Tag Archives: yliopisto

"Haluan tehdä luovaa työtä. Markkinointi oli selvä vaihtoehto." Parhaita paloja markkinoinnin brunssilta.

Toivotimme tänään uudet markkinoinnin opiskelijat tervetulleeksi markkinoinnin opintosuuntaan yhteisen aamiaisbrunssin merkeissä. Brunssilla keskustelimme tulevaisuuden markkinointikykyjen kanssa siitä, miksi he – ja me – olemme kiinnostuneita markkinoinnista. Lisäksi juttelimme siitä, miten markkinointiosaaminen kehittyy opintojen aikana ja miten se realisoituu työelämässä, sekä mitä tuon osaamispääoman kartuttaminen käytännössä tarkoittaa tulevien 3-4 vuoden opintojen aikana.

Miksi – miten – mitä

Strategiakonsultti Simon Sinekin mukaan kaikessa tekemisessä, niin yritysten kuin ihmisten, tulisi ensin pohtia sitä, että miksi tehdään, sitten vasta suunnitella, että miten tehdään ja lopuksi miettiä, että mitä konkreettisia tekoja tämän tarkoituksen toteuttaminen vaatii. On kyse sitten Applesta tai Uberista tai meiltä valmistuneesta opiskelijasta, menestyksen taustalla on usein syvempi ymmärrys siitä, miksi ollaan tekemässä juuri sitä mitä tehdään.

Sinek on kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan Start with Why, jossa hän ehdottaa, että jokaisella on oma vastauksensa miksi kysymykseen, jokin tarkoitus, joka tuo selkeyttä, merkitystä ja suuntaa tekemiselle, ja joka toimii ikäänkuin filtterinä eri tasoisessa päätöksenteossa ja ohjaa tekemiämme valintoja. Sinekin mukaan aivan liian harva meistä kuitenkaan pysähtyy kiivastempoisen arjen keskellä miettimään tätä. Liikkeelle voisi lähteä esimerkiksi katsomalla Sinekin TEDtalkin aiheesta täällä.

’Miksi’ antaa suunnan opinnoille

Meidän on markkinoinnin opintosuunnassa tärkeää ymmärtää, miksi opiskelijat valitsevat kaikista mielenkiintoisista ja tiukasti ajassa kiinni olevista opintosuunnista juuri markkinoinnin. Mutta vielä tärkeämpää tämä tieto ja ymmärrys on opiskelijalle itselleen. Kun tarkoitus on kirkkaana mielessä, oma kiinnostus ja huomio ohjautuvat oikeisiin asioihin, motivaatio kasvaa ja uteliaisuus ja innostus lisääntyvät. Myös konkreettisella tasolla opiskelija osaa tehdä itsensä kannalta mieluisia sivuainevalintoja, hakeutua omaa tarkoitustaan terävöittäviin kesätöihin ja rakentaa sekä hyödyntää verkostoja, joiden avulla on taas askeleen lähempänä omaa päämääräänsä.

Kysyimme opiskelijoilta tänä aamuna, miksi he ovat kiinnostuneita markkinoinnista. Saimme lukuisia ja keskenään erilaisia vastauksia. Alla muutamia esimerkkejä:

”Mulle oli alusta asti ihan selvää, että haluan lukea markkinointia, koska se pystyy antamaan just sellaisia luovia taitoja, joiden avulla voin tulevaisuudessa tehdä sitä, mitä haluan.”
”Minua on aina kiinnostanut ihmisten käyttäytyminen ja toiminta. Markkinoinnissa voin opiskella juuri näitä asioita.”
”Ajattelin ensin lähteä lukemaan lakia, mutta pykälät oli kuivia, sitten ajattelin lukea vero-oikeutta, mutta pykälät oli edelleen kuivia. Täällä selvisi, että markkinointi on luovaa tekemistä, vaikka tekisikin töitä datan parissa, mikä itseäni kiinnostaa eniten.”
”Luulin ensin meneväni opiskelemaan toista ainetta, mutta markkinoinnin kursseilla olin tosi vaikuttunut siitä, mitä täällä on tehty asiakkaiden parissa. Kiinnostuin asiakkuuksista itsekin.”
”Tulin johtamiskorkeakouluun opiskelemaan laskentatoimea, mutta pian ymmärsin, että se kaikki mistä olen kiinnostunut koulun ulkopuolella, onkin markkinoinnin alaan kuuluvaa. Luen paljon vapaa-ajalla markkinointiaiheisia juttuja ja markkinointi tuntuu tosi omalta jutulta.”
”Haluan tehdä luovaa työtä,  miettiä asioita eri näkökulmista. Markkinointi oli selvä vaihtoehto.”

85% tärkeistä, loppuelämään vaikuttavista päätöksistä tehdään ennen 30 ikävuotta. Opiskelualan valinta on varmasti yksi näistä. Mietitään omaa vastausta miksi kysymykseen ja varmistutaan siitä, että muutkin tekemämme valinnat osuvat lähelle oikeaa.

Merkityksellistä kevään jatkoa!

Sonja Lahtinen
Markkinoinnin yliopisto-opettaja

Tutkimuksen ja opetuksen välinen yhteys yliopistossa

Kirjoitus on jatkoa yliopisto-pedagogiikan blogikirjoitussarjalle, jossa Sonja syventyy kerran kuussa johonkin pedagogiseen käsitteeseen tai ideaan ja pohtii oppimista erityisesti yliopisto-opiskelijan näkökulmasta.

Emme opeta opiskelijoita toimimaan menneessä maailmassa vaan tulevassa

Osallistuin joulukuussa viikon kestäneeseen tohtoriopiskelijoiden seminaariin Brysselissä. Erasmus yliopiston markkinoinnin professori Stefano Puntoni haastoi meidät pohtimaan seminaarin edetessä sitä, että tutkimmeko ja opetammeko akatemiassa niitä asioita, joilla ei ole ainoastaan merkitystä nyt, vaan ennen kaikkea tulevaisuudessa. Monet muutosvoimat (mm. digitalisaatio, automatisaatio, robotisaatio, väestörakenteen muuttuminen, globalisaatio ja sen vastareaktiot, kestävän kehityksen kysymykset) muovaavat tulevaisuutta tavalla, joka tekee siitä mahdottoman ennustaa tästä hetkestä käsin. Puntonin kysymys saikin minut pohtimaan sitä, että mistä voimme tietää varmaksi mitä ne tiedot ja taidot ovat, joiden avulla meiltä valmistuvat opiskelijat menestyvät, voivat hyvin, ja ratkovat tulevaisuuden yhteiskunnan ongelmia?

Tutkimusperustainen opetus kehittää metataitoja

Yksi vastaus tähän kysymykseen löytyy yliopiston yleisestä tehtävästä tarjota tutkimukseen perustuvaa opetusta. Yliopiston tutkimustehtävä erottaa yliopiston muista koulutusinstituutioista ja tarjoaa mahdollisuuden sellaiseen oppimiseen ja osaamisen kehittymiseen, joka on opiskelijoiden aika- ja tulevaisuusperspektiivistä käsin tarkasteltuna relevantimpaa nyt kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen kehittää nimittäin opiskelijan luovaa ajattelua ja toimintatapoja sellaisissa tilanteissa, joihin ei ole saatavilla valmiita tai ilmiselviä ratkaisuja (Annala, Mäkinen & Lindén 2015). Näitä tilanteita on tarjolla yhä epävarmemmassa, nopeammin muuttuvassa ja tietointensiivisemmässä yhteiskunnassa, jota meiltä valmistuvat opiskelijat pääsevät eri työtehtäviensä kautta palvelemaan.

Tutkimusta, ja siinä kehittyviä taitoja ei siis pidä nähdä vain tutkijoiksi suuntautuvien erityisalueena (Healey 2005), sillä jokainen yliopistosta valmistuva tarvitsee tämän päivän työelämässä ja yhteiskunnassa selviytyäkseen näitä taitoja riippumatta tulevasta työnkuvastaan. Kriittinen ajattelu, analyyttisyys, tiedon soveltaminen, itseohjautuvuus ja luova ongelmanratkaisukyky kuuluvatkin yhtä tiiviisti jokaisen yliopistosta valmistuvan osaamispalettiin kuin ne kuuluvat omien kurssiemme oppimistavoitteisiin.

Tutkiva oppiminen yliopisto-opetuksessa

Olen kuitenkin huomannut, että yliopisto-opiskelijoille ei ole aina itsestäänselvää, mitä tutkivalla oppimisella ja tutkimukseen perustuvalla opetuksella yliopistossa tarkoitetaan. Tätä suhdetta havainnollistaa kuviossa 1 esitetty nelikenttä, joka kuvaa koko joukkoa niitä tapoja, joilla tutkimusperustaisuus näkyy yliopisto-opetuksessa. Kuvion avulla opiskelijat voivat paremmin hahmottaa niin esseet, case-tehtävät, artikkelilukupaketit, tutkimusseminaarin kuin luento-opetuksenkin tutkimuksen ja opetuksen välisen suhteen ilmentymäksi ja osaavat antaa näissä oppimisprosesseissa kehittyville taidoille arvoa, koska tämä arvo on todennäköisesti se, joka työelämään siirryttäessä ensimmäisenä realisoituu.

Kuvio 1. Tutkimusperustainen opetus (Annala, Mäkinen & Lindén 2015)

Emme voi siis olla varmoja tulevaisuudesta, mutta voimme olla varmoja siitä, että siellä selviytyminen ja menestyminen vaatii meiltä metataitoja. Niitä taitoja, jotka auttavat meitä ajattelemaan luovemmin, mukautumaan muutokseen sekä toimimaan rohkeammin uusien tilanteiden edessä. Niitä taitoja, joiden kehittymisessä tutkimusperustainen yliopisto-opetus on aivan keskeisessä roolissa.

Tartu siis tänä lukukautena innolla tutkimukseen, joko esseen kirjoittamisen, artikkelien lukemisen, case-työskentelyn tai tutkimusseminaariin osallistumisen kautta. Opintopisteiden karttuessa metataitosi kehittyvät ja tulevaisuus saa kipeästi kaipaamiaan osaajia.

Hyvää alkanutta vuotta 2017 ja oppimisen iloa!

Sonja
Markkinoinnin yliopisto-opettaja

Lähteet:

Annala, J., Mäkinen, M. & Lindén, J. (2015). Tutkimuksen ja opetuksen yhteys yliopistossa – opetussuunnitelmatyön näkökulma. Kasvatus ja aika 9 (3), 134–148.

Healey, M. (2005). Linking research and teaching: exploring disciplinary spaces and the role of inquiry-based learning. Teoksessa Barnett, R. (toim.) Reshaping the university: new relationships between research, scholarship and teaching. Berkshire: McGraw-Hill Education, 67–78.

Tutkimuksen ja opetuksen välinen yhteys yliopistossa

Kirjoitus on jatkoa yliopisto-pedagogiikan blogikirjoitussarjalle, jossa Sonja syventyy kerran kuussa johonkin pedagogiseen käsitteeseen tai ideaan ja pohtii oppimista erityisesti yliopisto-opiskelijan näkökulmasta.

Emme opeta opiskelijoita toimimaan menneessä maailmassa vaan tulevassa

Osallistuin joulukuussa viikon kestäneeseen tohtoriopiskelijoiden seminaariin Brysselissä. Erasmus yliopiston markkinoinnin professori Stefano Puntoni haastoi meidät pohtimaan seminaarin edetessä sitä, että tutkimmeko ja opetammeko akatemiassa niitä asioita, joilla ei ole ainoastaan merkitystä nyt, vaan ennen kaikkea tulevaisuudessa. Monet muutosvoimat (mm. digitalisaatio, automatisaatio, robotisaatio, väestörakenteen muuttuminen, globalisaatio ja sen vastareaktiot, kestävän kehityksen kysymykset) muovaavat tulevaisuutta tavalla, joka tekee siitä mahdottoman ennustaa tästä hetkestä käsin. Puntonin kysymys saikin minut pohtimaan sitä, että mistä voimme tietää varmaksi mitä ne tiedot ja taidot ovat, joiden avulla meiltä valmistuvat opiskelijat menestyvät, voivat hyvin, ja ratkovat tulevaisuuden yhteiskunnan ongelmia?

Tutkimusperustainen opetus kehittää metataitoja

Yksi vastaus tähän kysymykseen löytyy yliopiston yleisestä tehtävästä tarjota tutkimukseen perustuvaa opetusta. Yliopiston tutkimustehtävä erottaa yliopiston muista koulutusinstituutioista ja tarjoaa mahdollisuuden sellaiseen oppimiseen ja osaamisen kehittymiseen, joka on opiskelijoiden aika- ja tulevaisuusperspektiivistä käsin tarkasteltuna relevantimpaa nyt kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen kehittää nimittäin opiskelijan luovaa ajattelua ja toimintatapoja sellaisissa tilanteissa, joihin ei ole saatavilla valmiita tai ilmiselviä ratkaisuja (Annala, Mäkinen & Lindén 2015). Näitä tilanteita on tarjolla yhä epävarmemmassa, nopeammin muuttuvassa ja tietointensiivisemmässä yhteiskunnassa, jota meiltä valmistuvat opiskelijat pääsevät eri työtehtäviensä kautta palvelemaan.

Tutkimusta, ja siinä kehittyviä taitoja ei siis pidä nähdä vain tutkijoiksi suuntautuvien erityisalueena (Healey 2005), sillä jokainen yliopistosta valmistuva tarvitsee tämän päivän työelämässä ja yhteiskunnassa selviytyäkseen näitä taitoja riippumatta tulevasta työnkuvastaan. Kriittinen ajattelu, analyyttisyys, tiedon soveltaminen, itseohjautuvuus ja luova ongelmanratkaisukyky kuuluvatkin yhtä tiiviisti jokaisen yliopistosta valmistuvan osaamispalettiin kuin ne kuuluvat omien kurssiemme oppimistavoitteisiin.

Tutkiva oppiminen yliopisto-opetuksessa

Olen kuitenkin huomannut, että yliopisto-opiskelijoille ei ole aina itsestäänselvää, mitä tutkivalla oppimisella ja tutkimukseen perustuvalla opetuksella yliopistossa tarkoitetaan. Tätä suhdetta havainnollistaa kuviossa 1 esitetty nelikenttä, joka kuvaa koko joukkoa niitä tapoja, joilla tutkimusperustaisuus näkyy yliopisto-opetuksessa. Kuvion avulla opiskelijat voivat paremmin hahmottaa niin esseet, case-tehtävät, artikkelilukupaketit, tutkimusseminaarin kuin luento-opetuksenkin tutkimuksen ja opetuksen välisen suhteen ilmentymäksi ja osaavat antaa näissä oppimisprosesseissa kehittyville taidoille arvoa, koska tämä arvo on todennäköisesti se, joka työelämään siirryttäessä ensimmäisenä realisoituu.

Kuvio 1. Tutkimusperustainen opetus (Annala, Mäkinen & Lindén 2015)

Emme voi siis olla varmoja tulevaisuudesta, mutta voimme olla varmoja siitä, että siellä selviytyminen ja menestyminen vaatii meiltä metataitoja. Niitä taitoja, jotka auttavat meitä ajattelemaan luovemmin, mukautumaan muutokseen sekä toimimaan rohkeammin uusien tilanteiden edessä. Niitä taitoja, joiden kehittymisessä tutkimusperustainen yliopisto-opetus on aivan keskeisessä roolissa.

Tartu siis tänä lukukautena innolla tutkimukseen, joko esseen kirjoittamisen, artikkelien lukemisen, case-työskentelyn tai tutkimusseminaariin osallistumisen kautta. Opintopisteiden karttuessa metataitosi kehittyvät ja tulevaisuus saa kipeästi kaipaamiaan osaajia.

Hyvää alkanutta vuotta 2017 ja oppimisen iloa!

Sonja
Markkinoinnin yliopisto-opettaja

Lähteet:

Annala, J., Mäkinen, M. & Lindén, J. (2015). Tutkimuksen ja opetuksen yhteys yliopistossa – opetussuunnitelmatyön näkökulma. Kasvatus ja aika 9 (3), 134–148.

Healey, M. (2005). Linking research and teaching: exploring disciplinary spaces and the role of inquiry-based learning. Teoksessa Barnett, R. (toim.) Reshaping the university: new relationships between research, scholarship and teaching. Berkshire: McGraw-Hill Education, 67–78.

Aamulehti: Tieteen autonomia ja uuden yliopiston hallinto

Kannanotto #Tampere3-yliopiston suunniteltuun hallintomalliin: Aamulehti on uutisoinut (2.11.) yliopistoyhteisön huolesta, miten käy yliopistodemokratian Tampereen uudessa yliopistossa. Huolen syy, yliopistodemokratian perustava merkitys tieteelle ja yliopiston menestykselle, ei kuitenkaan käynyt jutusta selväksi. Yliopiston laatu, vaikuttavuus ja tuloksellisuus rakentuvat yliopiston autonomian sekä tutkimuksen ja opetuksen vapauden periaatteille. Niin professorit, tutkimus- ja opetushenkilöstö kuin opiskelijatkin Tampereen yliopistoyhteisössä näkevät uuden … Continue reading ”Aamulehti: Tieteen autonomia ja uuden yliopiston hallinto”

Mitä oppiminen on?

Kirjoitus on ensimmäinen osa yliopisto-pedagogiikan blogikirjoitussarjaa, jossa Sonja syventyy kerran kuussa johonkin pedagogiseen käsitteeseen ja pohtii oppimista erityisesti yliopisto-opiskelijan näkökulmasta.

”Hej, jeg vil gerne have en laks salet og en glass vand.” Tiedättekö sen tunteen, kun onnistutte tilaamaan annoksenne ravintolassa uudella kielellä. Mikä onnistumisen euforia ja silminnähtävä kehitys! Tilasin viikonloppuna ensimmäistä kertaa take-away lounaani tanskaksi pienessä salaattibaarissa Århusin latinalaisessa korttelissa. Tämä oli tähän asti  palkitsevin oppimiskokemus uuden kielen parissa ja sai minut  pohtimaan sitä, mistä opiskelussa ja oppimisessa on oikeastaan kysymys. Tunnetasollahan oppiminen on todella innostavaa ja palkitsevaa,  mutta samalla se on vaativaa oman keskeneräisyyden sietämistä. Ajattelin, että erityisesti keskeneräisyyden sietämisessä voisi olla apua, jos oppimista onnistuisi jotenkin käsitteellistämään ja tekemään näkyväksi sen tulevaisuuteen katsovan, prosessinomaisen luonteen. Uskon, että jos oppimistavoite vain on itsessään tarpeeksi houkutteleva ja opiskelija tuntee itsensä oppijana, minkä tahansa oppiminen on käytännössä mahdollista.

Aloitin viime viikolla yliopistopedagogiikan opinnot, joissa kahden ensimmäisen lähipäivän aikana syvennyimme siihen, mitä oppiminen  tarkoittaa niin yliopistossa kuin sen ulkopuolellakin. Koska oppiminen on koko elämän jatkuva ja ehkä keskeisin inhimillisen kasvun ja kehityksen prosessi, ajattelin, että näiden käsitteiden tuntemisesta voisi olla hyötyä meille kaikille. Oman oppimisprosessin onnistumista ajatellen on nimittäin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mitä oppiminen tarkoittaa itselle, millainen oppija minä olen ja missä puitteissa oma oppiminen parhaiten onnistuu.

Oppiminen voi olla niin varhaislapsuudessa opittuja taitoja kuin eri tieteenaloille tyypillisiä ajattelu-tai toimintatapoja ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin yliopistossa tapahtuvaan oppimiseen ja tarkastelen sitä kolmesta näkökulmasta, jotka ovat oppiminen 1.) systeemin 2.) muistamisen ja 3.) motivaation näkökulmasta. Kirjoituksen taustamateriaalina toimii Yliopisto-opettajan käsikirja (Lindblon-Ylänne & Nevgi 2009).

Oppiminen systeeminä

Oppiminen yliopistossa on moniulotteinen prosessi, johon vaikuttavat useat tekijät samanaikaisesti. Esimerkiksi siihen, mitä opiskelija yliopisto-opintojensa aikana oppii, vaikuttavat muun muassa hänen aikaisemmat oppimiskokemuksensa, elämäntilanteensa, opiskelukaverinsa, tiedeyhteisön traditiot, käytettävissä olevat resurssit ja yliopisto-opettajien osaaminen. Kun näitä tekijöitä halutaan tarkastella kokonaisvaltaisesti, voidaan käyttää systeemistä näkökulmaa. Systeemisen näkökulman mukaan oppimista säätelevät yksilön sisäinen todellisuus (mm. emotionaaliset ja motivationaaliset toimintaedellytykset, minäkuva, tiedonkäsittelyn prosessit), fyysinen todellisuus (ympäristön rajat ja mahdollisuudet) sekä sosiaalinen todellisuus (mm. yhteiskunnallinen tilanne, kulttuuriset normit ja odotukset, lähiympäristön, kuten perheen tai tiedeyhteisön, tavoitteet ja toimintatavat). Nämä todellisuudet ovat siis tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään.

Key takeaway: Omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä on hyvä arvioida ja tunnistaa mitkä tekijät tukevat ja toisaalta mitkä tekijät rajoittavat tai rikkovat omaa oppimista. Mitä näille voisi tehdä?

Oppiminen muistamisena

Muistilla on keskeinen rooli oppimisessa. Muistin toiminta asettaa myös rajoituksia ihmisen tiedonkäsittelyyn ja siihen, mitä on mahdollista oppia esim. luentotilanteessa. Muisti rakentuu kolmesta osasta: sensorisesta-, työ-, ja säilömuistista. Työmuisti toimii nykyhetkessä ja siinä muistettavaa asiaa muokataan, jäsennetään ja verrataan säilömuistissa oleviin tietoihin. Työmuistin kapasiteetti on rajallinen ja se pystyykin käsittelemään kerralla vain kahta-kolmea asiakokonaisuutta. Työmuistissa on kuitenkin sekä visuaalinen että auditiivinen ulottuvuus, jotka voivat käsitellä tietoa samanaikaisesti kuormittamatta toisiaan. Esim. luento-opetuksessa visuaalinen kuvamateriaali tukee puhuttua tekstiä paremmin kuin dioille kirjoitettu teksti, joka kuormittaisi samaa auditiivista ulottuvuutta kuin luennoitsijan puheen mieleenpainaminen. Säilömuistin sisällöt suodattuvat työmuistin kautta ja siellä on paljon enemmän sisältöä, kuin ihminen pystyy palauttamaan mieleensä. Säilömuistissa olevat tiedot auttavat meitä kuitenkin ymmärtämään nykyhetkeä ja oppimaan uutta tietoa, vaikkemme käytäkään niitä parhaillaan tai ole tietoisia niiden sisällöstä.

Key takeway: Älä yritä oppia kerralla kaikkea, vaan jaa opiskeltava asia pienempiin kokonaisuuksiin ja ota se haltuun pala kerrallaan. Pyri hyödyntämään sekä auditiivista että visuaalista muistia eli piirrä käsitekarttoja ja kaavioita lukemisen ja kirjoittamisen tueksi. Säilömuistissa olevaa tietoa pystyy palauttamaan mieleensä erilaisten kikkojen avulla, kuten tekemällä luokitteluja, sekä hierarkkisia tai prosessimaisia kaavioita opituista asioista. Lisäksi asioita kannattaa aina pyrkiä liittämään laajempaan kontekstiin muistamisen helpottamiseksi.

Oppiminen motivaationa

Motivaatiosta puhutaan tällä hetkellä paljon ja ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia siitä mikä heitä motivoi omassa työssä, opinnoissa tai elämässä yleensä. Motivaatioteorialla yksinkertaisimmillaan vastataankin siihen kysymykseen, että miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme. Decin ja Ryanin (1985) itsemääräämisteoria on ehkä suosituin tapa tarkastella motivaatiota ja se tekee jaottelun sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen työskentelee siksi, että työ on mielekästä ja palkitsevaa, kun taas ulkoista motivaatiota kuvaa toiminta, jota tehdään palkkioiden toivossa tai rangaistuksen pelossa. Jos yliopisto-opiskelija pitää opiskeltavia asioita ja sisältöjä itsessään mielenkiintoisina ja heijastelee näin sisäistä motivaatiota, oppimistulosten on nähty kaikilla mittareilla kasvavan. Sen sijaan ulkoisesti motivoituneelle opiskelijalle saattaa olla tärkeintä saada kurssit suoritetuksi nopealla aikataululla tai valmistua hyväpalkkaiseen arvostettuun ammattiin, jolloin opintoja suoritetaan pinnallisemmalla otteella ja heikommin oppimistuloksin. Akateemisen tutkinnon suorittaminen pelkästään ulkoisten motivaatiotekijöiden voimalla on todella työlästä eikä se ole myöskään tarkoituksenmukaista. Sisäinen motivaatio on edellytys asioiden syvälliselle oppimiselle.

Key takeaway: Pohdi mistä oma motivaatiosi käsillä olevan asian oppimiseen kumpuaa? Koetko opiskeltavan asian merkityksellisenä? Entä tuottaako opiskelu sinulle edes ajoittain flow-kokemuksia? Mieti rohkeasti miten voisit tukea sisäisen motivaation rakentumista ja flown syntymistä (Muuallakin kuin Suvisaaressa elokuun lopulla).

Omia oppimiskokemuksiaan pohtiessa on hyvä muistaa, että olemme kaikki oppimisen ja löytämisen polulla. Myös opettajat oppivat jatkuvasti opiskelijoiltaan. Oppiminen on parhaimmillaan innostavaa, se tuottaa onnistumisen elämyksiä, lisää pystyvyyden kokemusta, parantaa itsetuntoa ja rakentaa tietoa sekä muuttaa meitä ihmisinä. Oppiminen avaa uusia näkökulmia ja tyydyttää uteliaisuutta. Oppiminen mahdollistaa kaiken kasvun ja kehityksen ja tekee elämästä jännittävää. Oppimisen ansiosta voimme tilata vieraalla kielellä toivomamme salaatin ja saada vielä haluamamme annoksen. Uuden oppiminen on varmin todiste elämästä, ja sen keskeisin edellytys.
Antoisia oppimisen kokemuksia ja opiskeluhetkiä tälläkin syyslukukaudella!
/Sonja

Mitä oppiminen on?

Kirjoitus on ensimmäinen osa yliopisto-pedagogiikan blogikirjoitussarjaa, jossa Sonja syventyy kerran kuussa johonkin pedagogiseen käsitteeseen ja pohtii oppimista erityisesti yliopisto-opiskelijan näkökulmasta.

”Hej, jeg vil gerne have en laks salet og en glass vand.” Tiedättekö sen tunteen, kun onnistutte tilaamaan annoksenne ravintolassa uudella kielellä. Mikä onnistumisen euforia ja silminnähtävä kehitys! Tilasin viikonloppuna ensimmäistä kertaa take-away lounaani tanskaksi pienessä salaattibaarissa Århusin latinalaisessa korttelissa. Tämä oli tähän asti  palkitsevin oppimiskokemus uuden kielen parissa ja sai minut  pohtimaan sitä, mistä opiskelussa ja oppimisessa on oikeastaan kysymys. Tunnetasollahan oppiminen on todella innostavaa ja palkitsevaa,  mutta samalla se on vaativaa oman keskeneräisyyden sietämistä. Ajattelin, että erityisesti keskeneräisyyden sietämisessä voisi olla apua, jos oppimista onnistuisi jotenkin käsitteellistämään ja tekemään näkyväksi sen tulevaisuuteen katsovan, prosessinomaisen luonteen. Uskon, että jos oppimistavoite vain on itsessään tarpeeksi houkutteleva ja opiskelija tuntee itsensä oppijana, minkä tahansa oppiminen on käytännössä mahdollista.

Aloitin viime viikolla yliopistopedagogiikan opinnot, joissa kahden ensimmäisen lähipäivän aikana syvennyimme siihen, mitä oppiminen  tarkoittaa niin yliopistossa kuin sen ulkopuolellakin. Koska oppiminen on koko elämän jatkuva ja ehkä keskeisin inhimillisen kasvun ja kehityksen prosessi, ajattelin, että näiden käsitteiden tuntemisesta voisi olla hyötyä meille kaikille. Oman oppimisprosessin onnistumista ajatellen on nimittäin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mitä oppiminen tarkoittaa itselle, millainen oppija minä olen ja missä puitteissa oma oppiminen parhaiten onnistuu.

Oppiminen voi olla niin varhaislapsuudessa opittuja taitoja kuin eri tieteenaloille tyypillisiä ajattelu-tai toimintatapoja ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin yliopistossa tapahtuvaan oppimiseen ja tarkastelen sitä kolmesta näkökulmasta, jotka ovat oppiminen 1.) systeemin 2.) muistamisen ja 3.) motivaation näkökulmasta. Kirjoituksen taustamateriaalina toimii Yliopisto-opettajan käsikirja (Lindblon-Ylänne & Nevgi 2009).

Oppiminen systeeminä

Oppiminen yliopistossa on moniulotteinen prosessi, johon vaikuttavat useat tekijät samanaikaisesti. Esimerkiksi siihen, mitä opiskelija yliopisto-opintojensa aikana oppii, vaikuttavat muun muassa hänen aikaisemmat oppimiskokemuksensa, elämäntilanteensa, opiskelukaverinsa, tiedeyhteisön traditiot, käytettävissä olevat resurssit ja yliopisto-opettajien osaaminen. Kun näitä tekijöitä halutaan tarkastella kokonaisvaltaisesti, voidaan käyttää systeemistä näkökulmaa. Systeemisen näkökulman mukaan oppimista säätelevät yksilön sisäinen todellisuus (mm. emotionaaliset ja motivationaaliset toimintaedellytykset, minäkuva, tiedonkäsittelyn prosessit), fyysinen todellisuus (ympäristön rajat ja mahdollisuudet) sekä sosiaalinen todellisuus (mm. yhteiskunnallinen tilanne, kulttuuriset normit ja odotukset, lähiympäristön, kuten perheen tai tiedeyhteisön, tavoitteet ja toimintatavat). Nämä todellisuudet ovat siis tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään.

Key takeaway: Omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä on hyvä arvioida ja tunnistaa mitkä tekijät tukevat ja toisaalta mitkä tekijät rajoittavat tai rikkovat omaa oppimista. Mitä näille voisi tehdä?

Oppiminen muistamisena

Muistilla on keskeinen rooli oppimisessa. Muistin toiminta asettaa myös rajoituksia ihmisen tiedonkäsittelyyn ja siihen, mitä on mahdollista oppia esim. luentotilanteessa. Muisti rakentuu kolmesta osasta: sensorisesta-, työ-, ja säilömuistista. Työmuisti toimii nykyhetkessä ja siinä muistettavaa asiaa muokataan, jäsennetään ja verrataan säilömuistissa oleviin tietoihin. Työmuistin kapasiteetti on rajallinen ja se pystyykin käsittelemään kerralla vain kahta-kolmea asiakokonaisuutta. Työmuistissa on kuitenkin sekä visuaalinen että auditiivinen ulottuvuus, jotka voivat käsitellä tietoa samanaikaisesti kuormittamatta toisiaan. Esim. luento-opetuksessa visuaalinen kuvamateriaali tukee puhuttua tekstiä paremmin kuin dioille kirjoitettu teksti, joka kuormittaisi samaa auditiivista ulottuvuutta kuin luennoitsijan puheen mieleenpainaminen. Säilömuistin sisällöt suodattuvat työmuistin kautta ja siellä on paljon enemmän sisältöä, kuin ihminen pystyy palauttamaan mieleensä. Säilömuistissa olevat tiedot auttavat meitä kuitenkin ymmärtämään nykyhetkeä ja oppimaan uutta tietoa, vaikkemme käytäkään niitä parhaillaan tai ole tietoisia niiden sisällöstä.

Key takeway: Älä yritä oppia kerralla kaikkea, vaan jaa opiskeltava asia pienempiin kokonaisuuksiin ja ota se haltuun pala kerrallaan. Pyri hyödyntämään sekä auditiivista että visuaalista muistia eli piirrä käsitekarttoja ja kaavioita lukemisen ja kirjoittamisen tueksi. Säilömuistissa olevaa tietoa pystyy palauttamaan mieleensä erilaisten kikkojen avulla, kuten tekemällä luokitteluja, sekä hierarkkisia tai prosessimaisia kaavioita opituista asioista. Lisäksi asioita kannattaa aina pyrkiä liittämään laajempaan kontekstiin muistamisen helpottamiseksi.

Oppiminen motivaationa

Motivaatiosta puhutaan tällä hetkellä paljon ja ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia siitä mikä heitä motivoi omassa työssä, opinnoissa tai elämässä yleensä. Motivaatioteorialla yksinkertaisimmillaan vastataankin siihen kysymykseen, että miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme. Decin ja Ryanin (1985) itsemääräämisteoria on ehkä suosituin tapa tarkastella motivaatiota ja se tekee jaottelun sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen työskentelee siksi, että työ on mielekästä ja palkitsevaa, kun taas ulkoista motivaatiota kuvaa toiminta, jota tehdään palkkioiden toivossa tai rangaistuksen pelossa. Jos yliopisto-opiskelija pitää opiskeltavia asioita ja sisältöjä itsessään mielenkiintoisina ja heijastelee näin sisäistä motivaatiota, oppimistulosten on nähty kaikilla mittareilla kasvavan. Sen sijaan ulkoisesti motivoituneelle opiskelijalle saattaa olla tärkeintä saada kurssit suoritetuksi nopealla aikataululla tai valmistua hyväpalkkaiseen arvostettuun ammattiin, jolloin opintoja suoritetaan pinnallisemmalla otteella ja heikommin oppimistuloksin. Akateemisen tutkinnon suorittaminen pelkästään ulkoisten motivaatiotekijöiden voimalla on todella työlästä eikä se ole myöskään tarkoituksenmukaista. Sisäinen motivaatio on edellytys asioiden syvälliselle oppimiselle.

Key takeaway: Pohdi mistä oma motivaatiosi käsillä olevan asian oppimiseen kumpuaa? Koetko opiskeltavan asian merkityksellisenä? Entä tuottaako opiskelu sinulle edes ajoittain flow-kokemuksia? Mieti rohkeasti miten voisit tukea sisäisen motivaation rakentumista ja flown syntymistä (Muuallakin kuin Suvisaaressa elokuun lopulla).

Omia oppimiskokemuksiaan pohtiessa on hyvä muistaa, että olemme kaikki oppimisen ja löytämisen polulla. Myös opettajat oppivat jatkuvasti opiskelijoiltaan. Oppiminen on parhaimmillaan innostavaa, se tuottaa onnistumisen elämyksiä, lisää pystyvyyden kokemusta, parantaa itsetuntoa ja rakentaa tietoa sekä muuttaa meitä ihmisinä. Oppiminen avaa uusia näkökulmia ja tyydyttää uteliaisuutta. Oppiminen mahdollistaa kaiken kasvun ja kehityksen ja tekee elämästä jännittävää. Oppimisen ansiosta voimme tilata vieraalla kielellä toivomamme salaatin ja saada vielä haluamamme annoksen. Uuden oppiminen on varmin todiste elämästä, ja sen keskeisin edellytys.
Antoisia oppimisen kokemuksia ja opiskeluhetkiä tälläkin syyslukukaudella!
/Sonja

”Yliopisto ei ole koulu”

Kun aikoinaan aloitin omaa yliopistotaivaltani, ensimmäisen vuoden orientaatiokursseilla meille teroitettiin yhä uudestaan ja uudestaan yhtä lausetta, jonka ole sisäistänyt itsestäänselvyydeksi näihin päiviin saakka: Yliopisto ei ole koulu. Koulu on jotakin toisella tavoin määrättyä. Koulunkäyntiin meitä velvoittavat monet ulkoiset asiat. On laki oppivelvollisuudesta, ala-ikäisyys, vanhempien määräysvalta, opettajien auktoriteetti, yhteiskunnan normit, kulttuuriset tavat ja niin edelleen. Koulussa […]

Markkinointia maailmalla Osa 2: Markkinointimuiat Tukholmassa


Heippa!
Olen Linda Wülfing ja starttasin viime syksynä kandin kirjoittelun ohessa markkinoinnin maisteriopinnot. Vaikka vietin jo yhden kevään kandivaiheessa vaihdossa, halusin silti vielä lähteä uudelleen vaihtoon ennen valmistumista ja aikuisten elämää. Päädyin hakemaan Tukholman Yliopistoon, sillä olin kuullut koulun hyvätasoisista markkinoinnin kursseista. Vaihtokohteen suuresta suosiosta huolimatta minut valittiin toiseksi lähtijäksi! Toiveenani on päästä laajentamaan markkinoinnin opintojeni skaalaa ja saada vähän uutta näkemystä Suomen ulkopuolelta. Päätinkin kysellä vanhoilta Tukholman vaihtareilta heidän kokemuksistaan ja jakaa ne myös täällä! Jos tämä innostaisi myös teitä lukijoita hakemaan tuohon ihanaan kaupunkiin vaihto-oppilaaksi.

Anni Salo, vaihdossa keväällä 2015

 
”Luin vaihdossa kandivaiheen kursseja, koska Tukholman yliopistossa ollaan tarkkoja siitä, ketkä maisterikursseille pääsevät. Maisterikurssille haluavilla on siis hyvä olla kandinpaperit ulkona. Kävin B2B markkinoinnin kurssin, kansainvälisen markkinoinnin kurssin ja muotimarkkinoinnin kurssin. Kaikki kurssit olivat tosi erilaisia keskenään, mikä oli todella kivaa. Muotimarkkinoinnin kurssilla käsiteltiin enimmäkseen muodin historiaa, joka toimii peruskurssina muotimarkkinoinnin opintokokonaisuudelle. Kurssi oli todella mielenkiintoinen, koska aiheesta kiinnostuneille on yleissivistyksen kannalta hyvä ymmärtää jotakin myös muodin historiasta ja muotimaailmasta. Kaksi muuta kurssia olivat ihan hyviä, mutta aiheiden ollessa todella laajoja, saatiin kurssin aikana vain pintaraapaisu aiheisiin. Kansainvälisen markkinoinnin kurssilla käytiin läpi kulttuurieroja ja etiikkaa ja B2B kurssilla keskityttiin enemmänkin teollisuuteen, toimitusketjuun sekä loppukäyttäjien näkökulmiin.

Verrattuna Tampereen yliopiston kursseihin, luennot olivat melko samanlaisia ja saman tasoisia. Suurin ero suomalaiseen malliin oli se, että Tukholmassa käydään aina yksi kurssi kerrallaan, mikä on erittäin hyvä asia. Näin oli helpompi keskittyä yhteen kurssiin, jotka kestivät aina noin yhden kuukauden. Kurssien aikana on myös paljon seminaareja, jotka olivat myös todella hyviä! Seminaareja saattoi olla yhdessä kurssissa jopa neljä tai viisi ja jokaiselle seminaarikerralle tulee valmisteltavaksi jokin ryhmätyö tai vastaava. Kurssien ryhmät arvottiin, mikä auttoi uusiin ihmisiin ja kansallisuuksiin tutustumisessa ja vaihdon aikana opinkin hyvin tekemään töitä yhdessä monien eri kulttuurista tulevien kanssa. Seminaarit auttoivat myös paremmin tuomaan esiin asioiden käytännönläheisyyttä ja ratkoimme esimerkiksi Harvardin caseja.

Vaihdon aikana opin myös esiintymään vieraalla kielellä, mikä oli hyvä juttu. Lisäksi kävin myös ruotsin kielikurssin ja Kansainvälisen rahoituksen kurssin. Ruotsin kurssi oli melko turha, sillä se tuntui aika leikiltä verrattuna meidän kielikursseihin. Kansainvälisen rahoituksen kurssi oli todella hyvä ja suosittelenkin lukemaan rohkeasti muitakin kuin markkinoinnin kursseja!

Tukholman yliopisto oli aidosti kansainvälinen eikä koulussa ollut erikseen kursseja vaihtareille, kuten Tampereella. Kaikki opiskelijat käyvät siis samoilla kursseilla ja kaikki opetus on muutenkin englanniksi. Jopa ruotsalaiset opiskelijat tekevät koulutyöt ja tentit englanniksi. ”

Ensi-Maria Jaakola, vaihdossa keväällä 2015

Olin vaihdossa Tukholman yliopistossa kevätlukukaudella 2015. Luin kanditason kursseja yhteensä neljä, joista kolme oli markkinoinnin kursseja. Fashion Marketing, International Marketing ja B2B Marketing täydensivät hyvin Tampereen yliopiston markkinoinnin kurssitarjontaa ja siksi opiskelinkin pääainettani vaihdossa. Neljäs kurssi oli Business Ethics, joka osittain vastasi saman nimistä kurssia Tampereella. Opetus ja opiskelu oli kansainvälisempää, sillä kursseille osallistui sekä ruotsalaisia opiskelijoita että vaihto-opiskelijoita ja ryhmien muodostamisessa pidettiin huolta siitä, että niihin kuului opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Mielestäni tämä oli hyvä, koska omassa yliopistossamme paikalliset ja vaihto-opiskelijat saattavat pysytellä omissa ryhmissään ja raportitkin on saanut kirjoittaa suomeksi. Myös luennoitsijat olivat sekä ruotsalaisia että kansainvälisiä, joten erilaiset opetustyylit tulivat tutuiksi. Opetukseen kuului luentojen lisäksi seminaareja, jotka keskittyivät ryhmätöiden esityksiin ja keskusteluun. Kokonaisuutena kurssit ja opetusmuodot tuntuivat monipuolisemmilta, sillä perinteistä luennointia oli vähemmän ja kansainvälisyys näkyi enemmän

Hanna-Reetta Luukkainen, vaihdossa syksyllä 2015

”Joku voisi sanoa, että vaihto-opinnot vain tunnin lentomatkan päässä kotoa eivät voi avartaa mieltä, mutta mikäli vaihto-opintojen kohde on Pohjoismaiden pääkaupunki, eli Tukholma, kannattaa perua puheensa.

Markkinoijan maisteriopiskelijalle Tukholman yliopisto tarjoaa mielenkiintoisia kursseja ajankohtaisella ja monipuolisella otteella. Viikoittain palautettavat pienemmät ryhmätyöt ja esseet vaativat panostusta, mutta toisaalta yhtä periodia kohden on ainoastaan yksi kurssi. Periodeja lukukaudessa on neljä, joten aiheisiin ei ehdi kyllästymään, kun kurssi vaihtuukin jo seuraavaan.

Tukholma huokuu kasvuyrittäjyyden henkeä, ja eri organisaatiot tekevät paljon työtä sen eteen, että ideat ja ihmiset kohtaisivat, ja kohtaamiset tuottaisivat hedelmällistä liiketoimintaa. Vaihtokohteena Tukholma sopiikin erityisesti henkilölle, joka on kiinnostunut yrittäjyydestä, sillä teoreettisten opintojen lisäksi yliopisto-opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua Stockholm School of Entrepreneurship:n  järjestämille kursseille. SSES:n kurssit kokoavat viiden yliopiston opiskelijat eri tieteenaloilta pohtimaan kasvuyrittäjyyteen liittyviä teemoja, ja kursseilla pääsee kehittämään omia verkostoitumis- ja innovointitaitojaan.

Vaikka matka Tampereelta Tukholmaan lentäen on vain tunti, sen aikana on mahdollista matkustaa maahan, jonka rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta voi oppia paljon. Itselleni viime syksy oli kriittinen opintojeni kannalta, sillä vaihto-opintojen antama motivaatioruiske vaikuttaa minussa edelleen. Haluan kuitenkin sanoa, että oli vaihtokohde sitten Bali tai Tukholma, olennaisinta on päättää lähteä!”

Itse ainakin odotan vaihtoa nyt tuplasti innokkaammin!

Keväisin terveisin

Linda Wülfing

  

Markkinointia maailmalla Osa 2: Markkinointimuiat Tukholmassa


Heippa!
Olen Linda Wülfing ja starttasin viime syksynä kandin kirjoittelun ohessa markkinoinnin maisteriopinnot. Vaikka vietin jo yhden kevään kandivaiheessa vaihdossa, halusin silti vielä lähteä uudelleen vaihtoon ennen valmistumista ja aikuisten elämää. Päädyin hakemaan Tukholman Yliopistoon, sillä olin kuullut koulun hyvätasoisista markkinoinnin kursseista. Vaihtokohteen suuresta suosiosta huolimatta minut valittiin toiseksi lähtijäksi! Toiveenani on päästä laajentamaan markkinoinnin opintojeni skaalaa ja saada vähän uutta näkemystä Suomen ulkopuolelta. Päätinkin kysellä vanhoilta Tukholman vaihtareilta heidän kokemuksistaan ja jakaa ne myös täällä! Jos tämä innostaisi myös teitä lukijoita hakemaan tuohon ihanaan kaupunkiin vaihto-oppilaaksi.

Anni Salo, vaihdossa keväällä 2015

 
”Luin vaihdossa kandivaiheen kursseja, koska Tukholman yliopistossa ollaan tarkkoja siitä, ketkä maisterikursseille pääsevät. Maisterikurssille haluavilla on siis hyvä olla kandinpaperit ulkona. Kävin B2B markkinoinnin kurssin, kansainvälisen markkinoinnin kurssin ja muotimarkkinoinnin kurssin. Kaikki kurssit olivat tosi erilaisia keskenään, mikä oli todella kivaa. Muotimarkkinoinnin kurssilla käsiteltiin enimmäkseen muodin historiaa, joka toimii peruskurssina muotimarkkinoinnin opintokokonaisuudelle. Kurssi oli todella mielenkiintoinen, koska aiheesta kiinnostuneille on yleissivistyksen kannalta hyvä ymmärtää jotakin myös muodin historiasta ja muotimaailmasta. Kaksi muuta kurssia olivat ihan hyviä, mutta aiheiden ollessa todella laajoja, saatiin kurssin aikana vain pintaraapaisu aiheisiin. Kansainvälisen markkinoinnin kurssilla käytiin läpi kulttuurieroja ja etiikkaa ja B2B kurssilla keskityttiin enemmänkin teollisuuteen, toimitusketjuun sekä loppukäyttäjien näkökulmiin.

Verrattuna Tampereen yliopiston kursseihin, luennot olivat melko samanlaisia ja saman tasoisia. Suurin ero suomalaiseen malliin oli se, että Tukholmassa käydään aina yksi kurssi kerrallaan, mikä on erittäin hyvä asia. Näin oli helpompi keskittyä yhteen kurssiin, jotka kestivät aina noin yhden kuukauden. Kurssien aikana on myös paljon seminaareja, jotka olivat myös todella hyviä! Seminaareja saattoi olla yhdessä kurssissa jopa neljä tai viisi ja jokaiselle seminaarikerralle tulee valmisteltavaksi jokin ryhmätyö tai vastaava. Kurssien ryhmät arvottiin, mikä auttoi uusiin ihmisiin ja kansallisuuksiin tutustumisessa ja vaihdon aikana opinkin hyvin tekemään töitä yhdessä monien eri kulttuurista tulevien kanssa. Seminaarit auttoivat myös paremmin tuomaan esiin asioiden käytännönläheisyyttä ja ratkoimme esimerkiksi Harvardin caseja.

Vaihdon aikana opin myös esiintymään vieraalla kielellä, mikä oli hyvä juttu. Lisäksi kävin myös ruotsin kielikurssin ja Kansainvälisen rahoituksen kurssin. Ruotsin kurssi oli melko turha, sillä se tuntui aika leikiltä verrattuna meidän kielikursseihin. Kansainvälisen rahoituksen kurssi oli todella hyvä ja suosittelenkin lukemaan rohkeasti muitakin kuin markkinoinnin kursseja!

Tukholman yliopisto oli aidosti kansainvälinen eikä koulussa ollut erikseen kursseja vaihtareille, kuten Tampereella. Kaikki opiskelijat käyvät siis samoilla kursseilla ja kaikki opetus on muutenkin englanniksi. Jopa ruotsalaiset opiskelijat tekevät koulutyöt ja tentit englanniksi. ”

Ensi-Maria Jaakola, vaihdossa keväällä 2015

Olin vaihdossa Tukholman yliopistossa kevätlukukaudella 2015. Luin kanditason kursseja yhteensä neljä, joista kolme oli markkinoinnin kursseja. Fashion Marketing, International Marketing ja B2B Marketing täydensivät hyvin Tampereen yliopiston markkinoinnin kurssitarjontaa ja siksi opiskelinkin pääainettani vaihdossa. Neljäs kurssi oli Business Ethics, joka osittain vastasi saman nimistä kurssia Tampereella. Opetus ja opiskelu oli kansainvälisempää, sillä kursseille osallistui sekä ruotsalaisia opiskelijoita että vaihto-opiskelijoita ja ryhmien muodostamisessa pidettiin huolta siitä, että niihin kuului opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Mielestäni tämä oli hyvä, koska omassa yliopistossamme paikalliset ja vaihto-opiskelijat saattavat pysytellä omissa ryhmissään ja raportitkin on saanut kirjoittaa suomeksi. Myös luennoitsijat olivat sekä ruotsalaisia että kansainvälisiä, joten erilaiset opetustyylit tulivat tutuiksi. Opetukseen kuului luentojen lisäksi seminaareja, jotka keskittyivät ryhmätöiden esityksiin ja keskusteluun. Kokonaisuutena kurssit ja opetusmuodot tuntuivat monipuolisemmilta, sillä perinteistä luennointia oli vähemmän ja kansainvälisyys näkyi enemmän

Hanna-Reetta Luukkainen, vaihdossa syksyllä 2015

”Joku voisi sanoa, että vaihto-opinnot vain tunnin lentomatkan päässä kotoa eivät voi avartaa mieltä, mutta mikäli vaihto-opintojen kohde on Pohjoismaiden pääkaupunki, eli Tukholma, kannattaa perua puheensa.

Markkinoijan maisteriopiskelijalle Tukholman yliopisto tarjoaa mielenkiintoisia kursseja ajankohtaisella ja monipuolisella otteella. Viikoittain palautettavat pienemmät ryhmätyöt ja esseet vaativat panostusta, mutta toisaalta yhtä periodia kohden on ainoastaan yksi kurssi. Periodeja lukukaudessa on neljä, joten aiheisiin ei ehdi kyllästymään, kun kurssi vaihtuukin jo seuraavaan.

Tukholma huokuu kasvuyrittäjyyden henkeä, ja eri organisaatiot tekevät paljon työtä sen eteen, että ideat ja ihmiset kohtaisivat, ja kohtaamiset tuottaisivat hedelmällistä liiketoimintaa. Vaihtokohteena Tukholma sopiikin erityisesti henkilölle, joka on kiinnostunut yrittäjyydestä, sillä teoreettisten opintojen lisäksi yliopisto-opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua Stockholm School of Entrepreneurship:n  järjestämille kursseille. SSES:n kurssit kokoavat viiden yliopiston opiskelijat eri tieteenaloilta pohtimaan kasvuyrittäjyyteen liittyviä teemoja, ja kursseilla pääsee kehittämään omia verkostoitumis- ja innovointitaitojaan.

Vaikka matka Tampereelta Tukholmaan lentäen on vain tunti, sen aikana on mahdollista matkustaa maahan, jonka rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta voi oppia paljon. Itselleni viime syksy oli kriittinen opintojeni kannalta, sillä vaihto-opintojen antama motivaatioruiske vaikuttaa minussa edelleen. Haluan kuitenkin sanoa, että oli vaihtokohde sitten Bali tai Tukholma, olennaisinta on päättää lähteä!”

Itse ainakin odotan vaihtoa nyt tuplasti innokkaammin!

Keväisin terveisin

Linda Wülfing

  

Vuorovaikutteisen oppimisen iloa

Mitä ensiajatuksia herättää sanakolmikko viestintä yliopiston kursseilla? Ainakin omaan mieleeni nousee ensimmäisenä ehkä hieman vanhahtava kuva, jossa luennoitsijat puhuvat yksin luennoillaan, tutkijoihin tutustutaan kirjojen kautta ja opiskelijoiden osallistuminen rajoittuu lopputenttiin tai -esseeseen. Yksipuolisia luentoja, esseitä ja tenttejä on pian kolmivuotisen yliopistourani aikana tullutkin nähtyä. Kuitenkin myös luovat suoritustavat ja vuorovaikutteinen luennointiote ovat yliopistolla mahdollisia, ja […]