Mediakasvatus ja informaali oppiminen identiteetin vahvistajina nuorisotyössä

Nuorisotyö ja mediakasvatus. Kaksikko, joka nykypäivän haastavassa ja myllertävässä mediamaailmassa on vuosi vuodelta lähentynyt toisiaan. Nuorisotyö tavoittaa eri toimintamuodoillaan huiman määrän nuoria joka päivä. Nämä nuoret elävät maailmassa, jossa mediaa ei erotella omaan lokeroonsa, vaan jossa se kuuluu nuoren elämään kiinteänä, arkipäiväisenä osana niin ystävien tavoittamisessa, asioiden hoitamisessa kuin ympäröivän maailman seuraamisessa. Nuoremme ovat kasvaneet maailmaan, jossa media on itsestäänselvyys ja Y-sukupolven diginatiivius meille mediakasvattajille uusi ja mielenkiintoinen haaste. Siksi nuorisotyössä tulisi ottaa iso harppaus kohti digimaailmaa ja nuorten tavoittamista siellä, missä he viettävät aikaa. Julkinen tila on muuttumassa virtuaalitilaksi, sinne on mediakasvattajan ja nuorisotyöntekijänkin mentävä.

Kun puhutaan mediakulttuurista sosiaalisten tilojen luojana, jossa nuoret rakentavat identiteettejään (kts. esim. Kotilainen & Rantala 2008, 64), tullaan lähelle informaalin oppimisen ydintä. Janet R. Batsleerin (2008, 17) mukaan informaali oppiminen tarjoaa tukea identiteetin kehittämisessä sekä auttaa nuorta tulemaan tietoiseksi omista kyvyistään sekä omista oikeuksistaan. Voidaan siis nähdä kytkös mediakasvatuksen, ja erityisesti medialukutaidon, sekä informaalin oppimisen välillä. Kuten Kotilainen & Rantala (2008, 64) toteavat tämän päivän nuoret ovat aktiivisia ja teknisesti taitavia mediankäyttäjiä ja aikuista tarvitaan enemmänkin tueksi avamaan arvokysymyksiä, pohtimaan ja rohkaisemaan. Media luo nuorille tiloja ja mahdollisuuksia toteuttaa omaa identiteettiään, ja tässä identiteettityössä tulee aikuisen olla läsnä ja tukemassa. Jokaisella nuorella on kykyjä ja potentiaalia ja oikeus niiden kehittämiseen. (Batsleer, J. 2008)

Mitä me mediakasvattajat voimme sitten tehdä? Ymmärrys median prosesseihin kasvaa itse tekemällä ja kokemalla. Voimme tukea nuoren kasvua mediassa tarjoamalla mahdollisuuden kokeilevaan mediatuottamiseen ja omaa mediasuhdetta reflektoivaan toimintaan (kts. esim. Kotilainen & Rantala 2008, 71). Yksi nuorisotyön tärkeimmistä kulmakivistä on tarjota nuorelle mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen ja osallisuuteen. Mediakasvatuksen avulla on mahdollista lisätä nuoren tietoisuutta omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa ja osallistua. Nuoret ovat taitavia mediantuottajia, rohkeita ja ennakkoluulottomia kokeilemaan uusia asioita sekä tuomaan mielipiteitään esiin median avulla. Noora Pyyry on tutkinut vuonna 2015 julkaistussa väitöskirjassaan nuorten hengailua julkisissa tiloissa. Hän puhuu kehollis-tilallisesta oppimisesta, jota hengailu synnyttää, kun nuoret luovat kaupunkisuhdetta, tekevät kotiaan maailmaan, haltioituvat ympäröivästä maailmasta. Samalla lailla näen, että me mediakasvattajat voimme luoda nuorille niitä kokemuksia, joissa heidän on mahdollista uusintaa suhteitaan ympäröivään maailmaan.

Mediakasvatuksella on siis erityinen roolinsa nuorten identiteetin rakentumisessa ja kehittymisessä. Se, miten näymme ja kuulumme somessa, elämme elämäämme julkisissa tiloissa ja virtuaalimaailmoissa, muokkaa maailmankuvamme lisäksi myös identiteettiämme.

Kirjoittaja on mediakasvatuksen maisteriopiskelija Jaana Ranta-aho.

 

Lähteet:

  • Batsleer, J.R., 2008. Informal learning in Youth Work. Los Angeles: SAGE Publications ltd.
  • Kotilainen S. & Rantala, L. 2008. Nuorten kansalaisidentiteetit ja mediakasvatus. Helsinki: Hakapaino.
  • Pyyry, N. 2015. Hanging out with young people, urban spaces and ideas: opening to dwelling, participation and thinking. University of Helsinki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *