Kaikki, heti, jonottamatta!

– Liina-Kaisa Tynkkynen

Istuin viime viikolla seminaarissa joka käsitteli big dataa ja palveluinnovaatioita. Seminaarissa puhunut tutkimusjohtaja Richard Cuthbertson Oxfordin yliopistosta nosti puheenvuorossaan esille, kuinka tiedonvälitys ja tiedon nopea saatavuus muokkaavat myös asiakkaiden odotuksia palveluidensa suhteen. Google pystyy tarjoamaan meille vastauksia silmän räpäyksessä. Ihmiset vaativat samaa myös palveluilta.

Nykyaikainen kuluttaja haluaa kaiken, heti ja vieläpä ilmaiseksi.

Seminaari käsitteli vähittäiskaupan palveluja, mutta se sai pohtimaan kuluttajien vaatimuksia myös sote-palvelujen näkökulmasta.

Sote-uudistuksen yksi iso kysymys onkin, miten ”kaikki, heti” –ajattelu sovitetaan yhteen maakuntien todennäköisesti melko tiukan sote-budjetin kanssa

Yksi sote-uudistuksen ja siihen liittyvän valinnanvapausuudistuksen keskeisiä tavoitteita on parantaa palveluiden saatavuutta ja nopeuttaa hoitoon pääsyä. Paikoin pitkistäkin hoitojonoista halutaan eroon. Yksityinen sektori on jo hyödyntänyt julkisen sektorin jonoja markkinointivalttina. Eräskin suuri yksityinen terveydenhuollon tuottaja mainostaa, että ”Meillä et jonota edes leikkaukseen”.

Julkisesti rahoitetuissa palvelujärjestelmissä jonot ovat kuitenkin tapa säännellä palveluiden kysyntää ja hillitä kustannuksia. Jonoton järjestelmä on usein tehoton ja kallis – käykääpä vaikka vilkaisemassa ranskalaisen palvelujärjestelmän kustannuksia. Jos järjestelmässä ei ole lainkaan jonoja, tarkoittaa se usein, että tuotannontekijöitä (esim. lääkäreitä ja hoitajia) on liikaa. Sitä kutsutaan myös tuhlaukseksi.

Jonottomuus terveydenhuollossa ei siis ole tavoittelemisen arvoinen asia. Jono voi kuitenkin olla väärässä paikassa.

Suomessa keskeinen hoitoon pääsyn pullonkaula on julkisessa perusterveydenhuollossa. Ihmiset joutuvat jonottamaan perusterveydenhuoltoon liian kauan, mikä voi johtaa hoidon viivästymiseen, ongelmien eskaloitumiseen, turhautumiseen ja palvelujärjestelmää kohtaan koetun luottamuksen heikkenemiseen.

Peruspalveluissa hoitoon pitäisi päästä suuremmin jonottamatta. Kaikkien tärkeintä kuitenkin on, että palveluihin saa tarvittaessa yhteyden välittömästi. Joskus voi olla, että pelkkä verkon tai puhelimen välityksellä saatu kontakti sote-ammattilaiseen riittää ja varsinaista käyntiä ei edes tarvita.

Useisiin erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin ei sen sijaan tarvitse päästä heti. Kaihileikkausta tai tekoniveltä voi usein turvallisesti odottaa jonkin aikaa. Hoitoa tarvitsevan ihmisen näkökulmasta tämä voi kuitenkin tuntua epämiellyttävältä. Hoitoon pitäisi päästä heti eikä viidestoista päivä!

Noin viidesosalla suomalaisista on yksityinen sairauskuluvakuutus.

Malttamattomimmat ostavatkin ohituskaista yksityiseltä sektorilta, josta hoitoa saa usein,  heti tai ainakin ennen viidettätoista päivää.

Suomalaisista noin viidesosalla on yksityinen sairauskuluvakuutus. Iso osa tästä joukosta on lapsia, mutta kiivaimmin Suomessa ovat viime vuosina yleistyneet työnantajien ottamat vakuutukset. Sama trendi on nähtävissä myös muissa Pohjoismaissa, joissa työnantajien ostamien yksityisten sairauskuluvakuutusten määrä on kasvanut viime vuosikymmenen aikana selvästi. Yksilöt ja enenevästi myös työnantajat vaativat terveydenhuollolta enemmän ja ovat myös valmiita maksamaan siitä.

Sote-uudistuksen yksi iso kysymys onkin, miten Professori Cuthbertsonin hahmottelema ”kaikki, heti” –ajattelu sovitetaan yhteen maakuntien todennäköisesti melko tiukan sote-budjetin kanssa.

Julkinen palvelujärjestelmä ei voine tarjota kaikkea, kaikille, heti. Toisaalta, jos palvelujärjestelmä ei pysty takaamaan hyvin toimeentulevan keskiluokan palveluja heitä tyydyttävällä tavalla, on vaarana, että koko julkisen, universaalin järjestelmän legitimiteetti horjuu. Siihen meillä ei ole varaa vaikka tehtäisiin kuinka hieno sote.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *