Tag Archives: kestävä kehitys

Ympäristöeettinen toiminta arjen jätekäytännöissä

Olen tutkinut piakkoin valmistuvassa pro gradu -tutkielmassani ”Arkinen jäte. Moraalin, etiikan ja vastuun rakentuminen kodin jätekäytännöissä” moraalin ja vastuun kysymyksiä jätteeseen liittyvissä arkisissa käytännöissä. Lähestyin aihetta jätepäiväkirjojen avulla, jotka keräsin kahdestatoista kotitaloudesta. Lisäksi tein viisi jätepäiväkirjoja täydentävää haastattelua. Tutkielmani keskeisimpiä tuloksia ovat, että kierrätykseen liittyvien sääntöjen noudattaminen, ympäristönsuojelu ja oman kodin järjestyksestä huolehtiminen ovat keskeisiä moraalisia päämääriä päivittäisessä jätteeseen liittyvässä toiminnassa.

Pohdin tässä kirjoituksessa arkisten jätekäytäntöjen merkitystä ympäristönsuojelun kannalta. Arkinen ja rutinoitunut kotona tapahtuva kierrätys ja päivittäisten kulutusvalintojen tekeminen on graduni osallistujille keskeisessä roolissa ympäristön kannalta eettisen toimijuuden muodostamisessa. Tämä havainto osoittaa, että päällepäin arkisilta, tylsiltä ja itsestään selviltä vaikuttavat käytännöt ̶   joihin päivittäinen toiminta jätteen kanssa kotona lukeutuu ̶  voivat itse asiassa olla yksilöille hyvin merkityksellisiä poliittisia valintoja, joilla tavoitellaan ympäristönsuojelua moraalisena päämääränä. Tutkielmani osallistujat toivat toistuvasti esille, että kierrättäminen on heille päivittäistä ympäristön hyvinvointiin tähtäävää vaikuttamistyötä.

Aineistostani kävi kuitenkin myös ilmi, että vaikka kierrätystä pidetään tärkeänä käytäntönä ympäristöeettisen toimijuuden kannalta, se ei aina syystä tai toisesta toteudu osallistujien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi kiire tai se, että kierrätysastiat sijaitsevat liian kaukana. Kierrätyksen laiminlyöminen herätti tutkielman osallistujissa poikkeuksetta syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Syyllisyys kumpusi toisin sanoen ympäristönsuojeluun liittyvien moraalisten päämäärien ja oman toiminnan välisestä koetusta ristiriidasta.

Tutkielmani tuloksiin nojaten ehdotan lopuksi, että kierrätyksen sääntöjen seuraamisen rinnalla voisimme pyrkiä etsimään iloa ja luovuutta ruokkivia tapoja olla jätteen kanssa. Aineistossani tällainen ilo kumpusi muun muassa omista ylijäämämateriaaleista toteutettavien askartelutöiden tekemisestä tai oman kompostin multaan istutetun kasvimaan hoitamisesta. Tutkielmassani esitän Gay Hawkinsiin (2006) viitaten, että yksioikoisen syyllisyyden tuntemisen sijaan tällainen ilo ja luovuus voisivat rakentaa uudenlaisia mahdollisuuksia eettisen luontosuhteen ja ympäristöeettisen toimijuuden muodostamiselle.

 – Taru Lehtokunnas

Konferenssikuulumisia / Arvon luominen ruokahävikistä

Osallistuin Annan kanssa 30.11.-1.12.2017 New Delhissä, Intiassa, pidettyyn kansainväliseen konferenssiin (International Conference on Management Cases 2017, ICMC). Esittelimme tekemäämme tutkimuspaperia “Creating Value from Food Waste: Case ResQ Club. Tämän paperin kirjoittamiseen osallistuivat esittäjien lisäksi Wastebusters-tiimistä Nina sekä Aalto yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmassa opiskeleva Suvi Turunen, joka käsitteli samaista aihetta kandidaatintutkielmassaan viime vuoden loppupuolella.
Greetings from New Delhi!

Paperissa kuvaamme ja analysoimme arvon luomista ruokahävikistä. Avaamme hyödyntämäämme kestävän kehityksen liiketoimintamalli -käsitettä eli sitä, miten yritys voi harjoittaa liiketoimintaa huomioiden taloudellisten tekijöiden lisäksi myös sosiaalisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Kestävän kehityksen liiketoimintamallien tutkimus on suhteellisen uusi, mutta yhä enemmän jalansijaa saava tutkimusalue. Esitämme paperissa, että aiempi kestäviä liiketoimintamalleja koskeva tutkimus on painottunut olemassa oleviin yrityksiin, jättäen vähemmälle huomiolle aloittavat yritykset, jotka toimintansa alusta asti pyrkivät huomioimaan taloudellisten tekijöiden lisäksi ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä (ns. born sustainable -yritykset).
Upeita patsaita yliopistokampuksella.
Paikkaamme tätä aukkoa tutkimalla yhtä suomalaista yritystä, ResQ Clubia, joka osallistuu ‘maailmanparannustalkoisiin’ tarjoamalla palvelua (mobiilisovellusta), jonka kautta ravintolat (kahvilat yms.) voivat myydä kuluttajille ylijäämäannoksia alennettuun hintaan. Käyttämällä ResQ Clubin palvelua, kuluttajat voivat ‘maailman pelastamisen’ lisäksi esimerkiksi säästää aikaa ja vaivaa. Ravintolat voivat puolestaan ‘kääntää’ liiallisesta ruoan valmistuksesta aiheutuneet kustannukset extratuotoiksi. Ruoanvalmistus vaatii paljon resursseja kuten ruoka-aineita, vettä ja energiaa. Kun tuotettu ruoka heitetään pois, nämä resurssit menevät hukkaan. ResQ Clubin sovellus tähtää tällaisten tehottomuuksien vähentämiseen.


Pohdimme paperissa digitaalisen alustan mahdollisuutta toimia kestävän kehityksen liiketoimintamallina, tässä tapauksessa mahdollisuutena luoda arvoa ruokahävikistä. ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta mahdollistaa kysynnän ja tarjonnan yhteentörmäyttämisen. Alusta kykenee tuomaan yhteen useita eri toimijoita, jotka ovat halukkaita kantamaan kortensa kekoon sosiaalisen ongelman, tässä tapauksessa yhä lisääntyvän ruokahävikin, ratkaisemiseksi. Skaalautuva digitaalinen alusta tarjoaa myös mahdollisuuksia muuttaa massamarkkinoita kestävään suuntaan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava, ettei ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta (teknologisena ratkaisuna) pysty yksinään luomaan kestävää liiketoimintaa. Samantapaisia ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä sovelluksia on kuitenkin syntynyt viime aikoina hyvin paljon. Näistä mainittakoon esimerkiksi hollantilainen NoFoodWaste -sovellus, joka yhdistää supermarketit ja kuluttajat, ja jonka avulla marketit voivat myydä tuotteitaan lähestyvää ‘Parasta ennen’ päivää silmälläpitäen. Olemme myös aiemmassa blogikirjoituksessamme käsitelleet ruokahävikkiin liittyviä sovelluksia kuten NeighbourFoodia ja Oliota. Nämä sovellukset yhdessä indikoivat mielestämme tällaisen teknologisen ratkaisun/digitaalisen alustan potentiaalia kestävän arvon luomiseen, jakamiseen ja ‘kaappaamiseen’.

Lopuksi on vielä huomioitava, että ResQ clubin tarjoama palvelu tähtää loppupään tuotannon tehostamiseen, etenkin kohtaan, jossa ylijäämäruokaa on (jo) tarjolla. Sellaisenaan palvelu ei välttämättä kannusta mukana olevia ravintoloita vähentämään syntyvää ruokahävikkiä. Maailmalla on olemassa sovelluksia, jotka kannustavat vähentämään ruokahävikkiä ennen kuin sitä syntyy. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi MintScraps (suunnattu ravintoloille) ja Winnow (suunnattu ammattikeittiöille). Tästä huolimatta ResQ Clubin palvelu ja muut vastaavat pyrkivät takaamaan sen, ettei ylijäämäruokaa kuljeteta kaatopaikoille – näin ne osaltaan (merkittävällä) panostavat yhteiskunnan kestävään kehitykseen ja hyvinvoivaan huomiseen.

Anna ja Malla konffaillallisella.

Hyvää joulua kaikille!


-Malla

Käytäntöjä kohti tulevaisuutta – opintojakso kestävästä kehityksestä

Kestävä kehitys on vakiintunut ja laajalle levinnyt sanapari kuvaamaan vastuullisuuteen pyrkivää ja tulevaisuuteen katsovaa poliittis-hallinnollista lähestymistapaa. Käsite on saanut osakseen myös kritiikkiä, joka kohdistuu usein kolonialistisen kehitysparadigman kyseenalaistamattomuuteen. Toisaalta myös kestävyyden ajatusta voidaan tarkastella kriittisesti: onko pysyvyyteen ja muuttumattomuuteen viittaava … Lue loppuun

Kehitysmaiden työolojen parantaminen – uutta tutkimustietoa Suomen Akatemian rahoittamasta hankkeesta

Yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista on taata säälliset työpaikat kaikille. Tällä tarkoitetaan, että työn pitäisi olla turvallista työntekijälle ja että kunnollisia työpaikkoja olisi tarpeeksi saatavilla kehitysmaissakin. Hyviä keinoja parantaa työolosuhteita ovat työnantajien ja työntekijöiden väliset hyvät suhteet ja vuoropuhelu. Helpointa työntekijöiden kannalta on, jos he voivat koordinoida toimiaan esimerkiksi ammattiyhdistystoiminnan kautta. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK… Read More »

The post Kehitysmaiden työolojen parantaminen – uutta tutkimustietoa Suomen Akatemian rahoittamasta hankkeesta appeared first on Vaikuttaja.

Kymmenen käskyä ympäristöpäätöksentekijöille saamelaiskulttuurin suojaksi

Saamelaisia, eli Suomen ainoan alkuperäiskansaan kuuluvia, on Suomessa noin 10 000 henkeä. Suomen perustuslain 17 § 3 momentti turvaa saamelaisille oikeuden ylläpitää ja kehittää oma kieltään ja kulttuuriaan. Käytännössä turvaaminen edellyttää aktiivisia pidättäytymis- ja edistämistoimenpiteitä viranomaisilta ja päätöksentekijöiltä. Tällaiset toimenpiteet vaativat saamelaiskulttuurin tuntemista. Haasteena on, ettei saamelaiskulttuuria opeteta suomalaiskouluissa ja julkinen keskustelu kulttuurin erityispiirteistä on rajallista… Read More »

The post Kymmenen käskyä ympäristöpäätöksentekijöille saamelaiskulttuurin suojaksi appeared first on Vaikuttaja.

Vastuu koskee myös tekemättä jättämistä

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat viimeksi olleet yhtä korkealla kolme miljoonaa vuotta sitten, kertoi YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO marraskuussa. Samassa raportissa todettiin, että hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä kasvaa 50% ennustettua nopeammin. Järjestön pääsihteeri Petteri Taalas varoitti, että ellei kasvihuonekaasupäästöjä leikata nopeasti, maapallo kuumenee vaarallisen paljon vuosisadan loppuun mennessä – paljon Pariisissa sovittua kuumemmaksi. Miten hiilidioksidipitoisuudet kasvavat vuosi… Read More »

The post Vastuu koskee myös tekemättä jättämistä appeared first on Vaikuttaja.

Liito-oravan kanssa oppiminen ja hallintopäätösten maailma

Liito-orava yllättää ihmiset yhä uudelleen, ja opettaa meitä yllätyksien kautta. Yllätykset ovat hankalia hallintopäätösten maailmassa, jossa arvostetaan yksiselitteisiä ja täsmällisiä toimintaohjeita. Voiko yllätyksiä hallita standardisoinnilla? Uudet liito-oravan suojelua metsänhoidossa koskevat ohjeet julkaistiin vuonna 2016. Aikaisempi suojelukäytäntö todettiin liito-oravan kannalta tehottomaksi kun suojelualueet jäivät liian pieniksi. Lisäksi se kävi valtiolle kalliiksi, kun jokaisen rajauksen kävi alueellinen… Read More »

The post Liito-oravan kanssa oppiminen ja hallintopäätösten maailma appeared first on Vaikuttaja.

Kestävän kehityksen haasteet ja uudelleen kerrotut tarinat

Yliopiston opiskelijoiden töitä kahdelta eri opintojaksolta on parhaillaan esillä Tampereen kaupungin virastotalon näyttelytilassa . Työt ovat esillä Puutarhakadun puoleisessa ikkunassa ja näyttely kestää 28.8. saakka. Kestävän kehityksen johdantokurssilla opiskelijat perehtyivät kestävän kehityksen haasteisiin ja työstivät niistä parityönä postereita. Töissä nostetaan esiin … Lue loppuun

Kiinteistön omistajan näkökulma kampusten kestävyyteen

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK) on perustettu vuonna 2009 ja yhtiö aloitti operatiivisen toimintansa kiinteistöissä vuoden 2010 alussa. Yhtiön omistaa Suomen valtio (1/3) ja 10 suomalaista pk-seudun ulkopuolista yliopistoa (2/3), mukaan lukien Tampereen yliopisto. Yliopistot ovat paitsi tärkeimmät asiakkaamme myös omistajamme. … Lue loppuun

Kierrätystarinoita yliopistolta

Yliopiston kestävän kehityksen käytäntöjä kurssin opiskelijat tutustuivat tänä keväänä Tampereen kierrätys- ja Työtoiminta ry:n tekstiilinkierrätyspaja Nextiiliin. Siellä käsiteltiin viime vuonna yli 100.000 kg kierrätykseen tuotua tekstiiliä. Nextiili kierrättää aiemmin jätteeksi joutuneen tekstiilimateriaalin uudelleen käyttöön. Samalla toiminta tukee työtä vailla olevien … Lue loppuun