Olenko yhtä aikaa tehokas ja tehoton?

Moikka! Ajattelin tänään paneutua arjen kiireisiin.

Elämä osaa yllättää. Syksyllä opiskelujen alkaessa vähän jännitti se, että miten saan yhdistettyä opiskelun, työssäkäymisen ja kaiken muun. Onko täällä muita, ketkä ovat kamppailleet aikataulutuksen kanssa? Käyn Porissa töissä usein viikonloppuisin ja viikoilla pyrin opiskelemaan riittävästi, jotta jäisi aikaa latautumiseenkin. Voin sanoa, että aika ajoin se on tuntunut vähän turhankin kiireiseltä, sillä olen sellainen ihminen, joka kaipaa lepohetkiä arkeen.

Läsnäolot luo joskus oman haasteensa sille, jos esimerkiksi käy töissä, harrastaa tai on erityisen paljon muuta sisältöä elämässä opiskeluympyröiden lisäksi. Nyt puhun siis yleisesti opiskelijoiden kiireestä enkä vain omastani. Uskon, että monet osaavat samaistua tuohon kiireen tunteeseen.

Kun on aktiivinen ihminen, haluaa olla monessa asiassa mukana, ja se voi helposti johtaa kiireen kierteeseen. Jos oma aikataulu sattuukin jostain syystä lipsumaan, jää tuleville päiville tai viikoille enemmän hommaa. Se sitten johtaa suurempaan kiireeseen. Olen tämän kierteen huomannut kehittyvän omassa elämässäni aina välillä.

Kiire on minulle usein ollut hosumista, ja stressiä siitä, että on liikaa tekemistä enkä saa kaikkea tehtyä. Tällä hosumisella tarkoitan jonkinlaista panikointia liiallisista tehtävistä tai sitä, kun yrittää pyörittää liian montaa asiaa päällekkäin eikä lopulta saakaan mitään aikaiseksi. Siitä seuraa helposti tehoton päivä, koska energia menee siihen, että ei mukamas ehdi hoitamasta kaikkea. Yritän siis olla tehokas vaikka olenkin enemmän tehoton. Olenkin opetellut miettimään: mitä jos vain lakkaisin hosumasta ja alkaisin tekemään? Näin lyhyesti sanottuna siis, keskittyisin olennaiseen. Kun ei suurentele ja paisuta kiirettä omassa päässään vaan enempää ajattelematta tekee asian kerrallaan, se voikin johtaa melko hyvään lopputulokseen. Totesin tämä ajatusmallin hyvin toimivaksi, terveisin viimehetken panikoija.

Tunnistaako joku myös itsensä siitä, että opiskeluhommaa tehdessä keksii itselleen yhtäkkiä vaikka mitä oheistekemistä? Juuri silloin pitäisi alkaa tiskaamaan, imuroimaan, käymään kaupassa, katsoa yksi jakso jotakin sarjaa ja niin edespäin. Jos tuon oheistoiminnan jättäisi pois varsinaisen tekemisen ajaksi, syntyisikö kiirettä lainkaan? Ei niin helposti ainakaan.

Yliopisto-opiskelu vie totta kai aikaa. On hyvin henkilökohtaista, kuinka paljon kukin tarvitsee aikaa opiskelulle. Itse tarvitsen melko paljon, sillä asia ei jää päähän ensimmäisellä lukukerralla. Suosittelen tutkiskelemaan, mikä on itselle paras keino oppia, ja hyödyntää sitä. Se voi loppujen lopuksi vähentää kiireenkin tunnetta, kun pystyy oppimaan asiat itselle tehokkaimmalla tavalla.

Elämä yllätti minut siis siinä, että kaiken tekemisen keskellä olen ehtinyt myös antaa aikaa itselleni ja kavereille. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta, sillä turha kiire ei johda yleensä hyvään. Kyllä kiirettä silti aina väistämättä elämässä tulee, eikä sitä tulekaan jatkuvasti pakoilla. Kuitenkin omalla tekemisellä, esimerkiksi sillä olennaiseen keskittymisellä ja omien opiskelu tapojen löytämisellä pystyy olemaan super tehokas. Tällöin jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun.

Ei muuta kun tehokasta arkea kaikille!

 

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia. Joululoma tulee pian, eikö olekin ole ihanaa? Ei kuitenkaan mennä vielä asioiden edelle, sillä jotakin mielenkiintoista tapahtuu vielä ennen joulukuuta. 30.11 torstaina nimittäin Tampereen yliopiston päätalolla JOVA1-esiintymisen kurssin opiskelijat (minä mukaan lukien) pitävät julkiset päätöspuheet. Tapahtuman nimi on Pimeät puheet, joissa otetaan kantaa pieniin ja suuriin muutoksiin. Tapahtumasta on infoa Tampereen yliopiston nettisivuille, sekä tapahtuma näkyy myös Facebookissa. Tervetuloa!

-Roosa

Kiirettä ja kandisuunnittelua

Moikka! Vihdoin on minunkin vuoro päästä purkamaan ajatuksiani kuluneesta syksystä tänne blogin puolelle. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että syksyllä aika menee ihan älyttömän nopeasti, eikä kesän ja joulun välissä ole kuin silmänräpäys (tai korkeintaan kaksi…)?

Syksy yliopistolla on ollut kiireinen. Kandidaatintutkielman, tuttavallisemmin kandin, kirjoittaminen on jo pärähtänyt käyntiin tutkimussuunnitelma-kurssin merkeissä. Aihe on valittuna, menetelmä mietittynä ja tutkimussuunnitelma suhteellisen valmiina ajatuksissa, vielä pitäisi se toki paperille kirjata.

Kandin kirjoittaminen saattaa yliopistoon hakemista miettivien, ensimmäisten vuosikurssilaisten ja jopa toista vuosikurssia lopettelevien korvissa kuulostaa kaukaiselta projektilta. Se saattaa kuulostaa jännittävältä, ylitsepääsemättömän suurelta ja lievästi sanottuna kammottavalta tehtävältä. Sitä se minullekin oli, kunnes syksyllä astelin tutkimussuunnitelman kurssille.

Meillä puheviestinnässä kandia työstetään oikeastaan koko kolmas vuosi (ajankohta riippuu toki monista asioista kuten esimerkiksi opintojen etenemisestä ja mahdollisista vaihto-opinnoista). Syksyllä päätetään aiheet, pikkuhiljaa säännöllisten tehtävien alla hankitaan kirjallisuutta, mietitään oman tutkielman tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymyksiä sekä loppujen lopuksi kirjoitetaan tutkimussuunnitelma. Tutkimussuunnitelma kannattaa tehdä huolella, sillä hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty! Keväällä sitten päästään ”itse hommiin”, eli esimerkiksi haastattelemaan ja oikeasti kirjoittamaan sitä itse kandia.

Mistä kaikesta sitä kandia voi sitten oikein puheviestinnän alalla kirjoittaa? Oman kokemukseni mukaan melkein mistä vain, viestintäähän on kaikkialla! Aiheen valintaan vaikuttaa mm. omat kiinnostuksen kohteet, luetut sivuaineet sekä kirjoittamisen ajankohta. Tärkeintä on kuitenkin se, että kyseessä on nimenomaan viestinnän ilmiöitä tutkiva tutkimus. Kokosin alle muutamia aihepiirejä, jotka esiintyvät keväällä valmistuvissa kandidaatintutkielmissa:

  • sosiaalisen median kampanjointi presidentinvaaleissa 2018
  • yrityksen someviestinnän kohdentuvuus eri yleisöille
  • viestinnän välityksellä annettava sosiaalinen tuki online-roolipeleissä
  • henkilöbrändin vahvistaminen YouTubessa
  • ystävyyden ylläpito WhatsApp-sovelluksessa
  • vuorovaikutus ja viestintä lukion matemaattisten aineiden oppitunneilla
  • Facebook-ryhmässä muodostuvat mielikuvat
  • näyttelijän ja katsojan vuorovaikutussuhde osallistavassa teatterissa

Luetellut ovat vain aihepiirejä, jotka tarkentuvat ja ovat jo tarkentuneet syyslukukauden myötä konkreettisiksi tutkimusongelmiksi. Kuten listasta huomaa, puheviestinnän opiskelu antaa varsin laajat mahdollisuudet – sekä kandidaatintutkielman kirjoittamiseen, että myöhemmin työelämään!

Karla