Sosiaali- ja terveydenhuolto kaipaa yhteisen toiminnan tiivistämistä

Heidi Reunnen

Heidi Reunanen

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen toiminta on täysin mahdollista teoriassa. Se edellyttää yhteisen sävelen löytämistä ja siksi yhteistoimintaa koskeva teoriatieto tulisi ottaa entistä aktiivisempaan ja ennakkoluulottomampaan käyttöön.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa asiakaskeskeinen moniammatillinen yhteistoiminta on avain yksilöiden ja perheiden hyvinvointiin. Järjestelmä on yhteiskunnallisena instituutiona rakennettu palvelemaan ja edistämään laaja-alaisesti ihmisen hyvinvointia.

Tästä näkökulmasta katsottuna ihminen on samanaikaisesti psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja hengellinen kokonaisuus, jonka eri ulottuvuudet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Näiden ulottuvuuksien kautta ihminen on myös yhteydessä ulkomaailmaan, tulee osaksi yhteiskuntaa ja koko maailmaa. Tieteenalasta riippumatta ihminen nähdään tällaisena moniulotteisena ja holistisena kokonaisuutena. Esimerkiksi lasten kaltoinkohtelu ja siihen liittyvät riskitekijät ovat mielenterveydellisiä, sosiaalisia tai fyysiseen terveyteen liittyviä ja vaikuttavat yksittäisinäkin ihmisen kokonaishyvinvointiin. Lisäksi lasten kaltoinkohtelua ilmenee kaikkialla yhteiskunnassamme ja sen ehkäisy, tunnistaminen ja siihen puuttuminen tapahtuu monialaisessa tieteellisessä kentässä.

Lue loppuun