Tag Archives: kokkauskurssi

Marttojen ja Wastebusters-hankkeen ”Luovasti tähteistä herkuiksi”-työpajojen muistelua keskusteluryhmissä

Maaliskuussa viikolla 10 järjestimme kaksi ryhmäkeskustelua noin vuosi sitten Marttojen kanssa yhteistyössä toteutettujen ”Luovasti tähteistä herkuiksi”-työpajojen muistelemiseksi. Lisäksi ryhmäkeskusteluissa muisteltiin ennen varsinaisia työpajoja järjestettyä suunnittelutapaamista, jossa Wastebusters-tutkijat ideoivat yhdessä Marttojen kanssa työpajojen sisältöä ja toteutusta. Ryhmäkeskusteluihin osallistui Wastebusters-tutkijoiden lisäksi yhteensä yhdeksän Marttaa eri paikallisyhdistyksistä.


Keskusteluissa tunnelma oli innostunut ja viime kevään työpajoja muisteltiin lämmöllä hauskoina ja leikillisinä kokemuksina. Keskusteluissa esille nousi muun muassa työpajojen vaikutus arkeen: hävikin synnyn kerrottiin herättävän ajoittain syyllisyyden tunteita, mutta moni toi keskustelussa ilmi ennen kaikkea sen, että luovuus hävikkiuhanlaisesta ruoasta kokkaamisessa on lisääntynyt ja uusia ideoita tulee aiempaa enemmän mieleen työpajojen ansiosta. Esille nousi myös, että ennen työpajoja tähteistä kokkaaminen oli saatettu kokea kiusallisena tai häpeällisenä asiana, mutta työpajojen myötä tähdekokkaaminen onkin muuttunut hauskaksi ja luovaksi tilanteeksi.



Lisäksi keskustelimme yleisesti erilaisista ruokahävikkiin liittyvistä teemoista, kuten sukupolvi- ja kulttuurierojen merkityksestä hävikin vähentämisessä sekä laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyvästä muutoksesta kohti tiedostavampaa suhtatutumista ruokahävikkiin ja kulutukseen. Kaiken kaikkiaan ryhmäkeskusteluiden tunnelma kiteytyi viime kevään työpajojen kasvattamaan aitoon innostukseen ruokahävikin vähentämistä kohtaan sekä työpajoista mieleen jääneiden tilanteiden eläväiseen muisteluun. Tähän liittyen keskustelimme myös työpajojen merkityksestä Marttayhdistyksien toiminnan kannalta. Vauhtimartat olivat järjestäneet työpajojen inspiroimana oman hävikkikokkausillan, josta voit lukea lisää täältä: https://vauhtimartat.wordpress.com/2019/01/19/havikista-herkuksi/. Molemmissa ryhmissä oltiin yksimielisiä siitä, että Ruokahävikki-iltojen järjestäminen muissakin Marttayhdistyksissä olisi hyvä idea. Keskusteluun nousi myös muita kestävään kuluttamiseen liittyviä teemailtoja, joita yhdistyksissä oli jo järjestetty ja joita voitaisiin myös tulevaisuudessa järjestää.


Keskustelun lopuksi kerroimme vielä viimeisimpiä kuulumisia hävikkitutkimuksen parista, muun muassa uusista ruokahävikin vähentämiseen tähtäävistä innovaatioista sekä Wastebusters-hankkeen uusimmista julkaisuista. Kiitämme Marttoja mahtavasta yhteistyöstä!


-Taru

Kokkauskurssin antia ja hävikkipohdintaa


Osallistuin tutkimusmielessä 7.12.2016 Tampereen yliopiston ruokapiirin, eli Tampiiri ry:n, järjestämälle jouluruokakurssille. Tässä yhteydessä ”tutkimusmielessä” tarkoittaa sitä, että seurasin osallistujien kokkauspuuhia ja aina sopivan hetken tullen jututin heitä vapaamuotoisesti ruokaan, ruoanlaittoon ja ruokahävikkiin liittyen.

Kokkauskurssin opettajana toimi ruokakirjailija Päivi Mattila, joka on tunnetaan mm. Härkäpapua sarvista -kasvisruokakirjan kirjoittajana. Kirjassa tehdään kasvisruokaa suosien lähituotantoa, ja samaa teemaa noudatettiin myös tällä jouluruokakurssilla. Kurssilla valmistettiin mm. vaniljatoffeeta kaurakermasta, seitanpaistia joulupöytään ja tyrni-lakritsijäätelöä. Uudet ja monipuoliset raaka-aineet, niiden käyttö ja jatkohyödyntäminen avasivat antoisaa keskustelua ruokahävikkiteemalle. Tiivistän tässä kirjoituksessa kokkauskurssin antia eli muutamia keskeisiä näkökohtia ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyen.
Mitä on hävikki?
Ruokahävikistä puhuminen alkaa, tai päätyy, lähes aina kysymykseen, että mitä on hävikki.
  • Hävikki on pilalle mennyttä ruokaa.

Hävikin määrittämiseen ei ole yksiselitteistä näkemystä. Hävikiksi voidaan esimerkiksi määrittää syystä tai toisesta poisheitetty ruoka, joka on tai on ollut syömäkelpoista (lisää aiheesta Saa syödä! -sivustolta). Tämä puolestaan herättää kysymyksen, että mikä on syömäkelpoista ruokaa. Mitä voi syödä parasta ennen -päiväyksen ylityttyä? Päänvaivaa voivat myös aiheuttaa periaatteessa syömäkelpoiset ruoka-aineet, kuten juuresten kuoret tai herneenpalot, sillä vaikka niitä voidaan syödä, niitä harvemmin käytetään esimerkiksi ruokaohjeissa.

  • Hävikki on tottumuskysymys.

Hävikin määrittäminen liittyy myös omiin ruokaan liittyviin käsityksiin ja tottumuksiin. Ruoka-aineita monipuolisesti käyttämään tottuneelle esimerkiksi kukkakaalin lehtien poisheittäminen voi olla iso kynnys, kun taas monet irrottavat ne jo kaupassa.

Milloin hävikkiä syntyy tai ei synny?
  • Hävikkiä syntyy, kun arki ei suju suunnitelmien mukaan.

Osallistujat kertoivat olevansa tietoisia hävikistä ja pyrkivänsä suunnittelulla ja ruoka-aineiden joustavalla soveltamisella vähentämään hävikin syntyä. Hävikin kannalta haastavimmiksi koettiin tilanteet, joissa arkirytmi rikkoutuu. Esimerkiksi kiireessä jääkaappiin saattaa unohtua jotain, juhlissa tarjoiluiden mitoitus voi olla haastavaa ja joskus yksinkertaisesti ruoanlaitto epäonnistuu täysin.

  • Hävikkiä ei synny, kun ennakoi ja vie ylimääräiset ruoat muille.

Yksi tehokkaimmista keinoista hävikin estämiseksi on ennakointi. Aina ennakointi ei onnistu suunnitelmien mukaisesti (kuten kuvattu yllä), ja silloin hävikkiä voi parhaiten vähentää viemällä ylimääräiset ruoat muille. Suomessa kotiruoan jakaminen saatikka myyminen on (vielä) vähäistä tai jopa mahdotonta, mutta esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on otettu käyttöön kaikkien yhteisiä jääkaappeja, joihin alueen asukkaat voivat viedä ylimääräiset elintarvikkeensa muiden käytettäväksi. Kurssilla hävikkiä kuvattiin myös ”tunneasiana” tarkoittaen sitä, että hävikin syntyminen koetaan epäonnistumisena riippumatta hävikin taloudellisen tai ympäristöllisen vaikutuksen suuruudesta. Keskusteluissa mainittiin myös, että joskus kokonaisuuden kannalta mietityttää onko hävikin äärimmäinen välttely järkevää.

Kokonaisuudessaan Wastebusters-tutkimusprojektin kannalta kokkauskurssi oli erittäin antoisa. Saimme näistä keskusteluista monia uusia näkökulmia projektille ja hyviä ideoita projektiin suunnitelluille työpajoille. Lisäksi osallistujat olivat halukkaita osallistumaan tutkimusprojektiin haastateltavina, joten näihin näkökulmiin pääsemme syventymään toden teolla tulevaisuudessa!
Lisää aiheesta: 
– Anna

Kokkauskurssin antia ja hävikkipohdintaa


Osallistuin tutkimusmielessä 7.12.2016 Tampereen yliopiston ruokapiirin, eli Tampiiri ry:n, järjestämälle jouluruokakurssille. Tässä yhteydessä ”tutkimusmielessä” tarkoittaa sitä, että seurasin osallistujien kokkauspuuhia ja aina sopivan hetken tullen jututin heitä vapaamuotoisesti ruokaan, ruoanlaittoon ja ruokahävikkiin liittyen.

Kokkauskurssin opettajana toimi ruokakirjailija Päivi Mattila, joka on tunnetaan mm. Härkäpapua sarvista -kasvisruokakirjan kirjoittajana. Kirjassa tehdään kasvisruokaa suosien lähituotantoa, ja samaa teemaa noudatettiin myös tällä jouluruokakurssilla. Kurssilla valmistettiin mm. vaniljatoffeeta kaurakermasta, seitanpaistia joulupöytään ja tyrni-lakritsijäätelöä. Uudet ja monipuoliset raaka-aineet, niiden käyttö ja jatkohyödyntäminen avasivat antoisaa keskustelua ruokahävikkiteemalle. Tiivistän tässä kirjoituksessa kokkauskurssin antia eli muutamia keskeisiä näkökohtia ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyen.
Mitä on hävikki?
Ruokahävikistä puhuminen alkaa, tai päätyy, lähes aina kysymykseen, että mitä on hävikki.
  • Hävikki on pilalle mennyttä ruokaa.

Hävikin määrittämiseen ei ole yksiselitteistä näkemystä. Hävikiksi voidaan esimerkiksi määrittää syystä tai toisesta poisheitetty ruoka, joka on tai on ollut syömäkelpoista (lisää aiheesta Saa syödä! -sivustolta). Tämä puolestaan herättää kysymyksen, että mikä on syömäkelpoista ruokaa. Mitä voi syödä parasta ennen -päiväyksen ylityttyä? Päänvaivaa voivat myös aiheuttaa periaatteessa syömäkelpoiset ruoka-aineet, kuten juuresten kuoret tai herneenpalot, sillä vaikka niitä voidaan syödä, niitä harvemmin käytetään esimerkiksi ruokaohjeissa.

  • Hävikki on tottumuskysymys.

Hävikin määrittäminen liittyy myös omiin ruokaan liittyviin käsityksiin ja tottumuksiin. Ruoka-aineita monipuolisesti käyttämään tottuneelle esimerkiksi kukkakaalin lehtien poisheittäminen voi olla iso kynnys, kun taas monet irrottavat ne jo kaupassa.

Milloin hävikkiä syntyy tai ei synny?
  • Hävikkiä syntyy, kun arki ei suju suunnitelmien mukaan.

Osallistujat kertoivat olevansa tietoisia hävikistä ja pyrkivänsä suunnittelulla ja ruoka-aineiden joustavalla soveltamisella vähentämään hävikin syntyä. Hävikin kannalta haastavimmiksi koettiin tilanteet, joissa arkirytmi rikkoutuu. Esimerkiksi kiireessä jääkaappiin saattaa unohtua jotain, juhlissa tarjoiluiden mitoitus voi olla haastavaa ja joskus yksinkertaisesti ruoanlaitto epäonnistuu täysin.

  • Hävikkiä ei synny, kun ennakoi ja vie ylimääräiset ruoat muille.

Yksi tehokkaimmista keinoista hävikin estämiseksi on ennakointi. Aina ennakointi ei onnistu suunnitelmien mukaisesti (kuten kuvattu yllä), ja silloin hävikkiä voi parhaiten vähentää viemällä ylimääräiset ruoat muille. Suomessa kotiruoan jakaminen saatikka myyminen on (vielä) vähäistä tai jopa mahdotonta, mutta esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on otettu käyttöön kaikkien yhteisiä jääkaappeja, joihin alueen asukkaat voivat viedä ylimääräiset elintarvikkeensa muiden käytettäväksi. Kurssilla hävikkiä kuvattiin myös ”tunneasiana” tarkoittaen sitä, että hävikin syntyminen koetaan epäonnistumisena riippumatta hävikin taloudellisen tai ympäristöllisen vaikutuksen suuruudesta. Keskusteluissa mainittiin myös, että joskus kokonaisuuden kannalta mietityttää onko hävikin äärimmäinen välttely järkevää.

Kokonaisuudessaan Wastebusters-tutkimusprojektin kannalta kokkauskurssi oli erittäin antoisa. Saimme näistä keskusteluista monia uusia näkökulmia projektille ja hyviä ideoita projektiin suunnitelluille työpajoille. Lisäksi osallistujat olivat halukkaita osallistumaan tutkimusprojektiin haastateltavina, joten näihin näkökulmiin pääsemme syventymään toden teolla tulevaisuudessa!
Lisää aiheesta: 
– Anna