Pylly edellä puuhun?

Liina-Kaisa Tynkkynen

Hallitus julkaisi 9.5.2017 esityksensä laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta.

Esityksen mukaan ihminen saisi tulevaisuudessa valita oman sote-keskuksensa, joka tarjoaa pääosin perustason palveluja. Sote-keskukset voivat tuottaa palveluita itse ja ostaa osan myös alihankkijoilta.

Erityistason palvelut olisivat maakunnan liikelaitoksen vastuulla.

Tämän lisäksi käytössä olisi asiakasseteli, joita

sote-keskusten ja maakunnan liikelaitoksen on tarjottava asiakkaiden käyttöön tarkkarajaisten palveluiden osalta.Henkilökohtaista budjettia hyödynnettäisiin ennen kaikkea vammaispalveluissa ja vanhojen ihmisten palveluissa.

Palveluita tuottaisivat yritykset, järjestöt, maakunnan yhtiöt ja maakunnan liikelaitos.

Hallituksen tiedotustilaisuudessa 9.5.2017 vakuutettiin keskeisesti esimerkiksi sitä, että lain voimaantulon myötä palveluiden integraatio vahvistuu, kermankuorinta estetään ja perustason palvelut vahvistuvat samalla kun laatu paranee.

Itse sanoisin ennemmin että ”saas kattoo”.

Integraatio vahvistuu?

Integraatiota on luotu uuteen järjestelmään mm. sijoittamalla sote-keskukseen laaja valikoima perustason palveluja. Tämän lisäksi paljon palveluita käyttäville ihmisille on tehtävä asiakassuunnitelma, joka ”kokoaa (palvelukokonaisuuksien) palaset yhdeksi kokonaisuudeksi” (HE s. 100).

Kaiken kaikkeaan lakiesitys maalaa kuitenkin kuvan monimutkaisesta kokonaisuudesta suoranvalinnanpalveluntuottajineen, heidän alihankkijoineen, asiakassetelituottajineen, henkilökohtaisen budjetin palveluiden tuottajineen ja maakunnan liikelaitoksen palveluineen.

Eräs viisas dosentti on  sanonut, että mitä monimukaisemman järjestelmän luomme, sitä monimutkaisempia asiakkaita meillä on. Voikin olla, että uudessa järjestelmässä ”moniongelmaisten” ihmisten määrä tulee kasvamaan rajusti.

”Mitä monimukaisemman järjestelmän luomme, sitä monimutkaisempia asiakkaita meillä on”

Maakunnalta vaaditaan melkoisia velhon taitoja, jotta tätä kokonaisuutta saadaan johdettua asiakkaan ja järjestelmän näkökulmasta hyvin.

Oman mausteensa soppaan lisää haaste ICT-järjestelmien kivikautisuudesta. Niin kauan kun olemassa ei ole kunnollisia tietojärjestelmiä, jotka mahdollistaisivat ihmisen tietojen liikkumisen eri tuottajien välillä, ei integraation toteutumisesta kannata haaveilla.

Kerman kuorinta estetään?

Kerman kuorinnalla tarkoitetaan tuottavien asiakkaiden valikoimista. Lakiin onkin otettu mukaan elementtejä, jotka pyrkivät ottamaan huomioon myös ihmisen palvelutarpeen – näin ainakin pitkällä tähtäimellä.

Esimerkiksi tuottajille maksettavien korvausperusteiden avulla maakunnan onkin mahdollista ohjata palvelutuotantoa huomioimaan myös paljon palveluita käyttävät. Tuottajien on myös hyväksyttävä kaikki asiakkaat (jos tilaa on) ja asiakasmaksut ovat kaikille samat.

Laki ei kuitenkaan millään tavoin poissulje sitä, ettei asiakasvalikointia voisi tapahtua.

Erityinen riski tähän on asiakasseteli- ja henkilökohtaisen budjetin palveluissa, joissa asiakas voi omalla rahallaan ostaa lisäpalveluja. On todennäköistä, että tuottajat haluavat asiakkaikseen ennemmin maksukykyisiä asiakkaita.

”Laki ei kuitenkaan millään tavoin poissulje sitä, ettei asiakasvalikointia voisi tapahtua.”

Sen sijaan, että kermankuorinnan riski kielletään, on siitä tärkeä puhua avoimesti. Vain näin voidaan kehittää toimintamalleja joiden kautta riski, jos ei nyt kokonaan poistu, ainakin pienenee.

Palveluiden saatavuus vahvistuu ja laatu paranee?

Saatavuuden parantuminen on todennäköistä isoissa kaupungeissa ja maakuntien keskuspaikkakunnilla. Laadun paranemisesta emme kuitenkaan voi sanoa vielä mitään.

Esimerkiksi, olemassa ei ole luotettavaa, neutraalia laatutietoa, joka mahdollistaisi tuottajien vertailun. Valinnanvapausuudistuksen alkuvaiheessa ihmiset tekevätkin valintoja markkinoinnin ja mielikuvien perusteella.

Markkinoiden avautumisvaihe on ratkaisevan tärkeä markkinaosuuksien muodostumisen näkökulmasta. Tiedämme nimittäin, että ihmiset vaihtavat palveluntuottajaa lopulta hyvin vähän. Tuottajat voivatkin saada listan täyteen asiakkaita, eivät suinkaan laadun, vaan mielikuvamarkkinoinnin perusteella.

”Valinnanvapausuudistuksen alkuvaiheessa ihmiset tekevät valintoja markkinoinnin ja mielikuvien perusteella”

Ihmisen on sitouduttava palveluntuottajaan vuodeksi kerrallaan. Myöskään tämä ei anna tarpeeksi vahvaa kannustetta tuottajille panostaa hoidon laatuun. Asiakkaan valituksiin ei esimerkiksi tarvitse reagoida samalla insentiteetillä kuin silloin jos asiakas voisi huomenna vaihtaa kilpailijan leiriin.

Sote on politiikkaa

Lakiesitys on malliesimerkki siitä, kuinka sote-palvelut ovat yksi keskeinen politiikan teon areena. Lakiesitykseen onkin pyritty sovittamaan eri intressiryhmien toiveita sieltä ja täältä.

Samalla kunnollisten edellytysten luominen kilpailullisen toimintamallin toteuttamiselle on jäänyt jalkoihin.

Valinnanvapaus on itsessään toivottava tavoite ja kilpailun avulla voidaan saavuttaa hyötyjä ennen kaikkea selvärajaisissa palveluissa. Nyt toteutuksessa ollaan kuitenkin menossa pylly edellä puuhun. Voisiko suuntaa vielä kääntää?

Liina-Kaisa Tynkkynen

PS. Jos kirjoituksessa käytetty sanasto tuntuu vieraalta, hallitus on julkaissut uuden sote-sanaston lukemisen helpottamiseksi 😉

4 vastausta artikkeliin ”Pylly edellä puuhun?

    • Kyllä ja Kanta on hyvä alku. Toiminnan ohjauksen ja johtamisen järjestelmät (esim.) kuitenkin monin paikoin olemattomia.

    • Kanta-palvelu on arkisto. Se on niin kömpelö ja hidaskäyttöinen, ettei se todellakaan sovi pientä kummemman tiedonsiirtoon toimijoiden välillä.

  1. Ihmiset valittaa todennäkisesti lähin Sotekeskus mikäli siihen pääseenkohtuuajoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *