Tag Archives: Menetelmäopetuksen tietovaranto

Onnistuneen saatekirjeen salaisuudet

Tampereella järjestettiin elokuun lopussa järjestyksessään toinen Metodifestivaali. Kaksipäiväinen tapahtuma keräsi satoja tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita keskustelemaan tutkimusmetodologiaan liittyvistä ajankohtaisista teemoista. Mukana menossa olivat tietysti myös tietoarkiston asiantuntijat.

Metodifestari oli juhlaa kaikille empiiristen aineistojen parissa työskenteleville. Itseäni kiinnostivat erityisesti aineistojen keruuseen ja hallintaan liittyvät keskustelut. Niissä nousi toistuvasti esille tutkittavien informointi. Näkökulma vaihteli session ja puhujan mukaan, mutta peruskysymykset pysyivät samoina. Mitä tutkittaville pitäisi kertoa ja miten?

Yksi tutkimusetiikan pääperiaatteista on tutkittavan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Tutkittaville on annettava tutkimuksesta niin paljon tietoa, että he pystyvät tekemään informoidun ja vapaaehtoisuuteen perustuvan päätöksen osallistumisestaan. Tämä tieto on hyvä antaa kirjallisena.

On vaikea sanoa yleispätevästi, kuinka paljon tietoa on riittävä määrä. Käytäntö on osoittanut, että tutkimuksen saatekirjeen tulee olla melko lyhyt. Nyrkkisääntö on, että saate- tai tiedotekirje saa olla korkeintaan yhden sivun mittainen. Kohderyhmä on myös otettava huomioon. Vastaajakatoa kartoittaneessa sessiossa kuulimme, kuinka liian henkilökohtaiselta tuntuva saatekirje oli pudottanut vastausprosenttia.

Monimutkaisen asian kertominen yhdellä sivulla on vähintäänkin haasteellista. Aina tutkijoilla ei tunnu olevan edes halua tai uskallusta sanoa asioita selkeästi, suoraan ja lyhyesti. Tutkimuksen valintoja ja eettisiä dilemmoja käsitelleessä sessiossa Tarja Pösö tiivisti asiasta mielestäni jotain olennaista kutsuessaan ilmiötä ”tutkimusetiikan performanssipuoleksi”.

Tällaiseen performanssiin törmäsin itsekin äskettäin. THL lähestyi minua kirjeellä, jossa tiedusteltiin, saako tutkimusryhmä käyttää aikaisemmin kerättyä aineistoa uuteen tutkimukseen. Kirjeessä oli kuusi sivua. Jos se ei olisi kiinnostanut minua ammatillisesti, olisin kolmen ensimmäisen rivin lukemisen jälkeen viskannut kuoren sisältöineen keräyspaperin joukkoon. Se olisi ollut sääli, sillä mielestäni jo olemassa olevan aineiston käyttämättä jättäminen olisi ollut epäeettistä.

Vaikka juuri THL:n saatekirjeet olivat käytäväpuheiden mukaan saaneet useammankin festarikävijän karvat pystyyn, THL:stä löytyy esimerkki myös hyvästä tiedottamisesta. Pia Mäkelä kertoi meille mielenkiintoisesti vuoden 2008 juomatapatutkimuksen vastaajakadon hallinnasta. Tilastokeskus keräsi aineiston käyntikyselynä. Kohdehenkilöille lähetettiin etukäteen lyhyt tiedotekirje, jossa oli mukana erillinen tutkimusesite [pdf]. Värikkäässä esitteessä kerrottiin tarkemmin tutkimuksen tavoitteista, vastausten luottamuksellisuudesta ja aineiston käytöstä. Esitteessä kerrottiin myös, että juomatapatutkimuksen aineisto arkistoidaan tietoarkistoon jatkokäyttöä varten. Onnistuneen tiedottamisen ja haastatteluorganisaation asiantuntemuksen ansiosta kyselyn vastausprosentti oli nykymaailmassa korkeahko 73,6.

Myös meiltä tietoarkistosta voi hakea – ja saada – apua. Tutkittavien informointiin on ohjeita muun muassa Tietoarkiston tiedonhallinnan käsikirjassa. Menetelmäopetuksen tietovarannossa on puolestaan käytännön ohjeita saatekirjeen laadintaan.

Mari Kleemola
Tietopalvelupäällikkö
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Onnistuneen saatekirjeen salaisuudet

Tampereella järjestettiin elokuun lopussa järjestyksessään toinen Metodifestivaali. Kaksipäiväinen tapahtuma keräsi satoja tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita keskustelemaan tutkimusmetodologiaan liittyvistä ajankohtaisista teemoista. Mukana menossa olivat tietysti myös tietoarkiston asiantuntijat.

Metodifestari oli juhlaa kaikille empiiristen aineistojen parissa työskenteleville. Itseäni kiinnostivat erityisesti aineistojen keruuseen ja hallintaan liittyvät keskustelut. Niissä nousi toistuvasti esille tutkittavien informointi. Näkökulma vaihteli session ja puhujan mukaan, mutta peruskysymykset pysyivät samoina. Mitä tutkittaville pitäisi kertoa ja miten?

Yksi tutkimusetiikan pääperiaatteista on tutkittavan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Tutkittaville on annettava tutkimuksesta niin paljon tietoa, että he pystyvät tekemään informoidun ja vapaaehtoisuuteen perustuvan päätöksen osallistumisestaan. Tämä tieto on hyvä antaa kirjallisena.

On vaikea sanoa yleispätevästi, kuinka paljon tietoa on riittävä määrä. Käytäntö on osoittanut, että tutkimuksen saatekirjeen tulee olla melko lyhyt. Nyrkkisääntö on, että saate- tai tiedotekirje saa olla korkeintaan yhden sivun mittainen. Kohderyhmä on myös otettava huomioon. Vastaajakatoa kartoittaneessa sessiossa kuulimme, kuinka liian henkilökohtaiselta tuntuva saatekirje oli pudottanut vastausprosenttia.

Monimutkaisen asian kertominen yhdellä sivulla on vähintäänkin haasteellista. Aina tutkijoilla ei tunnu olevan edes halua tai uskallusta sanoa asioita selkeästi, suoraan ja lyhyesti. Tutkimuksen valintoja ja eettisiä dilemmoja käsitelleessä sessiossa Tarja Pösö tiivisti asiasta mielestäni jotain olennaista kutsuessaan ilmiötä ”tutkimusetiikan performanssipuoleksi”.

Tällaiseen performanssiin törmäsin itsekin äskettäin. THL lähestyi minua kirjeellä, jossa tiedusteltiin, saako tutkimusryhmä käyttää aikaisemmin kerättyä aineistoa uuteen tutkimukseen. Kirjeessä oli kuusi sivua. Jos se ei olisi kiinnostanut minua ammatillisesti, olisin kolmen ensimmäisen rivin lukemisen jälkeen viskannut kuoren sisältöineen keräyspaperin joukkoon. Se olisi ollut sääli, sillä mielestäni jo olemassa olevan aineiston käyttämättä jättäminen olisi ollut epäeettistä.

Vaikka juuri THL:n saatekirjeet olivat käytäväpuheiden mukaan saaneet useammankin festarikävijän karvat pystyyn, THL:stä löytyy esimerkki myös hyvästä tiedottamisesta. Pia Mäkelä kertoi meille mielenkiintoisesti vuoden 2008 juomatapatutkimuksen vastaajakadon hallinnasta. Tilastokeskus keräsi aineiston käyntikyselynä. Kohdehenkilöille lähetettiin etukäteen lyhyt tiedotekirje, jossa oli mukana erillinen tutkimusesite [pdf]. Värikkäässä esitteessä kerrottiin tarkemmin tutkimuksen tavoitteista, vastausten luottamuksellisuudesta ja aineiston käytöstä. Esitteessä kerrottiin myös, että juomatapatutkimuksen aineisto arkistoidaan tietoarkistoon jatkokäyttöä varten. Onnistuneen tiedottamisen ja haastatteluorganisaation asiantuntemuksen ansiosta kyselyn vastausprosentti oli nykymaailmassa korkeahko 73,6.

Myös meiltä tietoarkistosta voi hakea – ja saada – apua. Tutkittavien informointiin on ohjeita muun muassa Tietoarkiston tiedonhallinnan käsikirjassa. Menetelmäopetuksen tietovarannossa on puolestaan käytännön ohjeita saatekirjeen laadintaan.

Mari Kleemola
Tietopalvelupäällikkö
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Tekninen kehitys laajentaa tietoarkistojen toimintaa

Ensimmäiset yhteiskuntatieteelliset data-arkistot aloittivat toimintansa 1960-luvulla Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Niiden syntyyn vaikutti keskeisesti tietokoneiden ja laajoihin surveyaineistoihin perustuvien tutkimusmenetelmien kehittyminen sekä näiden suosion nopea kasvu useilla ihmistieteellisillä aloilla. Data-arkistoja ryhdyttiin perustamaan myös kaupallisten mielipidetutkimuslaitosten yhteyteen erityisesti Yhdysvalloissa.

Data-arkistot toimivat kolme ensimmäistä vuosikymmentään ja osin vielä 1990-luvullakin keskustietokoneympäristöissä. Varsinkin tästä syystä niiden säilyttämien henkilötason tutkimusaineistojen käyttäjät olivat lähes yksinomaan tutkijoita. Sähköiset datatiedostot haettiin joko paikan päältä arkistoista tai ne kuljetettiin eri tallennevälineillä käyttäjilleen.

Kun itse tilasin 90-luvun alkupuolella Saksan yhteiskuntatieteellisestä data-arkistosta Kölnistä Eurobarometrien data-aineistoja, ne toimitettiin työhuoneeseeni Tampereelle postitse kelanauhoina. Sitten marssin tavaran kanssa yliopistomme tietokonekeskukseen, jossa tiedostot siirrettiin (maksutta) keskuskoneen käyttäjätunnukselleni. Tämän jälkeen vuorossa olivat ascii-muotoisten tiedostojen määrittelyt sellaiseen muotoon, että tilastollinen tietojenkäsittelyohjelma sai datasta tolkkua. Keskuskone oli sen verran ruuhkainen, että suurimmat tietokoneajot piti suosiolla ajoittaa suoritettavaksi illemmalla eikä työpäivän aikana.

Toisin on tänään. Vaikka en edes kuulu varhaiseen reikäkortti- ja lajittelijasukupolveen enkä ole siis värjötellyt tietojenkäsittelyn Siperiassa, olen silti todistanut mikrotietokoneiden ja Internetin vallankumouksen koko tähänastisen polun. Data-arkistoalalle teknologian nopea kehitys on tuonut useita muutoksia ja isoja haasteita. Aikaisemmin ala keskittyi data-aineistojen arkistointiin, pitkäaikaissäilytykseen ja jakeluun erityisesti tutkimuskäyttöä ajatellen. Kansainvälisessä yhteistyössä arkistot toimivat data-aineistojen välittäjinä tutkijoille siten, että kansalliset data-arkistot toimivat oman maansa tutkijoille ulkomaisten aineistojen välittäjinä.

Internet-sukupolvelle ajatus välikäsistä ja pitkistä toimitusajoista on vieras. Yhä useamman tutkijankin mielestä tutkimuksen tietoaineistojen tulisi olla ladattavissa suoraan omalle tietokoneelle luotettavista lähteistä heti ja lähtökohtaisesti myös maksutta. Lisäksi tietojen pitäisi olla vaivattomasti yhdisteltävissä muihin tietoihin ja niiden tulisi muutoinkin olla helppokäyttöisiä. Hyvä näin, sillä todellinen edistys edellyttää aina sitä, että joku vaatii muutosta. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää toimivia palveluinfrastruktuureja.

Data-arkistoalalla teknologian kehitys on jo avartanut suunnattomasti tutkimusaineistojen käyttötapoja ja -mahdollisuuksia. Avoimet datatietokannat ovat lisänneet huomattavasti soveltuvien tutkimusaineistojen löytymistä ja saatavuutta. Joskus suunniteltu uusi tutkimusaineisto on jäänyt kokonaan keräämättä. Omassa toiminnassamme meitä on ilahduttanut erityisesti se, että perustutkinto-opiskelijat käyttävät tietoarkistoon arkistoituja aineistoja kasvavassa määrin omiin opinnäytetöihinsä.

Myös tietoaineistojen opetuskäytön erilaisia mahdollisuuksia tulisi oppia hyödyntämään täysipainoisesti. Data-projektori ja Internet opetustilassa mahdollistavat jo nyt eri aiheisiin liittyvien dataperustaisten online-palvelujen käytön kontaktiopetuksessa. Näin opetus perustuu ajantasaisimpaan tietoon.

Tietoarkisto on laajentamassa palvelujaan tähän suuntaan. Jo nyt muun muassa Menetelmäopetuksen tietovarannon harjoitusaineistot ovat vapaasti heti käytettävissä. Tavoitteena on myös uusia aineistojen toimitusjärjestelmä vuoden 2012 loppuun mennessä. Uudistuksen valmistuttua rekisteröityneet asiakkaat voivat hyödyntää tietoarkiston koko aineistovarantoa datatiedostoineen suoraan verkossa.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Tekninen kehitys laajentaa tietoarkistojen toimintaa

Ensimmäiset yhteiskuntatieteelliset data-arkistot aloittivat toimintansa 1960-luvulla Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Niiden syntyyn vaikutti keskeisesti tietokoneiden ja laajoihin surveyaineistoihin perustuvien tutkimusmenetelmien kehittyminen sekä näiden suosion nopea kasvu useilla ihmistieteellisillä aloilla. Data-arkistoja ryhdyttiin perustamaan myös kaupallisten mielipidetutkimuslaitosten yhteyteen erityisesti Yhdysvalloissa.

Data-arkistot toimivat kolme ensimmäistä vuosikymmentään ja osin vielä 1990-luvullakin keskustietokoneympäristöissä. Varsinkin tästä syystä niiden säilyttämien henkilötason tutkimusaineistojen käyttäjät olivat lähes yksinomaan tutkijoita. Sähköiset datatiedostot haettiin joko paikan päältä arkistoista tai ne kuljetettiin eri tallennevälineillä käyttäjilleen.

Kun itse tilasin 90-luvun alkupuolella Saksan yhteiskuntatieteellisestä data-arkistosta Kölnistä Eurobarometrien data-aineistoja, ne toimitettiin työhuoneeseeni Tampereelle postitse kelanauhoina. Sitten marssin tavaran kanssa yliopistomme tietokonekeskukseen, jossa tiedostot siirrettiin (maksutta) keskuskoneen käyttäjätunnukselleni. Tämän jälkeen vuorossa olivat ascii-muotoisten tiedostojen määrittelyt sellaiseen muotoon, että tilastollinen tietojenkäsittelyohjelma sai datasta tolkkua. Keskuskone oli sen verran ruuhkainen, että suurimmat tietokoneajot piti suosiolla ajoittaa suoritettavaksi illemmalla eikä työpäivän aikana.

Toisin on tänään. Vaikka en edes kuulu varhaiseen reikäkortti- ja lajittelijasukupolveen enkä ole siis värjötellyt tietojenkäsittelyn Siperiassa, olen silti todistanut mikrotietokoneiden ja Internetin vallankumouksen koko tähänastisen polun. Data-arkistoalalle teknologian nopea kehitys on tuonut useita muutoksia ja isoja haasteita. Aikaisemmin ala keskittyi data-aineistojen arkistointiin, pitkäaikaissäilytykseen ja jakeluun erityisesti tutkimuskäyttöä ajatellen. Kansainvälisessä yhteistyössä arkistot toimivat data-aineistojen välittäjinä tutkijoille siten, että kansalliset data-arkistot toimivat oman maansa tutkijoille ulkomaisten aineistojen välittäjinä.

Internet-sukupolvelle ajatus välikäsistä ja pitkistä toimitusajoista on vieras. Yhä useamman tutkijankin mielestä tutkimuksen tietoaineistojen tulisi olla ladattavissa suoraan omalle tietokoneelle luotettavista lähteistä heti ja lähtökohtaisesti myös maksutta. Lisäksi tietojen pitäisi olla vaivattomasti yhdisteltävissä muihin tietoihin ja niiden tulisi muutoinkin olla helppokäyttöisiä. Hyvä näin, sillä todellinen edistys edellyttää aina sitä, että joku vaatii muutosta. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää toimivia palveluinfrastruktuureja.

Data-arkistoalalla teknologian kehitys on jo avartanut suunnattomasti tutkimusaineistojen käyttötapoja ja -mahdollisuuksia. Avoimet datatietokannat ovat lisänneet huomattavasti soveltuvien tutkimusaineistojen löytymistä ja saatavuutta. Joskus suunniteltu uusi tutkimusaineisto on jäänyt kokonaan keräämättä. Omassa toiminnassamme meitä on ilahduttanut erityisesti se, että perustutkinto-opiskelijat käyttävät tietoarkistoon arkistoituja aineistoja kasvavassa määrin omiin opinnäytetöihinsä.

Myös tietoaineistojen opetuskäytön erilaisia mahdollisuuksia tulisi oppia hyödyntämään täysipainoisesti. Data-projektori ja Internet opetustilassa mahdollistavat jo nyt eri aiheisiin liittyvien dataperustaisten online-palvelujen käytön kontaktiopetuksessa. Näin opetus perustuu ajantasaisimpaan tietoon.

Tietoarkisto on laajentamassa palvelujaan tähän suuntaan. Jo nyt muun muassa Menetelmäopetuksen tietovarannon harjoitusaineistot ovat vapaasti heti käytettävissä. Tavoitteena on myös uusia aineistojen toimitusjärjestelmä vuoden 2012 loppuun mennessä. Uudistuksen valmistuttua rekisteröityneet asiakkaat voivat hyödyntää tietoarkiston koko aineistovarantoa datatiedostoineen suoraan verkossa.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi