Tag Archives: johtajuussymposium

Jatkokertomus analytiikasta ja ihmisyydestä

”Yliopisto on jatkokertomus”, sanoi rehtori Liisa Laakso lukukauden avajaispuheessaan Tampereella viime viikolla. Yhdenlaista jatkokertomusta pääsimme todistamaan Johtamiskorkeakoulun seitsemättä kertaa järjestämässä johtajuussymposiumissa. Tarina alkoi Thomas Davenportin analytiikkaluonnolla ja jatkui läpi päivän erilaisissa seminaareissa ja työpajoissa. Näiden välissä ajatuksia vaihdettiin kahvitauoilla, lounaalla ja yliopiston käytävillä. Kuin tietojohtamisen oppikirjasta. Eikä tarina loppunut viimeiseen seminaariin – tarina on vasta […]

Me kaikki johdamme tiedolla – oppitunti oman laatikon ulkopuolelle katsomisesta

Aloitetaanpa raa’alla rehellisyydellä: kun Johtajuussymposiumin 2018 teemaksi julistautui tiedolla johtaminen, en hyppinyt riemusta. Ihmistieteilijästä ja viestijästä termi kuulosti ensi alkuun hyvin etäiseltä ja vaikeasti tartuttavalta – sanoisinko, että suorastaan teekkarihommilta. Otsikko paljastanee kuitenkin, että tällä tarinalla on onnellinen päätös ja opetus. Viestinnän työssä on nimittäin se hieno puoli, että sen tekeminen edellyttää myös oman osaamisytimen… Read More »

The post Me kaikki johdamme tiedolla – oppitunti oman laatikon ulkopuolelle katsomisesta appeared first on Vaikuttaja.

Johtajuussymposiumin seminaarissa keskusteltiin ruoan tulevaisuudesta

Osallistuin tällä viikolla Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun järjestämään seminaariin ”How to lead a food (r)evolution?”. Paneelikeskustelu pidettiin Johtajuussymposium -tapahtuman yhteydessä. Itseni lisäksi paneeliin osallistuivat Nyhtökauran “äitikaksikosta” Maija Itkonen, dosentti tutkijatohtori Markus Vinnari (Tampereen yliopisto), europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, SOK:n tuoretuotteiden valikoimajohtaja Antti Oksa sekä ResQ Club Oy:n aluejohtaja Joonas Kaski.
Kuvan lähde: Johtamissymposiumin Facebook-sivut
Keskustelimme seminaarissa ruokajärjestelmän haasteista ja tulevaisuuden trendeistä sekä siitä, mitä tarvitaan, jotta ruokajärjestelmää voitaisiin muuttaa kestävämmäksi. Maija Itkonen korosti omassa puheenvuorossaan mm. menestyvissä ruokainnovaatioissa tarvittavaa design-ajattelua, teknologian roolia, globaalia mittakaavaa ja sitä, että innovaation pitää todellakin olla jotakin uutta ja ainutlaatuista. Pelkkä uusi tuote tai brändi ei vielä riitä ruokainnovaatioksi, vaikka markkinointiviestinnän roolia ei omasta mielestäni voikaan vähätellä. Itkosen puheenvuorosta kävi myös ilmi, että Nyhtökaura suunniteltiin jo lähtökohtaisesti helpoksi vaihtoehdoksi kuluttajalle valita ja käyttää osana ruoanlaittoa. Tämä näkökulma tuli esiin myöhemminkin keskustelussa ja on mielestäni erittäin tärkeä. Pyrittäessä muuttamaan kulutuskäytänteitä vastuullisemmaksi on aina otettava huomioon, että suurin osa kuluttajan arjesta on rutiininomaista ja usein toistuvaa toimintaa, jossa tietoisten valintojen osuus on pieni. Kiireen, arjen ajanhallinnan ja erilaisten kuluttamiseen kohdistuvien normien ristipaineessa kuluttajat omaksuvat uusia tuotteita ja käytänteitä vain, jos se on tehty heille helpoksi. Kuluttajien asenteiden muuttaminen ei ole siten riittävän vaikuttava keino muuttaa kulutuskäyttäytymistä vastuullisemmaksi.
Markus Vinnari nosti omassa puheenvuorossaan keskeisimmäksi ruokaan vaikuttavaksi trendiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ympäristönäkökulman. Vinnarin mukaan kasvispohjaiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi keskeisimmistä ympäristöteoista yksilötasolla (esimerkiksi autoilusta luopumisen ja lentomatkustamisen välttämisen ohella). Ruokahävikin vähentäminen sen sijaan sijoittuu vaikutukseltaan vähäisemmäksi keinoksi. (Katso myös Sitra:n 100 fiksua arjen tekoa )
On varmasti totta, että kasvisruokavalioon siirtyminen on erittäin vaikuttava keino vähentää omaa henkilökohtaista hiilijalanjälkeään. Jo pelkkä lihansyönnin vähentäminen on tärkeä tavoite. Ruokahävikki on tutkimusryhmämme näkökulmasta konkreettinen ja ainakin osittain ratkaistavissa oleva haaste, johon pitää tarttua. Hävikin vähentäminen ei ole tärkeää ainoastaan ympäristönäkökulmasta, vaan myös taloudellisesti, sosiaalisesti ja eettisesti. On kestämätöntä, että syömäkelpoista ruokaa haaskataan. Ruoan valmistamiseen, logistiikkaan ja jakeluun sitoutuneet kustannukset ovat myös merkittäviä. Ne menevät täysin hukkaan, jos ruoka päätyy roskiin. Ruokahävikin vähentäminen on myös kuluttajalle motivoivaa, jos sitä kautta säästyy rahaa. Hävikin vähentämisen keinot arjessa liittyvät esimerkiksi ostosten suunnitteluun ja ajanhallintaan, jotka ovat lyhyellä tähtäimellä suhteellisen helposti omaksuttavia ja sisältävät vähäisiä uhrauksia. Nämä keinot vaativat kuluttajalta myös vähemmän tiedollista perehtymistä kasvisruokavalioon siirtymiseen verrattuna.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen nosti puheenvuorossaan keskeiseksi tavoitteeksi yhtenäisen ruokapolitiikan rakentamisen. Ruokaan liittyvät asiat käsitellään tällä hetkellä hyvin hajanaisesti politiikassa. Pietikäisen mukaan ruokajärjestelmää kehitettäessä on tärkeää muistaa tavoite: ruoan pitää olla sekä ekologisesti että eettisesti kestävää, hyvänmakuista ja riittävän edullista.
Keskustelussa tuli esiin myös ruoan arvostamisen lisääminen ja tästä panelistit olivat yhtä mieltä. Vähintään yhtä tärkeää on tutkimusprojektimme näkökulmasta myös ruokaan ja syömiseen liittyvien positiivisten merkitysten korostaminen. Syyllistäminen ja moralisointi eivät motivoi kuluttajaa muuttamaan toimintaansa. Sen sijaan tarvitaan positiivisia merkityksiä: hävikin vähentäminen voi olla trendikästä, hauskaa, luovaa ja yhteisöllistä!
On myös tärkeää, että kaikkea vastuuta ei kaadeta kuluttajan niskaan. Vastuullisemman ruokajärjestelmän luomisessa eri toimijoiden, kuten kaupan alan ja muiden yritysten, kolmannen sektorin organisaatioiden ja poliittisten toimijoiden yhteistyö on tärkeää. Yksilöt eivät pysty saamaan muutosta aikaan, vaikka mielipidejohtajien, kuten ruokabloggaajien esimerkki on tutkimusaineistossammekin merkittävässä roolissa. Kaiken kaikkiaan keskustelu Johtajuussymposiumissa oli erittäin virkistävää ja inspiroivaa ja toivottavasti saamme kertoa tutkimusprojektin tuloksista jatkossakin tämän kaltaisilla foorumeilla.

-Elina

Johtajuussymposiumin seminaarissa keskusteltiin ruoan tulevaisuudesta

Osallistuin tällä viikolla Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun järjestämään seminaariin ”How to lead a food (r)evolution?”. Paneelikeskustelu pidettiin Johtajuussymposium -tapahtuman yhteydessä. Itseni lisäksi paneeliin osallistuivat Nyhtökauran “äitikaksikosta” Maija Itkonen, dosentti tutkijatohtori Markus Vinnari (Tampereen yliopisto), europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, SOK:n tuoretuotteiden valikoimajohtaja Antti Oksa sekä ResQ Club Oy:n aluejohtaja Joonas Kaski.
Kuvan lähde: Johtamissymposiumin Facebook-sivut
Keskustelimme seminaarissa ruokajärjestelmän haasteista ja tulevaisuuden trendeistä sekä siitä, mitä tarvitaan, jotta ruokajärjestelmää voitaisiin muuttaa kestävämmäksi. Maija Itkonen korosti omassa puheenvuorossaan mm. menestyvissä ruokainnovaatioissa tarvittavaa design-ajattelua, teknologian roolia, globaalia mittakaavaa ja sitä, että innovaation pitää todellakin olla jotakin uutta ja ainutlaatuista. Pelkkä uusi tuote tai brändi ei vielä riitä ruokainnovaatioksi, vaikka markkinointiviestinnän roolia ei omasta mielestäni voikaan vähätellä. Itkosen puheenvuorosta kävi myös ilmi, että Nyhtökaura suunniteltiin jo lähtökohtaisesti helpoksi vaihtoehdoksi kuluttajalle valita ja käyttää osana ruoanlaittoa. Tämä näkökulma tuli esiin myöhemminkin keskustelussa ja on mielestäni erittäin tärkeä. Pyrittäessä muuttamaan kulutuskäytänteitä vastuullisemmaksi on aina otettava huomioon, että suurin osa kuluttajan arjesta on rutiininomaista ja usein toistuvaa toimintaa, jossa tietoisten valintojen osuus on pieni. Kiireen, arjen ajanhallinnan ja erilaisten kuluttamiseen kohdistuvien normien ristipaineessa kuluttajat omaksuvat uusia tuotteita ja käytänteitä vain, jos se on tehty heille helpoksi. Kuluttajien asenteiden muuttaminen ei ole siten riittävän vaikuttava keino muuttaa kulutuskäyttäytymistä vastuullisemmaksi.
Markus Vinnari nosti omassa puheenvuorossaan keskeisimmäksi ruokaan vaikuttavaksi trendiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ympäristönäkökulman. Vinnarin mukaan kasvispohjaiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi keskeisimmistä ympäristöteoista yksilötasolla (esimerkiksi autoilusta luopumisen ja lentomatkustamisen välttämisen ohella). Ruokahävikin vähentäminen sen sijaan sijoittuu vaikutukseltaan vähäisemmäksi keinoksi. (Katso myös Sitra:n 100 fiksua arjen tekoa )
On varmasti totta, että kasvisruokavalioon siirtyminen on erittäin vaikuttava keino vähentää omaa henkilökohtaista hiilijalanjälkeään. Jo pelkkä lihansyönnin vähentäminen on tärkeä tavoite. Ruokahävikki on tutkimusryhmämme näkökulmasta konkreettinen ja ainakin osittain ratkaistavissa oleva haaste, johon pitää tarttua. Hävikin vähentäminen ei ole tärkeää ainoastaan ympäristönäkökulmasta, vaan myös taloudellisesti, sosiaalisesti ja eettisesti. On kestämätöntä, että syömäkelpoista ruokaa haaskataan. Ruoan valmistamiseen, logistiikkaan ja jakeluun sitoutuneet kustannukset ovat myös merkittäviä. Ne menevät täysin hukkaan, jos ruoka päätyy roskiin. Ruokahävikin vähentäminen on myös kuluttajalle motivoivaa, jos sitä kautta säästyy rahaa. Hävikin vähentämisen keinot arjessa liittyvät esimerkiksi ostosten suunnitteluun ja ajanhallintaan, jotka ovat lyhyellä tähtäimellä suhteellisen helposti omaksuttavia ja sisältävät vähäisiä uhrauksia. Nämä keinot vaativat kuluttajalta myös vähemmän tiedollista perehtymistä kasvisruokavalioon siirtymiseen verrattuna.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen nosti puheenvuorossaan keskeiseksi tavoitteeksi yhtenäisen ruokapolitiikan rakentamisen. Ruokaan liittyvät asiat käsitellään tällä hetkellä hyvin hajanaisesti politiikassa. Pietikäisen mukaan ruokajärjestelmää kehitettäessä on tärkeää muistaa tavoite: ruoan pitää olla sekä ekologisesti että eettisesti kestävää, hyvänmakuista ja riittävän edullista.
Keskustelussa tuli esiin myös ruoan arvostamisen lisääminen ja tästä panelistit olivat yhtä mieltä. Vähintään yhtä tärkeää on tutkimusprojektimme näkökulmasta myös ruokaan ja syömiseen liittyvien positiivisten merkitysten korostaminen. Syyllistäminen ja moralisointi eivät motivoi kuluttajaa muuttamaan toimintaansa. Sen sijaan tarvitaan positiivisia merkityksiä: hävikin vähentäminen voi olla trendikästä, hauskaa, luovaa ja yhteisöllistä!
On myös tärkeää, että kaikkea vastuuta ei kaadeta kuluttajan niskaan. Vastuullisemman ruokajärjestelmän luomisessa eri toimijoiden, kuten kaupan alan ja muiden yritysten, kolmannen sektorin organisaatioiden ja poliittisten toimijoiden yhteistyö on tärkeää. Yksilöt eivät pysty saamaan muutosta aikaan, vaikka mielipidejohtajien, kuten ruokabloggaajien esimerkki on tutkimusaineistossammekin merkittävässä roolissa. Kaiken kaikkiaan keskustelu Johtajuussymposiumissa oli erittäin virkistävää ja inspiroivaa ja toivottavasti saamme kertoa tutkimusprojektin tuloksista jatkossakin tämän kaltaisilla foorumeilla.

-Elina