Tag Archives: konferenssi

Corporate Responsibility Research Conference syyskuussa 2018 Leedsissä

Wastebusters-tutkimusprojekti osallistui syyskuun puolivälissä järjestettyyn vastuullisen liiketoiminnan CRRC-konferenssiin Leedsissä Isossa-Britanniassa. Esitimme konferenssissa kaksi paperia: “Institutional work in the food waste system: Opportunities and innovations” ja “Food waste reduction practices in Japanese consumers’ everyday life: A mobile ethnography”. Iloksemme papereista ensimmäinen (Institutional work…) voitti konferenssin parhaan paperin palkinnon.  


Tunnelmia palkintoseremoniasta
Palkittu paperi käsitteli institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyvissä innovaatioissa. Kuten koko Wastebusters-projektissa, myös tässä tutkimuksessa lähestymistapamme oli ratkaisukeskeinen: ruokahävikin syiden tai seurausten sijaan keskityimme ratkaisuihin, jotka vähentäisivät hävikkiä. Tässä yhteydessä instituutio viittaa normeihin, arvoihin, käytäntöihin, sääntöihin, merkityksiin ja symboleihin mekanismeina, jotka kietovat yhteen eri tahoja ruokahävikkiin liittyvässä toimintaympäristössä. Institutionaalinen työ puolestaan tarkoittaa mekanismeja, joilla instituutioita luodaan, häiritään tai pidetään yllä.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui tapaustutkimuksista, joita olemme koonneet talteen tapauspankkiin parhaista käytännöistä ruokahävikkiin liittyen. Toisin kuin useissa aiemmissa ruokahävikin vähentämiseen keskittyneissä tutkimuksissa, joissa huomio on suuntaunut voittoa tavoittelemattomiin toimijoihin (kuten kansalaisjärjestöihin ja ruokapankkeihin), valitsemissamme tapauksissa toimijat ovat voittoa tavoittelevia. Näemme heidät kuitenkin osana laajempaa ruokaan liittyvää ekosysteemiä, joissa heidän pitää toimia vuorovaikutuksessa myös muiden toimijoiden kanssa. Kaikki valituista tapauksista pyrkivät ruokahävikin ennaltaehkäisyyn tai uudelleenkäyttöön ihmisten kulutusta varten rikkaissa teollistuneissa maissa, joissa ruokahävikkiä syntyy eniten juuri ruoantuotannon loppupäässä, kuluttajien ja vähittäiskaupan toiminnan seurauksena. 

Tutkimuksen tarkoitus oli siis tutkia institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyvissä, voittoa tavoittelevissa innovaatioissa. Miten näiden innovaatioiden kautta häiritään, ylläpidetään tai luodaan uusia ruokahävikkiin liittyviä instituutioita, kuten normeja, arvoja tai merkityksiä? Analyysin tuloksena tunnistimme neljä kategoriaa, joissa tehtiin institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyen. 

Ensimmäinen kategoria liittyi ruoan ulkonäköön: siinä haastettiin vallitsevia laatustandardeja ja -sääntöjä esittämällä, että kaikkia raaka-aineita voidaan pitää “kauniina” ja siten (aina) syötävinä riippumatta niiden koosta, muodosta tai ulkonäöstä. Institutionaalinen työ toisin sanottuna horjutti vallitsevia oletuksia ja uskomuksia. Valituista tapauksista esimerkiksi Isossa-Britanniassa toimiva Oddbox ostaa viljelijöiltä ylijäämätuotteita (epämuodostuneita hedelmiä ja vihanneksia) ja myy ne edelleen kuluttajille. 

Toinen kategoria liittyi ruoan syötävyyteen, ja sen puitteissa aiheutettiin häiriöitä ennen kaikkea vallitsevalle päiväysmerkintäjärjestelmälle. Tämän kategorian tapauksissa oli vahvana ajatus teknologiasta elämänlaadun parantajana ja ruokahävikkiongelman ratkaisijana. Esimerkiksi Isosta-Britanniasta lähtöisin oleva Mimica Touch tarjoaa “älykkäitä”, gelatiini-pohjaisia nappeja, jotka havaitsevat ruoan tuoreuden ja siten auttavat kuluttajaa arvioimaan ruoan syömäkelpoisuutta. 

Kolmannen kategorian innovaatiot perustuivat puolestaan ruoan ylimäärän hyödyntämiseen yltäkylläisissä yhteiskunnissa ja uusien käyttötarkoituksien/kanavien luomiseen ruokahävikille. Suomalainen ResQ Club esimerkiksi luo uusia merkityksiä tarjoamalla ravintoloille keinon tienata ylimääräistä ruokahävikillä sen sijaan että se olisi kuluerä.

Neljäs kategoria – ruoan kanssa eläminen – yhdistää ruokahävikin arkisiin käytäntöihin kotona ja työpaikoilla. Kaikki kategorian tapaukset hyödyntävät dataa ja datanhallintaa helpottaakseen ruokahävikin vähentämistä ja siten horjuttavat oletusta ruokahävikistä väistämättömänä ja näkymättömänä osana kuluttajien ja organisaatioiden jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi suomalainen Lassila & Tikanojan kehittämä Hävikkimestari auttaa ravintoloita ruokahävikin vähentämisessä tuottamalla tietoa ruokahävikin määrästä ja koostumuksesta ja siten edesauttaa uusien, ruokahävikin vähentämiseen tähtäävien käytäntöjen innovoimista ja käyttöönottoa. 

Kaikkien tutkimuksessa käsittelemiemme innovaatioiden ytimessä on ruokahävikin kehystäminen uudelleen resurssina. Sen sijaan että se nähtäisiin kulueränä, siitä tulee taloudellinen resurssi, jonka avulla voi tuottaa liikevaihtoa. Samalla se toimii myös symbolisena resurssina yhteiskunnallisen ja ympäristöllisen arvon tuottamiselle. On kuitenkin huomionarvoista, että yritykset, jotka uusiokäyttävät ruokahävikkiä, ovat riippuvaisia sen syntymisestä ja usein tuottavat sitä enemmän liikevaihtoa, mitä enemmän hävikkiä tuotetaan. Tuloksiemme perusteella esitämmekin, että parhaat ja kestävimmät tilaisuudet tulevaisuuden innovaatioille löytyvät ruokahävikin estämisestä muokkaamalla olemassa olevia instituutioita.  
  


Konferenssi pidettiin varsinaiselta yliopistokampukselta jonkin matkan päässä sijaitsevassa Devonshire Hallissa. Tämä viktoriaanisen ajan historiaa huokuva rakennuskompleksi toimii yliopiston lukukausien aikana yhtenä Leedsin yliopiston opiskelija-asuntolana.
Toinen konferenssissa esittämämme paperi perustui Noora Sirolan pro gradu -tutkielmaan “Ruokahävikin vähentämisen käytänteet japanilaisten arjessa – mobiilietnografinen tutkimus“. Kyseinen tutkielma löytyy kokonaisuudessaan Tampereen yliopiston julkaisuarkistosta ja Noora on myös kirjoittanut siitä aiemmin blogipostauksen.   Konferenssi kokonaisuutena oli oikein antoisa kokemus sekä tarjosi paljon inspiraatiota ja ajateltavaa vastuulliseen liiketoimintaan ja kestävään kehitykseen liittyen. Ensi syksynä CRRC-konferenssi järjestetään Tampereen yliopistossa.

– Outi
 

Konferenssikuulumisia / Arvon luominen ruokahävikistä

Osallistuin Annan kanssa 30.11.-1.12.2017 New Delhissä, Intiassa, pidettyyn kansainväliseen konferenssiin (International Conference on Management Cases 2017, ICMC). Esittelimme tekemäämme tutkimuspaperia “Creating Value from Food Waste: Case ResQ Club. Tämän paperin kirjoittamiseen osallistuivat esittäjien lisäksi Wastebusters-tiimistä Nina sekä Aalto yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmassa opiskeleva Suvi Turunen, joka käsitteli samaista aihetta kandidaatintutkielmassaan viime vuoden loppupuolella.
Greetings from New Delhi!

Paperissa kuvaamme ja analysoimme arvon luomista ruokahävikistä. Avaamme hyödyntämäämme kestävän kehityksen liiketoimintamalli -käsitettä eli sitä, miten yritys voi harjoittaa liiketoimintaa huomioiden taloudellisten tekijöiden lisäksi myös sosiaalisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Kestävän kehityksen liiketoimintamallien tutkimus on suhteellisen uusi, mutta yhä enemmän jalansijaa saava tutkimusalue. Esitämme paperissa, että aiempi kestäviä liiketoimintamalleja koskeva tutkimus on painottunut olemassa oleviin yrityksiin, jättäen vähemmälle huomiolle aloittavat yritykset, jotka toimintansa alusta asti pyrkivät huomioimaan taloudellisten tekijöiden lisäksi ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä (ns. born sustainable -yritykset).
Upeita patsaita yliopistokampuksella.
Paikkaamme tätä aukkoa tutkimalla yhtä suomalaista yritystä, ResQ Clubia, joka osallistuu ‘maailmanparannustalkoisiin’ tarjoamalla palvelua (mobiilisovellusta), jonka kautta ravintolat (kahvilat yms.) voivat myydä kuluttajille ylijäämäannoksia alennettuun hintaan. Käyttämällä ResQ Clubin palvelua, kuluttajat voivat ‘maailman pelastamisen’ lisäksi esimerkiksi säästää aikaa ja vaivaa. Ravintolat voivat puolestaan ‘kääntää’ liiallisesta ruoan valmistuksesta aiheutuneet kustannukset extratuotoiksi. Ruoanvalmistus vaatii paljon resursseja kuten ruoka-aineita, vettä ja energiaa. Kun tuotettu ruoka heitetään pois, nämä resurssit menevät hukkaan. ResQ Clubin sovellus tähtää tällaisten tehottomuuksien vähentämiseen.


Pohdimme paperissa digitaalisen alustan mahdollisuutta toimia kestävän kehityksen liiketoimintamallina, tässä tapauksessa mahdollisuutena luoda arvoa ruokahävikistä. ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta mahdollistaa kysynnän ja tarjonnan yhteentörmäyttämisen. Alusta kykenee tuomaan yhteen useita eri toimijoita, jotka ovat halukkaita kantamaan kortensa kekoon sosiaalisen ongelman, tässä tapauksessa yhä lisääntyvän ruokahävikin, ratkaisemiseksi. Skaalautuva digitaalinen alusta tarjoaa myös mahdollisuuksia muuttaa massamarkkinoita kestävään suuntaan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava, ettei ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta (teknologisena ratkaisuna) pysty yksinään luomaan kestävää liiketoimintaa. Samantapaisia ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä sovelluksia on kuitenkin syntynyt viime aikoina hyvin paljon. Näistä mainittakoon esimerkiksi hollantilainen NoFoodWaste -sovellus, joka yhdistää supermarketit ja kuluttajat, ja jonka avulla marketit voivat myydä tuotteitaan lähestyvää ‘Parasta ennen’ päivää silmälläpitäen. Olemme myös aiemmassa blogikirjoituksessamme käsitelleet ruokahävikkiin liittyviä sovelluksia kuten NeighbourFoodia ja Oliota. Nämä sovellukset yhdessä indikoivat mielestämme tällaisen teknologisen ratkaisun/digitaalisen alustan potentiaalia kestävän arvon luomiseen, jakamiseen ja ‘kaappaamiseen’.

Lopuksi on vielä huomioitava, että ResQ clubin tarjoama palvelu tähtää loppupään tuotannon tehostamiseen, etenkin kohtaan, jossa ylijäämäruokaa on (jo) tarjolla. Sellaisenaan palvelu ei välttämättä kannusta mukana olevia ravintoloita vähentämään syntyvää ruokahävikkiä. Maailmalla on olemassa sovelluksia, jotka kannustavat vähentämään ruokahävikkiä ennen kuin sitä syntyy. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi MintScraps (suunnattu ravintoloille) ja Winnow (suunnattu ammattikeittiöille). Tästä huolimatta ResQ Clubin palvelu ja muut vastaavat pyrkivät takaamaan sen, ettei ylijäämäruokaa kuljeteta kaatopaikoille – näin ne osaltaan (merkittävällä) panostavat yhteiskunnan kestävään kehitykseen ja hyvinvoivaan huomiseen.

Anna ja Malla konffaillallisella.

Hyvää joulua kaikille!


-Malla

Tutkimuksen avulla toivoa ympäristöllisiin ongelmiin

Wastebusters-tutkijat Ulla-Maija ja Malla osallistuivat viime viikolla järjestettyyn hopefulNESS 2017 -konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna sopivasti Tampereen yliopistolla. NESS eli ”Nordic Environmental Social Science conference” on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1993 lähtien. Konferenssi syntyi, kun pohjoismaalaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat olla yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja näin syntyi tarve yhteiselle foorumille keskustella aiheesta. Jokaisella NESS-konferenssilla on oma teemansa, ja tänä vuonna teemana oli ”hopefulness” eli toivo.

Konferenssi oli jakautunut lukuisiin työryhmiin, joilla oli oma kattoteemansa. Me esitimme tutkimustamme työryhmässä ”promoting sustainable food consumption”. Esittelimme yhden tutkimuspaperimme, joka keskittyy ruokahävikin vähentämiseen ja sen viestimiseen. Esityksemme otsikkona oli ”Making the ugly beautiful: Analysing the aesthetics of food waste in social media”. Omassa työryhmässämme oli yhteensä viisi esitystä ja kaikille tutkimuspapereille oli asetettu oma opponentti/keskusteluttaja, joka avasi keskustelun haluamallaan tavalla esityksen jälkeen. Työryhmä päättyi yhteiseen keskusteluun siitä, kuinka kestävää ruoan kuluttamista voidaan edistää.
How to promote sustainable food consumption?
Oma esityksemme oli konferenssin ensimmäisenä päivänä tiistaina, joten loppuajan saimmekin nauttia muiden esityksistä eri työryhmissä. Kuulimme mielenkiintoisia presentaatioita muun muassa kiertotaloudesta, energiantuotannosta, kuluttaja-tuottajista ja ruoan tuotannosta. Kaikissa työryhmissä vallitsi ”tekemisen meininki” ja tutkijat kommentoivat toistensa töitä erittäin ahkerasti ja rakentavasti. Työryhmien lisäksi joka päivä oli myös kaikille osallistujille tarkoitettuja luentoja. Erityisen mielenkiintoisen luennon piti Josephine Mylan Manchesterin yliopiston Kestävän kulutuksen instituutista. Aiheesta kiinnostui myös Ylen uutistoimittaja, joka kirjoitti tutkijasta ja hänen luentonsa aiheesta artikkelin, joka on luettavissa täältä.
Pitkien päivien jälkeen konferensseissa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa. NESSin ensimmäisenä päivänä iltatilaisuus järjestettiin museokeskus Vapriikissa, jossa sai myös kierrellä näyttelyissä ruokailun jälkeen. Me päätimme kiertää vaihtuvan näyttelyn ”Kielletty kaupunki” (suosittelemme muuten lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella vieraileville). Toisena päivänä puolestaan konferenssiporukka hyppäsi Laukontorilta laivoihin kohti Viikinsaarta. Viikinsaaren ravintolassa oli tarjolla päätösillallinen ja ilta huipentui Pekko Käpin yhtyeen musiikkiesitykseen. Vaikka konferenssi järjestettiinkin Tampereella, myös me tamperelaiset saimme kokea hauskoja arjesta poikkeavia elämyksiä konffan ansiosta. Säiden puolesta kävi myös erittäin hyvä tuuri – konferenssin osallistujat saivat nimittäin nauttia auringonpaisteesta niin tiistai-iltana Vapriikissa kuin keskiviikkonakin Viikinsaaressa. Vasta virallisena konferenssin päätöspäivänä torstaina alkoi hieman sataa.
Malla ja Ulla-Maija Vapriikissa
Ulla-Maija, Malla ja Anna – kaikilla hymy herkässä mukavan konferenssipäivän jälkeen 

Kaiken kaikkiaan konferenssista jäi todella hyvä fiilis. Mukaan tarttui monta insipiroivaa ajatusta ja ideaa, ja saimme myös hyviä eväitä oman tutkimuksemme edistämiseen!

Ulla-Maija ja Malla

Tutkimuksen avulla toivoa ympäristöllisiin ongelmiin

Wastebusters-tutkijat Ulla-Maija ja Malla osallistuivat viime viikolla järjestettyyn hopefulNESS 2017 -konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna sopivasti Tampereen yliopistolla. NESS eli ”Nordic Environmental Social Science conference” on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1993 lähtien. Konferenssi syntyi, kun pohjoismaalaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat olla yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja näin syntyi tarve yhteiselle foorumille keskustella aiheesta. Jokaisella NESS-konferenssilla on oma teemansa, ja tänä vuonna teemana oli ”hopefulness” eli toivo.

Konferenssi oli jakautunut lukuisiin työryhmiin, joilla oli oma kattoteemansa. Me esitimme tutkimustamme työryhmässä ”promoting sustainable food consumption”. Esittelimme yhden tutkimuspaperimme, joka keskittyy ruokahävikin vähentämiseen ja sen viestimiseen. Esityksemme otsikkona oli ”Making the ugly beautiful: Analysing the aesthetics of food waste in social media”. Omassa työryhmässämme oli yhteensä viisi esitystä ja kaikille tutkimuspapereille oli asetettu oma opponentti/keskusteluttaja, joka avasi keskustelun haluamallaan tavalla esityksen jälkeen. Työryhmä päättyi yhteiseen keskusteluun siitä, kuinka kestävää ruoan kuluttamista voidaan edistää.
How to promote sustainable food consumption?
Oma esityksemme oli konferenssin ensimmäisenä päivänä tiistaina, joten loppuajan saimmekin nauttia muiden esityksistä eri työryhmissä. Kuulimme mielenkiintoisia presentaatioita muun muassa kiertotaloudesta, energiantuotannosta, kuluttaja-tuottajista ja ruoan tuotannosta. Kaikissa työryhmissä vallitsi ”tekemisen meininki” ja tutkijat kommentoivat toistensa töitä erittäin ahkerasti ja rakentavasti. Työryhmien lisäksi joka päivä oli myös kaikille osallistujille tarkoitettuja luentoja. Erityisen mielenkiintoisen luennon piti Josephine Mylan Manchesterin yliopiston Kestävän kulutuksen instituutista. Aiheesta kiinnostui myös Ylen uutistoimittaja, joka kirjoitti tutkijasta ja hänen luentonsa aiheesta artikkelin, joka on luettavissa täältä.
Pitkien päivien jälkeen konferensseissa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa. NESSin ensimmäisenä päivänä iltatilaisuus järjestettiin museokeskus Vapriikissa, jossa sai myös kierrellä näyttelyissä ruokailun jälkeen. Me päätimme kiertää vaihtuvan näyttelyn ”Kielletty kaupunki” (suosittelemme muuten lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella vieraileville). Toisena päivänä puolestaan konferenssiporukka hyppäsi Laukontorilta laivoihin kohti Viikinsaarta. Viikinsaaren ravintolassa oli tarjolla päätösillallinen ja ilta huipentui Pekko Käpin yhtyeen musiikkiesitykseen. Vaikka konferenssi järjestettiinkin Tampereella, myös me tamperelaiset saimme kokea hauskoja arjesta poikkeavia elämyksiä konffan ansiosta. Säiden puolesta kävi myös erittäin hyvä tuuri – konferenssin osallistujat saivat nimittäin nauttia auringonpaisteesta niin tiistai-iltana Vapriikissa kuin keskiviikkonakin Viikinsaaressa. Vasta virallisena konferenssin päätöspäivänä torstaina alkoi hieman sataa.
Malla ja Ulla-Maija Vapriikissa
Ulla-Maija, Malla ja Anna – kaikilla hymy herkässä mukavan konferenssipäivän jälkeen 

Kaiken kaikkiaan konferenssista jäi todella hyvä fiilis. Mukaan tarttui monta insipiroivaa ajatusta ja ideaa, ja saimme myös hyviä eväitä oman tutkimuksemme edistämiseen!

Ulla-Maija ja Malla

Wastebusters-tutkijat Kreetalla haistelemassa viimeisimpiä ruokaan liittyviä tutkimustuulia!

Wastebusters-tutkijoista Malla ja Nina lähtivät toukokuun puolenvälin tietämillä Kreetalle. Tutkijat osallistuivat ruokaan ja sen organisointiin liittyvään kansainväliseen työpajaan (12th Organization Studies Workshop, Food Organizing Matters: Paradoxes, Problems and Potentialities). Työpajaan osallistui tutkijoita ympäri maailman. 

Nina ehti Kreetalle muutamaa päivää ennen Mallaa. Mallan saavuttua tutustuttiin yhdessä Hanian satamakaupunkiin.
 

Kuva Hanian satamasta majakalle päin.  


Tarkoituksenamme oli nähtävyyksien ja tuliaisten ostamisen lisäksi käydä myös paikallisella kauppatorilla. Se jäi kuitenkin (yllättäen) yleislakon vuoksi pelkäksi haaveeksi. Hyvä ruoka ja ystävällinen palvelut paikkasivat kuitenkin tilanteen. Lounaaksi syöty kreikkalainen salaatti, samoin kuin tarjottu tsatsiki ja leivät, oli tuoretta ja raikkaan makuista. Kylkeen vielä lisättiin lasillinen kuivaa, paikallista valkoviiniä. Nam, slurps ja kiitos! 

Kaupungin vilinässä…



… joskin paikoin hyvin rauhallista tähän vuodenaikaan.

Hanian satamakaupunkiin tutustumista seurasi varsinainen työ. Tämä tarkoitti sitä, että me työpajaan osallistuvat tutkijat kuuntelimme (aktiivisesti) toisten tutkijoiden esityksiä ja sekä tietenkin esittelimme oman tutkimuspaperimme. Esittelimme yhdessä kirjoitettua tutkimuspaperia (kirjoittajina allekirjoittaneiden lisäksi Elina ja Ulla-Maija), jossa kuvataan  ja analysoidaan ruokahävikin vähentämiseen liittyvien käytänteiden suhdetta aikaan. Merkittävinä ruokahävikin syntymiseen vaikuttavina tekijöinä on nähty olevan mm. ruoan (nopea) pilaantuminen ja kuluttajien (kiireinen) arkielämä. Erityisenä kiinnostuksenkohteenamme oli, miten ruoka (itsessään) mahdollistaa ja rajoittaa kuluttajien ruokahävikin vähentämispyrkimyksiä. Tästä aiheesta bloggaamme vielä myöhemmin.!

Työpajaan sisältyi myös pieni agroworkshop Kreetan maaseudulla. Poikkesimme paikallisessa hunajatehtaassa, jossa meille kerrottiin hunajan valmistamisesta, ja söimme illallisen Dounias-ravintolassa. Tutuistuimme tämän lisäksi työpajan päättymisen jälkeen pikaisesti Terra Cretan automatisoituun tuotantolaitokseen. Kierroksen aikana meille kerrottiin eri oliivilajikkeista ja miten oliiveista valmistetaan öljyä. Pääsimme myös maistelemaan eri öljyjä. Tulipa ostettua neitsytoliiviöljyä kotiinkin.


Oliivipuut kukkivat, hyvä satovuosi tulossa?


Konferenssi oli kaikin puolin antoisa. Pitämämme esityksen (ja sen jälkeisen inspiroivan keskustelun) lisäksi tapasimme ruokahävikistä ja ylipäätään ruoasta kiinnostuneita tutkijoita. Pääsimme siis kuulemaan ajankohtaisia ja tuoreita tutkimuksia ruokaa liittyen sekä avaamaan uusia kansainvälisiä tutkijasuhteita ruokahävikkiin liittyvän tutkimuksen saralla. Päivät venyivät pitkiksi. Aamulla aloitettiin yhdeksän aikoihin ja hotellin sänkyyn pääsimme iltakymmenen tienoilla. Tämä ei meitä tutkijoita haitannut. Päinvastoin, kivaa oli!


IMG_20170517_150917066.jpg
Greetings from Chania, Crete!

-Malla ja Nina

Wastebusters-tutkijat Kreetalla haistelemassa viimeisimpiä ruokaan liittyviä tutkimustuulia!

Wastebusters-tutkijoista Malla ja Nina lähtivät toukokuun puolenvälin tietämillä Kreetalle. Tutkijat osallistuivat ruokaan ja sen organisointiin liittyvään kansainväliseen työpajaan (12th Organization Studies Workshop, Food Organizing Matters: Paradoxes, Problems and Potentialities). Työpajaan osallistui tutkijoita ympäri maailman. 

Nina ehti Kreetalle muutamaa päivää ennen Mallaa. Mallan saavuttua tutustuttiin yhdessä Hanian satamakaupunkiin.
 

Kuva Hanian satamasta majakalle päin.  


Tarkoituksenamme oli nähtävyyksien ja tuliaisten ostamisen lisäksi käydä myös paikallisella kauppatorilla. Se jäi kuitenkin (yllättäen) yleislakon vuoksi pelkäksi haaveeksi. Hyvä ruoka ja ystävällinen palvelut paikkasivat kuitenkin tilanteen. Lounaaksi syöty kreikkalainen salaatti, samoin kuin tarjottu tsatsiki ja leivät, oli tuoretta ja raikkaan makuista. Kylkeen vielä lisättiin lasillinen kuivaa, paikallista valkoviiniä. Nam, slurps ja kiitos! 

Kaupungin vilinässä…



… joskin paikoin hyvin rauhallista tähän vuodenaikaan.

Hanian satamakaupunkiin tutustumista seurasi varsinainen työ. Tämä tarkoitti sitä, että me työpajaan osallistuvat tutkijat kuuntelimme (aktiivisesti) toisten tutkijoiden esityksiä ja sekä tietenkin esittelimme oman tutkimuspaperimme. Esittelimme yhdessä kirjoitettua tutkimuspaperia (kirjoittajina allekirjoittaneiden lisäksi Elina ja Ulla-Maija), jossa kuvataan  ja analysoidaan ruokahävikin vähentämiseen liittyvien käytänteiden suhdetta aikaan. Merkittävinä ruokahävikin syntymiseen vaikuttavina tekijöinä on nähty olevan mm. ruoan (nopea) pilaantuminen ja kuluttajien (kiireinen) arkielämä. Erityisenä kiinnostuksenkohteenamme oli, miten ruoka (itsessään) mahdollistaa ja rajoittaa kuluttajien ruokahävikin vähentämispyrkimyksiä. Tästä aiheesta bloggaamme vielä myöhemmin.!

Työpajaan sisältyi myös pieni agroworkshop Kreetan maaseudulla. Poikkesimme paikallisessa hunajatehtaassa, jossa meille kerrottiin hunajan valmistamisesta, ja söimme illallisen Dounias-ravintolassa. Tutuistuimme tämän lisäksi työpajan päättymisen jälkeen pikaisesti Terra Cretan automatisoituun tuotantolaitokseen. Kierroksen aikana meille kerrottiin eri oliivilajikkeista ja miten oliiveista valmistetaan öljyä. Pääsimme myös maistelemaan eri öljyjä. Tulipa ostettua neitsytoliiviöljyä kotiinkin.


Oliivipuut kukkivat, hyvä satovuosi tulossa?


Konferenssi oli kaikin puolin antoisa. Pitämämme esityksen (ja sen jälkeisen inspiroivan keskustelun) lisäksi tapasimme ruokahävikistä ja ylipäätään ruoasta kiinnostuneita tutkijoita. Pääsimme siis kuulemaan ajankohtaisia ja tuoreita tutkimuksia ruokaa liittyen sekä avaamaan uusia kansainvälisiä tutkijasuhteita ruokahävikkiin liittyvän tutkimuksen saralla. Päivät venyivät pitkiksi. Aamulla aloitettiin yhdeksän aikoihin ja hotellin sänkyyn pääsimme iltakymmenen tienoilla. Tämä ei meitä tutkijoita haitannut. Päinvastoin, kivaa oli!


IMG_20170517_150917066.jpg
Greetings from Chania, Crete!

-Malla ja Nina