Tag Archives: kotitalous

Tanssii potentiaalisen ruokahävikin kanssa: artikkelimme ajallisuuden järjestämisestä ruokahävikin vähentämisen käytännöissä julkaistu

Tutkimusprojektimme artikkeli on julkaistu Time & Society -lehdessä. Käsittelemme artikkelissa sitä, miten ruokahävikin vähentämisen käytännöt järjestävät ajallisuutta. Taustalla on ajatus siitä, että ajallisuuden järjestäminen tietyllä tavalla vaikuttaa ruokahävikin ontologiaan eli olemassaolon muotoihin. Jos kuluttaja esimerkiksi aikatauluttaa ja suunnittelee ostoksensa tarkkaan, voi olla, ettei ruokahävikkiä pääse syntymään lainkaan. Toisaalta taas esimerkiksi pakastaminen voi tehdä ruokahävikin ontologiasta häilyvää, kuten jos ajatellaan melkein unohdettua ruokaa pakasterasiassa jossain arkkupakastimen pohjalla. Näiden vaihtelevien ontologioiden tutkiminen puolestaan on tärkeää, sillä niiden ymmärtäminen voi auttaa ruokahävikin ehkäisyssä.

Läpi artikkelin lähestymme ruokahävikin vähentämistä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden välisinä suhteina ja käytäntöinä. Emme toisin sanottuna keskity vain siihen, mitä ihmiset tekevät, vaan kiinnitämme huomiota myös siihen, miten esimerkiksi pakastimet, jääkaapit, raaka-aineet ja ruoan mikrobit ovat toiminnassa mukana. Tästä tulee myös käsite “toimijuuden tanssi” (dance of agency; Pickering 2017), johon otsikossakin viitataan. Toimijuuden tanssi viittaa siihen, että toimijuus jakautuu kaikkien niiden kesken, jotka osallistuvat tiettyyn (ruokaan) liittyvään käytäntöön. Toimijuuden nähdään muotoutuvan tämän tanssin aikana: inhimillisillä tai ei-inhimillisillä ei ole mitään valmiiksi määriteltyä, jähmeää ja pysyvää toimijuutta, vaan se muotoutuu tietyissä käytännöissä, tietyissä (hetkellisissä) moniaineksisissa kokoonpanoissa. Konkreettisesti toimijuuden tanssin voi nähdä ilmenevän esimerkiksi silloin, kun kuluttaja vanhentuneesta päiväyksestä huolimatta käyttää vaikkapa maitoa leivonnassa –  kuluttaja käyttää aistikokemuksiaan päätelläkseen, kykeneekö tanssipari vielä jatkamaan tanssia ja tanssin kesto voi pidentyä.
Tunnistimme artikkelissa neljä käytäntöjen kimppua, jotka järjestävät ajallisuutta ruokahävikin vähentämisessä: aikatauluttaminen, hetkellinen pysäyttäminen, venyttäminen ja tahdistaminen. Vastaavasti jokainen niistä tuotti potentiaalisen ruokahävikin eri tavalla. Aikatauluttamisessa ruokahävikki ei todellistunut, kuten esimerkiksi kuluttajien suunnitellessa ruokaostoksia. Hetkellisessä pysäyttämisessä ruokahävikki taas todellistui elvytettynä ruokana – esimerkiksi silloin, kun hävikkiuhanalainen ruoka pakastettiin ja myöhemmin “elvytettiin” sulattamalla käyttöä varten. Venyttäminen sai aikaan torjuttua ruokahävikkiä: kuluttajat saattoivat olla välittämättä päiväysmerkinnöistä ja luovasti soveltaa potentiaalisesta ruokahävikistä syömäkelpoista ruokaa. Tahdistaminen puolestaan tuotti harmonisoitua ruoka(hävikkiä), jolloin kuluttajat ostivat ja käyttivät ruokaa “oikeaan” aikaan (esim. sesonkivihannekset) ja hyödynsivät tähteitä kiireisen arjen apuna.

Artikkelin johtopäätöksenä esitämme, että ruokahävikin vähentämistä tutkittaessa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota ajallisuuteen, hetkellisiin ajan vakauttamisiin ja käytäntöihin, joita ei usein välttämättä edes ajatella. Ruoan pilaantumisprosessit ovat arvaamattomia ja vaikeasti ennustettavia, mutta järjestämällä ajallisuutta eri tavoin on mahdollista puuttua potentiaalisen ruokahävikin muotoutumiseen ja siten vähentää hävikkiä.


Lähteet

Pickering A. 2017. ”The ontological turn: Taking different worlds seriously.” Social Analysis 61:2, 134–150.

Kuvat Pixabaysta.

Artikkelin viittaustiedot: Mattila, M., Mesiranta, N., Närvänen., E., Koskinen, O. & Sutinen, U. (2018). “Dances with potential food waste: Organising temporality in food waste reduction practices”, Time & Society.

https://doi.org/10.1177/0961463X18784123

– Outi

Wastebusters Finland – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä 2018-04-18 13:12:00

Näkökulmia ruokahävikkiin nousevan auringon maasta

Tutkin gradussani ”Ruokahävikin vähentämisen käytänteet japanilaisten arjessa – mobiilietnografinen tutkimus” japanilaisten kuluttajien ruokahävikkiin liittyvää arkea käytänteiden näkökulmasta. Aiemmin kotitalouksien ruokahävikkiä on tutkittu pääasiassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Japanilaiset eroavat kuitenkin ajattelutavoiltaan ja tottumuksiltaan pitkälti länsimaista, joten henkilökohtaisen mielenkiintoni lisäksi he ovat myös tutkimuksellisesti mielenkiintoinen konteksti. Asuessani Japanissa kiinnitin esimerkiksi huomiota siihen, kuinka japanilaiset ovat taitavia käyttämään ruoista sellaisia osia, joita länsimaissa pidetään tavallisesti käyttökelvottomina. Esimerkiksi luista liotetaan makua keiton liemeen ja myös vihannesten kuoret voidaan paistaa ja syödä. Lisäksi supermarketeissa ei voinut olla huomaamatta, kuinka hedelmistä myydään vain täydellisiä yksilöitä, tosin korkeaan hintaan, ja voi vain kuvitella, mitä se tarkoittanee ruokahävikin kannalta.

Hyödynsin tutkimukseni aineistonkeruussa EthOS-nimistä mobiilisovellusta, ja tutkimusmenetelmässäni, jonka nimesin mobiilietnografiaksi, yhdistyvät päiväkirjamaisuus, liikkuminen usean paikan välillä sekä teknologia. Mobiilisovelluksen avulla annoin yhteensä 13:lle japanilaiselle osallistujalleni ruokahävikkiin liittyviä tehtäviä kuukauden ajan, jonka perusteella he julkaisivat tekstejä ja kuvia puhelimiensa avulla. Tehtävissä pyysin heitä esimerkiksi tutkimaan, löytyykö keittiön kaapeista päiväyksen ylittäneitä elintarvikkeita sekä pohtimaan, mikä rooli esimerkiksi perheellä tai japanilaisella kulttuurilla on heidän ruokahävikkiin liittyvissä tavoissaan.

Osallistujien mobiilinäkymä EthOSissa

Tutkimuksestani kävi ilmi, että osallistuneiden japanilaisten arjessa ei juurikaan syntynyt ruokahävikkiä, sillä heillä oli lukuisia eri tapoja vähentää ja estää sen syntymistä. Ruokahävikin tavat olivat sidoksissa muuhun ruokaan liittyvään arkeen, ja osallistujilla erityisesti suunnittelu ja ruokamäärien ennakointi kulkivat jatkuvasti arjessa mukana. Heillä oli esimerkiksi tapana ostaa ruoka-aineita vain suunnitelman mukaan ja pian käytettävä määrä: eräs osallistuja kertoi tavakseen ostaa ruokia maksimissaan kolme päivää etukäteen. Toinen puolestaan pohti, että ostaa varmaan liikaa, jos viikon ruokaostokset ylittävät 4000 jeniä (n. 30e). Osallistujilla oli tapana sekä käydä kaupassa että laittaa ruokaa usein, jopa päivittäin, ja vain sen verran, kuin todella tarvittiin. Osallistujat eivät juurikaan välittäneet päiväysmerkinnöistä, vaan heillä oli taitoa itse hajun ja maun perusteella arvioida, onko ruoka vielä syötävää.

#352336 Preview 
Mion (29v) päivän ruokaostokset: vain valmistettavaan ruokaan tarvittavat ainekset

Aineistostani nousi esiin myös mielenkiintoisia viittauksia japanilaiseen kulttuuriin. Osallistujilla oli tapana esimerkiksi pakastaa riisiä ja jopa keittää sitä suoraan annoksiksi pakkaseen, sillä sitä syödään päivittäin ja sitä tulee siten olla aina saatavilla. Osallistujat näkivät ruokahävikin kannalta tärkeinä myös Japanissa myytävät pienet pakkauskoot, sillä ne on helppo käyttää kerralla kokonaan, eikä siten jää turhia purkinpohjia pilaantumaan.                                                                                                                                            

       Riisiä Yuin (23v) pakastimessa valmiina annoskokoina

Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka osallistujat olivat luovia tähteiden käyttämisen suhteen ja kuinka japanilainen kulttuuri näkyi (tähteistä) valmistettavissa ruoissa. Siinä missä länsimaissa kenties tehtäisiin salaatti tai kastike ylijääneestä kanasta, kertoi eräs osallistuja paistavansa sen ympärille japanilaisen munakaskastikkeen, oyakodonin, mikä syödään riisin kanssa. Ylimääräisistä ja hieman nahistuneista kasviksista oli sen sijaan tyypillistä tehdä keitto.  

 

  Hinan (54v) valmistama chankonabemodoki-niminen japanilainen keitto/pataruoka

Japanilainen kulttuuri tuli myös esille suhtautumisessa ruokahävikkiin. Moni osallistujista kuvaili suhtautumistaan yksinkertaisesti ilmaisulla mottainai, mikä liittyy vahvasti japanilaiseen ajattelutapaan ja voidaan kääntää sanoilla ”Mitä haaskausta”. Vaikka osallistujat itse pyrkivät panostamaan vähäiseen ruokahävikkiin, olivat he hieman yllättäenkin huolissaan yleisestä japanilaisesta välinpitämättömyydestä ruokaa kohtaan, vaikka perinteisesti Japani nähdään ruokaa arvostavana kulttuurina.

Tutkimukseni toi ilmi, että kulttuurilla voi olla merkittävä rooli siinä, miten ruokahävikkiin suhtaudutaan, millä keinoilla sitä pyritään vähentämään ja mikä toisaalta tuottaa haasteita ruokahävikin kannalta. Tutkimukseni tuloksiin nojaten, jos kotitalouksien ruokahävikkiä halutaan vähentää ja auttaa kuluttajia toimimaan paremmin, on ymmärrettävä myös paikallista kulttuuria ja suhtautumista ruokaan. Tutkimukseni myös osoittaa, kuinka ruokahävikin vähentäminen liittyy kiinteästi muuhun ruokaan liittyvään arkeen aina suunnittelusta kaupassa käymiseen, ruoan valmistukseen, syömiseen ja ylimääräisen ruoan käsittelyyn.

On toki mahdollista, että tutkimusasetelma ja mobiilisovellus saivat osallistujat kiinnittämään enemmän huomiota ruokahävikkiinsä kuin tavallisesti. Eräs osallistuja totesikin, että pyrki keskittymään siihen tavallista enemmän ja ilokseen huomasi, että pystyy toimimaan niin, ettei ruokahävikkiä oikeastaan synny. Toisaalta mobiilisovellus täten myös kannusti osallistujia kehittämään toimintaansa ja toi heille onnistumisen elämyksiä. Ehdotankin tulosten pohjalta, että mobiilisovellus voi olla eräs keino tukea kuluttajia itse aktiivisesti parantamaan ruokahävikkiin liittyvää toimintaansa. Kannustamalla kuluttajia tulemaan aktiivisiksi ruokahävikin vähentäjiksi kuluttajat voivat kokea onnistuvansa ja olevansa vastuullisia, ja samalla myös ympäristö ja ruoantuotanto kiittävät.

– Noora Sirola

Huom. Osallistujien nimet muutettu.

 

Kodin ylijäämäruoat jakoon mobiilisovelluksen avulla


Suomalaiset heittävät roskiin itse valmistamaansa ruokaa 21 miljoonaa kiloa vuodessa (lähde: Luonnonvarakeskus ja Saasyoda.fi). Syitä tähän ovat esimerkiksi, että ruokaa valmistettiin alun perinkin liikaa tai että kuluttaja ei halua syödä samaa ruokaa useana päivänä peräkkäin. Kotona itse valmistetun ruoan heittäminen roskiin on erityisen problemaattista. Vaikkapa itse tehdyn pulled porkin valmistamiseenhan on käytetty raaka-aineen (liha) sisältämän hiilijalanjäljen lisäksi myös rutkasti energiaa, kun liha on hautunut tunteja uunissa tai liedellä. Tämän lisäksi ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja sen suunnitteluun on käytetty aikaa ja rahaa. Toisaalta täysin syömäkelpoisen ruoan poisheittäminen on aina myös eettisesti arveluttavaa, jos ruoalla voisi täyttää biojäteastian sijaan jonkun vatsan.

Yksi ratkaisu tähän haasteeseen on kodin ylijäämäruoan jakaminen muille. Perinteisesti Suomessa juhlien jälkeen ystäviä tai tuttavia on kutsuttu rääppiäisiin syömään tarjoiluista ylijäänyttä ruokaa. Kuitenkin mahdollisuus tarjota ylijäämäruokaa laajemmalle piirille tai jopa täysin tuntemattomille on ollut vähäisempää ja lähinnä oman aktiivisuuden varassa. Nyt teknologia on tullut tässä(kin) apuun, kun meillä ja maailmalla on kehitetty mobiilisovelluksia, joiden kautta kuluttaja voi jakaa eteenpäin kodin ylijäämäruokaa – joko valmiita annoksia tai itselle tarpeettomia elintarvikkeita, kuten jauhoja, valmiskastikkeita tms.

NeighbourFood on Suomessa keväällä 2017 aloittanut mobiilisovellus, jonka avulla kuluttaja voi jakaa itse tekemäänsä ruokaa muille lähistöllä asuville. Yrityksen toinen perustaja Klaus Hannus kertoi meille, että NeighbourFoodin taustalla on vahva ideologia siitä, että on väärin heittää ruokaa pois, kun samaan aikaan kärsitään nälästä ja aliravitsemuksesta. Siksi suurin osa tuotoista ohjataan hyväntekeväisyyteen. Laittamalla ruoan jakoon sovelluksen kautta kuluttaja määrittelee summan, jonka ruoan noutaja maksaa ruoasta. Maksetusta summasta 70 prosenttia ohjataan Punaiselle Ristille ja loput kattamaan NeighbourFoodin kuluja. Ruoan jakaja ei siis saa itselleen taloudellista korvausta ruoan jakamisesta, mutta hyvän mielen hävikin vähentämisestä sekä tekemästään lahjoituksesta hyväntekeväisyyteen. Itse sovellus on ilmainen.
Lähes vastaavalla periaatteella toimii myös brittiläinen mobiilisovellus Olio, joka on toiminut vuodesta 2015 taistelussa ruokahävikkiä vastaan. NeighbourFoodista Olio eroaa kuitenkin mm. siinä, että ruoan jakaja voi ehdottaa tiettyä summaa maksettavaksi ruoasta hyväntekeväisyyteen, mutta ruoan ostaja voi halutessaan saada ruoan ilmaiseksi. Ruoan jakamisen lisäksi Olion kautta on mahdollista myös osallistua vapaaehtoistoimintaan, jolla autetaan kauppoja, leipomoita ja ravintoloita jakamaan ylijäämäruokaa Olion avulla. Olion mukaan jo yli 260 000 ihmistä 41 maassa on jakanut ruokaa sovelluksen kautta.
Muista siis kurkata myös kännykkääsi seuraavan kerran kun haluat vähentää ruokahävikkiä ja samalla tehdä hyvää!
-Nina

Kahvinporot – biojäteastian murheenkryyni?

Näyttääkö näky tutulta?

Vaikka ruokahävikin saisikin aivan minimiin, usein kahvinporot tuovat täytettä biojäteastiaan. Tältä varmasti näyttää biojäteastia erityisesti työpaikoilla. Kahvinporoja ei lueta useinkaan suoraan ruokahävikiksi, sillä kyse ei ole ruoasta, joka olisi joskus ollut syömäkelpoista. Joka tapauksessa kahvinporot ovat orgaanista jätettä, joka kuuluu biojätteeseen ja vie usein astiasta suuren osan.

Kahvi on siitä erikoinen ruoka-aine, että vain pienen pieni murto-osa kahvipavuista päätyy todellisuudessa juotavaan kahviin. Yllättävän suuri osa kokonaishävikistä niin ikään syntyy siitä, että kahvia kaadetaan viemäristä alas. Kekseliäät ihmiset ympäri maailmaa ovat keksineet erilaisia tapoja kahvinporojen käyttöön, jotta kahvipavuista saataisiin mahdollisimman iso osa hyötykäyttöön. Seuraavat vinkit eivät perustu tieteellisiin lähteisiin, vaan ovat vinkkejä, joita ihmiset ovat jakaneet. Osa vinkeistä on sellaisia, joita ei ole edes tullut ajatelleeksi.

Kahvinporot….

…voidaan käyttää osterivinokkaiden kasvattamiseen. Kurkkaa esimerkiksi Helsienen verkkosivut aiheen tiimoilta.

…on mahdollista hyödyntää kauneudenhoidossa. Kahvinporoja on käytetty mm. saippuoissa ja kuorintavoiteissa.

…voivat toimia lannoitteena happamasta pitäville kasveille tai luonnollisina ötököiden karkottajina.

…taittavat pahoja hajuja.

Ulla-Maija

Kahvinporot – biojäteastian murheenkryyni?

Näyttääkö näky tutulta?

Vaikka ruokahävikin saisikin aivan minimiin, usein kahvinporot tuovat täytettä biojäteastiaan. Tältä varmasti näyttää biojäteastia erityisesti työpaikoilla. Kahvinporoja ei lueta useinkaan suoraan ruokahävikiksi, sillä kyse ei ole ruoasta, joka olisi joskus ollut syömäkelpoista. Joka tapauksessa kahvinporot ovat orgaanista jätettä, joka kuuluu biojätteeseen ja vie usein astiasta suuren osan.

Kahvi on siitä erikoinen ruoka-aine, että vain pienen pieni murto-osa kahvipavuista päätyy todellisuudessa juotavaan kahviin. Yllättävän suuri osa kokonaishävikistä niin ikään syntyy siitä, että kahvia kaadetaan viemäristä alas. Kekseliäät ihmiset ympäri maailmaa ovat keksineet erilaisia tapoja kahvinporojen käyttöön, jotta kahvipavuista saataisiin mahdollisimman iso osa hyötykäyttöön. Seuraavat vinkit eivät perustu tieteellisiin lähteisiin, vaan ovat vinkkejä, joita ihmiset ovat jakaneet. Osa vinkeistä on sellaisia, joita ei ole edes tullut ajatelleeksi.

Kahvinporot….

…voidaan käyttää osterivinokkaiden kasvattamiseen. Kurkkaa esimerkiksi Helsienen verkkosivut aiheen tiimoilta.

…on mahdollista hyödyntää kauneudenhoidossa. Kahvinporoja on käytetty mm. saippuoissa ja kuorintavoiteissa.

…voivat toimia lannoitteena happamasta pitäville kasveille tai luonnollisina ötököiden karkottajina.

…taittavat pahoja hajuja.

Ulla-Maija

Hävikkiruokafestareiden tunnelmia

Hävikki on paitsi tieteellisestä ja yhteiskunnallisesta, myös arkipäiväisestä näkökulmasta päivänpolttava keskustelunaihe. Kauppojen ja ravintoloiden hävikki on herättänyt paljon keskustelua mediassa. Isot toimijat – kuten juurikin kaupat, ravintolat ja muut ruokalat – ovat usein olleet syyttävän sormen kohteena, kun on puhuttu hävikistä. Viime aikaiset tutkimukset ovat kuitenkin valottaneet ruokahävikin alkuperää laajemmin. Suuret toimijat eivät olekaan kaikkein suurimpia hävikintekijöitä, vaan tavallisilla kotitalouksilla on merkittävä osa hävikin aiheuttajina. On sanottu, että jopa n. 40 % ruokahävikistä syntyy tosiasiassa kotitalouksissa. Syyttävä sormi pitäisikin ainakin osittain kohdistaa peiliin, sillä tavalliset kuluttajat aiheuttavat liki puolet ruokahävikistä.

Hävikkiviikko on yksi esimerkki siitä, kuinka keskustelu ruokahävikistä on tuotu tavallisten ihmisten arkeen mukaan. Hävikkiviikon tavoitteena on kannustaa ihmisiä hävikin vähentämiseen ja ruoan arvostuksen lisäämiseen. Tänä vuonna Hävikkiviikko järjestettiin neljättä kertaa, ja mukana oli ennätyksellinen määrä yhteistyökumppaneita. Hävikkiviikko on osallistanut paljon myös kuluttajia. Jos tarkastelee esimerkiksi Instagramia ja Twitteriä, löytyy hashtägillä #hävikkiviikko paljon kuvia, vinkkejä ja linkkejä tavallisilta kuluttajilta. Hävikkiviikko huipentui Hävikkiruokafestivaaleihin 3.-4.9.2016, jotka järjestettiin Helsingissä Kulttuurikeskus Korjaamolla. Samaan aikaan myös muutamalla muulla paikkakunnalla oli erilaisia hävikkiin liittyviä tapahtumia. 
Kuultuamme Hävikkiruokaviikosta ja etenkin viikon päätösjuhlasta, päätimme pistää yhden tutkijan ja kameran Helsingin junaan, suuntana Korjaamo. Näin pääsisimme aitiopaikalle ”haistelemaan” tunnelmia sekä kohtaamaan ruokahävikistä ja sen vähentämisestä kiinnostuneita ihmisiä, yrityksiä ja yhdistyksiä. Paikalla olikin ilahduttavan paljon väkeä. Selkeästi ruokahävikistä ollaan innostuneita ja kiinnostuneita! Tässä kuvamaistiaisia tapahtumasta:
 
HSY:n pisteellä pääsi leikkimään hävikkiin liittyvillä magneettitauluilla

Helsingin yliopiston piste

Kuluttajaliitto esitteli pöydällään vuoden hävikkimäärää
Hävikkiruoka-aiheinen Sanna Peurakosken valokuvanäyttely HUKKAAN

Korjaamon ulkopuolella oli Alepan hävikkiruokakauppa, jossa myytiin pian vanhenevia tuotteita edulliseen hintaan
Iltapäivää kohti mennessä roskakalaburgerijono kasvoi pitkäksi
Lauantain ohjelmaan kuului myös Kuluttajaliiton, Sitran, Motivan ja Luken järjestämän hävikkikilpailun voittajien julkistaminen. Kilpailussa oli kolme kategoriaa; peruskoulu,yritysinnovaatiot ja kaikille avoin sarja. Iltapäivän tilaisuudessa palkinnon saivat From Waste to Taste, Lunchie, ResQ Club, Mysteeriboxi ja Laanilan koulu. Tästä linkistä löytyy lisätietoa voittajista. 
Yritysinnovaatio-kategorian voittajien Lunchie ja ResQ Clubin edustajat

Palkinnonjakotilaisuuden jälkeen alkoi Yle Puheen järjestämä mielenkiintoinen paneelikeskustelu ruokahävikistä. Pätkiä keskustelusta on kuunneltavissa Yle Areenasta (kuuntele).

Paneelikeskustelussa mukana olivat kotitalousopettaja ja Motivan asiantuntija Elina Ovaskainen, tutkija Galina Kallio, kuluttaja-aktiivi ja bloggari Mari Koistinen sekä kokki ja ruokatoimittaja Anu Brask.

Kaiken kaikkiaan hävikkiruokafestareilla vierailusta jäi hyvä fiilis! On upeaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään näinkin tärkeän asian tiimoilta.

– Ulla-Maija
TallennaTallenna

Hävikkiruokafestareiden tunnelmia

Hävikki on paitsi tieteellisestä ja yhteiskunnallisesta, myös arkipäiväisestä näkökulmasta päivänpolttava keskustelunaihe. Kauppojen ja ravintoloiden hävikki on herättänyt paljon keskustelua mediassa. Isot toimijat – kuten juurikin kaupat, ravintolat ja muut ruokalat – ovat usein olleet syyttävän sormen kohteena, kun on puhuttu hävikistä. Viime aikaiset tutkimukset ovat kuitenkin valottaneet ruokahävikin alkuperää laajemmin. Suuret toimijat eivät olekaan kaikkein suurimpia hävikintekijöitä, vaan tavallisilla kotitalouksilla on merkittävä osa hävikin aiheuttajina. On sanottu, että jopa n. 40 % ruokahävikistä syntyy tosiasiassa kotitalouksissa. Syyttävä sormi pitäisikin ainakin osittain kohdistaa peiliin, sillä tavalliset kuluttajat aiheuttavat liki puolet ruokahävikistä.

Hävikkiviikko on yksi esimerkki siitä, kuinka keskustelu ruokahävikistä on tuotu tavallisten ihmisten arkeen mukaan. Hävikkiviikon tavoitteena on kannustaa ihmisiä hävikin vähentämiseen ja ruoan arvostuksen lisäämiseen. Tänä vuonna Hävikkiviikko järjestettiin neljättä kertaa, ja mukana oli ennätyksellinen määrä yhteistyökumppaneita. Hävikkiviikko on osallistanut paljon myös kuluttajia. Jos tarkastelee esimerkiksi Instagramia ja Twitteriä, löytyy hashtägillä #hävikkiviikko paljon kuvia, vinkkejä ja linkkejä tavallisilta kuluttajilta. Hävikkiviikko huipentui Hävikkiruokafestivaaleihin 3.-4.9.2016, jotka järjestettiin Helsingissä Kulttuurikeskus Korjaamolla. Samaan aikaan myös muutamalla muulla paikkakunnalla oli erilaisia hävikkiin liittyviä tapahtumia. 
Kuultuamme Hävikkiruokaviikosta ja etenkin viikon päätösjuhlasta, päätimme pistää yhden tutkijan ja kameran Helsingin junaan, suuntana Korjaamo. Näin pääsisimme aitiopaikalle ”haistelemaan” tunnelmia sekä kohtaamaan ruokahävikistä ja sen vähentämisestä kiinnostuneita ihmisiä, yrityksiä ja yhdistyksiä. Paikalla olikin ilahduttavan paljon väkeä. Selkeästi ruokahävikistä ollaan innostuneita ja kiinnostuneita! Tässä kuvamaistiaisia tapahtumasta:
 
HSY:n pisteellä pääsi leikkimään hävikkiin liittyvillä magneettitauluilla

Helsingin yliopiston piste

Kuluttajaliitto esitteli pöydällään vuoden hävikkimäärää
Hävikkiruoka-aiheinen Sanna Peurakosken valokuvanäyttely HUKKAAN

Korjaamon ulkopuolella oli Alepan hävikkiruokakauppa, jossa myytiin pian vanhenevia tuotteita edulliseen hintaan
Iltapäivää kohti mennessä roskakalaburgerijono kasvoi pitkäksi
Lauantain ohjelmaan kuului myös Kuluttajaliiton, Sitran, Motivan ja Luken järjestämän hävikkikilpailun voittajien julkistaminen. Kilpailussa oli kolme kategoriaa; peruskoulu,yritysinnovaatiot ja kaikille avoin sarja. Iltapäivän tilaisuudessa palkinnon saivat From Waste to Taste, Lunchie, ResQ Club, Mysteeriboxi ja Laanilan koulu. Tästä linkistä löytyy lisätietoa voittajista. 
Yritysinnovaatio-kategorian voittajien Lunchie ja ResQ Clubin edustajat

Palkinnonjakotilaisuuden jälkeen alkoi Yle Puheen järjestämä mielenkiintoinen paneelikeskustelu ruokahävikistä. Pätkiä keskustelusta on kuunneltavissa Yle Areenasta (kuuntele).

Paneelikeskustelussa mukana olivat kotitalousopettaja ja Motivan asiantuntija Elina Ovaskainen, tutkija Galina Kallio, kuluttaja-aktiivi ja bloggari Mari Koistinen sekä kokki ja ruokatoimittaja Anu Brask.

Kaiken kaikkiaan hävikkiruokafestareilla vierailusta jäi hyvä fiilis! On upeaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään näinkin tärkeän asian tiimoilta.

– Ulla-Maija
TallennaTallenna