Overview on the past 1,5 years

With summer (hopefully) right behind the corner, we thought it would be nice to look back to the past 1,5 years or so and to what has been going on with Trivium. You may read the previous overview of this kind here. Back then, Trivium had just received the official status of a research centre at our university, and while this had not changed our principal working methods that much, it has brought along new structures and scopes for action.

Year 2016 was a fruitful and busy one in many respects, with events, new activities, and interesting new publications. To celebrate the 60th birthday of Professor Christian Krötzl, the head of Trivium, the centre organised a seminar in September 2016. The speakers were Professor Didier Lett (Université Paris Diderot), Professor Kurt Villads Jensen (Stockholms universitet), Dr Tapio Salminen (University of Tampere), and vice rector Katariina Mustakallio (University of Tampere). At the seminar, Christian’s Festschrift Church and Belief in the Middle Ages: Popes, Saints, and Crusaders, ed. Kirsi Salonen & Sari Katajala-Peltomaa (AUP 2016), was launched. On the previous day, Trivium organised a workshop for junior researchers, with Didier Lett and Kurt Villads Jensen as commentators.

Birthday celebrations. Photo: Didier Lett

Trivium was also involved in the NOS-HS-funded “The Hansa in the North” workshop series, a project led by Christian Krötzl. The first workshop was organised in Höör, Sweden, in June 2016. In March 2017, Tampere hosted a workshop titled “Social Networks, Cultural Communication, and Everyday Life: the Hansa and beyond” which gathered a large group of experts on the Hansa for interesting presentations and vivid discussion.

Equally, the Academy of Finland research project Segregated or Integrated? – Living and Dying in the Harbour City of Ostia, 300 BCE – 700 CE, led by Professor Arja Karivieri, organised two seminars in 2016. The first one was held at the University of Kent in May, and the second one at the Institutum Romanum Finlandiae & Istituto Svedese di Studi Classici a Roma in October.

During the past three semesters, Trivium has established a tradition of organising thematic seminars 3-4 times a year, focusing on topics studied within the centre. Our principal idea has been to encourage discussion between scholars of various time periods and themes, as well as of various disciplines. Therefore, we have often invited commentators that come from outside the main research areas of Trivium. The first seminars focusing on multilingualism were organised in spring 2016; in autumn 2016 and winter 2017 the seminars discussed mental illness, disability and healing. These seminars have proved to be a fruitful concept that has reached out to the wider academic community and, consequently, widened our own perspectives as well. The seminar series will continue in May 2017, with the theme “lived reformation”.

Trivium has also continued in making public history in the past year. This blog has been updated regularly. As a larger project, we made a programme series with Radio Moreeni in Finnish, titled “Ajasta ikuisuuteen – Tuhat totuutta historiasta”. In each episode, two researchers of Trivium specialising in different time period talked about their topic and its societal context. The episodes can be listened to at Radio Moreeni’s SoundCloud account:

In many of these activities, Trivium had help from our student trainee Minna Heinonen. Her special tasks during her two-month contract were working as a research assistant in various book projects, updating our website, helping to organise international seminars, and writing a text for our blog.

This year has, however, been a year of our basic function: research and writing. Two members of Trivium successfully defended their doctoral theses: Tapio Salminen’s thesis is titled Obscure Hands – Trusted Men. Textualization, the Office of the City Scribe and the Written Management of Information and Communication of the Council of Reval (Tallinn) before 1460, and Ella Viitaniemi’s Yksimielisyydestä yhteiseen sopimiseen Paikallisyhteisön poliittinen kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennusprosessi 1730-1786. Furthermore, the researchers of Trivium have published and edited a large number of monographs, article collections and scientific articles. For a list of the recent publications, see http://www15.uta.fi/trivium/publications.pdf

And last but not least, we’d like to thank you all who have been participating in our activities and/or following us here or on social media. Big new events are already being planned: in November 2017 Trivium will organise, together with Glossa – Society for Medieval Studies the national Dies Mediaevales conference. Furthermore, the call for papers for the seventh international Passages from Antiquity to the Middle Ages conference has recently been published. See you soon!

Save

Save

Historiantutkijan rooli tv-maailmassa

Tiina Miettinen
Tampereen yliopisto

Silloin tällöin vanhemmankin ajan historiantukijalle tulee pyyntöjä avustaa eri tavoin tv-ohjelmien teossa. Keskiaika ja uuden ajan alku kiinnostavat 2000-luvun ihmisiä. Niinpä tv-ohjelmat toisinaan sotkevat surutta yhteen fantasiaa ja faktaa kuvatessaan 1800-lukua edeltäviä aikakausia. Voiko tähän tutkijana mitenkään vaikuttaa?

Kuten tunnettua on, tutkija saa tarkistaa etukäteen lehteen tulevan haastattelun ja korjata asiavirheet. Jos taas kyseessä on tv-ohjelma, niin lopputulosta ei näe etukäteen. Yleensä tv-tuotantojen, teatterien ja taiteilijoiden pyynnöt ovat pieniä ja koskevat lähinnä jotain yksityiskohtaa. Itse koen, että kohtuullinen auttaminen on historiantutkijan yhteiskunnallinen velvollisuus – tiettyyn rajaan asti. Vähän samaa kuin toimiminen referee-lukijana.

Avustaminen tai haastattelun antaminen tv-ohjelmaan on riski. Pyyntö imartelee ja houkuttaa, mutta sitä kannattaa harkita ja lisätietoja kysellä tarkoin. Millaista ohjelmaa suunnitellaan? Ja – ennen kaikkea – tutkijan kannattaa miettiä, miten paljon pyyntö teettää töitä. Ikävä kyllä, näissä kuvioissa rahaa on harvoin tarjolla. Lisäksi tuotanto voi kaikesta kertomastaan huolimatta muuttaa näkökulmaa ja rakentaa koko homman uusiksi ilmoittamatta siitä satunnaiselle asiantuntijalle mitään.

Kerrottiinpa mitä tahansa, niin tutkijan kannattaa itse tiedostaa, että haastatteluihin, kuvauksiin ja tietojen kaivamiseen käytetty aika ja vaiva voivat mennä täysin hukkaan. Saatuja tietoja ei olekaan hyödynnetty tai oma esiintyminen on leikattu pois. Nämä seikat paljastuvat vasta sitten, kun tv-ohjelma tulee ulos. Ei siitä kukaan etukäteen ilmoita. Tutkijaa ei ilahduta, jos nimi löytyy lopputeksteissä, mutta ohjelma onkin historiantutkimuksen kannalta lähinnä katastrofi.

Avustin taannoin Menneisyyden metsästäjät tv-sarjassa, jossa etsitään metallinilmaisimilla aarteita maan alta. Autoin mielelläni kertomalla Hauhon historiasta ja lähettämällä kansantarinoita. Vaiva oli pieni. Minua myös haasteltiin pellonlaidalla. Kokemus oli kiva ja porukka mukavaa. Osuuteni poisleikkausta itse ohjelmasta en pidä katastrofina. Minulla ei ollut annettavaa ohjelmalle, joka keskittyi etupäässä viikinkeihin ja rautakauteen. Saatoin vain todeta, että kylä, jossa olimme, on asiakirjojen mukaan myöhäiskeskiajalla perustettu siirtokylä, jossa tuskin oli asutusta aiemmin. Viikinkejä en uskonut alueelle koskaan eksyneen. Ikävä kyllä, me historioitsijat olemme asiantuntijoina usein ilonpilaajia.

Syksyllä 2015 onnistuin pääsemään sisälle produktioon, jossa historiantutkijan panos otettiin keskeisenä osana tv-dokumentin suunnittelua. Warner Bros -yhtiön palkkaamana tein sukututkimuksen kansainväliseen ohjelmaformaattiin nimeltä Who Do You Think You Are? Lukuisissa maissa esitetyssä viihteellisessä dokumentissa julkkikset selvittävät omia sukujuuriaan. Tällä kertaa australialainen filmitähti osoittautui suomalaisen merimiehen jälkeläiseksi. Vaikka tekemäni laaja tutkimustyö meni ohjelmassa filmitähden piikkiin, ei se haitannut. Se kuuluu ohjelman formaattiin ja asia oli selvillä etukäteen.

En näe ongelmaa siinä, että asiakirjoja vietiin arkistoista visuaalisesti näyttävämpiin tiloihin, kuten kirkkoihin, museoihin ja kirjastoihin, vaikka se antaakin väärän kuvan niiden sijainnista. Tunnissa ei myöskään ehditty paneutua kaikkiin yksityiskohtiin. Mutkia vedettiin välillä suoriksi. Siitäkin huolimatta lähdetyön luoma vankka perusta välittyy lopputuloksessa.

Olin historiantutkijana osa yhteen pelaavaa ja ammattitaitoista tiimiä. Minulta kysyttiin neuvoja ja ideoita niin kuvausten suunnittelussa, muiden asiantuntijoiden valinnassa kuin lukuisissa Suomen historiaa koskevissa kysymyksissäkin. Jakson käsikirjoitus laadittiin ja hiottiin löytämieni arkistolähteiden pohjalta.

Englanninkielisessä maailmassa laadukkaiden historiadokumenttien tekemisellä on pitkät perinteet. Oli kiehtovaa päästä läheltä seuraamaan, miten historiatieto muokkautuu viihteelliseksi dokumentiksi. Kokemus oli antoisa ja nykyisin seuraankin uusin silmin kansainvälisiä historiadokumentteja ja samalla toivoisin, että niihin uhrattaisiin aikaa, vaivaa ja rahaa meillä Suomessakin.

Wrapping up 2015

Now when the new year has fully began and everybody is back to work – hopefully feeling energetic and relaxed after the holidays – it’s time to look back to what happened in 2015. It was, in many respects, a pivotal and inspiring year for Trivium.

Perhaps the most important event of the year was that in the beginning of 2015 Trivium got the official status of a research centre at the University of Tampere and the School of Social Sciences and Humanities. Although our principles and interests remain the same as before, this enables more organised ways of acting and also makes it easier to plan and actualise new kinds of activities. To celebrate this milestone, Trivium organised an opening event and party in May, where we heard speeches, Pecha Kucha presentations by junior researchers, and were introduced to medieval and renaissance dances by members of Humalasalo. Trivium’s achievements were also recognised by the School of Social Sciences and Humanities, which granted the centre an award for the societal impact for the collaboration with museum centre Vapriikki in organising an exhibition on Fiinnish pilgrimages in the Middle Ages (’YKY yhteiskunnassa’ -palkinto).

Year 2015 included organising and participating in various conferences. The biggest investment was the sixth Passages from Antiquity to the Middle Ages conference held at the University of Tampere in August, this time with the theme On the Road: Travels, Pilgrimages, and Social Interaction. Trivium also took part in organising the international workshop Violence Against Parents in the North of Europe at St Anne’s College, University of Oxford, in July. Furthermore, the researchers of Trivium organised two sessions at Historical Research Day Conference (Historiantutkimuksen päivät) at the Joensuu Campus of the University of Eastern Finland in October. The sessions were titled Perhepiiri ja valtasuhteet Rooman valtakunnassa (Family circle and Power Relations in Ancient Rome) and Miraculous Healing: Disorder, Disability and Death in Medieval Canonization Processes.

infirmitycover

One of the important and very pleasant activities of Trivium, which has already become an established tradition, is the collaboration with Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies (TUCEMEMS). In February the researchers of TUCEMEMS visited Tampere for a joint seminar, and in November it was our turn to enjoy their hospitality. 

9781472414366In many of these activities Trivium had help from our student trainee Niko Nyqvist, whose special tasks during his two-month contract were assisting in organising the ”Passages” conference, helping with the updates of the Trivium website, and assisting in the editorial work of the book Lived Religion and the Long Reformation in Northern Europe c. 1300–1700 (eds Sari Katajala-Peltomaa & Raisa Maria Toivo, forthcoming from Brill).

piiatAs for research, the year has been productive in many respects. The researchers of Trivium have published several books and articles; a list of the publications by members of the research centre who work at the University of Tampere is downloadable at our website. Of these, two books – Tiina Miettinen’s Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla (Atena) and Kun maailma aukeni. Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla, ed. by Sari Katajala-Peltomaa, Christian Krötzl & Marjo Meriluoto-Jaakkola (SKS) – were shortlisted for the Tieto-Finlandia prize. Project fundings granted to the researchers at Tampere in 2015 are:

  • Karivieri, Arja & project members, Segregated or Integrated? – Living and Dying in the harbour city of Ostia, 300 BCE-700 CE. Academy of Finland project, 2015–2019
  • Kuuliala, Jenni, Disability, Illness and the Communal Dimensions of Healing in Late Medieval and Early Modern Europe. Academy of Finland postdoctoral researcher, 2015–2018
  • Ojala, Maija & project members, Migration, Movement of Labour and Multi-ethnic Cities 1500–2000. Finnish Cultural Foundation, 2016–2017
  • Toivo, Raisa, Catholic reformation in Lutheran Finland 1550-1700. Academy of Finland research fellow, 2015–2020

sadonkorjuu1To introduce new publications and projects, to celebrate the achievements of the year and to gather together, Trivium organised a ’harvest event’ (sadonkorjuujuhla) in December. In addition to presenting new research, the evening included eating delicious medieval dishes, some sparkling wine, and enjoying a lovely evening with colleagues – some of us appropriately dressed of course! With this photo we wish you all a very happy New Year. Thank you for following us and our activities, and especially thank you to everyone, who has participated in our events, read our blog and followed us in social media! See you in 2016!

Vihaa ja pelkoa Syyriassa – nykypäivä myöhäisantiikin peilinä

Syyrian kriisi on näinä päivinä monien huulilla. Sisällissodan runtelema maa natisee liitoksistaan, jos niitä pitkään aikaan edes on ollutkaan. Tilalla on sekoitus väkivallan ja kärsimyksen ankeaa satoa, mutta myös rauhaa kaipaavien ihmisten yritystä selvitä päivittäisessä arjessa. Aivan maan luoteisnurkassa lähellä Turkin rajaa sijaitsivat syyskuun 2015 alussa hyvin lähekkäin sekä Isisin, al-Nusran rintaman, Syyrian kurdien että Syyrian opposition joukkojen väliset rintamalinjat. Seudulla makaavat myös muinaisen Kyrrhoksen kaupungin rauniot. Kaupungissa 400-luvulla toiminut piispa Theodoretos (n. 393–460) on nykypäivänä tunnettu roolistaan ajan kirkolliskokouksissa. Erityisen kiinnostava teos hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan on ns. Jumalan ystävien historia (tunnetaan myös nimellä Historia Religiosa), joka käsittelee alueen munkkien ja kristillisten askeettien elämää aina 300-luvun alkupuolelta Theodoretoksen omaan aikaan asti. Kertomukset Vähä-Aasian vuoriseuduilta tulleiden isaurialaisten ryöstöretkistä ja munkkeja uhkaavista demoneista sisältävät teemoja, jotka koskettavat nykypäivän tilannetta sekä Syyriassa että pakolaiskriisin myötä myös läntisissä yhteiskunnissamme. Theodoretoksen tarinoissaan käsittelemä vihan ja pelon tematiikka onkin hämmästyttävän ajankohtaista.

Theodoretoksen 440-luvulla kirjoittaman teoksen kuvausten aikana Syyrian alue oli rajaseutu Itä-Rooman ja Persian välillä. Theodoretos kuvaa Jumalan ystävien historiassa mm. monia kansallisuuksia ja heimoja, eri oppisuuntien kristittyjä, traditionaalisiin jumaliin uskovia, juutalaisia, gnostilaisia ja zarathustralaisia. On myös hyvä muistaa hengellinen ulottuvuus: myöhäisantiikin kristinuskossa enkelit, Saatana ja demonit olivat olentoja, joiden uskottiin olevan konkreettisempia kuin vain abstraktioita tai vertauskuvia. Anakronismin vaarat ja käsitteen monitahoisuus mielessä pitäen aluetta voisikin kuvata nykytermein monikulttuuriseksi.

Jumalan ystävien historian sisältämästä kolmestakymmenestä alueen munkeista kertovasta tarinasta pisin käsittelee Jakobos-nimistä askeettia, joka asui Kyrrhosta ympäröivillä kukkuloilla. Hän joutui Theodoretoksen kirjauksissa tilanteeseen, jonka kaltaisista saamme kuulla nykyäänkin. Eräänä yönä Jakobos nimittäin kuuli vuorenjuurella sijainneelle majalleen kaukaisia ääniä, aivan kuin seudun kylät olisivat ilmiliekeissä. Äänimaailma höystyi ihmisten tuskanhuudoilla. Jakobos oli varma, että kyse oli isaurialaisten hyökkäyksestä. Hän siirsi pitkäksi kasvaneet hiuksensa niskaltaan ja kyyristyi odottamaan saapuvan miekkamiehen iskua. Theodoretos kirjoittaa Jakoboksen kammonneen sitä, että hänet kaapattaisiin orjaksi ja että hän siten joutuisi todistamaan ”jumalattomia tekoja”. Mieluummin hän kuolisi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vaan aamulla sodan äänet paljastuivatkin munkin rukouselämää kiusanneiden demonien luomiksi illuusioiksi.

Munkki Zenon sen sijaan joutui todellisen ryöstöretken tielle. Tämä Antiokian (nyk. Antakya Etelä-Turkissa aivan Syyrian rajan kupeessa) läheisen vuoren edustalla tyhjässä haudassa elänyt askeetti todisti isaurialaisten toteuttamaa joukkosurmaa. Kaupunkiin hyökänneet joukot jatkoivat riehuntaansa vieden hengen monelta kaupungin lähistöllä askeettista elämää viettäneeltä mieheltä ja naiselta. Theodoretos kirjoittaa Zenonin pelastuneen yliluonnollisen ihmeen kautta luolansa suuaukon kadottua sotilaiden näkökentästä.

Ryösteleviä joukkoja kohtasi myös munkki Theodosios, joka rakensi pienen askeetin majansa Antiokian luoteispuolella sijainneen Rhosuksen rannikkokaupungin (nyk. Arsuz) viereisen vuoren juurelle. Theodoretos kirjoittaa, että ”miehet jotka eivät säästäneet kaupunkia tai kylää, vaan ryöstivät ja polttivat kaiken, minkä voivat, osoittivat kuitenkin kunnioitusta Theodosioksen elämäntavalle”. Theodosioksen majalle saapuneet joukot jopa pyysivät tältä leipää ja siunausta jatkaen tämän jälkeen matkaansa. Theodoretos kirjoittaa myös, että isaurialaiset olivat aiemmin ottaneet kirkonmiehiä panttivangeikseen ja vaatineet suuria lunnasrahoja. Peläten, että suojattomassa majassa eläneelle Theodosiokselle kävisi samoin, Antiokian kirkon johto houkutteli tämän kansan arvostaman askeetin ja hengellisen opettajan luokseen turvaan. Poltettujen kylien, kaapattujen orjien, panttivankien ja lunnasvaatimusten kohdalla kohtaamme samaa tematiikkaa kuin nykypäivän kriisialueilla.

Jumalan ystävien historia ei kuitenkaan ole vain kuvaus väkivallasta. Teosta on tulkittu pikemminkin 400-luvun kristologisissa kiistoissa harhaoppisyytöksiin joutuneen piispa Theodoretoksen yritykseksi korostaa Syyrian kristillisyyden hurskautta ja itse alueella nauttimaansa arvostusta. Eräänä punaisena lankana teoksessa kuitenkin kulkee munkkien ja askeettien olosuhteita katsomaton äärimmäinen mielenhallinta. Esimerkiksi erään luostarin johdossa olleen David-nimisen munkin kuvataan eläneen vuosikymmeniä ilman vihaa ja raivokkuutta. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt hänen syyllistyneen näihin tunteisiin, vaikka häntä toisinaan sanallisesti provosoitiinkin. Eikä provokaatio jäänyt aina sanojen tasolle, kuten isaurialaisten kohdalla. Myös demonit uhkailivat. Jakoboksen Theodoretos kuvaa kohdanneen useita demonisia näkyjä, ja mainitseepa Theodoretos itsekin kuulleensa väkivaltaisella kuolemalla pelotelleen demonin äänen.

Ryöstelevien joukkojen, armottoman luonnon ja kiusaavien henkiolentojen kanssa kamppailleet munkit eivät kuitenkaan lannistuneet. Theodoretos korostaa tarinoissaan useaan otteeseen, että olosuhteista huolimatta pelolle ei tule antaa sijaa. ”Pelko on tuhoava tunne”, hän kirjoittaa erään munkin sanoneen. Mieleltään lujina pysyviä teoksen askeetteja onkin tulkittu jopa Jumalan siunaamaksi munkkiarmeijaksi, joka jokaista Theodoretosta kritisoivalla olisi vastassaan. Verrattuna ajan egyptiläisiin munkkikertomuksiin, joista kuuluisin lienee erämaamunkki Antonioksen (k. 356) elämäkerta, Theodoretoksen munkit vaikuttavatkin mielenhallinnaltaan vähintäänkin tasavertaisilta, jopa ylivertaisilta.

 

 

1500-luvun jälkipuolelta peräisin oleva ikoni myöhäisantiikin Syyrian eräästä kuuluisimmasta askeetista, pylvään päällä asuneesta Simeon Styliitasta (Kostarowce, Historic Museum in Sanok, Poland). Kuva Wikimedia Commons, https://commons.wikimedia.org/wiki/File:MHS_Szymon_Slupnik_XVI_w_Kostarowce_p.jpg.

1500-luvun jälkipuolelta peräisin oleva ikoni myöhäisantiikin Syyrian eräästä kuuluisimmasta askeetista, pylvään päällä asuneesta Simeon Styliitasta (Kostarowce, Historic Museum in Sanok, Poland). Kuva Wikimedia Commons, https://commons.wikimedia.org/wiki/File:MHS_Szymon_Slupnik_XVI_w_Kostarowce_p.jpg.

Mielen käsite eri aikakausina on tietysti erilainen. Tunnehistorioitsijat korostavat, että antiikin ja nykypäivän käsitys tunteista on erilainen johtuen siitä, miten ihmisen ajattelu ymmärretään syntyvän. Suoraa suomenkielistä käännöstä tunteisiin viittaaville kreikankielisille termeille ei välttämättä voi asettaa, ja termit saavat useampaakin käännösasua ylleen. Toisaalta asiaa ei tarvitse liikaa monimutkaistaa. Vihassa nostettu miekka tai laukaistu moderni tuliase voi johtaa ihmisen hengenlähtöön riippumatta siitä, onko pontimena platoninen tunnesielun pyrkimys vai jotain modernimmalla mielen teorialla selitettyä. Vaikka tunteiden sanotaankin olevan kulttuurisidonnaisia, ei ajattelun ja aivotoiminnan biologista pohjaa voi kiistää. Pelko voi yhtä lailla lamaannuttaa riippumatta siitä, onko kulttuurissa tapana laskea vuosi oletetusta Kristuksen syntymästä vai myöhäisantiikin keisari Diocletianuksen hallituskaudesta. Pelon voittava Theodosios sen sijaan voi auttaa jopa isaurialaisia tai muita puutteenalaisia. Pelkonsa joutuvat kohtaamaan myös nykypäivän kriisialueiden vaarallisissa olosuhteissa työskentelevät vapaaehtoiset tai Syyrian pakolaiskriisiin aktiivisesti tarttuvat läntiset yhteiskunnat.

Nälkäiselle tarjottu leipä ja ystävällinen kohtelu lienee aikakaudesta riippumaton keino ylittää raja-aitoja ja luoda siltoja. Theodoretoksen teksti muistuttaakin meitä syyrialaisen kristillisyyden hartaaseen ja rauhanomaiseen mietiskelyyn sekä mystiikkaan pohjautuvasta perinteestä, siitä joka nykypäivän kriisin alle on pahasti hautautunut. Ehkä se auttaa myös muistamaan kiivaan some-keskustelun aikakaudella sen, ettei Syyriassa nykyäänkään suuri osa – uskonnosta riippumatta – varmastikaan toivo väkivallan jatkoa. Varmaa on, että liian moni on kokenut Jakoboksen harhanäyn todellisena. Nykypäivän Syyrian vihan- ja pelonsekainen keitos tuntuukin Kyrrhoksen piispan kuvaamien munkkien edessä irvokkaalta peililtä. Kysymys teoksen kertomusten ja todella tapahtuneen menneisyyden erolla ei tässä kohdin ole oleellinen. Munkitkin saattoivat osallistua väkivaltaisuuksiin, kuten esimerkiksi pakanallisena pitämiensä uskonharjoituspaikkojen tuhoamiseen. Meillä ei kuitenkaan ole suoraa pääsyä Jumalan ystävien historian munkkien kokemuksiin tai tekoihin, vaan ainoastaan Theodoretoksen näistä luomaan tekstiin. Oleellista on huomata monikulttuurisessa ympäristössä eläneen Theodoretoksen kirjoittaneen tunteidenhallinnan osalta sen kaltaisista ihanteista, joita moni nykyäänkin pitää arvokkaana. Yleistä reseptiä ihmisten rauhanomaiseen yhteiseloon ei ehkä ole olemassakaan. Davidin esimerkki provokaatioon vastaamisesta lempeydellä tai Theodosioksen tapa auttaa puutteenalaisia näiden taustasta riippumatta voi kuitenkin olla viisauden alku monessa asiassa myös myöhempinä aikoina.

Niko Nyqvist,
historian opiskelija, harjoittelija/Trivium
Tampereen yliopisto

 

Passages from Antiquity to the Middle Ages VI

This year’s ‘Passages from Antiquity to the Middle Ages’ conference was held at the University of Tampere on August 6–8. It was already the sixth one with the same idea; that is, connecting the historians, art historians, archaeologists, and philologists of Antiquity and the Middle Ages to present and discuss their research and the longue durée of pre-modern western societies. When the first ‘Passages’-conference was organized in January 2003, over twelve years ago, nobody actually expected it to become a conference series. But, fortunately, it quickly became quite popular and still remains so – the organisers were happy to point out that some people who participated the first ‘Passages’ conference also attended the sixth one! Perhaps that is one type of an indication of the need of the longue durée perspective, as well as of the spirit of the conferences.

The first conference, concentrating on Family, Marriage and Death in Antiquity and the Middle Ages, was the starting point of a three years research project funded by the Academy of Finland. Since then, the conference series has focused on friendship, religious participation, death and dying, and infirmity. Many of the conferences have also resulted in published proceedings of the papers presented (see the series website for more information. All these conferences have a tight link with the research at the University of Tampere, where the study of pre-modern social history, especially everyday life, lifespan, gender, lived religion, and social history of medicine are well established topics within the discipline of history.

The theme of the latest ‘Passages’ conference was ‘On the Road. Travels, Pilgrimages and Social Interaction’. During the three days the conference lasted, thirty-five speakers from twelve countries presented their research with varying topics. Keynote presentations were given by Ray Laurence (University of Kent), Cecilia Gaposchkin (Dartmouth College), and Klaus Herbers (University of Erlangen). Among the most visible themes during the conference were religious and liminal travels, imaginary travelling, the travels of different social groups (such as children and various professionals), and the ways how travelling was organised and how it shaped the social and geographical landscape. The vastly varying motivations for travel were perhaps the most visible theme of the whole weekend, showing how a profound theme travelling and mobility – or the lack of it – is for all human societies. As concluded in the ending discussion, there is of course much more to do on the topic. Important issues to address in the future are, for example, questions related to those not travelling, the restrictions to mobility, and other problems of travelling. Nevertheless, the conference presented a many-sided approach to the topic, showing its vast potential for the study of different kinds of aspects of pre-modern cultures.

IMG_9644IMG_9586

Visiting Museum Centre Vapriikki. Photos: Katariina Mustakallio

The conference naturally included also a vivid social programme. Professor Pertti Haapala gave his traditional guided city walk around the centre of Tampere, and the guests and organisers visited the Plevna restaurant at Finlayson area, which has been a popular place for informal gatherings also during the earlier gatherings. On Friday there was a reception hosted by the School of Social Sciences and Humanities, and the conference ended with a conference dinner and before it a visit to the pilgrimage exhibition at Museum Centre Vapriikki. There we had the privilege of a guided tour given by Marjo Meriluoto-Jaakkola, a curator of the museum and the person behind the exhibition. The evenings with their lively discussions have always been one of the best parts of the ‘Passages’ conferences. To be able to meet scholars from all around the world willing to participate in creating a warm atmosphere and lively exchange of ideas is one of the biggest privileges of the whole organising committee. Thank you everyone involved – and perhaps we meet again in Tampere in three years time!

Tervetuloa / Welcome

Tervertuloa seuraamaan Triviumin blogia. Keskustelemme ajankohtaisista tai muuten vaan mielenkiintoisista teemoista vanhempien aikojen tutkimuksen näkökulmista. Ajallinen ero tuo perspektiiviä nykyilmiöihin mutta näyttää myös yllättäviä yhtymäkohtia ja samankaltaisuuksia – onko auringon alla mitään uutta?

Welcome to follow the blog of Trivium! We will discuss topics that are current or otherwise interesting from the point of view of pre-modern studies. Timely changes will bring perspective to many modern phenomena while also showing intriguing confluences and similarities – is there anything new under the sun?