Tuleeko perustulo ja täyttääkö se toiveet?

Perustulo sai uutta potkua, kun Olli Kankaan johtama työryhmä esitti valtioneuvostolle arvionsa perustulon kokeilun malleista ja toteuttamisen tavoista (Kangas & Pulkka 2016). Esitys sisältää laskelmia erilaisten perustulomallinen taloudellisista vaikutuksista yksilöille ja kotitalouksille ja myös arvion siitä miten perustulo suhteutuisi muihin sosiaaliturva- ja tulonsiirtojärjestelmiin ja sitä kautta etuisuuksien jakautumiseen. Kolmanneksi se sisältää ehdotuksen siitä miten perustulokokeilu tulisi toteuttaa niin, että tuottaisi tietoa siitä ketkä perustulosta hyötyisivät eniten ja miten perustulo vaikuttaa etua saaneiden työmarkkinakäyttäytymiseen.

Suuria odotuksia

Sipilän hallitusohjelmassa perustulo nähdään toimenpiteenä, jonka tavoitteena on uudistaa sosiaaliturvaa niin, että se vastaisi paremmin työelämän muutoksia, muuttaa sosiaaliturvaa osallistavaksi ja työhön kannustavaksi, vähentäisi byrokratiaa ja yksinkertaisti monimutkaista etuusjärjestelmää, joka usein luo erilaisia tulo-, kannustin- ja byrokratialoukkuja. Tämän kaiken luettuaan moni voi kysyä: eikö vähempikin riittäisi? Olisiko perustulo puoltanut paikkansa jo silloin, jos perustulo toisi perusturvan kaikille työikäisille ja toinen toisestaan poikkeavassa ”työsuhteessa” työtä tekeville?

Yksi tärkeä kohderyhmä ja edunsaaja olisi itsensä työllistäjät joka on viime vuosina ollut tasaisesti kasvava työntekijöiden ryhmä, muodostaen noin 6 % kaikista 15 – 64 vuotiaista työmarkkinaosallistujista. Vuosien 2000 ja 2015 välillä itsensä työllistäjien – siis yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien, freelancereiden ja apurahansaajien – määrä on kasvanut 37 000 hengestä 157 000 henkeen (Pärnänen 2014, 2016; Pärnänen ja Sutela, 2014). Itsensä työllistäjät on kasvava ryhmä, mutta samalla ryhmä, joka on selkeästi muita ryhmiä heikommassa asemassa mitä tulee sosiaali- ja työllisyysturvaan sekä pienituloisuuteen ja tulojen suureen vaihteluun. Kun tähän luetaan lisäksi ne hoivapalveluja tuottavat henkilöt ja kotitalouksien jäsenet, kuten omaishoitajat, jotka tekevät työtä ilman palkkaa ja työsuhteeseen perustuvaa sosiaaliturvaa kasvaa ryhmä 30 000:lla ja jos edelleen huomioidaan ne, jotka tekevät työtä palkoilla, jotka eivät takaa toimeentulominimiä, voi ryhmä kasvaa jopa 250 000:lla.

Se, ovatko perustulosta hyötyjiä pienituloiset, työttömät, epävakaissa työsuhteissa työskentelevät, mikroyrittäjät vai palvelualojen työnantajat ja kolmannen sektorin toimijat, on kuitenkin koko lailla avoin kysymys sillä perustulosta ei ole konkreettisia esimerkkejä tai tutkimuksiin perustuvaa vastausta. Perustulon työllisyysvaikutuksia voidaan arvioida vain epäsuorin menetelmin ja esimerkkeihin viitaten.

Olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden perusteella on oletettavaa, että perustulo voi vaikuttaa työllisyyteen siten, että se takaa ansiotuloon yhdistyneenä työntekijälle kohtuullisen toimeentulon ja madaltaa näin työn vastaanoton kynnystä. Toimeentuloa parantava vaikutus korostuu erityisesti silloin, kun työstä saatavat tulot ovat alhaiset, työsuhteet lyhyet ja tulot vaihtelevat. Pienten ja vaihtelevien tulojen saajia on mm. yksityisten palvelujen aloilla, itsensä työllistäjien keskuudessa sekä kulttuurin ja luovien alojen työntekijöiden ryhmissä. Näillä aloilla perustulo voisi lisätä työvoiman tarjontaa.

Perustulo voi vaikuttaa myönteisesti myös työvoiman kysyntään madaltamalla työnantajalle työvoiman rekrytoinnista aiheutuvia riskejä tilanteissa, joissa rekrytoidaan uutta työvoimaa tai työntekijöitä, joiden työn tuottavuuden tasoa ei voida varmuudella ennustaa. Esimerkkejä tällaisista ryhmistä ovat mm. nuoret ensikertaa työmarkkinoille hakeutuvat sekä kuntoutuksen, työttömyyden tai muista syistä välivuosien jälkeen työmarkkinoille palaavat.

Makrotasolla perustulo voi kompensoida työvoimavaltaisten toimialojen (yksityiset ja kolmannen sektorin palvelut) työvoimakustannuksia sekä luoda riskirahoitusta toimintaansa aloitteleville yrityksille (mikroyritykset, kasvuyritykset).

Vaikutukset työvoimapolitiikan toimeenpanoon ja palveluihin

Yksi kiinnostavimpia kysymyksiä on se miten perustulo universaalina etuisuutena muuttaisi työvoimaviranomaisten työtä, asiakassuhteita ja palvelujen käyttöä. Tätä kysymystä Arja Kurvinen (2016) selvitti asiantuntijahaastatteluin, joilla kartoitettiin työvoimahallinnon asiantuntijoiden ja toimijoiden käsityksiä siitä miten perustulo mahdollisesti vaikuttaisi heidän työhönsä ja asiakkaiden saamiin palveluihin ja tukeen. Tutkimuksen ehkä yllättävin tulos oli se, että viranomaiset arvioivat perustulon, mallista ja etuisuuden tasosta riippuen, vapauttavan viranomaiset kehittämään palveluja sen sijaan että heidän aikansa ja energiansa kuluisi korvauskäsittelyyn (Koistinen, Kurvinen &Luoma-Halkola 2016).

Toisaalta oli kiinnostavaa, etteivät viranomaiset arvioineet perustulon vähentävän palvelujen tarvetta vaan pikemmin edellyttävän että niitä tulisi edelleen kehittää ja uudelta pohjalta. TE-hallinnon ja kuntien asiantuntijat nostivat esille ennaltaehkäisevien palvelujen tarpeen perustulon rinnalla. Ennaltaehkäiseviä palveluja tulisi olla sosiaali- ja terveyspalveluissa, vapaa-ajan palveluissa sekä työllistymistä ja sosiaalista osallisuutta tukevissa palveluissa. Nuorille työnhakijoille asiantuntijat halusivat perustuloon liitettävää seurantaa ja palvelujen aktiivista tarjoamista (emt).

Perustulo vaikutukset itsensä työllistäjien työllisyyteen

Edellä todettiin, että itsensä työllistäjät ovat kasvava mutta sisäisesti hyvin heterogeeninen ryhmä, joka on muita työikäisiä ja työtä tekeviä heikommassa asemassa mitä tulee sosiaali- ja työllisyysturvaan sekä toimeentulon tasoon. Voisiko siis perustulo olla ratkaisu tämän ryhmän asemaan? Henna Luoma-Halkolan (2016) haastatteluihin perustuvan selvityksen mukaan perustulo saattaisi hyvinkin tuoda vakautta ja turvaa itsensä työllistäjille tyypilliseen epäsäännölliseen toimeentuloon luomalla tietyn perusturvan tason. Perustulo voisi helpottaa etenkin niiden itsensä työllistäjien taloudellista tilannetta, joilla ei tulojen pienuuden tai elämäntilanteen vuoksi ole säästöihin perustuvaa puskuria taloudellisesti huonompien kuukausien varalle (Koistinen, Kurvinen & Luoma-Halkola 2016).

Näin perustulo voisi olla yksi merkittävä keino ratkaista freelance toimittajien työllisyys- ja sosiaaliturvaongelmia, mutta mitä tulee perustulon työllisyysvaikutuksiin ja siihen onko perustulo riittävä ratkaisu alan työllisyysriskien tasoittamiseen, on kysymys johon tulisi paneutua jatkotutkimuksissa.

 

Ratkaisuna kokeilu?

Perustulosta on vuosia esitetty voimakkaita kantoja puolesta ja vastaan, mutta voiko sellaisen tiedon ja keskustelun varaan rakentaa kokonaista uutta sosiaali- ja toimeentulojärjestelmää? Riittävän tiedon puute on kiusallinen myös siinä mielessä, että nykyään koko maailma katsoo Suomeen ja sen tekemiin ratkaisuihin. Perustulon kaltaisia ratkaisuja on toteutettu eri maissa, mutta niiden mallit ja olosuhteet ovat siinä määrin poikkeuksellisia. Esimerkiksi Alaska-mallissa on kyse yhteiskunnallisesta osingosta ja sen jakamisesta väestön eri ryhmien kesken ja Iranin minimitulo on nähtävissä myös yhteiskunnallisena osinkona öljytuloista ja perusturvan maassa, josta muutoin puuttuu moderniin sosiaalivaltioon verrattavissa oleva perusturva. Hollannissa on käynnistetty myös paikallinen perustulokokeilu, mutta senkään työllisyysvaikutuksista ei vielä tiedetä mitään. Tunnetaan vain etuisuuden tason ja kohdentamisen ehdot sekä odotukset, joita malliin kohdistuu (De Wispealaere 2016).

Toisin sanoen kaikki se mitä on sanottu ja esitetty perustulosta ja sen mahdollisista työllisyysvaikutuksista, perustuu oletuksiin ja epäsuoriin esimerkkeihin. Siksi, kokeilu on välttämätön keino sen arvioimiseksi miten sellainen universaali etuisuus, kuten perustulo, tulisi vaikuttamaan edunsaajien asemaan ja käyttäytymiseen työmarkkinoilla tai miten perustulo vaikuttaisi työnantajien rekrytointikäytäntöihin tai sosiaaliturvasta vastaavien viranomaisten ja instituutioiden toimintaan.

Kokeilujakin on kuitenkin moneen eri lähtöön. Kokeilu voi kohdentua esimerkiksi perustulon toimeenpanoon ja tuottaa tärkeää tietoa siitä miten sen toimeenpanoon osallistuvat tahot ovat valmistautuneita ja tulisi sitouttaa uudistuksen toimeenpanoon. Toinen vaihtoehto voisi olla se, että selvitettäisiin edunsaajien kokemuksia ja näkemyksiä perustulon kannustavuudesta ja näin arvioitaisiin sitä miten kestävällä pohjalla perustulo on nyt ja tulevaisuudessa. Kolmas vaihtoehto olisi arvioida miten perustulo vaikuttaa eri ryhmien ja edunsaajien työmarkkinakäyttäytymiseen ja etuisuuksien käyttöön. Suomessa tuntuu olevan vahva usko siihen, että juuri tämä viimeksi mainittu (treatment effect) lähestymistapa tuottaa tärkeää tietoa. Se on johtanut kokeellisen koeasetelman simuloimiseen. Koeasetelma tuottaisi tietoa siitä poikkeavatko edunsaajien ja ei-saajien käyttäytyminen sen jälkeen kun perustuloa on sovellettu käytäntöön. Hyvin perusteltu koeasetelma on tietenkin avain moniin avoimiin kysymyksiin mutta sosiaalitieteilijä tietenkin jatkaa ja kysyy: Takaako koeasetelma sen että saamme tietoa niistä keskeisistä eettisistä ja sosiaalisista vaikutuksista tai siitä miten perustulo vaikuttaa sosiaalisturvan käytäntöihin? Nehän olivat perustulon keskeisiä perusteluja.

 

Lähteitä:

Olli Kangas & Ville-Veikko Pulkka (toim.) (2016) Ideasta kokeiluun? Esiselvitys perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehdoista. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 13/2016.

Koistinen, P. Kurvinen A. & Luoma-Halkola, H. (2016) Perustulon työllisyysvaikutukset. Asiantuntijahaastatteluihin ja verrannollisiin esimerkkeihin perustuva arvio. Kelan tutkimusosaston Työpapereita (tulossa)

De Wispelaere, J. (2016) Jokaisen oma tulo? Universaalin perustulon poliittinen analyysi. Kelan tutkimusosaston Työpapereita 87.