Avoin julkaiseminen – yksi tie tutkijan menestykseen

Kansainvälinen Open Repositories -konferenssi järjestettiin tänä vuonna Helsingissä. Konferenssi kokoaa yhteen avointen lähdekoodien ohjelmistoilla kehitettyjen julkaisuarkistojen (DSpace, Fedora, EPrints, Invenio) kehittäjiä sekä muita avointen julkaisuarkistojen ja avoimen julkaisemisen parissa työskenteleviä. Kesäkuiseen tapahtumaan osallistui myös Tampereen yliopiston kirjaston rinnakkaistallennustiimi.

Open Repositories -konferenssi

Konferenssi pidettiin Paasitornin kokouskeskuksessa, joka valmistui 1908 Helsingin Työväentaloksi. Arkkitehti Karl Lindahlin nimikkosalia hallitsee unkarilaisen János Rozsin seinämaalaus vuodelta 1939.

Konferenssin ohjelman avasi meksikolainen lääketieteen tutkija Erin McKiernan, joka puhui vahvasti avoimen julkaisemisen puolesta. McKiernan kehotti nuoria tutkijoita julkaisemaan avoimesti, sillä se lisää tutkimuksen näkyvyyttä ja viittauksia ja on usein maksutonta. Hän korosti myös sosiaalisen median roolia tutkimuksen tekemisessä näkyväksi ja kehotti tutkijoita keskustelemaan kollegoiden kanssa avoimen julkaisemisen mahdollisuuksista. McKiernanin mukaan tutkija, joka julkaisee avoimesti, voi olla myös hyvin menestynyt tutkija.

Tutkijan identifioimistunnisteet ovat olleet viime aikoina esillä Suomessakin. Paneelikeskustelussa ORCID-tutkijatunnisteista nämä tunnisteet tulivat esiin useammassa esityksessä. Esimerkiksi Europe PubMedCentraliin on luotu yhteys ORCID-tunnisteisiin, joten tunnisteen omaavat voivat linkittää julkaisunsa suoraan sinne. Texasin yliopisto sen sijaan luo ORCID-tunnisteet valmiiksi kaikille opiskelijoille.

Nottinghamin yliopiston ylläpitämä Sherpa/Romeo-palvelu, josta voi tarkistaa lehtien ja kustantajien rinnakkaistallennuspolitiikan, on laajentanut toimintojaan ja kehittänyt uuden Sherpa/Fact-palvelun. Tästä piti esityksen Peter Millington. Sherp/Fact palvelun avulla tutkijat voivat tarkistaa, vastaavatko tietyn lehden open access -vaatimukset tutkimuksen rahoittajan open access -vaatimuksia. Kaikki rahoittajat eivät ole mukana palvelussa, mutta joitakin suuria brittiläisiä rahoittajia kyllä.

Menestyksekäs avoin julkaisuarkisto

Paul Royster Nebraska-Lincoln yliopistosta kertoi oman yliopistonsa julkaisuarkiston menestyksestä. Arkisto kuuluu tiedekunnalle, ei yliopistolle eikä kirjastolle, ja sen tarkoitus on levittää tiedekunnan julkaisuja niin laajasti kuin mahdollista. Tässä on onnistuttukin hyvin. Arkisto on Yhdysvaltojen toiseksi suurin, ja se sisältää 71 000 kokotekstitiedostoa. Niitä ladattiin viime vuoden aikana yli 6 miljoonaa kertaa. Arkiston artikkelit listautuvat jopa kustantajien (esim. Elsevierin) versioiden edelle Google-hauissa, sillä arkistoa käytetään enemmän. Roysterin käsityksen mukaan tiedekunnan edustajat tallentavat julkaisunsa arkistoon, koska niin haluavat, eivät siksi, että se olisi velvoite tai edellytys.

Kirjastot ylläpitävät usein yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten julkaisuarkistoja. Digitaalisten kirjastojen kehityksestä piti esityksen Chris Awre. Julkaisuarkistojen kehitys seuraa hyvin kirjastojen yleistä kehitystä kirjastojen siirtyessä painetusta materiaalista sähköiseen. Kirjastot ovat viime vuosina siirtyneet myös yhä enemmän omistajuudesta vuokraukseen, sillä monet e-aineistot ovat ikään kuin kirjastojen vuokraamia materiaaleja. Kirjastoissa on myös perinteisesti tehty paljon yhteistyötä, ja tämä trendi tuntuu jatkuvan julkaisuarkistojenkin puolella.

Konferenssin aikana useammassakin esityksessä tuotiin esiin ajatus näkymättömästä julkaisuarkistosta (invisible institutional repository). Tällä tarkoitetaan sitä, että käyttäjät eivät välttämättä löydä tai edes etsi julkaisuarkistojen aineistoja julkaisuarkiston kautta. Useimmiten julkaisuarkiston materiaaleihin tullaan erilaisten hakupalvelujen kuten Googlen kautta. Tärkeintä käyttäjälle on, että hän löytää tarvitsemansa aineiston.

Useissa esityksissä ja postereissa tuotiin esille eri yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten julkaisuarkistojen integrointeja yliopiston muihin järjestelmiin. Julkaisuarkistojen pohjautuminen avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin antaa kehittäjille melko vapaat kädet erilaisiin teknisiin ratkaisuihin muiden järjestelmien kanssa.

Reilusti yli puolet konferenssin osanottajista oli arkistojen kehittäjiä, teknisen puolen osaajia. Joukkoon mahtui myös perinteisen kirjastoalan osaajia. Konferenssi on vahvasti angloamerikkalainen. Suurimpia osanottajamaita olivat Yhdysvallat ja Iso-Britannia sekä tietysti isäntämaa Suomi. Erityisesti monet suomalaiset kirjastotyöntekijät olivat käyttäneet mahdollisuuden hyväkseen ja tulleet tutustumaan hieman teknisempään konferenssiin. Ensi vuonna konferenssi järjestetään Yhdysvalloissa Indianapoliksessa.

Linkkejä:
Konferenssin kotisivut
Esitykset ja esitysten nauhoitukset

Teksti: Tanja Heikkilä
Kuva: Paula Nissilä

Be Sociable, Share!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *