Tag Archives: esitys

Wastebusters Turun Ruoka- ja viinimessuilla

Wastebusters-tutkijat Elina Närvänen, Nina Mesiranta ja Malla Mattila kävivät esiintymässä Atria-lavalla Turun Ruoka- ja viinimessuilla lokakuun alussa. Aiheena oli ruokahävikin vähentäminen. Kerroimme  yleisölle mm. siitä, miksi ruokahävikistä puhutaan nykyään niin paljon, miten ruokahävikkiä voi kotona vähentää, millaisia taitoja ruokahävikin vähentämiseen liittyy sekä mistä saa vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen.

Tutkijoiden osuuden lisäksi kokki Aki Wahlman kertoi mm. siitä, miten monesti kotitalouksissa roskiin päätyvät vihannesten ja juuresten naatit ja lehdet ovat huippuravintoloissa tärkeä raaka-aine. Niissä maku on voimakas, eikä niitä siksi kannata kotonakaan heittää roskiin, vaan hyödyntää ruoanlaitossa (esim. naatit yrttien tapaan mausteena). Aki myös näytti käytännössä, miten kukkakaalien lehdistä saa pikaisella tuunauksella herkullisen annoksen paistamalla ne rasvakeittimessä tai pannussa ja maustamalla yrtti- ja valkosipuliöljyllä.


Tietoa hävikistä ja hävikkikokkausta Atria-lavalla.

– Outi ja Nina

Corporate Responsibility Research Conference syyskuussa 2018 Leedsissä

Wastebusters-tutkimusprojekti osallistui syyskuun puolivälissä järjestettyyn vastuullisen liiketoiminnan CRRC-konferenssiin Leedsissä Isossa-Britanniassa. Esitimme konferenssissa kaksi paperia: “Institutional work in the food waste system: Opportunities and innovations” ja “Food waste reduction practices in Japanese consumers’ everyday life: A mobile ethnography”. Iloksemme papereista ensimmäinen (Institutional work…) voitti konferenssin parhaan paperin palkinnon.  


Tunnelmia palkintoseremoniasta
Palkittu paperi käsitteli institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyvissä innovaatioissa. Kuten koko Wastebusters-projektissa, myös tässä tutkimuksessa lähestymistapamme oli ratkaisukeskeinen: ruokahävikin syiden tai seurausten sijaan keskityimme ratkaisuihin, jotka vähentäisivät hävikkiä. Tässä yhteydessä instituutio viittaa normeihin, arvoihin, käytäntöihin, sääntöihin, merkityksiin ja symboleihin mekanismeina, jotka kietovat yhteen eri tahoja ruokahävikkiin liittyvässä toimintaympäristössä. Institutionaalinen työ puolestaan tarkoittaa mekanismeja, joilla instituutioita luodaan, häiritään tai pidetään yllä.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui tapaustutkimuksista, joita olemme koonneet talteen tapauspankkiin parhaista käytännöistä ruokahävikkiin liittyen. Toisin kuin useissa aiemmissa ruokahävikin vähentämiseen keskittyneissä tutkimuksissa, joissa huomio on suuntaunut voittoa tavoittelemattomiin toimijoihin (kuten kansalaisjärjestöihin ja ruokapankkeihin), valitsemissamme tapauksissa toimijat ovat voittoa tavoittelevia. Näemme heidät kuitenkin osana laajempaa ruokaan liittyvää ekosysteemiä, joissa heidän pitää toimia vuorovaikutuksessa myös muiden toimijoiden kanssa. Kaikki valituista tapauksista pyrkivät ruokahävikin ennaltaehkäisyyn tai uudelleenkäyttöön ihmisten kulutusta varten rikkaissa teollistuneissa maissa, joissa ruokahävikkiä syntyy eniten juuri ruoantuotannon loppupäässä, kuluttajien ja vähittäiskaupan toiminnan seurauksena. 

Tutkimuksen tarkoitus oli siis tutkia institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyvissä, voittoa tavoittelevissa innovaatioissa. Miten näiden innovaatioiden kautta häiritään, ylläpidetään tai luodaan uusia ruokahävikkiin liittyviä instituutioita, kuten normeja, arvoja tai merkityksiä? Analyysin tuloksena tunnistimme neljä kategoriaa, joissa tehtiin institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyen. 

Ensimmäinen kategoria liittyi ruoan ulkonäköön: siinä haastettiin vallitsevia laatustandardeja ja -sääntöjä esittämällä, että kaikkia raaka-aineita voidaan pitää “kauniina” ja siten (aina) syötävinä riippumatta niiden koosta, muodosta tai ulkonäöstä. Institutionaalinen työ toisin sanottuna horjutti vallitsevia oletuksia ja uskomuksia. Valituista tapauksista esimerkiksi Isossa-Britanniassa toimiva Oddbox ostaa viljelijöiltä ylijäämätuotteita (epämuodostuneita hedelmiä ja vihanneksia) ja myy ne edelleen kuluttajille. 

Toinen kategoria liittyi ruoan syötävyyteen, ja sen puitteissa aiheutettiin häiriöitä ennen kaikkea vallitsevalle päiväysmerkintäjärjestelmälle. Tämän kategorian tapauksissa oli vahvana ajatus teknologiasta elämänlaadun parantajana ja ruokahävikkiongelman ratkaisijana. Esimerkiksi Isosta-Britanniasta lähtöisin oleva Mimica Touch tarjoaa “älykkäitä”, gelatiini-pohjaisia nappeja, jotka havaitsevat ruoan tuoreuden ja siten auttavat kuluttajaa arvioimaan ruoan syömäkelpoisuutta. 

Kolmannen kategorian innovaatiot perustuivat puolestaan ruoan ylimäärän hyödyntämiseen yltäkylläisissä yhteiskunnissa ja uusien käyttötarkoituksien/kanavien luomiseen ruokahävikille. Suomalainen ResQ Club esimerkiksi luo uusia merkityksiä tarjoamalla ravintoloille keinon tienata ylimääräistä ruokahävikillä sen sijaan että se olisi kuluerä.

Neljäs kategoria – ruoan kanssa eläminen – yhdistää ruokahävikin arkisiin käytäntöihin kotona ja työpaikoilla. Kaikki kategorian tapaukset hyödyntävät dataa ja datanhallintaa helpottaakseen ruokahävikin vähentämistä ja siten horjuttavat oletusta ruokahävikistä väistämättömänä ja näkymättömänä osana kuluttajien ja organisaatioiden jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi suomalainen Lassila & Tikanojan kehittämä Hävikkimestari auttaa ravintoloita ruokahävikin vähentämisessä tuottamalla tietoa ruokahävikin määrästä ja koostumuksesta ja siten edesauttaa uusien, ruokahävikin vähentämiseen tähtäävien käytäntöjen innovoimista ja käyttöönottoa. 

Kaikkien tutkimuksessa käsittelemiemme innovaatioiden ytimessä on ruokahävikin kehystäminen uudelleen resurssina. Sen sijaan että se nähtäisiin kulueränä, siitä tulee taloudellinen resurssi, jonka avulla voi tuottaa liikevaihtoa. Samalla se toimii myös symbolisena resurssina yhteiskunnallisen ja ympäristöllisen arvon tuottamiselle. On kuitenkin huomionarvoista, että yritykset, jotka uusiokäyttävät ruokahävikkiä, ovat riippuvaisia sen syntymisestä ja usein tuottavat sitä enemmän liikevaihtoa, mitä enemmän hävikkiä tuotetaan. Tuloksiemme perusteella esitämmekin, että parhaat ja kestävimmät tilaisuudet tulevaisuuden innovaatioille löytyvät ruokahävikin estämisestä muokkaamalla olemassa olevia instituutioita.  
  


Konferenssi pidettiin varsinaiselta yliopistokampukselta jonkin matkan päässä sijaitsevassa Devonshire Hallissa. Tämä viktoriaanisen ajan historiaa huokuva rakennuskompleksi toimii yliopiston lukukausien aikana yhtenä Leedsin yliopiston opiskelija-asuntolana.
Toinen konferenssissa esittämämme paperi perustui Noora Sirolan pro gradu -tutkielmaan “Ruokahävikin vähentämisen käytänteet japanilaisten arjessa – mobiilietnografinen tutkimus“. Kyseinen tutkielma löytyy kokonaisuudessaan Tampereen yliopiston julkaisuarkistosta ja Noora on myös kirjoittanut siitä aiemmin blogipostauksen.   Konferenssi kokonaisuutena oli oikein antoisa kokemus sekä tarjosi paljon inspiraatiota ja ajateltavaa vastuulliseen liiketoimintaan ja kestävään kehitykseen liittyen. Ensi syksynä CRRC-konferenssi järjestetään Tampereen yliopistossa.

– Outi
 

Wastebusters-tutkijat Kreetalla haistelemassa viimeisimpiä ruokaan liittyviä tutkimustuulia!

Wastebusters-tutkijoista Malla ja Nina lähtivät toukokuun puolenvälin tietämillä Kreetalle. Tutkijat osallistuivat ruokaan ja sen organisointiin liittyvään kansainväliseen työpajaan (12th Organization Studies Workshop, Food Organizing Matters: Paradoxes, Problems and Potentialities). Työpajaan osallistui tutkijoita ympäri maailman. 

Nina ehti Kreetalle muutamaa päivää ennen Mallaa. Mallan saavuttua tutustuttiin yhdessä Hanian satamakaupunkiin.
 

Kuva Hanian satamasta majakalle päin.  


Tarkoituksenamme oli nähtävyyksien ja tuliaisten ostamisen lisäksi käydä myös paikallisella kauppatorilla. Se jäi kuitenkin (yllättäen) yleislakon vuoksi pelkäksi haaveeksi. Hyvä ruoka ja ystävällinen palvelut paikkasivat kuitenkin tilanteen. Lounaaksi syöty kreikkalainen salaatti, samoin kuin tarjottu tsatsiki ja leivät, oli tuoretta ja raikkaan makuista. Kylkeen vielä lisättiin lasillinen kuivaa, paikallista valkoviiniä. Nam, slurps ja kiitos! 

Kaupungin vilinässä…



… joskin paikoin hyvin rauhallista tähän vuodenaikaan.

Hanian satamakaupunkiin tutustumista seurasi varsinainen työ. Tämä tarkoitti sitä, että me työpajaan osallistuvat tutkijat kuuntelimme (aktiivisesti) toisten tutkijoiden esityksiä ja sekä tietenkin esittelimme oman tutkimuspaperimme. Esittelimme yhdessä kirjoitettua tutkimuspaperia (kirjoittajina allekirjoittaneiden lisäksi Elina ja Ulla-Maija), jossa kuvataan  ja analysoidaan ruokahävikin vähentämiseen liittyvien käytänteiden suhdetta aikaan. Merkittävinä ruokahävikin syntymiseen vaikuttavina tekijöinä on nähty olevan mm. ruoan (nopea) pilaantuminen ja kuluttajien (kiireinen) arkielämä. Erityisenä kiinnostuksenkohteenamme oli, miten ruoka (itsessään) mahdollistaa ja rajoittaa kuluttajien ruokahävikin vähentämispyrkimyksiä. Tästä aiheesta bloggaamme vielä myöhemmin.!

Työpajaan sisältyi myös pieni agroworkshop Kreetan maaseudulla. Poikkesimme paikallisessa hunajatehtaassa, jossa meille kerrottiin hunajan valmistamisesta, ja söimme illallisen Dounias-ravintolassa. Tutuistuimme tämän lisäksi työpajan päättymisen jälkeen pikaisesti Terra Cretan automatisoituun tuotantolaitokseen. Kierroksen aikana meille kerrottiin eri oliivilajikkeista ja miten oliiveista valmistetaan öljyä. Pääsimme myös maistelemaan eri öljyjä. Tulipa ostettua neitsytoliiviöljyä kotiinkin.


Oliivipuut kukkivat, hyvä satovuosi tulossa?


Konferenssi oli kaikin puolin antoisa. Pitämämme esityksen (ja sen jälkeisen inspiroivan keskustelun) lisäksi tapasimme ruokahävikistä ja ylipäätään ruoasta kiinnostuneita tutkijoita. Pääsimme siis kuulemaan ajankohtaisia ja tuoreita tutkimuksia ruokaa liittyen sekä avaamaan uusia kansainvälisiä tutkijasuhteita ruokahävikkiin liittyvän tutkimuksen saralla. Päivät venyivät pitkiksi. Aamulla aloitettiin yhdeksän aikoihin ja hotellin sänkyyn pääsimme iltakymmenen tienoilla. Tämä ei meitä tutkijoita haitannut. Päinvastoin, kivaa oli!


IMG_20170517_150917066.jpg
Greetings from Chania, Crete!

-Malla ja Nina

Wastebusters-tutkijat Kreetalla haistelemassa viimeisimpiä ruokaan liittyviä tutkimustuulia!

Wastebusters-tutkijoista Malla ja Nina lähtivät toukokuun puolenvälin tietämillä Kreetalle. Tutkijat osallistuivat ruokaan ja sen organisointiin liittyvään kansainväliseen työpajaan (12th Organization Studies Workshop, Food Organizing Matters: Paradoxes, Problems and Potentialities). Työpajaan osallistui tutkijoita ympäri maailman. 

Nina ehti Kreetalle muutamaa päivää ennen Mallaa. Mallan saavuttua tutustuttiin yhdessä Hanian satamakaupunkiin.
 

Kuva Hanian satamasta majakalle päin.  


Tarkoituksenamme oli nähtävyyksien ja tuliaisten ostamisen lisäksi käydä myös paikallisella kauppatorilla. Se jäi kuitenkin (yllättäen) yleislakon vuoksi pelkäksi haaveeksi. Hyvä ruoka ja ystävällinen palvelut paikkasivat kuitenkin tilanteen. Lounaaksi syöty kreikkalainen salaatti, samoin kuin tarjottu tsatsiki ja leivät, oli tuoretta ja raikkaan makuista. Kylkeen vielä lisättiin lasillinen kuivaa, paikallista valkoviiniä. Nam, slurps ja kiitos! 

Kaupungin vilinässä…



… joskin paikoin hyvin rauhallista tähän vuodenaikaan.

Hanian satamakaupunkiin tutustumista seurasi varsinainen työ. Tämä tarkoitti sitä, että me työpajaan osallistuvat tutkijat kuuntelimme (aktiivisesti) toisten tutkijoiden esityksiä ja sekä tietenkin esittelimme oman tutkimuspaperimme. Esittelimme yhdessä kirjoitettua tutkimuspaperia (kirjoittajina allekirjoittaneiden lisäksi Elina ja Ulla-Maija), jossa kuvataan  ja analysoidaan ruokahävikin vähentämiseen liittyvien käytänteiden suhdetta aikaan. Merkittävinä ruokahävikin syntymiseen vaikuttavina tekijöinä on nähty olevan mm. ruoan (nopea) pilaantuminen ja kuluttajien (kiireinen) arkielämä. Erityisenä kiinnostuksenkohteenamme oli, miten ruoka (itsessään) mahdollistaa ja rajoittaa kuluttajien ruokahävikin vähentämispyrkimyksiä. Tästä aiheesta bloggaamme vielä myöhemmin.!

Työpajaan sisältyi myös pieni agroworkshop Kreetan maaseudulla. Poikkesimme paikallisessa hunajatehtaassa, jossa meille kerrottiin hunajan valmistamisesta, ja söimme illallisen Dounias-ravintolassa. Tutuistuimme tämän lisäksi työpajan päättymisen jälkeen pikaisesti Terra Cretan automatisoituun tuotantolaitokseen. Kierroksen aikana meille kerrottiin eri oliivilajikkeista ja miten oliiveista valmistetaan öljyä. Pääsimme myös maistelemaan eri öljyjä. Tulipa ostettua neitsytoliiviöljyä kotiinkin.


Oliivipuut kukkivat, hyvä satovuosi tulossa?


Konferenssi oli kaikin puolin antoisa. Pitämämme esityksen (ja sen jälkeisen inspiroivan keskustelun) lisäksi tapasimme ruokahävikistä ja ylipäätään ruoasta kiinnostuneita tutkijoita. Pääsimme siis kuulemaan ajankohtaisia ja tuoreita tutkimuksia ruokaa liittyen sekä avaamaan uusia kansainvälisiä tutkijasuhteita ruokahävikkiin liittyvän tutkimuksen saralla. Päivät venyivät pitkiksi. Aamulla aloitettiin yhdeksän aikoihin ja hotellin sänkyyn pääsimme iltakymmenen tienoilla. Tämä ei meitä tutkijoita haitannut. Päinvastoin, kivaa oli!


IMG_20170517_150917066.jpg
Greetings from Chania, Crete!

-Malla ja Nina