Tag Archives: ruokahävikki

Puheenvuoroja ruokahävikistä

Ruokahävikki on maailmanlaajuinen ongelma, johon on ympäri maailmaa viime vuosien aikana havahduttu. Ruokahävikin määrä kasvaa kasvamistaan, ja sen hillitsemiseksi on syntynyt monenlaista toimintaa. Kuluttajia on herätelty niin erilaisilla kampanjoilla kuin yksittäisillä puheenvuoroillakin.

Tähän postaukseen on poimittu muutamia TED-talk ja TEDx-talk -puheita liittyen ruokahävikkiin. TED- ja TEDx-tapahtumien (TEDx= paikallisesti järjestetty itsenäinen TED-tapahtuma) tarkoituksena on hyvin valmisteltujen puheiden ja asiaansa paneutuneiden puhujien kautta inspiroida yleisöä erilaisilla ideoilla sekä herätellä ajatuksia tuomalla esiin uudenlaisia näkemyksiä merkittävien aiheiden tiimoilta.

Kaikki alla olevat esitykset eri puolilta maailmaa tarkastelevat ruokahävikkiä hieman eri näkökulmista, ja puhujat ehdottavat ongelmaan omia ratkaisujaan. Vaikka kaikkien puheissa esitettyjen ajatusten kanssa ei olisikaan täysin samaa mieltä, herättää jokainen puhe paljon ajatuksia.

Tristam Stuart: The global food waste scandal

Selina Juul: How to avoid food waste traps

Daisy Scholte: 3 simple rules to turn food waste into good taste

Peter Lehner: A recipe for cutting food waste

Fiona Jongejans: Food waste – Breaking the habit

João Almeida: How much food is wasted in Europe?


– Ulla-Maija

Puheenvuoroja ruokahävikistä

Ruokahävikki on maailmanlaajuinen ongelma, johon on ympäri maailmaa viime vuosien aikana havahduttu. Ruokahävikin määrä kasvaa kasvamistaan, ja sen hillitsemiseksi on syntynyt monenlaista toimintaa. Kuluttajia on herätelty niin erilaisilla kampanjoilla kuin yksittäisillä puheenvuoroillakin.

Tähän postaukseen on poimittu muutamia TED-talk ja TEDx-talk -puheita liittyen ruokahävikkiin. TED- ja TEDx-tapahtumien (TEDx= paikallisesti järjestetty itsenäinen TED-tapahtuma) tarkoituksena on hyvin valmisteltujen puheiden ja asiaansa paneutuneiden puhujien kautta inspiroida yleisöä erilaisilla ideoilla sekä herätellä ajatuksia tuomalla esiin uudenlaisia näkemyksiä merkittävien aiheiden tiimoilta.

Kaikki alla olevat esitykset eri puolilta maailmaa tarkastelevat ruokahävikkiä hieman eri näkökulmista, ja puhujat ehdottavat ongelmaan omia ratkaisujaan. Vaikka kaikkien puheissa esitettyjen ajatusten kanssa ei olisikaan täysin samaa mieltä, herättää jokainen puhe paljon ajatuksia.

Tristam Stuart: The global food waste scandal

Selina Juul: How to avoid food waste traps

Daisy Scholte: 3 simple rules to turn food waste into good taste

Peter Lehner: A recipe for cutting food waste

Fiona Jongejans: Food waste – Breaking the habit

João Almeida: How much food is wasted in Europe?


– Ulla-Maija

Milloin ruoka ei ole enää ruokaa?

Ruokahävikistä puhuttaessa mielenkiintoinen kysymys on, milloin ruoka lakkaa olemasta ruokaa. Tähän kysymykseen tutkijat Blichfeldt, Mikkelsen ja Gram (2015) ovat paneutuneet tutkimusartikkelissaan ”When It Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste”. Tässä postauksessa käsitellään tämän tieteellisen artikkelin näkökulmia ruokahävikkiin.
 
Pääasiassa ruokahävikin syntyminen nähtiin Blichfeldtin ym. tutkimuksen haastateltavien keskuudessa huonona asiana, jota tulisi välttää ja jonka syntymisestä tulee paha mieli. Tutkimuksen tuloksissa huomattiin kahtiajakautuneisuutta haastateltavien välillä liittyen ruokahävikkiin ja siihen, miksi ruokahävikin syntyminen tuntuu ikävältä. Osa haastateltavista tarkasteli ruoan syötävyyttä altruistisesta näkökulmasta, johon usein liittyi arvostuksen ja velvollisuuden tunteita. Ruokahävikkiä haluttiin välttää esimerkiksi eettisistä syistä ja sen syntyminen aiheutti syyllisyyden tunnetta. Jotkut haastateltavista puolestaan tarkastelivat ruokahävikkiä erityisesti hedonistisen ideologian pohjalta, johon liittyi olennaisesti esimerkiksi inhon tunne. Nämä haastateltavat esittivät ruokahävikin vähentämiseen esimerkiksi taloudellisia syitä, kuten esimerkiksi sen, että ruoan poisheittäminen on rahan haaskaamista.

Tuloksista huomattiin, että haastateltavat erosivat toisistaan myös siinä, kuinka he tunnistavat ruoan ruokahävikiksi. Jotkut haastateltavat näyttivät käyttävän apunaan ulkoisia vihjeitä, kuten tuotteisiin laitettuja päivämääriä, jolloin syy ruoan leimaamiseksi ruokahävikiksi tulee ulkoapäin. Toiset puolestaan luottivat vahvasti omaan arvostelukykyynsä ja ”maalaisjärkeen” arvioidessaan aisteillaan ruokien syötävyyttä.

Artikkelin tuloksissa huomattiin kaikkien haastateltavien kohdalla, että ruoan poisheittämisen kanssa usein viivytellään. Ruoan annetaan odottaa kaapissa tai jääkaapissa jonkin aikaa, kunnes se on täysin pilaantunut, sillä esimerkiksi kunnolla homeisen ruoan roskiin nakkaaminen näytti tutkimuksen mukaan olevan haastateltavien omalletunnolle helpompaa. Kun ruoka on selkeästi pilaantunutta, sen voi helposti arvioida ei-syötäväksi, kun taas mahdollisesti jo huonoksi menneen ruokatuotteen arviointi on hankalampaa. Tutkimuksessa esitetäänkin, että viivytteleminen saattaa olla keskeinen syy siihen, miksi kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä ongelma länsimaissa.

Tutkimus ja sen tulokset herättelevät lukijaa monessa mielessä:
Millaisia tunteita ruokahävikki minussa herättää? 
Kuinka itse arvioin sitä, onko ruoka edelleen syötävää?
Onko ruoan haaskaaminen helpompaa silloin, kun se on jo todella pilaantunutta?

Lähde:

Blichfeldt, B. S., Mikkelsen, M., & Gram, M. (2015). When it Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste. Food, Culture & Society, 18(1), 89–105.

– Ulla-Maija

Milloin ruoka ei ole enää ruokaa?

Ruokahävikistä puhuttaessa mielenkiintoinen kysymys on, milloin ruoka lakkaa olemasta ruokaa. Tähän kysymykseen tutkijat Blichfeldt, Mikkelsen ja Gram (2015) ovat paneutuneet tutkimusartikkelissaan ”When It Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste”. Tässä postauksessa käsitellään tämän tieteellisen artikkelin näkökulmia ruokahävikkiin.
 
Pääasiassa ruokahävikin syntyminen nähtiin Blichfeldtin ym. tutkimuksen haastateltavien keskuudessa huonona asiana, jota tulisi välttää ja jonka syntymisestä tulee paha mieli. Tutkimuksen tuloksissa huomattiin kahtiajakautuneisuutta haastateltavien välillä liittyen ruokahävikkiin ja siihen, miksi ruokahävikin syntyminen tuntuu ikävältä. Osa haastateltavista tarkasteli ruoan syötävyyttä altruistisesta näkökulmasta, johon usein liittyi arvostuksen ja velvollisuuden tunteita. Ruokahävikkiä haluttiin välttää esimerkiksi eettisistä syistä ja sen syntyminen aiheutti syyllisyyden tunnetta. Jotkut haastateltavista puolestaan tarkastelivat ruokahävikkiä erityisesti hedonistisen ideologian pohjalta, johon liittyi olennaisesti esimerkiksi inhon tunne. Nämä haastateltavat esittivät ruokahävikin vähentämiseen esimerkiksi taloudellisia syitä, kuten esimerkiksi sen, että ruoan poisheittäminen on rahan haaskaamista.

Tuloksista huomattiin, että haastateltavat erosivat toisistaan myös siinä, kuinka he tunnistavat ruoan ruokahävikiksi. Jotkut haastateltavat näyttivät käyttävän apunaan ulkoisia vihjeitä, kuten tuotteisiin laitettuja päivämääriä, jolloin syy ruoan leimaamiseksi ruokahävikiksi tulee ulkoapäin. Toiset puolestaan luottivat vahvasti omaan arvostelukykyynsä ja ”maalaisjärkeen” arvioidessaan aisteillaan ruokien syötävyyttä.

Artikkelin tuloksissa huomattiin kaikkien haastateltavien kohdalla, että ruoan poisheittämisen kanssa usein viivytellään. Ruoan annetaan odottaa kaapissa tai jääkaapissa jonkin aikaa, kunnes se on täysin pilaantunut, sillä esimerkiksi kunnolla homeisen ruoan roskiin nakkaaminen näytti tutkimuksen mukaan olevan haastateltavien omalletunnolle helpompaa. Kun ruoka on selkeästi pilaantunutta, sen voi helposti arvioida ei-syötäväksi, kun taas mahdollisesti jo huonoksi menneen ruokatuotteen arviointi on hankalampaa. Tutkimuksessa esitetäänkin, että viivytteleminen saattaa olla keskeinen syy siihen, miksi kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä ongelma länsimaissa.

Tutkimus ja sen tulokset herättelevät lukijaa monessa mielessä:
Millaisia tunteita ruokahävikki minussa herättää? 
Kuinka itse arvioin sitä, onko ruoka edelleen syötävää?
Onko ruoan haaskaaminen helpompaa silloin, kun se on jo todella pilaantunutta?

Lähde:

Blichfeldt, B. S., Mikkelsen, M., & Gram, M. (2015). When it Stops Being Food: The Edibility, Ideology, Procrastination, Objectification and Internalization of Household Food Waste. Food, Culture & Society, 18(1), 89–105.

– Ulla-Maija

Hävikkivinkkejä – ennen kauppaan lähtöä

Ruokahävikkiä voi vähentää ja estää monella eri tavalla. Hävikinvähentämisessä ei ole suinkaan kyse vain hävikkiruokien uusiokäytöstä, vaan myös estämisestä, joka alkaa jo ennen ruokatuotteiden hankkimista. Internet on onneksi pullollaan ruokahävikin vähentämiseksi kehiteltyjä nerokkaita vinkkejä! Tässä muutamia neuvoja, jotka tulisi muistaa jo ennen ruokakauppaan lähtöä.

Kaappi-inventaario
Tiedätkö todella mitä kaikkea jääkaapistasi, pakastimestasi ja kuivakaapistasi löytyy? Käy tietyin väliajoin kunnolla läpi kaappien sisältö. Kaapeista saattaa löytyä yllätyksiä, joiden ansiosta kauppaan ei tarvitse lähteä lainkaan! Vinkki poimittu Saa syödä -sivuston hävikkivinkkilistauksesta.

Jääkaappiselfie
Onko kaapissasi viisi ruokakermaa, koska ostat niitä aina varmuuden vuoksi? Ota kuva jääkaapin sisällöstä ennen kauppareissua. Kaupassa voi nopeasti katsoa, mitä kaapista jo löytyy. Vältyt näin turhilta ostoksilta ja ennaltaehkäiset hävikkiä. Tämän vinkin jakoi kokki Sami Garam Helsingin Sanomien artikkelissa.

Suunnittele – suunnittele – suunnittele
Ennen kauppaan lähtöä olisi hyvä suunnitella, mitä aikoo tulevina päivinä syödä. Ostoslista paitsi helpottaa kaupassa liikkumista, myös hillitsee heräteostoksia. Kuten K-ruoka-sivustollakin sanotaan perinteiseen tapaan, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Älä mene kauppaan nälkäisenä
Ohje mainitaan usein rahansäästövinkkien yhteydessä, mutta nälkäisenä kaupassa käymisellä on selkeä kytkös myös ruokahävikkiin. Nälkäisenä tekee paljon heräteostoksia, jotka päätyvät kotona lopulta hävikkiin. Kaupassa käyminen kylläisenä säästää paitsi kukkaroa, myös biojäteastiaa. Ohje mainitaan ensimmäisenä esimerkiksi Päijät-Hämeen jätehuollon ylläpitämän Pienennä Bioberttaa -sivuston ruokahävikkivinkkien listauksessa.

Millä muilla tavoin ruokahävikkiä voisi estää jo ennen ruokakauppaan lähtöä? Jaa vinkkisi kommenttiboksiin!

-Ulla-Maija

Hävikkivinkkejä – ennen kauppaan lähtöä

Ruokahävikkiä voi vähentää ja estää monella eri tavalla. Hävikinvähentämisessä ei ole suinkaan kyse vain hävikkiruokien uusiokäytöstä, vaan myös estämisestä, joka alkaa jo ennen ruokatuotteiden hankkimista. Internet on onneksi pullollaan ruokahävikin vähentämiseksi kehiteltyjä nerokkaita vinkkejä! Tässä muutamia neuvoja, jotka tulisi muistaa jo ennen ruokakauppaan lähtöä.

Kaappi-inventaario
Tiedätkö todella mitä kaikkea jääkaapistasi, pakastimestasi ja kuivakaapistasi löytyy? Käy tietyin väliajoin kunnolla läpi kaappien sisältö. Kaapeista saattaa löytyä yllätyksiä, joiden ansiosta kauppaan ei tarvitse lähteä lainkaan! Vinkki poimittu Saa syödä -sivuston hävikkivinkkilistauksesta.

Jääkaappiselfie
Onko kaapissasi viisi ruokakermaa, koska ostat niitä aina varmuuden vuoksi? Ota kuva jääkaapin sisällöstä ennen kauppareissua. Kaupassa voi nopeasti katsoa, mitä kaapista jo löytyy. Vältyt näin turhilta ostoksilta ja ennaltaehkäiset hävikkiä. Tämän vinkin jakoi kokki Sami Garam Helsingin Sanomien artikkelissa.

Suunnittele – suunnittele – suunnittele
Ennen kauppaan lähtöä olisi hyvä suunnitella, mitä aikoo tulevina päivinä syödä. Ostoslista paitsi helpottaa kaupassa liikkumista, myös hillitsee heräteostoksia. Kuten K-ruoka-sivustollakin sanotaan perinteiseen tapaan, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Älä mene kauppaan nälkäisenä
Ohje mainitaan usein rahansäästövinkkien yhteydessä, mutta nälkäisenä kaupassa käymisellä on selkeä kytkös myös ruokahävikkiin. Nälkäisenä tekee paljon heräteostoksia, jotka päätyvät kotona lopulta hävikkiin. Kaupassa käyminen kylläisenä säästää paitsi kukkaroa, myös biojäteastiaa. Ohje mainitaan ensimmäisenä esimerkiksi Päijät-Hämeen jätehuollon ylläpitämän Pienennä Bioberttaa -sivuston ruokahävikkivinkkien listauksessa.

Millä muilla tavoin ruokahävikkiä voisi estää jo ennen ruokakauppaan lähtöä? Jaa vinkkisi kommenttiboksiin!

-Ulla-Maija

Wastebusters -tutkimusprojekti

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain uutisoi viime viikolla yliopistolla käynnissä olevasta projektista otsikolla ”Tamperelaistutkijat aikovat pysäyttää ruokahävikin”. Tutkimusprojektin johtajana toimii markkinoinnin opintosuunnan lehtori Elina Närvänen, ja lisäksi projektin työryhmässä työskentelevät opintosuunnastamme tutkimusapulainen Ulla-Maija Sutinen. Linkki juttuun:  http://utain.uta.fi/uutiset/tamperelaistutkijat-aikovat-pys%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-ruokah%C3%A4vikin-0.

Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit

Ruokahävikki on yksi tämän päivän merkittävimmistä ekologisista haasteista. Tähän ongelmaan on havahduttu myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi EU-komissio on asettanut tavoitteeksi puolittaa ruokahävikki vuoteen 2025 mennessä ja ruokajätteen vähentäminen on mainittu myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Myös Suomessa ruokahävikki on ollut päivänpolttava puheenaihe jo jonkin aikaa. Erilaisia lakeja on esitetty ja ruokahävikin ympärille on alkanut muodostua myös monenlaista liiketoimintaa.

Puhuttaessa ruokahävikistä syyttävä sormi kohdistuu helposti kauppoihin ja ravintoloihin. Ihmisiä saattaa yllättää, että todellisuudessa ruokahävikistä suuri osa (n. 40%) syntyy kotitalouksissa. Liki puolet poisheitetystä ruuasta syntyy siis kotioloissa. Tutkimuksissa on arvioitu, että suomalaiset tuottavat keskimäärin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. Nelihenkinen perhe saattaa siis haaskata ruokaa liki 100 kiloa vuodessa. Tällaisen ruokamäärän rahallinenkin arvo on merkittävä. Kun yritetään tuottaa ratkaisuja ruokahävikin hillitsemiseksi, keskittyminen ravintoloihin ja kauppoihin ei siis riitä, vaan huomio täytyy kohdistaa myös yksittäisiin kuluttajiin.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa käynnistyi elokuun alussa uusi tutkimusprojekti ”Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit”, joka paneutuu nimenomaan kotitalouksissa syntyvään ruokahävikkiin. Tutkimusprojektin keskiössä ovat ”Matti ja Maija Meikäläiset”, jotka omilla arkisilla valinnoillaan ja teoillaan vaikuttavat ruokahävikkiin ja sen syntymiseen. Erityisesti kiinnostusta kohdistetaan siihen, millä eri tavoin kuluttajat aktiivisesti pyrkivät ruokahävikkiä vähentämään. Tutkimusprojektissa tausta-ajatuksena on, että arjessa tapahtuvan toiminnan parempi ymmärrys ja erilaisten kulutusyhteisöjen osallistaminen avaavat mahdollisuuksia ruokahävikkiin ja sen syntymiseen vaikuttamiseen.

Wastebusters-tutkimusprojektin matkaa voi seurata projektin omasta blogista, joka löytyy osoitteesta wastebustersfinland.blogspot.fi.

Wastebusters -tutkimusprojekti

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain uutisoi viime viikolla yliopistolla käynnissä olevasta projektista otsikolla ”Tamperelaistutkijat aikovat pysäyttää ruokahävikin”. Tutkimusprojektin johtajana toimii markkinoinnin opintosuunnan lehtori Elina Närvänen, ja lisäksi projektin työryhmässä työskentelevät opintosuunnastamme tutkimusapulainen Ulla-Maija Sutinen. Linkki juttuun:  http://utain.uta.fi/uutiset/tamperelaistutkijat-aikovat-pys%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-ruokah%C3%A4vikin-0.

Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit

Ruokahävikki on yksi tämän päivän merkittävimmistä ekologisista haasteista. Tähän ongelmaan on havahduttu myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi EU-komissio on asettanut tavoitteeksi puolittaa ruokahävikki vuoteen 2025 mennessä ja ruokajätteen vähentäminen on mainittu myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Myös Suomessa ruokahävikki on ollut päivänpolttava puheenaihe jo jonkin aikaa. Erilaisia lakeja on esitetty ja ruokahävikin ympärille on alkanut muodostua myös monenlaista liiketoimintaa.

Puhuttaessa ruokahävikistä syyttävä sormi kohdistuu helposti kauppoihin ja ravintoloihin. Ihmisiä saattaa yllättää, että todellisuudessa ruokahävikistä suuri osa (n. 40%) syntyy kotitalouksissa. Liki puolet poisheitetystä ruuasta syntyy siis kotioloissa. Tutkimuksissa on arvioitu, että suomalaiset tuottavat keskimäärin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. Nelihenkinen perhe saattaa siis haaskata ruokaa liki 100 kiloa vuodessa. Tällaisen ruokamäärän rahallinenkin arvo on merkittävä. Kun yritetään tuottaa ratkaisuja ruokahävikin hillitsemiseksi, keskittyminen ravintoloihin ja kauppoihin ei siis riitä, vaan huomio täytyy kohdistaa myös yksittäisiin kuluttajiin.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa käynnistyi elokuun alussa uusi tutkimusprojekti ”Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit”, joka paneutuu nimenomaan kotitalouksissa syntyvään ruokahävikkiin. Tutkimusprojektin keskiössä ovat ”Matti ja Maija Meikäläiset”, jotka omilla arkisilla valinnoillaan ja teoillaan vaikuttavat ruokahävikkiin ja sen syntymiseen. Erityisesti kiinnostusta kohdistetaan siihen, millä eri tavoin kuluttajat aktiivisesti pyrkivät ruokahävikkiä vähentämään. Tutkimusprojektissa tausta-ajatuksena on, että arjessa tapahtuvan toiminnan parempi ymmärrys ja erilaisten kulutusyhteisöjen osallistaminen avaavat mahdollisuuksia ruokahävikkiin ja sen syntymiseen vaikuttamiseen.

Wastebusters-tutkimusprojektin matkaa voi seurata projektin omasta blogista, joka löytyy osoitteesta wastebustersfinland.blogspot.fi.

Posteri!

Saimme viime viikon perjantaina tutkimusprojektimme posterin painosta! Posterissa näkyy yksinkertaistettuna tutkimuksemme pääkohdat. Posteri pääsi tekemään debyyttinsä jo viime lauantaina 1.10.2016 Säätiöpäivässä Tampereella, jossa meillä oli kunnia esitellä omaa projektiamme.

– Ulla-Maija

Posteri!

Saimme viime viikon perjantaina tutkimusprojektimme posterin painosta! Posterissa näkyy yksinkertaistettuna tutkimuksemme pääkohdat. Posteri pääsi tekemään debyyttinsä jo viime lauantaina 1.10.2016 Säätiöpäivässä Tampereella, jossa meillä oli kunnia esitellä omaa projektiamme.

– Ulla-Maija