Beatboxaava Siri – sosiaalisen median ääniantropologiaa

Beatboxaaja HeartGrey, kuvakaappaus YouTube-videosta (alla).

ENGLISH INTRO: Music is a central part of the YouTube videos. In some cases, these performances are not musical performances in traditional sense, but music and sound are a part of everyday practices. Experiments can include, among others, “unboxing” of loudspeaker devices and testing their qualities. A few years ago an innovation, which attracted many was beatboxing with Siri; “ intelligent assistant” of Apple was involved in the music making with the help of the power decrease. In her blog post, Beatboxing with Siri – about Sound Anthropology of Social Media, Tarja Rautiainen-Keskustalo debates, how these examples highlight the multimodal nature of human action in the everyday life. The interplay of the senses is rarely observed, because in the Western world music is often considered as an autonomous area, which can be discussed solely through taste. However, social media, which integrates different mediums together, gives many reasons to think how the materiality of the senses is a part of social action.

***

Tarja Rautiainen-Keskustalo on musiikintutkimuksen professori Tampereen yliopistossa. Hän tutkii ääntä ja musiikkia osana arjen (ja juhlan) toimintaa.

 

 

Seurailen YouTubea usein varhaisteinin olan takaa. Diginatiivi antaa nopean perehdytyksen nousussa tai laskussa oleviin ”prakkeihin” tai muutoin ajankohtaisiin DYI-taiteen ilmiöihin. Näissä audiovisuaalisissa esityksissä äänellä ja musiikilla on usein erityinen rooli. Aiheena voi olla vaikkapa JBL-kaiuttimien ”unboxaus” eli juuri kotiin kannetun laitteen avaaminen kääreistään tai erilaisten vahvistinlaitteiden ominaisuuksien kokeileminen ja esitteleminen.

Suurimpia ilon aiheuttaja videon katsojalle ovat värinä ja tärinä, joita matalat taajuudet saavat aikaan. Vastaavaa some-innostusta herätti jonkin aikaa sitten beatboxaaminen Sirin kanssa, joka on saatu mukaan yhteismusisointiin potenssilaskun avulla. (ks. https://www.youtube.com/watch?v=rSqbgLnDU6k)

Nämä episodit jäävät kuitenkin monilta huomaamatta sosiaalisen median ärsykevirrassa. Tämä ei ole yllättävää, sillä länsimaissa on monisatavuotinen perinne hahmottaa ääntä ja musiikkia ensi sijassa teoksina tai kappaleina ja usein vielä joko ”hyvinä” tai ”huonoina” sellaisina. Vakiintuneiden käsitysten mukaan esimerkiksi kuvat voivat välittää monenlaista informaatiota, kun taas äänen ja ihmisen välinen suhde näyttäytyy useimmiten eteerisenä, arjesta erillisenä olevana ja autonomisen taiteen alueelle kuuluvana. Tämän seurauksena musiikkimausta on tullut lähes ainoa tapa hahmottaa ja sanallistaa musiikkia.

Esteettinen tulkintakehys – niin merkityksellinen ja vaikutusvaltainen kuin se onkin musiikista puhuttaessa – sulkee helposti ulkopuolelleen sen tosiasian, että kuuloaisti ja äänen tuottaminen ovat ihmisen moniaistista (multimodaalista) ja samalla kehollista toimintaa. Toisin sanoen musiikki ja ääni operoivat monin eri tavoin arjen käytännöissä ja kokemuksissa. Siri-esimerkin näkökulmasta tämä voidaan ymmärtää niin, että pontenssilasku ei paperille kirjoitettuna sinällään innoita laulamaan, mutta tekoälyn hokema nollajono tarjoaa jo enemmän kehollista vastetta: rytmistä vaihtelua ja mahdollisuuksia tuottaa erilaisia äänenvärejä vaikkapa hiphopin konventioiden hengessä. Vastaavat keholliset kokemukset näyttävät olevan myös subwooferin testaajan motivaation lähde.

Sosiaalisen median arkikäytön havainnointi herättää henkiin mediafilosofi Marshall McLuhanin ajatuksen, jonka mukaan mediateknologioiden tehtävä on jatkaa aistien tehtävää. Kuitenkaan emme edelleenkään kovin paljoa tiedä – tai osaa ajatella – mitä tapahtuu, kun pitkään erillisiksi kategorioiksi mielletyt mediumit, tekstit, kuvat ja äänet, toimivat yhdessä. Mitkä ovat multimodaalisen toiminnan tavat, sen sisältämät erilaiset materiaaliset ja symboliset maailmat tai mikä on esimerkiksi äänen rooli – sen kaikkine mahdollisine ominaisuuksineen – tässä toiminnassa?

Kotioloissa tapahtunut esiteinin havainnointi tuotti kaksi ajatteluketjua. Yhtäältä subwooferin kanssa puuhastelussa tai ”unboxauksessa” on mukana sosiaalisen median prosumerismi ja huomiotalous: keholliset värinät ja tärinät tulevat YouTube-esityksissä osaksi performatiivista kuluttamista. Toinen aistimateriaalisen median horisontti johti puolestaan ihmiskunnan alkuhämäriin, kokeilemisen ja käsillä tekemisen maailmaan: kotiin hankitulle JBL-kaiuttimelle askarreltiin kuoret vanhasta kenkälaatikosta ja kertakäyttölautasesta. Päälle kirjoitettiin alan merkittävän laitevalmistajan nimi. Seuranneessa kokeissa ääniaallon voimaa koeteltiin lyijykyniin, kumeihin ja koiran nappuloihin asettamalla ne kertakäyttölautasen päälle pomppimaan. Ominaisuuksiltaan kaikkein kiinnostavimpia olivat viimeksi mainitut.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *