Kirjoittava nuori vuonna 2015

”Karu tulos koulusta: Pojat eivät osaa kirjoittaa työhakemusta”, uutisoi Helsingin uutiset 28.4.2015. Tämä dramaattinen otsikko perustui Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen oppimistulosten arviointiin, jolla selvitettiin koulunsa päättävien peruskoululaisten äidinkielen ja kirjallisuuden taitoja. Arvioinnin mukaan joka viidennen yhdeksäsluokkalaisen pojan kirjoitustaidot olivat niin heikot, että he eivät onnistuneet kirjoittamaan käsin yksinkertaista työhakemusta (Karvi 2015).

Teknologian kehittyminen 2000-luvulla on muuttanut radikaalisti tekstin tuottamisen tapoja ja ympäristöjä. Nykyään tekstejä tuotetaan yhä enemmän esimerkiksi erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä ja yhteisöissä, multimodaalisesti, sosiaalisesti ja entistä kontekstitietoisemmin. (Andrews & Smith 2011; Hankala ym. 2015; Harjunen & Rautopuro 2015.) Uudet mediaympäristöt muuttavat myös kirjoittamisen käsitettä. Esimerkiksi multimodaalinen kirjoittaminen, sosiaalisten ja luovien verkkotekstilajien tuottaminen ja julkaisuprosessin hallinta ovat tärkeitä taitoja toimittaessa internetin osallisuuden kulttuureissa. Jotta nuoret voivat osallistua julkiseen toimintaan yhteiskunnan täysipainoisina jäseninä, he tarvitsevat jatkuvasti uudenlaisia lukemisen, ymmärtämisen ja loogisen ajattelun taitoja. (Kallionpää 2014.)

Suomessa arvostetaan kirjoitustaitoa. Siksi myös nuorten kirjoitustaitoihin liittyvä huolipuhe näkyy ja kuuluu mediassa toisinaan. Kauhistelun sijaan katse on syytä tarkentaa syihin ja ratkaisumalleihin: Voisivatko kirjoittamisen ongelmat näinä aikoina viestiäkin suuremman kokonaisuuden, monilukutaidon, haasteista? Kuinka näitä haasteita voidaan eritellä? Minkälaisten harjoitusten avulla ”heikkojen” kirjoittajien monilukutaito kehittyy? Kuinka kirjoittamisen opettamisen tapoja pitäisi uudistaa?

DSC_0014_pienempiNuoret estradille: toimijaksi monilukutaidolla –hankkeen luovan kirjoittamisen projekti etsii vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin. Projekti käynnistyi Vantaalla elokuussa 2015 ja siihen osallistuvat työttömät nuoret opiskelevat puolen vuoden ajan kirjoittamista erilaisella, mediakasvatuksellisella otteella. Opiskelussa hyödynnetään monipuolisesti erilaisia mediavälineitä, mediakuvastoja, mediatekstejä, julkaisumahdollisuuksia ja käytännöllisen mediakasvatuksen toimintatapoja. Toiminnan keskiössä ovat luovat multimodaaliset tekstit, esimerkiksi googlerunot, vlogit, meemit, mobiilikeskustelut ja digitarinat. Lisäksi projektin aikana pohditaan multimodaalisten tekstien ja vaikuttamistapojen rajoja: Muodostaako kasvoille aseteltu lehtileikkeistä koottu tekstinaamio uuden tekstikokonaisuuden? Kuinka erilaiset katuliitupiirustukset vaikuttavat ohikulkijoihin? Miten viestin vaikuttavuus muuttuu, kun katuliitupiirustuksesta otetaan valokuva, joka julkaistaan sosiaalisessa mediassa?

Projektiin liittyvän pro gradu –tutkimukseni tavoitteena on kehittää mediakasvatuksellisia luovan kirjoittamisen menetelmiä, jotka palvelisivat kirjoittamisen pedagogiikan muutostarpeita ja olisivat hyödynnettävissä sekä kouluopetuksessa että koulun ulkopuolella tapahtuvassa kirjoittamisen opetuksessa. Erityisesti tutkimukseni kohdistaa katseen nuoriin, jotka lähtökohtaisesti eivät koe kirjoittamista helpoksi tavaksi ilmaista itseään.

Mitä siis tehdään niille pojille, jotka eivät osaa kirjoittaa työhakemusta? Vantaalla kokeillaan ensin tehdä video-CV.

Vantaan nuorten luovan kirjoittamisen projektia voi seurata osoitteesta: http://aanessa2015.blogspot.fi

Kirjoittaja: Maija Puska

 

Lähteet:

  • Andrews, R. & Smith, A. 2011. Developing Writers. Teaching and learning in the digital age. Maidenhead, Berkshire: Open University Press.
  • Hankala, M., Harjunen, E., Kauppinen, M., Kulju, P., Pentikäinen, J. & Routarinne, S. 2015. Tutkimuksesta tukea kirjoittamisen opettamiseen. Kokoelmassa E. Harjunen (toim.) Tekstit puntarissa. Ajatuksia äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksista perusopetuksen päättöarvioinnissa 2014 ja 2010. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 73–84.
  • Harjunen, E. & Rautpuro, J. 2015. Kielenkäytön ajattelua ja ajattelun kielentämistä. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2014: keskiössä kielentuntemus ja kirjoittaminen. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
  • Kallionpää, O. 2014. ”Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien mediakirjoitustaitojen merkitys”, Media ja viestintä 37: 4.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *