Valinnanvapaus ei aina tee autuaaksi – paitsi sukkahousukaupoilla

Lina van Aerschot

Sama ei sovi kaikille. Kuuluisat yhden koon sukkahousut eivät passaa oikein kenellekään. Useimmilla ne joko valuvat nilkkoihin makkaralle tai jäävät puolireiteen. Siksi arvostamme valinnanvapautta ja sitä, että saamme tavaroita ja palveluja, jotka vastaavat toiveitamme ja tarpeitamme.

Käytännössä valinnanvapaus toteutuu markkinoilla, joilla on erilaisia palveluntarjoajia ja asiakas valitsee niistä sen, joka myy omia tarpeita vastaavaa hyödykettä kohtuullisimpaan hintaan. Markkinat voivat olla joko täysin avoimet, jolloin kuka tahansa lakia noudattava saa myydä ja ostaa, tai tavalla tai toisella säädellyt, jolloin esimerkiksi myydä saa vain tietyt kriteerit täyttävä taho tai ostamista on rajoitettu.

Markkinoita kuvataan usein vapauden, tehokkuuden ja kilpailun tyyssijaksi. Ihmisten ajatellaan parhaiten itse tietävän mikä heille sopii, joten he osaavat tehdä parhaimman valinnan itse. Taustalla on ajatus siitä, että kun ihmisten annetaan vapaasti tehdä valintoja markkinoilla, kysyntä ja tarjonta sekä hintataso määräytyvät kuin itsestään.

SOTE-uudistuksen myötä halutaan lisätä valinnanvapautta ja luoda lisää tilaa sosiaali- ja terveyspuolen laajemmille markkinoille. Koska sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ihmisten hyvinvoinnin kannalta oleellisia ja myös elintärkeitä, on syytä avata tarkemmin mistä valinnanvapaudessa oikeastaan on kyse.

Teoriassa markkinoilla vallitsee tilanne, jossa sekä kuluttajilla että tuottajilla on saatavillaan kaikki oleellinen tieto ja kyky ennakoida tekojensa ja valintojensa seuraukset. He voivat vapaasti tulla markkinoille ja lähteä sieltä pois.

Ihannetilanteessa asiakkaat ovat itsenäisiä, monipuolisesti tietoa hankkivia toimijoita, jotka tekevät valinnat aidosti omien tarpeidensa perusteella eikä heitä ohjailla. Ideaalitilanteessa markkinat ovat tarpeeksi pienet ja hajautuneet, jotta monopoleja, kartelleja tai jättikorporaatioita ei ole ja jotta hintojen vääristelyä ei esiinny.

Todellisuudessa asiat eivät mene niin, että asiakkaat ja palveluntarjoajat voisivat tulla markkinoille esteettä ja poistua yhtä helposti. Oikeassa elämässä valinnat eivät ole aina rationaalisia ja perusteltuja ja eikä kilpailu useinkaan ole sekä aitoa että reilua.

Asiakkailla ja kuluttajilla on ani harvoin käytössään kaikkea valintojen kannalta oleellista tietoa, kykyä soveltaa sitä käytännössä tai mahdollisuuksia ymmärtää valintojensa seurauksia pitkällä aikavälillä. Tämä koskee erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa ammattilaisilla on usein huomattavasti maallikkoja enemmän tietämystä eri vaihtoehtojen seurauksista, kuten myös Liina-Kaisa Tynkkynen kirjoittaa bloggauksessaan.

Me emme siis aina tiedä tarkalleen mitä tarvitsemme, mistä sen voi saada, mitä pitäisi ottaa huomioon valintaa tehdessä, mitä eroa eri vaihtoehdoilla on, mihin eri valinnat johtavat ja mitä on tehtävissä, jos valinta meneekin pieleen.

Emme aina lainkaan pysty tekemään valintoja ilman asiantuntijan apua tai ohjausta, jos kyseessä on erityisasiantuntemusta vaativa tuote tai palvelu. Aina meillä ei myöskään ole tarpeeksi rahaa joko ostaa juuri sitä mitä tarvitsemme, päästä paikalle oikeaan aikaan ja jonottamatta tai matkustaa sinne, missä tarvitsemamme asia olisi saatavilla.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien eroja voi olla vaikea arvioida, mutta valintatilanteissa on joka tapauksessa turvauduttava johonkin –asiakasohjaajaan, kuulopuheisiin tai vaikka mainosten perusteella syntyneisiin mielikuviin.

Tässä suhteessa palveluntuottajat eivät ole samalla viivalla kilpailemassa asiakkaista. Pienten yritysten voi olla erittäin vaikeaa aloittaa jotakin palvelua myyvää toimintaa esimerkiksi sellaisessa markkinatilanteessa, jossa iso yritys pystyy tarjoamaan monen alan palveluja saman katon alla ja opastamaan yrityksen sisällä seuraavalle luukulle.

Isommilla yrityksillä on usein isommat markkinointibudjetit, mikä mahdollistaa sen, että niiden nimet ja palvelut tulevat tutuiksi ja nousevat helpommin mieleen palveluja etsiville asiakkaille. Lisäksi käytäntö osoittaa, että suuryrityksiä muodostuu, ja niillä on tavoitteena saavuttaa markkina-asemia, jotka vaikuttavat kilpailuun niille edullisella tavalla ja jotka rajoittavat tai haittaavat pienempien yrittäjien toimintamahdollisuuksia.

Sukkahousujen suhteen väärää valintaa on mahdollista manata hetki ja käyttää sitten ostos niksi-pirkasta opittuihin tarkoituksiin. Isompien ja tärkeämpien valintojen kohdalla virheitä on huomattavasti hankalampi korjata ja seuraukset ovat eri vakaavuusluokkaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvoinnin kannalta niin oleellisia, että niiden suhteen väärien valintojen mahdollisuus halutaan minimoida. Mitä suurempaan ja kokonaisvaltaisempaan hoivaan tai hoitoon palveluja tarvitaan, sitä tärkeämpää tämä on.

Valinnanvapaus toimii tehokkaiden markkinoiden takaajana vain, jos asiakkaat paitsi valitsevat vapaasti myös valvovat saamansa palvelun laatua ja vaihtavat huonot palvelut parempiin. Asiakkaiden pitää siis pystyä tarvittaessa valittamaan epäkohdista ja siirtymään asioimaan toisaalle, jos palvelu ei vastaa odotuksia.

Pitempiaikaisen hoidon, hoivan tai esimerkiksi asumispalvelujen piirissä olevien ihmisten tilanteissa ei ole realistista olettaa ainakaan vaativiin valitusprosesseihin ryhtymistä tai palveluntuottajan vaihtamista kovin tiuhaan. Huonokuntoiset ihmiset tarvitsevat apua ja tukea valintojen tekemisessä ja palvelujen laadun valvonnassa. Heikoimpaan asemaan jäävät usein ne sairaat tai hauraat ihmiset, joilla ei ole omaisia ja läheisiä auttamassa ja tukemassa.

Palvelujen tuottamiselle ja tarjoamiselle asetetut tavoitteet tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan toiminnan tarkoituksenmukaisuutta. Yhteiskunnassa on määriteltävä tarkasti, mitä valinnanvapaudella halutaan saada aikaan ja millä ehdoilla se on mahdollista eri asiakasryhmille. Sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoilla valinnanvapaus kuulostaa helpolta tieltä parantaa palvelujen laatua ja asiakkaiden tyytyväisyyttä. Käytännössä monien palvelujen ja asiakasryhmien kohdalla valinnanvapaus edellyttää vahvaa tukea ja ohjausta. Joidenkin palvelujen kohdalla paljon valinnanvapautta tärkeämpää olisi turvata palvelun saatavuus, jatkuvuus ja mukautuminen asiakkaan tarpeisiin.

 

Lina Van Aerschot

Tutkijatohtori, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden tiedekunta

Kategoria(t): Yleinen. Kirjoittaja: Lina Van Aerschot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Tietoja Lina Van Aerschot

Olen tutkinut vanhusten palvelujen käyttöä ja eriarvoisuutta. On selvää, että palvelujen ja avun saamista edesauttavat taloudelliset resurssit ja omaisten tuki. Usein sairas ja hauras ihminen tarvitsee apua avun hankkimiseen. Tällä hetkellä työskentelen Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -hankkeessa (http://www.uta.fi/yky/rose/index.html). Siinä pohdimme muun muassa millä ehdoilla robotit voivat tukea kotona asumista tai tarkkailla terveydentilaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *