Mikä on soterallin lopputulos?

Tutkimusjohtaja Harri Laihonen, Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu

Kollegat pyysivät kirjoittamaan sote-blogiin. Aluksi tuntui, ettei minulla ole siihen mitään sanottavaa. Soteralli -blogin kirjoittajat ovat varmasti paremmin perillä sote-kentän myllerryksistä kuin minä. Lupauduin kuitenkin joitain ajatuksia paperille rustaamaan.

Pääasiallisesti olen tutkinut ja puhunut tietojohtamisesta, mittaamisesta ja tuloksellisuuden johtamisesta. Tällä hetkellä olen mukana kahdessa tutkimushankkeessa. Työsuojelurahaston sekä Espoon, Turun ja Tampereen kaupunkien rahoittamassa hankkeessa tutkimme tuloksellisuusdialogia kuntakentällä ja juuri käynnistyneen Akatemia-hankkeen kysymyksenasettelu liittyy hybridi-organisaatioihin.

Näillä pohjilla haluan tässä tarkastella lyhyesti kolmea teemaa, jotka ovat tärkeitä myös sote-keskustelussa.

Vaikuttavuuden mittaaminen ja arviointi

Vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa ja sen ilmeisestä tärkeydestä huolimatta on olemassa monia inhimillisiä syitä, joiden vuoksi toimijat juhlapuheista huolimatta saattavat vastustaa vaikuttavuuden mittaamisen kehittämistä. Tarkastelemme näitä syitä Tomi Rajalan johdolla tuoreessa artikkelissamme.

Artikkelin ydinajatus nousee kysymyksestä: miksi emme haluaisi mitata vaikuttavuutta?

Muutama nosto. Ensinnäkin, on huomattavasti vaivattomampaa sitoutua tuotosmittareihin. Se on usein helpompaa ja halvempaa. Toiseksi, vaikuttavuusinformaatio saattaa paljastaa järjestelmätason tehottomuutta, jota kaikki toimijat eivät ole halukkaita tunnustamaan ja tekemään näkyväksi.

Monessa tapauksessa itse vaikuttavuusmittaria tärkeämpää on saada organisaatio ja kaikki sen toimijat ymmärtämään tarina, jossa tietyillä resursseilla ja toimilla edetään tiettyjen tuotosten avulla kohti vaikuttavuustavoitteita. Itse uskon, että tarinan ymmärtäminen ja sisäistäminen luovat motivaatiota ja sitoutumista. Kyseessä on monessa tapauksessa enemmän kulttuurin kehittämisprojekti kuin mittariprojekti.

Mittauskulttuurit ja odotukset vaihtelevat

Tuloksellisuus ymmärretään ja määritellään usein samassakin organisaatiossa monella eri tavalla. Erilaisiin tulkintoihin johtavat paitsi ilmiön monitulkintaisuus niin myös tulkitsijoiden erilaiset koulutustaustat, kullakin käytettävissä oleva informaatio sekä heidän tapansa jäsentää maailmaa. Vietäessä yhteen terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden organisaatiokulttuureita tulee tämä huomio ottaa tosissaan.

Siinä missä terveydenhuollossa on saatavilla paljon määrämuotoista informaatiota, on tiedon keruu ja muoto erilaista sosiaalipalveluiden puolella. ”Tiedolla johtaminen” määrittyy eri tavalla.

Lääketiede on eksakti tiede ja tämän seurauksena terveydenhuollossa odotetaan usein tiukkoja output/input lukuja vähintään parin desimaalin tarkkuudella. Tämä heijastuu myös johtamiseen.  Sosiaalipalveluiden puolella samaa ilmiötä lähestytään usein moniulotteisemmin ja ”kovia” tuottavuuslukuja saatetaan täydentää esimerkiksi laatu- ja henkilöstönäkökulmilla. Tällaista tuottavuuden mittaamista vietiin aikoinaan eteenpäin Helsingissä, jossa Aki Jääskeläinen kehitti tuottavuusmatriisia (kts. väitöskirja).

Mielenkiintoinen tulevaisuuden kysymys liittyy siihen, kumpi lähestymistapa saa vallan sektorien yhteistyötä rakennettaessa. Tätä kysymystä tulee pohtia tarkasti, vastaus määrittelee suurelta osin sen millaisiksi johtaminen ja organisaatiokulttuuri rakentuvat.

Monitoimijuus lisää dialogin tarvetta

Toimijoiden erilaiset rahoituslähteet, omistajuussuhteet ja tavoitteet lisäävät tarvetta yhdyspinnat ylittävälle tuloksellisuusdialogille. Dialogia haastavat kuitenkin monet tekijät. Helppoa on syyttää tietojärjestelmiä ja käytettävissä olevan informaation virheitä tai epätäydellisyyttä. Vaikeampaa on katsoa peiliin ja tunnustaa omat osaamisvajeet, motivaation puutteet tai välinpitämättömyys. On niin paljon helpompaa tehdä kuten aina ennenkin.

On kuitenkin kiistämätöntä, että monitoimijaympäristössä monet asiat vain ovat vaikeampia ja tarvitsevat enemmän aikaa. Esimerkiksi yhteisten tavoitteiden määrittäminen, horisontaaliset tilivelvollisuussuhteet ja toimijoiden roolien legitimointi sekä luottamuksen rakentaminen ovat usein hitaita prosesseja. Tämä tulee huomioida soterallissakin.

Viimeinen vuosi tuloksellisuusdialogin parissa on vahvistanut käsitystäni siitä, että olemme hankkeessa oikealla asialla. Hanke on luonut hyvää pohjaa aihepiirin jatkotutkimukselle, joka meidän osaltamme jatkuu hybridiorganisaatioiden tuloksellisuuskysymysten parissa. Myös käytännön relevanssi on mielestäni ilmeinen; tätä tukevat lukuisat kokemukset ja keskustelut käytännön toimijoiden kanssa. Rakentavaan tuloksellisuusdialogiin ei vielä kaikkialla olla kykeneviä.

Tuloksellisuusdialogissa tuloksellisuuden määrittely ja ilmiön ymmärtäminen nousevat tärkeään rooliin. On välttämätöntä keskustella perusteellisesti siitä, mitä itseasiassa tarkoitamme esimerkiksi vaikuttavuudella. Ilman tätä keskustelua tuloksena on helposti väärää ilmiötä kuvaavat mittarit.

Haemmeko asiakasvaikutuksia, vaikutuksia asiakkaan lähipiiriin, palveluhenkilöstöön, oman organisaatiomme talouteen vai laajemmin koko kunnan kassaan? Onko fokus talous- vai reaaliprosessissa? Näistä prosesseista vastaavat tyypillisesti eri ihmiset ja valitettavan usein dialogi näiden ihmisten välillä puuttuu täysin.

Yhteiskunnan keskeisten palvelurakenteiden uudistaminen vaikuttaa monella tavalla niin rahoitukseen kuin varsinaiseen palvelutoimintaan, se säteilee toimiala- ja organisaatiorakenteiden yli vaikuttaen koko suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Tutut ja turvalliset instituutiot lakkaavat olemasta ja syntyy uusia. Työnantajat vaihtuvat ja tämä vaikuttaa väistämättä työntekijäkokemukseen, työilmapiiriin ja asiakaskokemukseen. Onko meillä välineitä arvioida näitä tuloksellisuuden kannalta keskeisiä komponentteja ja niiden vaikutuksia kokonaisuuteen?

Asiakkaiden valinnanvapauden lisääntyessä heidän roolinsa palvelujärjestelmän keskeisenä tuottavuustekijänä kasvaa. Olemassa olevat institutionaaliset tavat määritellä tuloksellisuus tulevat haastetuiksi ja käytössä olevien mittareiden ja indikaattoreiden käyttötarkoitukset muuttuvat. Historiallisten trendien seuraamisella on oma käyttötarkoituksensa, mutta uudessa ympäristössä tarvitaan uudenlaisia johtamisen välineitä. Tuloksellisuusilmiö elää ja johtamisvälineiden tulisi kyetä sopeutumaan uuteen ympäristöön.

Vaikka ralli sinänsä onkin parhaimmillaan mielenkiintoista seurattavaa, voittajat määritellään vasta ruutulipun heilahdettua. Näin on myös soterallissa, rakenteisiin keskittyvä hippasleikki ei ole se kaikkein tärkein juttu, vaan tuloksena pitäisi saada aikaan kaikilla mittareilla parempi palvelujärjestelmä.