Sotedigitalisaatio – miellyttävä mahdollistaja vai väsymätön vastustaja?

Tutkijatohtori Mari Aaltonen

”Tämä tietotekniikka on yksi helvetinmoinen vastustaja”, puuskahti eräs iäkkäämpi rouva kohdatessaan ongelmia asioidessaan netissä. Jäin hämmentyneenä miettimään tätä lausetta: eikö tietotekniikan pitäisi olla mahdollistava, elämää helpottava tekijä, eikä mahdoton vastustaja?

Sosiaali- ja terveyspalvelut luottavat yhä enemmän nettiin ja siihen, että kaikki osaavat toimia verkkoympäristössä. Meillä on Kanta, e-reseptit, sähköisesti lähetettävät kaavakkeet ja nettiajanvaraukset. Sote-uudistuksen myötä tapahtuvassa Sotedigi-muutosohjelmassa (http://alueuudistus.fi/soteuudistus/digitalisaatio) kehitetään lisää digitaalisia palveluja niin asiakkaille kuin ammattilaisille.

Erilaiset puhelinsovellukset ovat yleistymässä, samoin tekstiviestin käyttö laboratoriotulosten vastaanottamisessa ja muussa kanssakäymisessä lääkärin tai muun hoitohenkilökunnan kanssa. Myös niin sanotut etälääkäripalvelut lisääntyvät. Kun etsimme tietoa palveluista, aukioloajoista ja asiantuntijoista, kuulemme entistä useammin sanat ”katso netistä”. Käyttäjän täytyy luoda ja muistaa erilaisia palvelu- ja käyttäjätunnuksia, salasanoja ja PIN-koodeja. Lisäksi jotta voi näitä palveluja käyttää, tarvitaan kännykkä, mahdollisesti älyversio sellaisesta, tietokone ja internetliittymä. Ja sitten se oleellisin asia: niitä pitää osata käyttää, ja tietää koska ja mistä hakea apua, kun homma ei onnistu. Myös tietoturvakysymykset askarruttavat: mihin voit laittaa henkilötietosi, entä henkilötunnuksesi? Kun tietosi ovat sote-keskusten käytössä, ketkä kaikki niitä pääsevät lukemaan?

Entä kun palveluja opettelee käyttämään vanhempi ihminen, joka ei ole käyttänyt mitään tietotekniikkaan liittyvää aiemman elämänsä aikana? Kuten meillä työikäisilläkin, toisille se voi olla helppoa, mutta ei suinkaan kaikille. Kotona asuvat vanhat ihmiset ovat varsin heterogeeninen joukko niin terveydeltään kuin aiemmalta ammattiasemaltaan: jotkut nuorimmista eläkeläisistä saattoivat ehtiä käyttämään tietotekniikkaa työelämässä, mutta hyvin monelle erilaiset sovellukset ja ylipäätään tietokoneen käyttö on aivan uutta ja vierasta, jopa pelottavaa. Ajatelkaapa vaikka tänä vuonna 90-vuotta täyttäviä tai sitä vanhempia ihmisiä, jotka ovat syntyneet vuonna 1927 tai aiemmin. Heitä on Tilastokeskuksen mukaan noin 47 000. Heidän elämässään kovinkaan monella ei ole ollut verkkoympäristöllä tai älylaitteilla kovinkaan suurta roolia. Kannattaa myös muistaa, että kotona asuviin, sotedigipalvelujen potentiaalisiin käyttäjiin kuuluu entistä enemmän muistisairaita ihmisiä.

Esitänkin pyynnön teille, jotka suunnittelette ja kehitätte uusia palveluja verkkoympäristöön ja puhelimella käytettäväksi. Samoin teille jotka mahdollisesti sote-uudistuksen myötä siirrätte toimintoja ja informaatiota nettiin, ja teille, jotka suunnittelette jo olemassa olevien palvelujen ja sovellusten päivittämistä: ajatelkaa käyttäjäkuntaa ihan oikeasti.

Asiakaslähtöisyys tarkoittaa, että mietitään keitä asiakkaat ja käyttäjät ovat, ei sitä, kuka on ideaaliasiakas tai millainen asiakkaan pitäisi olla järjestelmän näkökulmasta katsottuna. Sen, mitä kehitätte, pitäisi helpottaa arkea asiakkaiden ja myös henkilöstön näkökulmasta, ei monimutkaistaa sitä niin, että he puhuvat helvetinmoisesta vastustajasta palvelua käyttäessään. Jokainen puhelinsoitto, jonka käyttäjä joutuu soittamaan vaikkapa lapselleen tai lapsenlapselleen kysyäkseen neuvoja, tarkoittaa, että kyseisestä laitteesta tai toiminnosta on tullut vastustaja, ei mahdollistaja.

Vaarana on, että jo ennen sitä elämänvaihetta, jolloin ikäihminen tarvitsee tukea terveydellisistä syistä, lapsilta, lapsenlapsilta ja muilta läheisiltä tarvitaan ”omaishoitoa” erilaisten teknisten toimintojen ja sovellusten kanssa.

Kysyin alussa mainitsemaltani rouvalta, mitä hän tarkoittaa helvetinmoisella vastustajalla. Hän kertoi, että jo hänen työelämässään käyttämänsä koneet ja niiden ohjelmistot muuttuivat usein. Muutosten jälkeen niiden toiminnassa oli vikoja ja puutteita, ja liian suuri osa ajasta meni ”koneen kanssa tapellessa” tai jonottaessa tekniseen apuun. Nyt eläkkeellä hän yrittää pysyä mukana tietotekniikan ja netin maailmassa, mutta pelkää, että ei kohta enää osaa hoitaa asioitaan itsenäisesti. Ei kai sen näin pitäisi mennä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *