Tag Archives: kestävä kuluttaminen

Marttojen ja Wastebusters-hankkeen ”Luovasti tähteistä herkuiksi”-työpajojen muistelua keskusteluryhmissä

Maaliskuussa viikolla 10 järjestimme kaksi ryhmäkeskustelua noin vuosi sitten Marttojen kanssa yhteistyössä toteutettujen ”Luovasti tähteistä herkuiksi”-työpajojen muistelemiseksi. Lisäksi ryhmäkeskusteluissa muisteltiin ennen varsinaisia työpajoja järjestettyä suunnittelutapaamista, jossa Wastebusters-tutkijat ideoivat yhdessä Marttojen kanssa työpajojen sisältöä ja toteutusta. Ryhmäkeskusteluihin osallistui Wastebusters-tutkijoiden lisäksi yhteensä yhdeksän Marttaa eri paikallisyhdistyksistä.


Keskusteluissa tunnelma oli innostunut ja viime kevään työpajoja muisteltiin lämmöllä hauskoina ja leikillisinä kokemuksina. Keskusteluissa esille nousi muun muassa työpajojen vaikutus arkeen: hävikin synnyn kerrottiin herättävän ajoittain syyllisyyden tunteita, mutta moni toi keskustelussa ilmi ennen kaikkea sen, että luovuus hävikkiuhanlaisesta ruoasta kokkaamisessa on lisääntynyt ja uusia ideoita tulee aiempaa enemmän mieleen työpajojen ansiosta. Esille nousi myös, että ennen työpajoja tähteistä kokkaaminen oli saatettu kokea kiusallisena tai häpeällisenä asiana, mutta työpajojen myötä tähdekokkaaminen onkin muuttunut hauskaksi ja luovaksi tilanteeksi.



Lisäksi keskustelimme yleisesti erilaisista ruokahävikkiin liittyvistä teemoista, kuten sukupolvi- ja kulttuurierojen merkityksestä hävikin vähentämisessä sekä laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyvästä muutoksesta kohti tiedostavampaa suhtatutumista ruokahävikkiin ja kulutukseen. Kaiken kaikkiaan ryhmäkeskusteluiden tunnelma kiteytyi viime kevään työpajojen kasvattamaan aitoon innostukseen ruokahävikin vähentämistä kohtaan sekä työpajoista mieleen jääneiden tilanteiden eläväiseen muisteluun. Tähän liittyen keskustelimme myös työpajojen merkityksestä Marttayhdistyksien toiminnan kannalta. Vauhtimartat olivat järjestäneet työpajojen inspiroimana oman hävikkikokkausillan, josta voit lukea lisää täältä: https://vauhtimartat.wordpress.com/2019/01/19/havikista-herkuksi/. Molemmissa ryhmissä oltiin yksimielisiä siitä, että Ruokahävikki-iltojen järjestäminen muissakin Marttayhdistyksissä olisi hyvä idea. Keskusteluun nousi myös muita kestävään kuluttamiseen liittyviä teemailtoja, joita yhdistyksissä oli jo järjestetty ja joita voitaisiin myös tulevaisuudessa järjestää.


Keskustelun lopuksi kerroimme vielä viimeisimpiä kuulumisia hävikkitutkimuksen parista, muun muassa uusista ruokahävikin vähentämiseen tähtäävistä innovaatioista sekä Wastebusters-hankkeen uusimmista julkaisuista. Kiitämme Marttoja mahtavasta yhteistyöstä!


-Taru

Kuluttajakansalaisten eri roolit ruokahävikin vähentäjinä

Artikkelimme kuluttajakansalaisten rooleista ruokahävikin vähentämisessä on julkaistu Kulutustutkimus.Nyt-lehden teemanumerossa “Markets in Transition” (1–2/2018). Artikkelissa kuvailemme ja analysoimme kuluttajakansalaisten roolia aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä. Esitämme, että ruokahävikin vähentäminen tarjoaa kuluttajakansalaisille mahdollisuuksia muuttaa kulutustottumuksiaan samoin kuin myös vaikuttaa toisiin pyrittäessä kohti kestävämpää kulutusyhteiskuntaa.

Artikkelissa analysoimme ensin kuluttajakansalaisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja tunnistamme kolme keskeistä kuluttajakansalaisen roolia kestävässä kuluttamisessa: kuluttajakansalaiset päätöksentekijöinä, yhteisölliset kuluttajakansalaiset ja kuluttajakansalaiset muuutoksen aikaansaajina. Tämän jälkeen esitämme jokaiseen rooliin liittyvän kuvitteellisen kertomuksen, joiden avulla toivomme tuovamme ruokahävikkitutkimuksen ja kuluttajakansalaisten eri roolit lähemmäs lukijaa sekä tavoittavamme lukijan tunne- ja kokemusperäisesti. Kertomuksien kirjoittamisessa meitä inspiroi narratiivisen tutkimuksen (ennen kaikkea narratiivisen analyysin) traditio ja CAP (creative analytical processes) -etnografia.
Käsite kuluttajakansalainen viittaa siihen, että kuluttajan ja kansalaisen roolien yhteyksiä ja limittäisyyksiä korostetaan. Täten käsite purkaa perinteistä määritelmää yhtäältä kulutuskäyttäytymisestä nautinnonhaluisena, itsekeskeisenä, hyötyjen maksimointiin keskittyvänä toimintana ja toisaalta kansalaisuudesta yhteisen hyvän palvelemisena yksinomaan kansallisvaltion ja kansalaisyhteiskunnan piirissä. Sen sijaan painotetaan kuluttajuuden ja kansalaisuuden toisiaan täydentäviä ulottuvuuksia: esimerkiksi kansalaisen altruistisen ja moraalisen huolen ympäristöstä ei tarvitse rajoittua vain perinteiseen poliittiseen aktivismiin, vaan se voi ilmetä myös ympäristöystävällisten tuotteiden eettisessä kuluttamisessa. Kuluttaminen onkin vahvistunut poliittisen toiminnan alueena.

Tunnistamamme kuluttajakansalaisten roolit perustuvat aiempaan kirjallisuuteen kuluttajakansalaisuudesta ja kestävästä kuluttamisesta. Kertomusten kirjoittamisessa taas hyödynsimme viimeaikaisia ruokahävikkitutkimuksia kuluttajien ominaisuuksista ja käytännöistä.

Kuluttajakansalainen päätöksentekijänä tekee itsenäisesti kulutuspäätöksiä ja -valintoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän kestäviä. Näin toimimalla kuluttajakansalainen päätöksentekijänä voi saada aikaan muutoksia kohti ekologisempaa elämistä mikrotasolla, esimerkiksi oman kotinsa ja arkensa piirissä. Toisaalta tällaista ymmärrystä kuluttajakansalaisen roolista on myös kyseenalaistettu. Vaikka meillä olisi vahva tavoite tai pyrkimys toimia ympäristöystävällisesti, tekomme eivät aina noudata tätä tavoitetta. Samoin keskittyminen mikrotasoon, eli kuluttajaan yksilönä, voi olla riittämätöntä ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden tehokkaassa ratkaisemisessa.

Mika – kestävämpien kulutuspäätöksien tekemistä ruokahävikin välttämiseksi

Mika ostaa paljon eineksiä, sillä hän ei ole tottunut ruoanlaittoon. Niiden ansiosta hän ei tuota kotonaan paljon ruokahävikkiä, hän huomaa iloisena. Mika on hintatietoinen kuluttaja – hän on oppinut säästäväisen elämäntavan vanhemmiltaan. Vähentääkseen ruokahävikkiä hän on nyt alkanut ostaa päiväyksen lähenemisen vuoksi alennettuja tuotteita. Tämä tekee hänet iloiseksi, sillä hän lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: säästää rahaa ja vähentää ruokahävikkiä. Hän myös valitsee kaupassa “sinkkubanaaneja” ja “rumia” vihanneksia, jotka kuitenkin ovat täysin syömäkelpoisia. Hän kokee, että valitsemalla juuri nämä tuotteet ruokakaupan hyllyiltä hän auttaa kauppiasta ruokahävikkiongelmaan puuttumisessa. Viikko sitten Mikan aikuiset lapset kävivät hänen luonaan ja kertoivat hänelle uudesta sovelluksesta, jonka avulla voi ostaa ja noutaa ravintoloiden ylimääräisiä annoksia alennettuun hintaan. Mika on innokas kokeilemaan tätä palvelua, sillä se säästäisi hänet kokkaamisen vaivalta.

Yhteisöllinen kuluttajakansalainen puolestaan laajentaa ymmärrystä kuluttajasta vain “shoppailijana” siten, että huomioon otetaan myös kuluttamisen arkiset käytännöt ja rutiinit. Samalla fokus laajenee kaikkiin kuluttamisen vaiheisiin: hankkimiseen, käyttöön ja pois heittämiseen. Kulutuskäytäntöjen korostaminen tuo mukaan sosiaalisuuden, sillä käytännöt omaksutaan ja opitaan sosiaalisissa tilanteissa. Yksilölliset käytännöt voivat muuttua osallistumalla kestäviin käytäntöihin tietyissä sosiaalisissa konteksteissa (esimerkiksi hävikkiruoan kokkaaminen ruoanlaittokurssilla). Muutoksen tapahtuminen leviääkin yksilötasoa laajemmalle, kuten kotitalouksien, yhteisöjen ja sosiaalisia käytäntöjä jakavien ryhmien (esim. Marttojen) piiriin. Tälläkään tasolla muutokset eivät tosin yllä makrotasoon, kuten markkinajärjestelmiin tai poliittisiin linjauksiin.

Anne – ruokahävikin vähentämisen käytännöt osana arkea

Ruokahävikin määrä Annen kotona on vähäinen, sillä hän kiinnittää asiaan paljon huomiota. Ennen ruokakaupassa käyntiä Anne suunnittelee huolellisesti viikon ruokalistan. Ostoksia tehdessään hän ihmettelee, miksi kaupoissa pitää olla niin valtavat valikoimat elintarvikkeita ja miksi joidenkin hedelmien pitää olla tarjolla ympäri vuoden. Anne on hyvin luova laittaessaan ruokaa. Hän kehittelee uusia reseptejä ruoista, jotka ovat vanhentumassa, ja jakaa nämä reseptit ruoka-aiheisen bloginsa lukijoiden kanssa. Arvioidessaan ruoan syötävyyttä Anne käyttää aistejaan: hän haistaa ja maistaa ruokaa ennemmin kuin luottaa päiväysmerkintöihin. Hän syö usein lastensa lautaselle jättämää ruokaa ja antaa ruoantähteitä perheen koirille, jotka auttavat mielellään ruokahävikin vastaisessa taistelussa. Annen kiireisen elämäntavan vuoksi ruokahävikki on kuitenkin joskus väistämätöntä. Anne on keskustellut ruokahävikistä useasti ystäviensä ja tuttaviensa kanssa sekä antanut näille vinkkejä tähteiden käyttöön. Hän on myös osallistunut ruokahävikkiaiheisiin tapahtumiin ja haasteisiin sosiaalisessa mediassa.


Kuluttajakansalainen muutoksen aikaansaajana viittaa siihen, että kuluttajakansalaiset voivat pyrkiä muuttamaan oman käytöksensä lisäksi muiden käytöstä ja laajemminkin yhteiskuntaa esimerkiksi ekologisesti kestävämmäksi. Kuluttajakansalaiset arvioivat tällöin kriittisesti nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ja ovat tietoisia siitä, että kaikkien toimijoiden, myös yritysten ja poliitikkojen, tulee tehdä muutoksia – vastuu ei ole yksin kuluttajien harteilla.

Teemu – kriittistä kommunikointia nykyisen ruokajärjestelmän sudenkuopista

Teemu on perustanut start up -yhtiön vaimonsa ja joidenkin läheisimpien ystäviensä kanssa. Yhtiön tavoitteena on hyödyntää ruokaa, joka muuten päätyisi jätteeksi esimerkiksi tekemällä olutta ylijäämäleivästä. Teemu on valmis irtisanoutumaan nykyisestä työstään heti kun start up -yritys on toimintakunnossa. Jotkut hänen ystävistään ovat dyykkaajia, ja välillä hän järjestää heidän kanssaan juhlia, joissa käytetään pääasiassa kauppojen roskiksista pelastettua ruokaa. Vaikka Teemu ymmärtää ja tukee dyykkausta, hänen mielestään vaaditaan radikaalimpia muutoksia nykyisen ruokajärjestelmän muuttamiseen. Vapaa-aikanaan Teemu on aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä organisaatiossa, joka kerää ylijäämäruokaa supermarketeista, kahviloista sekä leipomoista ja välittää sitä tarvitseville. Hän myös tuottaa humoristisia Youtube-videoita ekologisesti kestävästä elämäntavasta vaimonsa kanssa. Nämä videot myös haastavat katsojan muuttamaan arkeaan kestävämmäksi. Teemu kutsuttiin hiljattain kertomaan ruokahävikkifestivaaleille ideoistaan eli vaihtoehtoisista ruokajärjestelmistä ja ruokahävikistä.


Artikkelissamme esittämä jäsennys kuluttajakansalaisten eri rooleista korostaa, että kuluttajat ovat kykeneviä saamaan aikaan muutoksia monilla eri tasoilla. Tämä näkökulma tarjoaa kontrastin moniin aiempiin ruokahävikkitutkimuksiin, joissa kuluttajan on esitetty sortuvan markkinoiden tarjoamiin tilaisuuksiin – kuluttaja on hahmotettu toisin sanottuna markkinoiden “uhrina”. Laajempi muutos kohti kestävää kehitystä vaatii, että huomiota kiinnitetään myös kuluttajiin kansalaisina, jolloin kestävä kuluttaminen on osa arkisia käytäntöjä. Tähän liittyy myös toisiin kuluttajiin vaikuttaminen, mikä korostaa yhteisöllisten kuluttajakansalaisten ja kuluttajakansalaisten muutoksen aikaansaajina tärkeyttä.

Artikkelillamme on myös tarjottavaa päättäjille. Vaikka viime vuosina on toteutettu useita kampanjoita ja aloitteita, joilla on pyritty lisäämään kuluttajien tietoisuutta ruokahävikistä, ongelmaan puuttuminen vaatii tehokkaampia ratkaisuja. Viimeaikainen tutkimus onkin suositellut eettisen kuluttamisen myönteisten ulottuvuuksien painottamista, kuluttajaroolin korostamista kansalaisuusroolin sijasta. Tämä tarkoittaa siirtymistä pois syyllistämisestä vetoamalla kansalaisten velvollisuuksiin – sen sijaan tulisi painottaa kuluttajien voimaannuttamista kestävän kuluttamisen avulla.

– Outi

Artikkelin viittaustiedot: Närvänen, E., Mesiranta, N., Mattila, M. (2018) “Roles of consumer-citizens in food waste reduction”, Kulutustutkimus.Nyt 12:1–2, 20–32.

Kuvat Pixabaysta.

Tanssii potentiaalisen ruokahävikin kanssa: artikkelimme ajallisuuden järjestämisestä ruokahävikin vähentämisen käytännöissä julkaistu

Tutkimusprojektimme artikkeli on julkaistu Time & Society -lehdessä. Käsittelemme artikkelissa sitä, miten ruokahävikin vähentämisen käytännöt järjestävät ajallisuutta. Taustalla on ajatus siitä, että ajallisuuden järjestäminen tietyllä tavalla vaikuttaa ruokahävikin ontologiaan eli olemassaolon muotoihin. Jos kuluttaja esimerkiksi aikatauluttaa ja suunnittelee ostoksensa tarkkaan, voi olla, ettei ruokahävikkiä pääse syntymään lainkaan. Toisaalta taas esimerkiksi pakastaminen voi tehdä ruokahävikin ontologiasta häilyvää, kuten jos ajatellaan melkein unohdettua ruokaa pakasterasiassa jossain arkkupakastimen pohjalla. Näiden vaihtelevien ontologioiden tutkiminen puolestaan on tärkeää, sillä niiden ymmärtäminen voi auttaa ruokahävikin ehkäisyssä.

Läpi artikkelin lähestymme ruokahävikin vähentämistä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden välisinä suhteina ja käytäntöinä. Emme toisin sanottuna keskity vain siihen, mitä ihmiset tekevät, vaan kiinnitämme huomiota myös siihen, miten esimerkiksi pakastimet, jääkaapit, raaka-aineet ja ruoan mikrobit ovat toiminnassa mukana. Tästä tulee myös käsite “toimijuuden tanssi” (dance of agency; Pickering 2017), johon otsikossakin viitataan. Toimijuuden tanssi viittaa siihen, että toimijuus jakautuu kaikkien niiden kesken, jotka osallistuvat tiettyyn (ruokaan) liittyvään käytäntöön. Toimijuuden nähdään muotoutuvan tämän tanssin aikana: inhimillisillä tai ei-inhimillisillä ei ole mitään valmiiksi määriteltyä, jähmeää ja pysyvää toimijuutta, vaan se muotoutuu tietyissä käytännöissä, tietyissä (hetkellisissä) moniaineksisissa kokoonpanoissa. Konkreettisesti toimijuuden tanssin voi nähdä ilmenevän esimerkiksi silloin, kun kuluttaja vanhentuneesta päiväyksestä huolimatta käyttää vaikkapa maitoa leivonnassa –  kuluttaja käyttää aistikokemuksiaan päätelläkseen, kykeneekö tanssipari vielä jatkamaan tanssia ja tanssin kesto voi pidentyä.
Tunnistimme artikkelissa neljä käytäntöjen kimppua, jotka järjestävät ajallisuutta ruokahävikin vähentämisessä: aikatauluttaminen, hetkellinen pysäyttäminen, venyttäminen ja tahdistaminen. Vastaavasti jokainen niistä tuotti potentiaalisen ruokahävikin eri tavalla. Aikatauluttamisessa ruokahävikki ei todellistunut, kuten esimerkiksi kuluttajien suunnitellessa ruokaostoksia. Hetkellisessä pysäyttämisessä ruokahävikki taas todellistui elvytettynä ruokana – esimerkiksi silloin, kun hävikkiuhanalainen ruoka pakastettiin ja myöhemmin “elvytettiin” sulattamalla käyttöä varten. Venyttäminen sai aikaan torjuttua ruokahävikkiä: kuluttajat saattoivat olla välittämättä päiväysmerkinnöistä ja luovasti soveltaa potentiaalisesta ruokahävikistä syömäkelpoista ruokaa. Tahdistaminen puolestaan tuotti harmonisoitua ruoka(hävikkiä), jolloin kuluttajat ostivat ja käyttivät ruokaa “oikeaan” aikaan (esim. sesonkivihannekset) ja hyödynsivät tähteitä kiireisen arjen apuna.

Artikkelin johtopäätöksenä esitämme, että ruokahävikin vähentämistä tutkittaessa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota ajallisuuteen, hetkellisiin ajan vakauttamisiin ja käytäntöihin, joita ei usein välttämättä edes ajatella. Ruoan pilaantumisprosessit ovat arvaamattomia ja vaikeasti ennustettavia, mutta järjestämällä ajallisuutta eri tavoin on mahdollista puuttua potentiaalisen ruokahävikin muotoutumiseen ja siten vähentää hävikkiä.


Lähteet

Pickering A. 2017. ”The ontological turn: Taking different worlds seriously.” Social Analysis 61:2, 134–150.

Kuvat Pixabaysta.

Artikkelin viittaustiedot: Mattila, M., Mesiranta, N., Närvänen., E., Koskinen, O. & Sutinen, U. (2018). “Dances with potential food waste: Organising temporality in food waste reduction practices”, Time & Society.

https://doi.org/10.1177/0961463X18784123

– Outi

Kuluttajakansalainen aktiivisena ruokahävikin vähentäjänä

Wastebusters-tutkimusprojektimme nimi virallinen nimi on ’Examining consumer-citizers as active reducers of food waste: Practices, actor-networks, and discourses’. Pitkään nimeen sisältyy tuntemattomampia termejä, joita tulee hieman tarkemmin selittää, jotta niiden merkitys aukeaa. Tässä postauksessa keskitymme käsitteeseen ’consumer-citizen’, jonka vakiintunut suomenkielinen vastine on ’kuluttajakansalainen’.

Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.

Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.

Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite ’kuluttajakansalainen’ nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.

Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.

Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.

Lähteet ja lisälukemista:

Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing30(1), 31-38.

Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.

– Ulla-Maija

Kuluttajakansalainen aktiivisena ruokahävikin vähentäjänä

Wastebusters-tutkimusprojektimme nimi virallinen nimi on ’Examining consumer-citizers as active reducers of food waste: Practices, actor-networks, and discourses’. Pitkään nimeen sisältyy tuntemattomampia termejä, joita tulee hieman tarkemmin selittää, jotta niiden merkitys aukeaa. Tässä postauksessa keskitymme käsitteeseen ’consumer-citizen’, jonka vakiintunut suomenkielinen vastine on ’kuluttajakansalainen’.

Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.

Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.

Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite ’kuluttajakansalainen’ nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.

Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.

Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.

Lähteet ja lisälukemista:

Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing30(1), 31-38.

Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.

– Ulla-Maija

Tutkimuksen avulla toivoa ympäristöllisiin ongelmiin

Wastebusters-tutkijat Ulla-Maija ja Malla osallistuivat viime viikolla järjestettyyn hopefulNESS 2017 -konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna sopivasti Tampereen yliopistolla. NESS eli ”Nordic Environmental Social Science conference” on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1993 lähtien. Konferenssi syntyi, kun pohjoismaalaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat olla yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja näin syntyi tarve yhteiselle foorumille keskustella aiheesta. Jokaisella NESS-konferenssilla on oma teemansa, ja tänä vuonna teemana oli ”hopefulness” eli toivo.

Konferenssi oli jakautunut lukuisiin työryhmiin, joilla oli oma kattoteemansa. Me esitimme tutkimustamme työryhmässä ”promoting sustainable food consumption”. Esittelimme yhden tutkimuspaperimme, joka keskittyy ruokahävikin vähentämiseen ja sen viestimiseen. Esityksemme otsikkona oli ”Making the ugly beautiful: Analysing the aesthetics of food waste in social media”. Omassa työryhmässämme oli yhteensä viisi esitystä ja kaikille tutkimuspapereille oli asetettu oma opponentti/keskusteluttaja, joka avasi keskustelun haluamallaan tavalla esityksen jälkeen. Työryhmä päättyi yhteiseen keskusteluun siitä, kuinka kestävää ruoan kuluttamista voidaan edistää.
How to promote sustainable food consumption?
Oma esityksemme oli konferenssin ensimmäisenä päivänä tiistaina, joten loppuajan saimmekin nauttia muiden esityksistä eri työryhmissä. Kuulimme mielenkiintoisia presentaatioita muun muassa kiertotaloudesta, energiantuotannosta, kuluttaja-tuottajista ja ruoan tuotannosta. Kaikissa työryhmissä vallitsi ”tekemisen meininki” ja tutkijat kommentoivat toistensa töitä erittäin ahkerasti ja rakentavasti. Työryhmien lisäksi joka päivä oli myös kaikille osallistujille tarkoitettuja luentoja. Erityisen mielenkiintoisen luennon piti Josephine Mylan Manchesterin yliopiston Kestävän kulutuksen instituutista. Aiheesta kiinnostui myös Ylen uutistoimittaja, joka kirjoitti tutkijasta ja hänen luentonsa aiheesta artikkelin, joka on luettavissa täältä.
Pitkien päivien jälkeen konferensseissa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa. NESSin ensimmäisenä päivänä iltatilaisuus järjestettiin museokeskus Vapriikissa, jossa sai myös kierrellä näyttelyissä ruokailun jälkeen. Me päätimme kiertää vaihtuvan näyttelyn ”Kielletty kaupunki” (suosittelemme muuten lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella vieraileville). Toisena päivänä puolestaan konferenssiporukka hyppäsi Laukontorilta laivoihin kohti Viikinsaarta. Viikinsaaren ravintolassa oli tarjolla päätösillallinen ja ilta huipentui Pekko Käpin yhtyeen musiikkiesitykseen. Vaikka konferenssi järjestettiinkin Tampereella, myös me tamperelaiset saimme kokea hauskoja arjesta poikkeavia elämyksiä konffan ansiosta. Säiden puolesta kävi myös erittäin hyvä tuuri – konferenssin osallistujat saivat nimittäin nauttia auringonpaisteesta niin tiistai-iltana Vapriikissa kuin keskiviikkonakin Viikinsaaressa. Vasta virallisena konferenssin päätöspäivänä torstaina alkoi hieman sataa.
Malla ja Ulla-Maija Vapriikissa
Ulla-Maija, Malla ja Anna – kaikilla hymy herkässä mukavan konferenssipäivän jälkeen 

Kaiken kaikkiaan konferenssista jäi todella hyvä fiilis. Mukaan tarttui monta insipiroivaa ajatusta ja ideaa, ja saimme myös hyviä eväitä oman tutkimuksemme edistämiseen!

Ulla-Maija ja Malla

Tutkimuksen avulla toivoa ympäristöllisiin ongelmiin

Wastebusters-tutkijat Ulla-Maija ja Malla osallistuivat viime viikolla järjestettyyn hopefulNESS 2017 -konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna sopivasti Tampereen yliopistolla. NESS eli ”Nordic Environmental Social Science conference” on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1993 lähtien. Konferenssi syntyi, kun pohjoismaalaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat olla yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja näin syntyi tarve yhteiselle foorumille keskustella aiheesta. Jokaisella NESS-konferenssilla on oma teemansa, ja tänä vuonna teemana oli ”hopefulness” eli toivo.

Konferenssi oli jakautunut lukuisiin työryhmiin, joilla oli oma kattoteemansa. Me esitimme tutkimustamme työryhmässä ”promoting sustainable food consumption”. Esittelimme yhden tutkimuspaperimme, joka keskittyy ruokahävikin vähentämiseen ja sen viestimiseen. Esityksemme otsikkona oli ”Making the ugly beautiful: Analysing the aesthetics of food waste in social media”. Omassa työryhmässämme oli yhteensä viisi esitystä ja kaikille tutkimuspapereille oli asetettu oma opponentti/keskusteluttaja, joka avasi keskustelun haluamallaan tavalla esityksen jälkeen. Työryhmä päättyi yhteiseen keskusteluun siitä, kuinka kestävää ruoan kuluttamista voidaan edistää.
How to promote sustainable food consumption?
Oma esityksemme oli konferenssin ensimmäisenä päivänä tiistaina, joten loppuajan saimmekin nauttia muiden esityksistä eri työryhmissä. Kuulimme mielenkiintoisia presentaatioita muun muassa kiertotaloudesta, energiantuotannosta, kuluttaja-tuottajista ja ruoan tuotannosta. Kaikissa työryhmissä vallitsi ”tekemisen meininki” ja tutkijat kommentoivat toistensa töitä erittäin ahkerasti ja rakentavasti. Työryhmien lisäksi joka päivä oli myös kaikille osallistujille tarkoitettuja luentoja. Erityisen mielenkiintoisen luennon piti Josephine Mylan Manchesterin yliopiston Kestävän kulutuksen instituutista. Aiheesta kiinnostui myös Ylen uutistoimittaja, joka kirjoitti tutkijasta ja hänen luentonsa aiheesta artikkelin, joka on luettavissa täältä.
Pitkien päivien jälkeen konferensseissa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa. NESSin ensimmäisenä päivänä iltatilaisuus järjestettiin museokeskus Vapriikissa, jossa sai myös kierrellä näyttelyissä ruokailun jälkeen. Me päätimme kiertää vaihtuvan näyttelyn ”Kielletty kaupunki” (suosittelemme muuten lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella vieraileville). Toisena päivänä puolestaan konferenssiporukka hyppäsi Laukontorilta laivoihin kohti Viikinsaarta. Viikinsaaren ravintolassa oli tarjolla päätösillallinen ja ilta huipentui Pekko Käpin yhtyeen musiikkiesitykseen. Vaikka konferenssi järjestettiinkin Tampereella, myös me tamperelaiset saimme kokea hauskoja arjesta poikkeavia elämyksiä konffan ansiosta. Säiden puolesta kävi myös erittäin hyvä tuuri – konferenssin osallistujat saivat nimittäin nauttia auringonpaisteesta niin tiistai-iltana Vapriikissa kuin keskiviikkonakin Viikinsaaressa. Vasta virallisena konferenssin päätöspäivänä torstaina alkoi hieman sataa.
Malla ja Ulla-Maija Vapriikissa
Ulla-Maija, Malla ja Anna – kaikilla hymy herkässä mukavan konferenssipäivän jälkeen 

Kaiken kaikkiaan konferenssista jäi todella hyvä fiilis. Mukaan tarttui monta insipiroivaa ajatusta ja ideaa, ja saimme myös hyviä eväitä oman tutkimuksemme edistämiseen!

Ulla-Maija ja Malla