Tietoja Lina Van Aerschot

Olen tutkinut vanhusten palvelujen käyttöä ja eriarvoisuutta. On selvää, että palvelujen ja avun saamista edesauttavat taloudelliset resurssit ja omaisten tuki. Usein sairas ja hauras ihminen tarvitsee apua avun hankkimiseen. Tällä hetkellä työskentelen Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus -hankkeessa (http://www.uta.fi/yky/rose/index.html). Tutkimme muun muassa millä ehdoilla robotit voivat tukea kotona asumista tai avustaa hoitotyössä.

Kotona mahdollisimman pitkään? Ovella kulunvalvonta, ranteessa hälytin, seurana humanoidi.

Teknologian odotetaan olevan yksi ratkaisu kasvaviin hoivan tarpeisiin ja hoitoalalle ennustettuun työvoimapulaan. Erityisesti robotiikan toivotaan tuovan vanhusten hoivaan tehokkuutta, taloudellisuutta, turvallisuutta ja uusia toimintamalleja. Teknologia on nostettu yhdeksi painopistealueeksi esimerkiksi uusimmassa sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa ikäihmisten palvelujen turvaamiseksi.

Jo nyt on saatavilla esimerkiksi hoivan tarkoituksiin soveltuvaa talotekniikkaa, kuten erilaisia hälytys- ja monitorointijärjestelmiä, sekä uudenlaisia yhteydenpitovälineitä, kuten etäläsnäolorobotteja. Monitoimisten kotiapurobottien odotetaan jatkossa mahdollistavan entistä pidemmän kotona asumisen. Elintoimintoja voidaan tarkkailla erilaisilla kehoon kiinnitettävillä mittalaitteilla. Kotona liikkumista tai tehtäviä ja toimia voidaan seurata erilaisilla liikkeentunnistimilla.

Kuulostaa hyvältä. Kotona asumisesta on tulossa entistä turvallisempaa ja jollakin aikavälillä myös helpompaa. Siivouksesta ja tavaroiden siirtelystä voi huolehtia robotti ja omaiset voivat tulla virtuaalisesti vierailulle vaikka merten takaa. Monitoroivat järjestelmät hälyttävät apua automaattisesti, jos elintoiminnot eivät ole normaaleja tai ihminen vaikkapa kaatuu. Liikkeentunnistin voi tehdä hälytyksen, jos kotoa poistutaan epätavalliseen aikaan tai sängystä ei ole noustu iltapäivään mennessä. Jos aika käy pitkäksi, syliin voi ottaa lemmikkieläintä muistuttavan robotin ja humanoidin kanssa voi pelata vaikka muistipeliä.

Vanhusten yksinasumiseen liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin kodin puhtaanapito, sydämen sykkeen tarkkailu ja liikkumisen seuraaminen. Esimerkiksi seuran kaipuu on muutakin kuin pitkästymistä ja tekemisen puutetta. Taustalla on usein yksinäisyyttä, johon liittyy tarve tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi. Ehkä heikkoon oloon joskus auttaa parhaiten se, että joku koittaa pulssin, kuuntelee hengitystä, silittää kättä tai ehkä jopa halaa ja toteaa, että kaikki on hyvin.

Tutkijat ovat nostaneet esiin kysymyksen, josko uuden teknologian mahdollistama ”etähoiva” johtaa siihen, että entistä huonokuntoisempia ihmisiä voidaan velvoittaa asumaan yksin omassa kodissaan, koska rahaa ei muuhunkaan ole[1]. Teknologian turvin voidaan vedota siihen, että riskejä ei ole, koska apua hälytetään heti, jos jotain tapahtuu. Robotti huomaa ongelmat jopa ihmistä nopeammin.

Mutta riittääkö se, että varustamme kodin laitteilla, jotka valvovat ja avustavat? Kun pohdimme tulevaisuuden vanhuspalveluja ja ratkomme kysymyksiä siitä, miten hoivaa ja hoitoa voidaan turvata kaikille sitä tarvitseville, meidän täytyy nähdä asiat paljon yksittäisiä avuntarpeita laajemmin.

Hoitajien fyysisesti kuormittavia työtehtäviä voidaan ilman muuta helpottaa robotiikalla ja muulla teknologialla ja tavaroiden kuljettamisesta voi robottikin huolehtia. Kotona asuvan vanhuksen tilannetta tulee kuitenkin punnita kokonaisuutena.

Riittääkö, että mummo saa edelleen asua kotonaan turvallisesti, koska toimia tarkkaillaan 24/7 ja vessaankin pääsee avustavan robotin kanssa?  Entä kun mummo on peloissaan, huolissaan, yksinäinen tai surullinen? Tuleeko sekin rekisteröityä jonkin laitteen toimesta ja signaalin saatuaan hoitaja tai omainen voi tulla virtuaalisesti viereen?

Robottitutkijat ja uuden teknologian kehittäjät ovat nykyään laajalti yksimielisiä siitä, että vain käyttäjälähtöiset ratkaisut voivat toimia ja olla järkeviä pitkällä aikavälillä[2]. Käyttäjälähtöisyys ei saisi tarkoittaa sitä, että monisyisiin sosiaalisiin kysymyksiin vastataan mekanistisilla, tilanteet yksinkertaistavilla ratkaisuilla.

Kun teknologiaa kehitetään, sen käyttöä suunnitellaan ja hoivan organisointia halutaan uudistaa, täytyy muistaa, etteivät avuntarpeet useinkaan ole yksittäisiä käytännön asioita. Hoivassa ja hoidossa asioiden tekemisen tavat, käytännöt ja prosessit ovat erottamaton osa toiminnan tavoitetta. Tämä pitäisi ottaa yhdeksi lähtökohdaksi, kun pohditaan laatusuosituksia ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi.

Teknologia voi tukea hyvän elämän eri osa-alueita ja itsenäistä asumista merkittävästi silloin, kun ihminen niin haluaa. Tämän halun taustalla pitää kuitenkin olla aito mahdollisuus valita ja vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin. Koti ei saa olla turvasäilö, joka varustetaan erilaisilla laitteilla, vaan sen pitää olla paikka, jossa voi elää mahdollisimman hyvää elämää.

[1] Maggie Mort, Celia Roberts and Blanca Calle´n: Ageing with telecare: care or coercion in austerity? Sociology of Health & Illness Vol. 35 No. 6, 2013.

[2] Frennert, Susanne & Östlund, Britt: Review: Seven Matters of Concern of Social Robotics & Older People. International Journal of Social Robotics Vol.6, No 2, 2014. Smarr, Cory-Ann & al: Domestic Robots for Older Adults: Attitudes, Preferences, & Potential. International Journal of Social Robotics vol. 6, No 2, 2014.

Valinnanvapaus ei aina tee autuaaksi – paitsi sukkahousukaupoilla

Lina van Aerschot

Sama ei sovi kaikille. Kuuluisat yhden koon sukkahousut eivät passaa oikein kenellekään. Useimmilla ne joko valuvat nilkkoihin makkaralle tai jäävät puolireiteen. Siksi arvostamme valinnanvapautta ja sitä, että saamme tavaroita ja palveluja, jotka vastaavat toiveitamme ja tarpeitamme.

Käytännössä valinnanvapaus toteutuu markkinoilla, joilla on erilaisia palveluntarjoajia ja asiakas valitsee niistä sen, joka myy omia tarpeita vastaavaa hyödykettä kohtuullisimpaan hintaan. Markkinat voivat olla joko täysin avoimet, jolloin kuka tahansa lakia noudattava saa myydä ja ostaa, tai tavalla tai toisella säädellyt, jolloin esimerkiksi myydä saa vain tietyt kriteerit täyttävä taho tai ostamista on rajoitettu.

Markkinoita kuvataan usein vapauden, tehokkuuden ja kilpailun tyyssijaksi. Ihmisten ajatellaan parhaiten itse tietävän mikä heille sopii, joten he osaavat tehdä parhaimman valinnan itse. Taustalla on ajatus siitä, että kun ihmisten annetaan vapaasti tehdä valintoja markkinoilla, kysyntä ja tarjonta sekä hintataso määräytyvät kuin itsestään.

SOTE-uudistuksen myötä halutaan lisätä valinnanvapautta ja luoda lisää tilaa sosiaali- ja terveyspuolen laajemmille markkinoille. Koska sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ihmisten hyvinvoinnin kannalta oleellisia ja myös elintärkeitä, on syytä avata tarkemmin mistä valinnanvapaudessa oikeastaan on kyse.

Lue loppuun