Tag Archives: asiantuntijuus

SSHOC-hanke selvitti (meta)datan yhteensopivuusongelmia Tietoarkiston johdolla

Tietoarkisto on mukana vuoden alussa alkaneessa, EU:n rahoittamassa ja CESSDAn koordinoimassa Social Sciences & Humanities Open Cloud (SSHOC) -hankkeessa, joka on yksi viidestä suuresta eurooppalaisen avoimen tieteen pilven (European Open Science Cloud…

SSHOC Project Charted (Meta)data Interoperability Problems with FSD at the Helm

FSD is taking part in the Social Sciences and Humanities Open Cloud (SSHOC), which is one of the five cluster projects within the European Open Science Cloud (EOSC) initiative. SSHOC is funded by the EU and coordinated by CESSDA, and it continues until…

Yhdessä digihiiltä puhaltamaan

Viime vuosina digitalisaatio ja sen edistäminen ovat olleet julkisuuden kestopuheenaiheita. Digitalisaatio on nähty eräänlaisena viisastenkivenä ja ratkaisuna erityisesti julkisen sektorin tuottavuusongelmiin, joten siihen on ladattu valtavat odotusarvot. Kuitenkin tuoreen selvityksen mukaan  digitalisaatiohankkeet ja niiden vaatimien panostusten hinta, laatu ja laajuus olleet pettymyksiä. Odotukset ovat yksinkertaisesti jääneet lunastamatta – ainakin tähän asti. Digitalisaation kokonaisvaikutukset jäävät vähälle… Read More »

The post Yhdessä digihiiltä puhaltamaan appeared first on Vaikuttaja.

Being trustworthy and FAIR requires people, processes, technologies and collaboration

The Implementation Roadmap for the European Science Cloud (EOSC) puts focus on research data adhering to the FAIR principles of being findable, accessible, interoperable, and reusable. These are all excellent goals and the social science data archive community has been promoting similar ideas since at least the 1970’s. We know that managing, disseminating and preserving digital data for the long term is neither simple nor straightforward. Research data will not become nor stay FAIR by magic. We need skilled people, transparent processes, interoperable technologies and collaboration to build, operate and maintain research data infrastructures.

A key theme in digital preservation and thus in all FSD’s functions is trust. Data subjects need to be able to trust that data about them are handled in an appropriate way. Researchers need to have trust that FSD manages their data according to the agreements. FSD’s users need to be able to trust that they get access to reliable versions of data from FSD and that, for example, all changes made to the deposited datasets are documented. In short, FSD needs to be a trusted digital repository.

Shaping the trust landscape

Luckily, FSD is not alone. In addition to collaborating in national networks, FSD is the Finnish Service Provider for CESSDA ERIC (Consortium of European Social Science Data Archives). CESSDA requires that all its Service Providers adhere to the trustworthy digital repository requirements set by the CoreTrustSeal. In August 2017, FSD acquired the new CTS certification among the first CESSDA Service Providers.

FSD has been active in CESSDA’s trust work for several years and currently I am a member of the CESSDA Trust Working Group. The Group offers guidance and support to CESSDA members in understanding and acquiring the CoreTrustSeal and maintains an overview of the trust landscape including certification standards and the emergence of the FAIR data principles and the requirements of the EOSC. I am also a member of the CoreTrustSeal Board 2018–2021. These collaborations are essential for strengthening FSD’s expertise. They also provide unique insights to, and possibilities to be involved in, shaping the trust landscape.

Today is the World Digital Preservation Day. It brings together the digital preservation community to celebrate the collections preserved, the access maintained and the understanding fostered by preserving digital materials. I want to take this opportunity to celebrate FSD’s current and forthcoming collaborations and especially our staff’s great expertise and dedication. As the Chair of the CESSDA Trust Group Herve L’Hours has written: Technologies can be consolidated, and processes automated, but collection, creation, curation and research use/reuse of data is ultimately dependent on the domain and disciplinary expertise of the humans who know them best. (L’Hours 2018)

Happy Digital Preservation!

FSD’s work in CESSDA Trust Group and CoreTrustSeal are supported by CESSDA Trust Work Plan project and the Active FSD for CESSDA project funded by the Academy of Finland.

More information:

» Follow #WDPD2018 on Twitter
» CESSDA Trust Working Group
» CoreTrustSeal Board 2018-2021

Mari Kleemola
Development Manager
firstname.surname [at] uta.fi

Twitter-virran upottaminen Moodleen

On hyvä kannustaa opiskelijoita seuraamaan erilaisia asiantuntijakanavia. Omaan oppialaan liittyvää ajankohtaista keskustelua ja erilaisia verkostoja voi seurata esimerkiksi Twitterissä. Opettaja voi myös poimia tiettyyn aiheeseen liittyvän Twitter-virran Moodleen kurssialueelle. Näin …

Let There Be Digital Preservation – A View from the Data Archive

For the most part, November 6 this year was just an ordinary day. What was different about it was a tiny SIP1, neatly wrapped in a METS2-container that digitally travelled from the Finnish Social Science Data Archive to the National Long Term Digital Preservation Service.

Confused? No worries. So were we a number of times before we got this far. Taking our digital preservation to the level described above required planning and hard work from both research data curators and programmers. In addition to simply preserving bits in a reliable way, we aim to make sure that the digital objects are also understandable by humans and machines in the future. This requires collecting metadata, harmonising file formats, managing versions, and preparing for the change.

I have often said that preserving digital research data is like preserving a moving train. You cannot stop it. If you do, you are not preserving a moving train anymore, only a snapshot. There is a lot to preserve and it may hit you hard, and a lot quicker than you think. The train also has different cars – one can add more, or take some away. Like file formats, cars are different too – from passenger cars to freight cars. There are containers, with hundreds of objects. You need to know what is in each one, and who should have access to those. Some cars contain goods, some people. While goods may last for a long time, people need to be refreshed regularly or they will not survive the journey.

The long road to preservation is paved with obstacles and opportunities

The train analogy should show that digital preservation is an active duty. You cannot put a lid on it and wait until someone asks what is in the box. Because by then, you do not know anymore. Everyone in the preservation business recognises this. At the Data Archive, we preserve research data for long-term access. That means that we actively keep on adding new information too. We make the metadata better, we may find errors in the data and fix them, or at very least we add information on where the data has been used. Moving train, remember!

Since 2008, we have been involved in building a national digital preservation solution for cultural heritage materials and research data. For our purposes, a secure, highly reliable document store is a crucial element for building a sustainable and scalable long-term preservation solution. It will add an additional preservation layer for the data we keep for our users. In a country about the size of Finland, it is feasible to provide a preservation platform nationally to a number of organisations.

We started piloting the service in 2015 and in November we finally transferred out first packages to the preservation service. It has been a long road. We have yet to pop the sparkling wine since there are a number of short-term goals to address. Piloting a service means that there have been moments when the envisioned services are not yet fully operational, specifications need tweaking before one can proceed, or something has simply appeared out of the blue.

Tools are needed to handle the data deluge

The greatest benefit of the exercise thus far has been the internal harmonisation of file formats and data processing workflows. The Data Archive has been around since 1999. While that is a relatively short time, it is a lifetime for many file formats or their versions. We have combed through the most – about 50 000 files – and defined what will be preserved and what are the acceptable file formats. While this is good, it is crystal clear that a constant technology watch is needed in the future. It is also apparent that very soon the magnitude of this will get out of hand. We cannot manually keep an eye on all files, versions and processes.

Therefore, we have built a specific data processing pipeline. It is a collection of tools that fulfil the requirements of the National Long Term Digital Preservation Service specification. It has individual parts that are responsible of standardising the character sets of all files to UTF-8, combining technical metadata with study level metadata, and creating a METS document as well as creating a submission information packet (SIP), and sending it to the preservation service provider.

Commit to constantly challenge the current practices

It is often the case that the ideal format for digital preservation may not be ideal for scientific use. This is no new dilemma. We need to carefully assess not only the formats and their feasibility for digital preservation, but also the costs of maintaining the system of archive formats and actively used formats. Any organisation that joins the national digital preservation service must have an interest in challenging the current best practises and bringing their specific user perspective into the discussion. Because in the end, everything is kept for future use, not for storage only.

The other corner stone is commitment. Once you start with digital preservation, you cannot easily stop. It means the knowhow and resources need to be there in the future too. We believe that a national solution will be beneficial for us. We are able to transfer some of our knowhow requirements to the digital preservation specialists, and focus on serving researchers better. However, we do need to keep monitoring the specialists’ performance like our own. Any outsourced activity in the digital preservation chain cannot be the weakest link. Therefore, further standardisation and auditing are crucial steps in the future.

Notes:
1 Submission Information Package (Information sent from the producer to the preservation service)
2 The Metadata Encoding and Transmission Standard (METS) (Container format and metadata standard for encoding descriptive, administrative, and structural metadata regarding objects)

Why today?
» This year, the first ever International Digital Preservation Day on 30th November 2017 will draw together individuals and institutions from across the world to celebrate the collections preserved, the access maintained and the understanding fostered by preserving digital materials. The aim of the day is to create greater awareness of digital preservation that will translate into a wider understanding which permeates all aspects of society – business, policy making, personal good practice.

Further reading:
» The National Digital Library – Digital Preservation
» Digital Preservation Solution for Research Data (PAS)

Tuomas J. Alaterä
IT Services Specialist
firstname.surname [at] uta.fi

Tervehdys

Kuten Sami Borgin joulukuisesta bloggauksesta voitte päätellä, Tietoarkiston johtaja vaihtui vuoden alussa. Tammikuun kokouksessaan Tampereen yliopiston hallitus päätti nimittää tehtävään minut. Koska olen hoitanut tehtävää määräaikaisesti useampaan otteeseen, en voi tässä kirjoittaa ”uuden” johtajan tervehdystä. Olkoon siis pelkkä tervehdys.

Kun tehtävä on minulle ennestään tuttu, luulen tietäväni, mihin olen ryhtynyt, tehtävän hyvät ja huonotkin puolet. Olen työskennellyt Tietoarkistossa eri tehtävissä jo yhteensä 15 vuotta. Tietoarkisto on kuin toinen kotini ja toinen perheeni. Tänä aikana monet asiat Tietoarkiston toimintaympäristössä ovat muuttuneet, eikä muutoksen vauhti näytä olevan hiipumassa tulevaisuudessakaan. Avoin tiede on täällä ja putkahtelee esiin aina uusissa yhteyksissä.

Avoimen tieteen eteneminen erityisesti tällä vuosikymmenellä on ollut mieluisaa seurattavaa. Vielä mieluisampaa on se, että Tietoarkiston asiantuntijoiden osaaminen tunnetaan ja olemme haluttu yhteistyökumppani kotimaassa ja myös kansainvälisissä hankkeissa, joissa avoimen tieteen palveluita rakennetaan. Yhteistyöstä saatavat hyödyt ovat molemminpuolisia. Jaamme osaamistamme, mutta opimme myös uutta sekä organisaationa että yksittäisinä työntekijöinä. Saamme ideoita ja aineksia Tietoarkiston palvelujen kehittämiseen.

Suuri muutos samaan aikaan avoimen tieteen kehityksen kanssa on ollut rahoitusmahdollisuuksien monipuolistuminen. Olemme voineet uudistaa palveluitamme, laajentaa asiakaskuntaamme ja osallistua kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Tietoarkiston johtajana ensimmäisiä toimiani on saattaa loppuun viime vuoden puolella aloitettu Tietoarkiston strategian laatiminen. Kaikki ei mene uusiksi, mutta avoimen tieteen pioneeri ei myöskään voi vain tyytyväisenä hiihdellä samaa latu-uraa horisonttiin. Viime vuonna pidetyissä työpajoissa Tietoarkiston henkilöstö ja valtakunnallinen neuvottelukunta saivat arvioida päättyneen kauden strategiaa ja esittää näkemyksiään siitä, mihin 2017–2020 pitäisi pyrkiä.

Kummassakin strategiatyöpajassa vaadittiin, eri sanoin, Tietoarkiston kansallisen roolin ja aseman selkiyttämistä avoimen tutkimusdatan pitkäaikaissaatavuuteen erikoistuneena ja palvelevana asiantuntijaorganisaationa. Tähän tietenkin pyrimme joka tapauksessa. Ajankohtainen haaste on Euroopan unionin tietosuoja-asetus ja sen vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön. Se tarjoaa myös mahdollisuuden Tietoarkiston roolin kirkastamiseen. Tietoarkiston on korostettava tutkimusaineistojen vastuullisen avaamisen periaatteita väistämättä. Palaamme blogissa näihin kysymyksiin vielä varmasti useaan otteeseen.

Tietosuojaa tutkimusdatan näkökulmasta käsittelemme huhtikuussa järjestettävässä Tietoarkiston ja Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen yhteistyössä järjestämässä seminaarissa Tutkimusaineistojen anonymisointi. Nähdään Tampereella 5. huhtikuuta!

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Tervehdys

Kuten Sami Borgin joulukuisesta bloggauksesta voitte päätellä, Tietoarkiston johtaja vaihtui vuoden alussa. Tammikuun kokouksessaan Tampereen yliopiston hallitus päätti nimittää tehtävään minut. Koska olen hoitanut tehtävää määräaikaisesti useampaan otteeseen, en voi tässä kirjoittaa ”uuden” johtajan tervehdystä. Olkoon siis pelkkä tervehdys.

Kun tehtävä on minulle ennestään tuttu, luulen tietäväni, mihin olen ryhtynyt, tehtävän hyvät ja huonotkin puolet. Olen työskennellyt Tietoarkistossa eri tehtävissä jo yhteensä 15 vuotta. Tietoarkisto on kuin toinen kotini ja toinen perheeni. Tänä aikana monet asiat Tietoarkiston toimintaympäristössä ovat muuttuneet, eikä muutoksen vauhti näytä olevan hiipumassa tulevaisuudessakaan. Avoin tiede on täällä ja putkahtelee esiin aina uusissa yhteyksissä.

Avoimen tieteen eteneminen erityisesti tällä vuosikymmenellä on ollut mieluisaa seurattavaa. Vielä mieluisampaa on se, että Tietoarkiston asiantuntijoiden osaaminen tunnetaan ja olemme haluttu yhteistyökumppani kotimaassa ja myös kansainvälisissä hankkeissa, joissa avoimen tieteen palveluita rakennetaan. Yhteistyöstä saatavat hyödyt ovat molemminpuolisia. Jaamme osaamistamme, mutta opimme myös uutta sekä organisaationa että yksittäisinä työntekijöinä. Saamme ideoita ja aineksia Tietoarkiston palvelujen kehittämiseen.

Suuri muutos samaan aikaan avoimen tieteen kehityksen kanssa on ollut rahoitusmahdollisuuksien monipuolistuminen. Olemme voineet uudistaa palveluitamme, laajentaa asiakaskuntaamme ja osallistua kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Tietoarkiston johtajana ensimmäisiä toimiani on saattaa loppuun viime vuoden puolella aloitettu Tietoarkiston strategian laatiminen. Kaikki ei mene uusiksi, mutta avoimen tieteen pioneeri ei myöskään voi vain tyytyväisenä hiihdellä samaa latu-uraa horisonttiin. Viime vuonna pidetyissä työpajoissa Tietoarkiston henkilöstö ja valtakunnallinen neuvottelukunta saivat arvioida päättyneen kauden strategiaa ja esittää näkemyksiään siitä, mihin 2017–2020 pitäisi pyrkiä.

Kummassakin strategiatyöpajassa vaadittiin, eri sanoin, Tietoarkiston kansallisen roolin ja aseman selkiyttämistä avoimen tutkimusdatan pitkäaikaissaatavuuteen erikoistuneena ja palvelevana asiantuntijaorganisaationa. Tähän tietenkin pyrimme joka tapauksessa. Ajankohtainen haaste on Euroopan unionin tietosuoja-asetus ja sen vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön. Se tarjoaa myös mahdollisuuden Tietoarkiston roolin kirkastamiseen. Tietoarkiston on korostettava tutkimusaineistojen vastuullisen avaamisen periaatteita väistämättä. Palaamme blogissa näihin kysymyksiin vielä varmasti useaan otteeseen.

Tietosuojaa tutkimusdatan näkökulmasta käsittelemme huhtikuussa järjestettävässä Tietoarkiston ja Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen yhteistyössä järjestämässä seminaarissa Tutkimusaineistojen anonymisointi. Nähdään Tampereella 5. huhtikuuta!

Helena Laaksonen
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Rakkaus kulttuuriin vie Paula Halkolaa eteenpäin

Lastenkirjainstituutin uusi toiminnanjohtaja Paula Halkola valmistui Tampereen yliopistosta yleisen kirjallisuustieteen pääaineesta viime vuonna. Vastavalmistunut ei kuitenkaan hypännyt aivan suoraan luentosalista johtajan pallille, sillä opiskelupaikan Halkola otti vastaan jo vuonna 2003. 11 vuoden opiskelujaksolle mahtuu loputtomia opintopisteitä ja sivuaineita, vapaaehtoisia ja palkkatöitä sekä muutama onnekas sattuma. Nuoresta saakka paljon lukeneelle ja sanataidetta kotikaupungissaan Oulussa harrastaneelle Halkolalle hakeutuminen yleisen kirjallisuustieteen opintoihin oli… Read more →

The post Rakkaus kulttuuriin vie Paula Halkolaa eteenpäin appeared first on Opiskelijablogi.

Rakkaus kulttuuriin vie Paula Halkolaa eteenpäin

Lastenkirjainstituutin uusi toiminnanjohtaja Paula Halkola valmistui Tampereen yliopistosta yleisen kirjallisuustieteen pääaineesta viime vuonna. Vastavalmistunut ei kuitenkaan hypännyt aivan suoraan luentosalista johtajan pallille, sillä opiskelupaikan Halkola otti vastaan jo vuonna 2003. 11 vuoden opiskelujaksolle mahtuu loputtomia opintopisteitä ja sivuaineita, vapaaehtoisia ja palkkatöitä sekä muutama onnekas sattuma. Nuoresta saakka paljon lukeneelle ja sanataidetta kotikaupungissaan Oulussa harrastaneelle Halkolalle hakeutuminen yleisen kirjallisuustieteen opintoihin oli… Read more →

The post Rakkaus kulttuuriin vie Paula Halkolaa eteenpäin appeared first on Opiskelijablogi.