Tag Archives: Japani

Wastebusters Finland – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä 2018-04-18 13:12:00

Näkökulmia ruokahävikkiin nousevan auringon maasta

Tutkin gradussani ”Ruokahävikin vähentämisen käytänteet japanilaisten arjessa – mobiilietnografinen tutkimus” japanilaisten kuluttajien ruokahävikkiin liittyvää arkea käytänteiden näkökulmasta. Aiemmin kotitalouksien ruokahävikkiä on tutkittu pääasiassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Japanilaiset eroavat kuitenkin ajattelutavoiltaan ja tottumuksiltaan pitkälti länsimaista, joten henkilökohtaisen mielenkiintoni lisäksi he ovat myös tutkimuksellisesti mielenkiintoinen konteksti. Asuessani Japanissa kiinnitin esimerkiksi huomiota siihen, kuinka japanilaiset ovat taitavia käyttämään ruoista sellaisia osia, joita länsimaissa pidetään tavallisesti käyttökelvottomina. Esimerkiksi luista liotetaan makua keiton liemeen ja myös vihannesten kuoret voidaan paistaa ja syödä. Lisäksi supermarketeissa ei voinut olla huomaamatta, kuinka hedelmistä myydään vain täydellisiä yksilöitä, tosin korkeaan hintaan, ja voi vain kuvitella, mitä se tarkoittanee ruokahävikin kannalta.

Hyödynsin tutkimukseni aineistonkeruussa EthOS-nimistä mobiilisovellusta, ja tutkimusmenetelmässäni, jonka nimesin mobiilietnografiaksi, yhdistyvät päiväkirjamaisuus, liikkuminen usean paikan välillä sekä teknologia. Mobiilisovelluksen avulla annoin yhteensä 13:lle japanilaiselle osallistujalleni ruokahävikkiin liittyviä tehtäviä kuukauden ajan, jonka perusteella he julkaisivat tekstejä ja kuvia puhelimiensa avulla. Tehtävissä pyysin heitä esimerkiksi tutkimaan, löytyykö keittiön kaapeista päiväyksen ylittäneitä elintarvikkeita sekä pohtimaan, mikä rooli esimerkiksi perheellä tai japanilaisella kulttuurilla on heidän ruokahävikkiin liittyvissä tavoissaan.

Osallistujien mobiilinäkymä EthOSissa

Tutkimuksestani kävi ilmi, että osallistuneiden japanilaisten arjessa ei juurikaan syntynyt ruokahävikkiä, sillä heillä oli lukuisia eri tapoja vähentää ja estää sen syntymistä. Ruokahävikin tavat olivat sidoksissa muuhun ruokaan liittyvään arkeen, ja osallistujilla erityisesti suunnittelu ja ruokamäärien ennakointi kulkivat jatkuvasti arjessa mukana. Heillä oli esimerkiksi tapana ostaa ruoka-aineita vain suunnitelman mukaan ja pian käytettävä määrä: eräs osallistuja kertoi tavakseen ostaa ruokia maksimissaan kolme päivää etukäteen. Toinen puolestaan pohti, että ostaa varmaan liikaa, jos viikon ruokaostokset ylittävät 4000 jeniä (n. 30e). Osallistujilla oli tapana sekä käydä kaupassa että laittaa ruokaa usein, jopa päivittäin, ja vain sen verran, kuin todella tarvittiin. Osallistujat eivät juurikaan välittäneet päiväysmerkinnöistä, vaan heillä oli taitoa itse hajun ja maun perusteella arvioida, onko ruoka vielä syötävää.

#352336 Preview 
Mion (29v) päivän ruokaostokset: vain valmistettavaan ruokaan tarvittavat ainekset

Aineistostani nousi esiin myös mielenkiintoisia viittauksia japanilaiseen kulttuuriin. Osallistujilla oli tapana esimerkiksi pakastaa riisiä ja jopa keittää sitä suoraan annoksiksi pakkaseen, sillä sitä syödään päivittäin ja sitä tulee siten olla aina saatavilla. Osallistujat näkivät ruokahävikin kannalta tärkeinä myös Japanissa myytävät pienet pakkauskoot, sillä ne on helppo käyttää kerralla kokonaan, eikä siten jää turhia purkinpohjia pilaantumaan.                                                                                                                                            

       Riisiä Yuin (23v) pakastimessa valmiina annoskokoina

Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka osallistujat olivat luovia tähteiden käyttämisen suhteen ja kuinka japanilainen kulttuuri näkyi (tähteistä) valmistettavissa ruoissa. Siinä missä länsimaissa kenties tehtäisiin salaatti tai kastike ylijääneestä kanasta, kertoi eräs osallistuja paistavansa sen ympärille japanilaisen munakaskastikkeen, oyakodonin, mikä syödään riisin kanssa. Ylimääräisistä ja hieman nahistuneista kasviksista oli sen sijaan tyypillistä tehdä keitto.  

 

  Hinan (54v) valmistama chankonabemodoki-niminen japanilainen keitto/pataruoka

Japanilainen kulttuuri tuli myös esille suhtautumisessa ruokahävikkiin. Moni osallistujista kuvaili suhtautumistaan yksinkertaisesti ilmaisulla mottainai, mikä liittyy vahvasti japanilaiseen ajattelutapaan ja voidaan kääntää sanoilla ”Mitä haaskausta”. Vaikka osallistujat itse pyrkivät panostamaan vähäiseen ruokahävikkiin, olivat he hieman yllättäenkin huolissaan yleisestä japanilaisesta välinpitämättömyydestä ruokaa kohtaan, vaikka perinteisesti Japani nähdään ruokaa arvostavana kulttuurina.

Tutkimukseni toi ilmi, että kulttuurilla voi olla merkittävä rooli siinä, miten ruokahävikkiin suhtaudutaan, millä keinoilla sitä pyritään vähentämään ja mikä toisaalta tuottaa haasteita ruokahävikin kannalta. Tutkimukseni tuloksiin nojaten, jos kotitalouksien ruokahävikkiä halutaan vähentää ja auttaa kuluttajia toimimaan paremmin, on ymmärrettävä myös paikallista kulttuuria ja suhtautumista ruokaan. Tutkimukseni myös osoittaa, kuinka ruokahävikin vähentäminen liittyy kiinteästi muuhun ruokaan liittyvään arkeen aina suunnittelusta kaupassa käymiseen, ruoan valmistukseen, syömiseen ja ylimääräisen ruoan käsittelyyn.

On toki mahdollista, että tutkimusasetelma ja mobiilisovellus saivat osallistujat kiinnittämään enemmän huomiota ruokahävikkiinsä kuin tavallisesti. Eräs osallistuja totesikin, että pyrki keskittymään siihen tavallista enemmän ja ilokseen huomasi, että pystyy toimimaan niin, ettei ruokahävikkiä oikeastaan synny. Toisaalta mobiilisovellus täten myös kannusti osallistujia kehittämään toimintaansa ja toi heille onnistumisen elämyksiä. Ehdotankin tulosten pohjalta, että mobiilisovellus voi olla eräs keino tukea kuluttajia itse aktiivisesti parantamaan ruokahävikkiin liittyvää toimintaansa. Kannustamalla kuluttajia tulemaan aktiivisiksi ruokahävikin vähentäjiksi kuluttajat voivat kokea onnistuvansa ja olevansa vastuullisia, ja samalla myös ympäristö ja ruoantuotanto kiittävät.

– Noora Sirola

Huom. Osallistujien nimet muutettu.

 

Luonto on hyväksytty tappaja

KOLUMNI LINDA LAINE Japanilainen mies vuoden 1995 Koben maanjäristyksen muistopaikalla Koben satamassa Japanissa. Tuolloin järistys vaati yli 6 000 ihmisen hengen. Kuva: Linda Laine   Luonnonvoimat ovat aivan yhtä arvaamattomia kuin terroristit, mutta silti esimerkiksi Pariisin ja Brysselin uhrit sekä lukuisat Syyrian taistelut saivat enemmän huomiota, kuin raunioissa loukuissa olevat japanilaiset ja ecuadorilaiset.   Viime […]

Itä-Aasian tietoarkistot kutsuvat yhteistyöhön

Tietoarkisto sai viime syksynä kutsun osallistua Japanin tietoarkiston SSJDA:n järjestämään seminaariin 12.–13. helmikuuta Tokiossa. Seminaari oli suunnattu Itä-Aasian arkistoille, mutta meidät kutsuttiin kertomaan Euroopan (ja Suomen) tämän hetkisestä tilanteesta nyt, kun Euroopan tietoarkistojen yhteinen EU-tutkimusinfrastruktuuri – CESSDA ERIC – on aloittamassa toimintaansa. Matkaan lähtivät arkiston johtaja Sami Borg ja minä.

Suomen tietoarkiston lisäksi seminaariin oli kutsuttu Korean tietoarkisto KOSSDA ja Taiwanin tietoarkisto SRDA. Lisäksi paikalla oli edustajia Soulin yliopistosta. Ohjelma oli tiivis. Ennen seminaarin alkua teimme tutustumiskäynnin SSJDA:n tiloihin. Varsinainen seminaari jakautui suljettuun, kutsutuille arkistoille tarkoitettuun osaan ja avoimeen osaan, johon kaikki kiinnostuneet Tokion yliopistolla olivat tervetulleita.

Oli mielenkiintoista havaita kuinka samanlaista arkistojen toiminta oli vaikka kaikkien organisaatiotausta oli erilainen. SSJDA on osa Tokion yliopiston yhteiskuntatieteellistä tutkimuskeskusta. Korean KOSSDAn taustalla on yksityinen säätiö. Taiwanin SRDA on osa Taiwanin kansallisen tutkimusakatemian Academia Sinican kulttuuri- ja yhteiskuntatieteiden alan tutkimuskeskusta. Suomen tietoarkisto puolestaan on opetus- ja kulttuuriministeriön Tampereen yliopistolle osoittama palvelutehtävä ja yliopiston erillisyksikkö.

Erilaisista taustoista huolimatta meitä kaikkia kuitenkin yhdistää se, että luovutamme aineistoja jatkokäyttöön oman kotiorganisaation ulkopuolelle. Aineistojen valmistelu arkistoitavaksi ja jatkokäyttöön tapahtui myös pääosin samojen periaatteiden mukaan, mutta aineistojen hankintatavat eroavat jonkin verran. Japanissa ja Taiwanissa osa aineistoista tulee suoraan isäntäorganisaation tutkijoilta ja osa hankitaan samaan tapaan kuin pääosa aineistoista meillä Suomessa: ottamalla yhteyttä suoraan tutkijoihin ja tutkimusorganisaatioihin. KOSSDAssa hankinta perustuu pitkälti eri organisaatioiden ja järjestöjen kanssa tehtyihin jäsenyyssopimuksiin. Lisäksi sen kumppanit toimittavat KOSSDAlle aineistoja selvästi enemmän kuin KOSSDA pystyy käsittelemään. Suomalaisen tietoarkistolaisen silmissä tämä vaikutti lähinnä positiiviselta ongelmalta.

Kaikki seminaariin osallistuneet arkistot toimittavat aineistoja oman kotimaansa ulkopuolelle. Myös suomalaiset tutkijat voivat saada esimerkiksi Japanin tietoarkiston aineistoja käyttöönsä. Kieli tosin saattaa muodostua ongelmaksi – kaikkea ei ole saatavilla englanniksi.

En itse ollut aiemmin käynyt Japanissa, joten seminaarin lisäksi kaikki muukin oli hyvin kiinnostavaa. Tokio on valtava kaupunki, ja on uskomatonta kuinka hyvin kaikki siellä toimii. Japanilaiset ovat kohteliaita ja avuliaita.

Tietoarkistojen kanssakäyminen on hyvin vilkasta. Eurooppalaisten arkistojen yhteistyön painopiste on kuitenkin Euroopassa ja eurooppalaisuus varmasti painottuu edelleen CESSDA ERICin myötä. Oli hyvin mielenkiintoista tavata myös aasialaisten tietoarkistojen edustajia ja kuulla näiden toiminnasta.

Matti Heinonen
ATK-erikoistutkija
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Itä-Aasian tietoarkistot kutsuvat yhteistyöhön

Tietoarkisto sai viime syksynä kutsun osallistua Japanin tietoarkiston SSJDA:n järjestämään seminaariin 12.–13. helmikuuta Tokiossa. Seminaari oli suunnattu Itä-Aasian arkistoille, mutta meidät kutsuttiin kertomaan Euroopan (ja Suomen) tämän hetkisestä tilanteesta nyt, kun Euroopan tietoarkistojen yhteinen EU-tutkimusinfrastruktuuri – CESSDA ERIC – on aloittamassa toimintaansa. Matkaan lähtivät arkiston johtaja Sami Borg ja minä.

Suomen tietoarkiston lisäksi seminaariin oli kutsuttu Korean tietoarkisto KOSSDA ja Taiwanin tietoarkisto SRDA. Lisäksi paikalla oli edustajia Soulin yliopistosta. Ohjelma oli tiivis. Ennen seminaarin alkua teimme tutustumiskäynnin SSJDA:n tiloihin. Varsinainen seminaari jakautui suljettuun, kutsutuille arkistoille tarkoitettuun osaan ja avoimeen osaan, johon kaikki kiinnostuneet Tokion yliopistolla olivat tervetulleita.

Oli mielenkiintoista havaita kuinka samanlaista arkistojen toiminta oli vaikka kaikkien organisaatiotausta oli erilainen. SSJDA on osa Tokion yliopiston yhteiskuntatieteellistä tutkimuskeskusta. Korean KOSSDAn taustalla on yksityinen säätiö. Taiwanin SRDA on osa Taiwanin kansallisen tutkimusakatemian Academia Sinican kulttuuri- ja yhteiskuntatieteiden alan tutkimuskeskusta. Suomen tietoarkisto puolestaan on opetus- ja kulttuuriministeriön Tampereen yliopistolle osoittama palvelutehtävä ja yliopiston erillisyksikkö.

Erilaisista taustoista huolimatta meitä kaikkia kuitenkin yhdistää se, että luovutamme aineistoja jatkokäyttöön oman kotiorganisaation ulkopuolelle. Aineistojen valmistelu arkistoitavaksi ja jatkokäyttöön tapahtui myös pääosin samojen periaatteiden mukaan, mutta aineistojen hankintatavat eroavat jonkin verran. Japanissa ja Taiwanissa osa aineistoista tulee suoraan isäntäorganisaation tutkijoilta ja osa hankitaan samaan tapaan kuin pääosa aineistoista meillä Suomessa: ottamalla yhteyttä suoraan tutkijoihin ja tutkimusorganisaatioihin. KOSSDAssa hankinta perustuu pitkälti eri organisaatioiden ja järjestöjen kanssa tehtyihin jäsenyyssopimuksiin. Lisäksi sen kumppanit toimittavat KOSSDAlle aineistoja selvästi enemmän kuin KOSSDA pystyy käsittelemään. Suomalaisen tietoarkistolaisen silmissä tämä vaikutti lähinnä positiiviselta ongelmalta.

Kaikki seminaariin osallistuneet arkistot toimittavat aineistoja oman kotimaansa ulkopuolelle. Myös suomalaiset tutkijat voivat saada esimerkiksi Japanin tietoarkiston aineistoja käyttöönsä. Kieli tosin saattaa muodostua ongelmaksi – kaikkea ei ole saatavilla englanniksi.

En itse ollut aiemmin käynyt Japanissa, joten seminaarin lisäksi kaikki muukin oli hyvin kiinnostavaa. Tokio on valtava kaupunki, ja on uskomatonta kuinka hyvin kaikki siellä toimii. Japanilaiset ovat kohteliaita ja avuliaita.

Tietoarkistojen kanssakäyminen on hyvin vilkasta. Eurooppalaisten arkistojen yhteistyön painopiste on kuitenkin Euroopassa ja eurooppalaisuus varmasti painottuu edelleen CESSDA ERICin myötä. Oli hyvin mielenkiintoista tavata myös aasialaisten tietoarkistojen edustajia ja kuulla näiden toiminnasta.

Matti Heinonen
ATK-erikoistutkija
etunimi.sukunimi [at] uta.fi