Tag Archives: Tutkimus

Milloin ruoka ei ole enää ruokaa?

Ruokahävikistä puhuttaessa mielenkiintoinen kysymys on, milloin ruoka lakkaa olemasta ruokaa. Tähän kysymykseen tutkijat Blichfeldt, Mikkelsen ja Gram (2015) ovat paneutuneet tutkimusartikkelissaan ”When It Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste”. Tässä postauksessa käsitellään tämän tieteellisen artikkelin näkökulmia ruokahävikkiin.
 
Pääasiassa ruokahävikin syntyminen nähtiin Blichfeldtin ym. tutkimuksen haastateltavien keskuudessa huonona asiana, jota tulisi välttää ja jonka syntymisestä tulee paha mieli. Tutkimuksen tuloksissa huomattiin kahtiajakautuneisuutta haastateltavien välillä liittyen ruokahävikkiin ja siihen, miksi ruokahävikin syntyminen tuntuu ikävältä. Osa haastateltavista tarkasteli ruoan syötävyyttä altruistisesta näkökulmasta, johon usein liittyi arvostuksen ja velvollisuuden tunteita. Ruokahävikkiä haluttiin välttää esimerkiksi eettisistä syistä ja sen syntyminen aiheutti syyllisyyden tunnetta. Jotkut haastateltavista puolestaan tarkastelivat ruokahävikkiä erityisesti hedonistisen ideologian pohjalta, johon liittyi olennaisesti esimerkiksi inhon tunne. Nämä haastateltavat esittivät ruokahävikin vähentämiseen esimerkiksi taloudellisia syitä, kuten esimerkiksi sen, että ruoan poisheittäminen on rahan haaskaamista.

Tuloksista huomattiin, että haastateltavat erosivat toisistaan myös siinä, kuinka he tunnistavat ruoan ruokahävikiksi. Jotkut haastateltavat näyttivät käyttävän apunaan ulkoisia vihjeitä, kuten tuotteisiin laitettuja päivämääriä, jolloin syy ruoan leimaamiseksi ruokahävikiksi tulee ulkoapäin. Toiset puolestaan luottivat vahvasti omaan arvostelukykyynsä ja ”maalaisjärkeen” arvioidessaan aisteillaan ruokien syötävyyttä.

Artikkelin tuloksissa huomattiin kaikkien haastateltavien kohdalla, että ruoan poisheittämisen kanssa usein viivytellään. Ruoan annetaan odottaa kaapissa tai jääkaapissa jonkin aikaa, kunnes se on täysin pilaantunut, sillä esimerkiksi kunnolla homeisen ruoan roskiin nakkaaminen näytti tutkimuksen mukaan olevan haastateltavien omalletunnolle helpompaa. Kun ruoka on selkeästi pilaantunutta, sen voi helposti arvioida ei-syötäväksi, kun taas mahdollisesti jo huonoksi menneen ruokatuotteen arviointi on hankalampaa. Tutkimuksessa esitetäänkin, että viivytteleminen saattaa olla keskeinen syy siihen, miksi kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä ongelma länsimaissa.

Tutkimus ja sen tulokset herättelevät lukijaa monessa mielessä:
Millaisia tunteita ruokahävikki minussa herättää? 
Kuinka itse arvioin sitä, onko ruoka edelleen syötävää?
Onko ruoan haaskaaminen helpompaa silloin, kun se on jo todella pilaantunutta?

Lähde:

Blichfeldt, B. S., Mikkelsen, M., & Gram, M. (2015). When it Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste. Food, Culture & Society, 18(1), 89–105.

– Ulla-Maija

Kulta-aika

Suomalainen asiakirjahallinnan tutkimus voi tällä hetkellä paremmin kuin koskaan, jos katsotaan resursseja. Tampereen yliopistossa on yhtä aikaa kaksi julkaisevaa opettajaa ja vieläpä yksi jatko-opiskelija! Se on Suomen ennätys, jos unohdetaan arkistohistorialliset projektit. Ikävä kyllä, tämäkään ei riitä kriittiseen massaan. Ihanteellisesti suurempi joukko aktiivisia tutkijoita ruokkisi toisiaan ideoillaan. Lisäksi tämä suhteellinen kukoistus jää lyhytaikaiseksi. Vuoden vaiheessa palataan […]

Wastebusters -tutkimusprojekti

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain uutisoi viime viikolla yliopistolla käynnissä olevasta projektista otsikolla ”Tamperelaistutkijat aikovat pysäyttää ruokahävikin”. Tutkimusprojektin johtajana toimii markkinoinnin opintosuunnan lehtori Elina Närvänen, ja lisäksi projektin työryhmässä työskentelevät opintosuunnastamme tutkimusapulainen Ulla-Maija Sutinen. Linkki juttuun:  http://utain.uta.fi/uutiset/tamperelaistutkijat-aikovat-pys%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-ruokah%C3%A4vikin-0.

Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit

Ruokahävikki on yksi tämän päivän merkittävimmistä ekologisista haasteista. Tähän ongelmaan on havahduttu myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi EU-komissio on asettanut tavoitteeksi puolittaa ruokahävikki vuoteen 2025 mennessä ja ruokajätteen vähentäminen on mainittu myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Myös Suomessa ruokahävikki on ollut päivänpolttava puheenaihe jo jonkin aikaa. Erilaisia lakeja on esitetty ja ruokahävikin ympärille on alkanut muodostua myös monenlaista liiketoimintaa.

Puhuttaessa ruokahävikistä syyttävä sormi kohdistuu helposti kauppoihin ja ravintoloihin. Ihmisiä saattaa yllättää, että todellisuudessa ruokahävikistä suuri osa (n. 40%) syntyy kotitalouksissa. Liki puolet poisheitetystä ruuasta syntyy siis kotioloissa. Tutkimuksissa on arvioitu, että suomalaiset tuottavat keskimäärin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. Nelihenkinen perhe saattaa siis haaskata ruokaa liki 100 kiloa vuodessa. Tällaisen ruokamäärän rahallinenkin arvo on merkittävä. Kun yritetään tuottaa ratkaisuja ruokahävikin hillitsemiseksi, keskittyminen ravintoloihin ja kauppoihin ei siis riitä, vaan huomio täytyy kohdistaa myös yksittäisiin kuluttajiin.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa käynnistyi elokuun alussa uusi tutkimusprojekti ”Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit”, joka paneutuu nimenomaan kotitalouksissa syntyvään ruokahävikkiin. Tutkimusprojektin keskiössä ovat ”Matti ja Maija Meikäläiset”, jotka omilla arkisilla valinnoillaan ja teoillaan vaikuttavat ruokahävikkiin ja sen syntymiseen. Erityisesti kiinnostusta kohdistetaan siihen, millä eri tavoin kuluttajat aktiivisesti pyrkivät ruokahävikkiä vähentämään. Tutkimusprojektissa tausta-ajatuksena on, että arjessa tapahtuvan toiminnan parempi ymmärrys ja erilaisten kulutusyhteisöjen osallistaminen avaavat mahdollisuuksia ruokahävikkiin ja sen syntymiseen vaikuttamiseen.

Wastebusters-tutkimusprojektin matkaa voi seurata projektin omasta blogista, joka löytyy osoitteesta wastebustersfinland.blogspot.fi.

Wastebusters -tutkimusprojekti

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain uutisoi viime viikolla yliopistolla käynnissä olevasta projektista otsikolla ”Tamperelaistutkijat aikovat pysäyttää ruokahävikin”. Tutkimusprojektin johtajana toimii markkinoinnin opintosuunnan lehtori Elina Närvänen, ja lisäksi projektin työryhmässä työskentelevät opintosuunnastamme tutkimusapulainen Ulla-Maija Sutinen. Linkki juttuun:  http://utain.uta.fi/uutiset/tamperelaistutkijat-aikovat-pys%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-ruokah%C3%A4vikin-0.

Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit

Ruokahävikki on yksi tämän päivän merkittävimmistä ekologisista haasteista. Tähän ongelmaan on havahduttu myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi EU-komissio on asettanut tavoitteeksi puolittaa ruokahävikki vuoteen 2025 mennessä ja ruokajätteen vähentäminen on mainittu myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Myös Suomessa ruokahävikki on ollut päivänpolttava puheenaihe jo jonkin aikaa. Erilaisia lakeja on esitetty ja ruokahävikin ympärille on alkanut muodostua myös monenlaista liiketoimintaa.

Puhuttaessa ruokahävikistä syyttävä sormi kohdistuu helposti kauppoihin ja ravintoloihin. Ihmisiä saattaa yllättää, että todellisuudessa ruokahävikistä suuri osa (n. 40%) syntyy kotitalouksissa. Liki puolet poisheitetystä ruuasta syntyy siis kotioloissa. Tutkimuksissa on arvioitu, että suomalaiset tuottavat keskimäärin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. Nelihenkinen perhe saattaa siis haaskata ruokaa liki 100 kiloa vuodessa. Tällaisen ruokamäärän rahallinenkin arvo on merkittävä. Kun yritetään tuottaa ratkaisuja ruokahävikin hillitsemiseksi, keskittyminen ravintoloihin ja kauppoihin ei siis riitä, vaan huomio täytyy kohdistaa myös yksittäisiin kuluttajiin.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa käynnistyi elokuun alussa uusi tutkimusprojekti ”Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit”, joka paneutuu nimenomaan kotitalouksissa syntyvään ruokahävikkiin. Tutkimusprojektin keskiössä ovat ”Matti ja Maija Meikäläiset”, jotka omilla arkisilla valinnoillaan ja teoillaan vaikuttavat ruokahävikkiin ja sen syntymiseen. Erityisesti kiinnostusta kohdistetaan siihen, millä eri tavoin kuluttajat aktiivisesti pyrkivät ruokahävikkiä vähentämään. Tutkimusprojektissa tausta-ajatuksena on, että arjessa tapahtuvan toiminnan parempi ymmärrys ja erilaisten kulutusyhteisöjen osallistaminen avaavat mahdollisuuksia ruokahävikkiin ja sen syntymiseen vaikuttamiseen.

Wastebusters-tutkimusprojektin matkaa voi seurata projektin omasta blogista, joka löytyy osoitteesta wastebustersfinland.blogspot.fi.

Mistä eväitä vielä parempaan?

Yliopistomaailma on kokenut valtavan murroksen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Jonkinlaisella kaiholla ainakin itse muistan 1990-luvun alun kultaiset ajat, jolloin yliopistojen perusrahoitus oli lamasta huolimatta varsin ruhtinaallista ja virkoja oli yllin kyllin jaettavana – virkamiehiä ja -naisia kun oltiin. Voi toki … Lue loppuun

Tuhat sivua arkistotiedettä

Teosta on mainostettu tässä blogissa aikaisemminkin, mutta nyt se on viimeinkin tullut painosta. Arkistotieteestä löytyy yli 1000 sivua luettavaa teoksesta Research in the Archival Multiverse, jonka kirjoittajissa itsekin olen. Virallinen ilmestymispäivä on 26. lokakuuta ja hinta 99.95 Australian dollaria. Saatavilla myös sähköisenä.

Tässä ja nyt vai aina ja kaikkialla?

Tutkijana tuskailen säännöllisesti yleistämisen ongelman kanssa. Vaikka opiskelinkin aikoinaan pääaineenani kansantaloustiedettä ja tilastomatematiikkaa, olen sittemmin tuntenut laadullisen case-tutkimuksen itselleni mieleisimmäksi lähestymistavaksi. Mukana seuraavat yleistämisen ongelmat. Minusta on mielenkiintoisinta ja palkitsevinta yrittää ymmärtää, miksi organisaatiot, ihmiset ja näiden muodostamat systeemit toimivat niin kuin toimivat. Aina joskus tutkijana pystyy myös auttamaan toimijoita näkemään oman tekemisensä uudessa valossa. […]

Monitieteisyys

Poikkitieteellisyys on päivän sana. Aikamme visaiset haasteet suorastaan huutavat poikkitieteellisiä ratkaisuja. Olemme tekemässä Tampereelle uutta yliopistoa. Yksi sen vahvuuksista on monitieteisyys. Tampereen yliopisto on jo nyt monitieteinen, mutta vuonna 2018 starttaava uusi yliopisto on sitä ihan toisessa laajuudessa. Ei pelkästään … Lue loppuun

Arvon mekin ansaitsemme

Tämä juuri alkanut kesä on käänteentekevä Kaupin kampuksella. Eri puolilla kampusaluetta työskentelevät Tampereen yliopiston henkilökunta ja opiskelijat siirtyvät kesän aikana uuteen Arvo-rakennukseen. Samoihin tiloihin tulee myös BioMediTech-instituuttiin kuuluvia Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusryhmiä. Lisäksi uudessa Taito-keskuksessa lääketieteen opiskelijat, muut terveysalan opiskelijat … Lue loppuun

Vertaileva tutkimus

Osallistuin toukokuun alussa Kaunasissa International Social Survey Programme (ISSP) -vuosikokoukseen. Vertailevan yhteiskuntatutkimuksen ISSP-tutkimusohjelmassa on mukana 42 maata. Mukana ovat mm. Kiina, Intia, Filippiinit, Meksiko, USA ja monet  Euroopan maat. Vuosittain vaihtuvat tutkimusteemat käsittelevät esimerkiksi uskontoa, perhettä, työtä, eriarvoisuutta, valtion tehtäviä, … Lue loppuun