskelijaohjaajien osaaminen kuvattiin ja osaamisen tasot määritettiin näyttöön perustuen.  Osaamiskuvausten avulla osaamisen kehittäminen ei ole sattumanvaraista, vaan se voidaan toteuttaa systemaattisesti ja avoimesti. Osaamiskuvausten avulla ohjaaja voi itse tarkastella omaa osaamisensa tasoa ja johtaa oman osaamisen kehittämistä. Osaamistasot on määritelty aloittelijalle, osaavalle soveltajalle ja taitavalle kehittäjä ohjaajille, huomioiden opiskelijaohjauksen alueet: 1) opiskelijaohjauksen ominaisuudet, 2) reflektiivinen ohjaussuhde, 3) opiskelijaohjauskäytännöt työyksikössä ja toimintatavat opiskelijan kanssa, 4) opiskelijan yksilöllisten ohjaustarpeen tunnistaminen ja tavoitteellinen ohjaus, 5) kokonaisvaltainen hoitotyön ohjaaminen, 6) oppimisprosessin tukeminen, 7) kehittävä palaute ja 8) opiskelijalähtöinen arviointi.

Osaamiskuvauksia voi hyödyntää myös kehitettäessä opiskelijaohjaajakoulutusta ja arvioitaessa ohjaajien osaamisen tasoa sekä ohjaajien itsearvioinnin tukena.  Osaamiskuvaukset ja sen taustalla oleva näyttö löytyvät 6.9.2019 tarkastetusta väitöskirjastani http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-2299-8

Annukka Tuomikoski, tutkija, TtM, TtT-opiskelija