Venäjän muuttovirrat ja paineet

Pertti Koistinen & Oxana Krutova

Kun Suomessa huolestuttiin syksyn 2015 ja kevään 2016 rajanylityksistä Venäjältä Suomeen huomion kohteena olivat vain jäävuoren huippu. Varjoon jäi suuri köli, josta virta purkautui. Tässä kirjoituksessa pohdimme sitä, millaisen paineen alla Venäjän sisäiset pakolaiset elävät, ja millaisia paineita se mahdollisesti aiheuttaa Venäjän ja Euroopan unionin, ja siinä yhteydessä myös Suomen, rajoille ja maahanmuuttopolitiikkaan.

Siihen nähden millaisista mittasuhteista Venäjän sisäisissä pakolaisvirroissa ja muuttoliikkeessä on kyse, näyttäa siltä, että Venäjä on hallinnut hyvin ulkoiset rajansa, mutta se mikä odottaa ratkaisua, on miten Venäjä ratkaiseen maan sisällä niin pakolaisten kuin entisistä Neuvostoliiton jäsenmaista tulevan liikkuvan väestön sosiaaliset ongelmat. Suuri osa tästä ryhmästä on integroitunut Venäjän työmarkkinoille ja siten tukenut maan vaurastumista, mutta merkittävä osa on markginaalisessa asemassa. Venäjän maahanmuuttovirasto arvioi joulukuussa 2013 että maassa asui 3,5 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa.

Lue loppuun

Väärää lääkettä työttömälle?

Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut krooninen ongelma niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa. Sitä on lääkitty purkamalla työntekijöiden työllisyys- ja sosiaaliturvaa ja niin työvoimapalveluja kuin sosiaaliturvaakin on muutettu vastikkeelliseksi. Nyt vuorossa ovat keinot, jotka tähtäävät palkkojen sopimuspohjaisten alarajan poistamiseen sekä työttömyysturvan entistä tiukempaan sääntelyyn. Kaiken tämän takana on ajatus, että työllisyysturvan ehtojen kiristäminen ja tilapäisten töiden vastaanottamisen helpottaminen madaltamalla työnantajan velvoitteita, rohkaisee työnantajia palkkaamaan työntekijöitä ja auttaa työttömiä integroitumaan takaisin työelämään. Mutta perustuvatko tällaiset reseptit faktoihin vai onko kyseessä vain ideologinen ajatus? Ainakin uusimpien tutkimusten mukaan hallitus syöttää työttömille väärää lääkkettä.

Lue loppuun

Katoava keskiluokka?

Työelämän tutkijoiden kansainvälisessä konferenssissa (IWPLMS) Barcelonassa käytiin mielenkiintoinen keskustelu aiheesta taantuma ja katoava keskiluokka. Teoria katoavasta keskiluokastahan syntyi 1980 –luvun lopussa kehittyneissä teollisuusmaissa ja levisi myöhemmin myös kehittyviin maihin ja entisiin sosialistimaihin. Tuolloin ajatuksena oli, että keskiluokka olisi keskeisessä asemassa ja turvaisi yhteiskunnan taloudellista ja poliittista stabiliteettia. 2000 –luvun kiisi on syönyt hyvää ammattitaitoa vaativia työtehtäviä ja heikentäneet keskiluokkaan kuuluvien yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa. Mutta onko sittenkään kyse vain katoavasta keskiluokasta vai myös kasvavasta osattomien luokasta.

Lue loppuun

Tuleeko perustulo ja täyttääkö se toiveet?

Perustulo sai uutta potkua, kun Olli Kankaan johtama työryhmä esitti valtioneuvostolle arvionsa perustulon kokeilun malleista ja toteuttamisen tavoista (Kangas & Pulkka 2016). Esitys sisältää laskelmia erilaisten perustulomallinen taloudellisista vaikutuksista yksilöille ja kotitalouksille ja myös arvion siitä miten perustulo suhteutuisi muihin sosiaaliturva- ja tulonsiirtojärjestelmiin ja sitä kautta etuisuuksien jakautumiseen. Kolmanneksi se sisältää ehdotuksen siitä miten perustulokokeilu tulisi toteuttaa niin, että tuottaisi tietoa siitä ketkä perustulosta hyötyisivät eniten ja miten perustulo vaikuttaa etua saaneiden työmarkkinakäyttäytymiseen.

Lue loppuun

Yhteiskuntasopimus globaalin talouden puristuksessa

Suomella on erityistä kokemusta yhteiskuntasopimuksista, joilla on tavoiteltu rakenteellisia uudistuksia ja kansallisen kilpailukyvyn parantamista. Tulevaisuuteen kohdistuvana yhteiskunnallisena valintana yhteiskuntasopimus keskittyy parhaimmillaan suuriin kysymyksiin, joissa on sovittu taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen peruslinjoista sekä vallan ja hyvinvoinnin jaosta. Mutta miten tämä onnistuu tilanteessa, jossa taloudelliset ja yhteiskunnalliset intressit ovat eriytyneet ja talous globalisoitunut? Ovatko talouden ja politiikan etupiirit valmiit vallan ja vastuun jakoon? Lue loppuun

Itsensä työllistäjien uusi luokka?

Itsensä työllistäjistä on tullut kasvava ryhmä palvelujen tuottajina. Itsensä työllistäjien määrä on kuitenkin pienempi kuin mitä ennakkokäsitykset antaisivat olettaa. Itsensä työllistäjiä oli vuonna 2013 noin 152 000, mikä tarkoittaa 6 prosenttia 15-64 vuotiaasta työvoimasta.  Nämä tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kyselyyn , jossa selvitettiin ilmiön laajuutta, itsensä työllistäjien ammatteja, koulutusta, taustoja, toimeentuloa ja sosiaaliturvaa.

Voidaanko siis sanoa, että paljon melua tyhjästä vai, tulisiko meidän kurkistaa numeroiden taakse ja pohtia ilmiön laajempia yhteyksiä? Argumentoin jäljempänä, että itsensä yrittäminen tulisi nähdä laajemmin rakenteellisissa yhteyksissään ja että nyt jos koskaan tarvittaisiin oikeudenmukaista ja kannustavaa työllisyysturvaa sekä säädöksiä, joilla luotaisiin toimivat linkit sosiaaliturvan, työlainsäädännön ja kilpailulakien kesken. Lue loppuun

Valmistua väärään aikaan?

Edellisessä kirjoituksessani annoin ymmärtää, että hyvä koulutus on edelleen valttia, sillä se luo edellytykset sosiaaliselle liikkuvuudelle ja uralla etenemiselle, suojaa työttömyyden riskeiltä ja mikä tärkeintä, se luo edellytykset vahvalle identiteetille ja hyvinvoinnille. Näin koulutuksesta on tullut merkittävä työmarkkinoiden toimivuutta ja hyvinvointia edistävä tekijä. Tässä suuressa kertomuksessa on kuitenkin myös heikkoja lenkkejä. Yhteiskunnalliset olosuhteiden ennakoimattomat muutokset voivat haavoittaa myös hyvin koulutettujen asemaa. Kokonaiset sukupolvet voivat valmistua ja hakea paikkaansa työmarkkinoilta väärään aikaan.

Lue loppuun

Koulutus parasta työllisyysturvaa

Sitkeistä epäilyistä huolimatta koulutus – hyvä peruskoulutus ja jatkuva uudelleenkouluttautuminen – ovat parasta työllisyysturvaa. Näin voidaan sanoa, sillä lukuisten tutkimusten mukaan koulutus on edelleen valttikortti oli sitten kyse työvoiman rekrytoinnista, työuralla etenemisestä, tai työttömyyden jälkeisestä uudelleen työllistymisestä. Tämän lisäksi hyvään koulutukseen sisältyy myös muita hyveitä, kuten se, että se parantaa työn tuottavuutta, ennakoi pidempiä työuria ja ennustaa myös keskimääräistä parempaan hyvinvointia. Koulutus tukee myös vahvaa identiteettiä, mikä puolestaan suojaa alistamiselta ja sorrolta, joka on kuitenkin meidän kaikkien uhkana. Nämä positiiviset yhteydet on osoitettu toistamiseen monissa eri tutkimuksissa.coleman

Mihin siis perustuvat epäilevien tuomaiden käsitykset, joissa sanotaan koulutuksen menettäneen arvoaan ja vetovoimaansa ja argumentoidaan sen puolesta, ettei hyväkään koulutus enää suojaa työttömyydeltä. Onko kysymys väärinkäsityksestä vai poliittisesta retoriikasta?

Lue loppuun

Etuoikeutettujen kapina

Työmarkkinajärjestöt, Akavaa lukuunottamatta, saivat 25.9.2014 aikaan ratkaisun eläkeikärajan korottamisesta ja ratkaisuista, joilla eläkekertymää rahoitetaan. Professoriliitto, Akavan jäsenliittona, poltti päreensä. Kannanotossaan 26.9.2014 se ilmoittaa olevansa tyrmistynyt ratkaisusta. Mielestäni etuoikeutettu luokka on sokaistunut ja menettänyt tajunsa.

Lue loppuun

TULOEROT – POLIITTISESTI KUUMA PERUNA

Yhteiskunnassa käydään aika ajoin kiivasta keskustelua tuloeroista ja tulonjaosta. Kiivaimmillaan mittelö on silloin kun puhutaan tuloerojen kasvusta, mutta mitähän sillä oikein tarkoitetaan? Argumenttini on, että kaikissa yhteiskunnissa harjoitetaan jonkinlaista tulonjakoa ja tulonjaolla on monia tärkeitä tehtäviä. Tulonjako voi olla tehokasta esimerkiksi säästämisen ja julkisten investointien kannalta, mutta se voi olla kaukana sosiaalisista ja oikeudenmukaisuustavoitteista.

Virheelliset käsitykset tulonjaosta johtavat yleensä myös virheelliseen politiikkaan. Kun Laura Räty sohaisi pienituloisia se osoitti, ettei hän tunne ilmiön laajuutta, mutta tarkoittaako se myös sitä, ettei Räty tunnista miten terveyspalveluja tulisi kehittää niin, että ne toimisivat oikeudenmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti koko väestön tasolla? Lue loppuun