Mitä olen täällä opiskellut? Kurssivalinnat Ulster Universityssa

Pohjois-Irlannissa välillä elämä muistuttaa Emmerdalea. – Carnmoney Hill, Newtonabbey

Joka ainoa vuosi havahdun samaan ihmetyksen aiheeseen, että taas on jo joulukuu. Eikä hämmästykseltä vältytty tänäkään vuonna, vaikka maantieteellinen sijainti onkin ollut Tampereelta 1900 kilometrin päässä Belfastissa. Aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa tekemistä ja hyvää seuraa. Matkailun ja hauskanpidon lisäksi Erasmus+ -vaihtoni on pitänyt sisällään aktiivista opiskelua. Mitä minä sitten olen täällä opiskellut?

Täällä Ulster Universityssa on laaja tarjonta viestinnän alan opintoja, joten ainoat rajoittavat tekijät kurssivalinnoissa minulla olivat kurssien sijoittuminen syyslukukaudelle sekä mahdollisuus lukea ainoastaan kanditason kursseja. Maisterikurssit on tarkoitettu vain maisterin tutkintoa parhaillaan kotiyliopistossa opiskeleville. Maisterin tutkintoa opiskelevat voivat valita täällä vaihdossa opintoja niin kandin kuin maisterin tasoisilta kursseilta. Kurssit ovat muodostuneet luennoista ja seminaareista.

Olen syksyn ajan opiskellut seuraavia kursseja:

  • Communication in Relationships
  • Communication and Organisations
  • Organisational Counselling

Communication in Relationships -kurssi on pitänyt nimensä mukaisesti sisällään erilaisten interpersonaalisten ihmissuhteiden dynamiikkaan perehtymistä. Pääkohtina ovat olleet erilaisten ihmissuhteiden kehittyminen, ihmissuhteiden ylläpitäminen erilaisissa tilanteissa sekä ihmissuhteiden päättyminen ja korjaaminen. Kurssilla on hyödynnetty laaja-alaisesti viestinnän ja sosiaalipsykologian teorioita, joista osa olikin jo ennestään tuttuja puheviestinnän opinnoista. Kurssilla on tutustuttu strategioihin ja eri tekijöihin ihmissuhteiden eri vaiheissa. Esimerkiksi sosiaalinen havaintokyky, vetovoima, konfliktin hallinta, itsetuntemus ja sovinnon tekemisen taidot ovat olleet esillä kurssin aikana. Lähtökohtaisesti seminaareissa on yleensä enemmän keskustelua, mutta tällä kurssilla myös luennoilla on syntynyt paljon keskustelua ja omakohtaisia esimerkkitapauksia.

Communication and Organisations -kurssilla olemme perehtyneet käytännöllisistä ja teoreettisista lähtökohdista organisaatioviestintään. Esimerkiksi johtaminen, kriisin- ja konfliktinhallinta sekä viestinnän ja hallintotapojen muutos on ollut itselle erityisen mielenkiintoisia aiheita, joihin kurssi on tarjonnut paljon käytännön keinoja lähestyä ihan työelämässä. Ajankohtaisuus ja digitalisaation tuomat muutokset organisaatioissa ja niiden viestinnässä on olleet vahvasti osana luentoja ja seminaareja.

Organisational Counselling -kurssi yhdisti kaksi opiskelemaani alaa täydellisesti: viestinnän sekä henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin. Organisaatioympäristössä tapahtuvia neuvonta ja coaching prosesseja on käsitelty käytännönläheisesti. Kurssilla olemme saaneet huomata kuuntelemisen, neuvonnan ja interpersonaalisen herkkyyden tärkeyden niin yksilötasolla kuin koko organisaatiossa. Työyhteisön neuvontaa ja valmentamista olemme tarkastelleet niin neuvonantaja/valmentajan, työntekijän, esimiehen kuin organisaation ja sidosryhmien näkökulmista.

Lisäksi olen opiskellut englannin kieltä, joka on auttanut esimerkiksi esseiden oikeaoppisessa akateemisessa kirjoittamisessa. Jokaisen kurssini opettaja on ollut asialleen omistautunut sekä hyvin innoissaan luennoilla ja seminaareissa syntyvistä keskusteluista. On opettajilta saanut jopa seikkailuvinkkejä Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa.

Jokaisen kurssin suoritusvaatimukset on samansisältöiset: aktiivinen läsnäolo luennoilla ja seminaareissa, tentti, essee sekä esitelmän pitäminen. Voin kertoa, että jälleen puheviestinnän opinnoista ja esiintymistaitojen harjoittamisesta on todella ollut hyötyä, koska esitelmän pitäminen englanniksi oli ihan piece of cake!

Täällä on ollut erittäin mukavaa ja mutkatonta opiskella, eikä englannin kielen käyttämistä kannata arastella. Yliopiston sisältä kun löytyy hyvin monenlaista murretta, että kyllä siellä tulee itse ymmärretyksi, eikä Pohjois-Irlannin murrekaan ole lopulta lainkaan haasteellista ymmärtää. Erasmus+ -vaihto on tarjonnut upeita unohtumattomia kokemuksia, hienoja ihmisiä ja paljon uutta tietoa. Tämän syyslukukauden sisällöstä uskon saavani paljon uutta, niin elämään yleensä, kuin puheviestinnän opintoihin Tampereella.

Talvisin terveisin

Rosa-Maria

Besos, besos

Espanja. Tuo viinin, tapasten ja härkätaistelujen maa. Ja poskisuudelmien. Suomalaisena on ollut hämmentävää ja joskus jopa kiusallista, että uuden tuttavuuden tavatessani tulisi muiskauttaa aimo suudelmat molemmille poskille. Ventovieraan ihmisen kanssa. Mitä kummaa? Olen tottunut suukottelemaan ainoastaan ihmisiä jotka tunnen. Espanjalaisille pusut tuntuvat kuitenkin olevan kaiken tasoisten tervehdysten kulmakivi.

Olin menossa asuntonäyttöön ja kättelin ystävällisesti minua vastaanottamaan tullutta keski-ikäistä miestä. Mies kyllä kätteli takaisin mutta samaan aikaan nauraa hörähti huvittuneena. Jälkikäteen sain kuulla, että kyseisessä tilanteessa olisi tullut tervehtiä kättelemisen sijaan suudelmilla.

Ristiriitaisista tervehdystavoista huolimatta löysin lopulta asuinpaikan itselleni. Ensimmäisenä muuttopäivänä noin kolmekymppinen miespuolinen kämppikseni tuli tervehtimään. Ojensin automaattisesti kättäni mutta mies vain sanoi ”besos” ja suikkasi poskisuudelmat molemmille poskilleni. Taas tunsin oloni typeräksi ulkomaalaiseksi joka ei vielä ole oppinut maan tavoille.

Tietenkään poskisuudelmat eivät olleet minulle täysin uusi juttu ja tiesin espanjalaisten niitä käyttävän. En kuitenkaan tajunnut, että espanjalaiset tosiaankin suutelevat myös ensimmäistä kertaa tavattaessa.

Toinen asia mikä minua on ihmetyttänyt, on paikallisten taipumus jutella hyvin tuttavallisesti kaikkien kanssa. Kaupan kassa kyselee kuulumisia ja odottaa minun myös kyselevän takaisin. Alakerran mummo lepertelee ja kutsuu kullaksi hyvää yötä toivottaessaan. Heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen ollaan jo tuttuja, joiden kanssa jaetaan arjen iloja ja suruja. Kaikesta huolimatta näistä tilanteista on aina jäänyt positiivinen, joskin hieman hämmentynyt, olo. Miten mukavaa, että naapuri toivottaa juuri minulle hauskaa päivää!

Tervehdys ja hyvästit ovat iso osa ihmisten välistä kanssakäymistä ja viestintää. Sen jälkeen kun puolituttu on muiskauttanut sinua poskelle, jää on murrettu ja keskustelu helpompi aloittaa. Ehkä tässä on jotain, mitä kosketusta karttavien suomalaisten tulisi eteläeurooppalaisilta oppia.

 

-Taru-