Fiiliksiä ensimmäisestä viestinnän työpaikasta

Aloitin tässä kuussa työskentelemään ensimmäistä kertaa viestinnän alalla. Työpaikkani on samalla sekä kesätyöni että opintoihin kuuluva työharjoitteluni. Työtehtävissäni pääsen yhdistelemään pääaineeni viestinnän lisäksi markkinointia, joten pesti sopii ensimmäiseksi viestinnän työpaikseni loistavasti. Vietän kyseisessä pestissä yhteensä neljä kuukautta.

Työkokemusta on takana nyt siis reilut pari viikkoa. Olen oppinut jo tähän mennessä aivan hurjasti uutta. Opinnot ovat tuoneet paljon työkaluja työskentelyyni esimerkiksi kirjoitusvarmuuden ja vuorovaikutusosaamisen myötä. Työssäni olen ollut paljon yhteyksissä tuntemattomiin ja joskus jopa aika nimekkäisiinkin henkilöihin. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja rohkea juttelemaan uusien ihmisten kanssa sekä kahdestaan että ryhmässä, mutta ilman puheviestinnän opintoja niin sanottu ihmisvarmuuteni olisi varmasti huonompi.

Opinnoista saamieni työkalujen lisäksi myös itse työ on jo ehtinyt opettaa minua paljon. Sanonta työ tekijäänsä opettaa lienee tosi myös tällaisissa osittain humanistisen alan työpaikoissa. Ja osittain siksi, koska olen työskennellessäni huomannut, että viestinnän työssä pääsee tekemään hyvin monipuolisia ja erilaisia työtehtäviä.

Itselle henkilökohtaisesti tärkein huomio, jonka olen tehnyt muutaman viikon työskentelyn aikana on se, että viestinnän merkitys yrityksessä tai organisaatiossa on oikeasti hirmu suuri. Siksi meidän osaajien osaaminen on oikeasti tärkeää ja uskon, että meidän merkitys tulevaisuudessa työntekijöinä tulee vielä rutkasti kasvamaan.

Karla

Ruuhkavuosinakin voi ja kannattaa opiskella

”Hullu!” oli aika tyypillinen ensikommentti lähipiirissäni, kun kolme vuotta sitten kerroin aikeistani aloittaa puheviestinnän maisteriopinnot täällä Tampereen yliopistossa. Mielenvikaiselta se kuulostikin, jos ottaa huomioon, että lapseni olivat kaksi- ja kolmevuotiaita, asuin Helsingissä ja tein töitä vakituisessa työsuhteessa. Lisäksi puolison työ sisälsi paljon matkustelua, joka tarkoitti minulle viikkojen ja jopa kuukausien yh-äitijaksoja. Miten tällainen ruuhkavuosien ruumiillistuma siis saisi pidettyä palapelin koossa lisäämällä kaiken päälle vielä opinnot 200 kilometrin päässä kotoa?

En aio valehdella. Vaikeaakin on ollut. Yleensä pahimpaan deadline-sumaan ajoittuu oksennustaudit, korvatulehdukset, aivotärähdykset, päiväkotihenkilökunnan koulutuspäivät you name it. Myös VR on tuonut omat jännitysmomentit aikaisiin aamuihin, etenkin talvikuukausina. Puheviestinnän opinnot sisältävät paljon kontaktiopetusta, eikä työ- tai perhesyillä ole juuri lohjennut erityiskohtelua. Pystyinkin opiskelemaan kaksi vuotta työn ohessa, mutta viimeisen vuoden olen ollut opintovapaalla. Opintoni venyvät siis hiukan yli kolmevuotisiksi. Kaikesta tästä huolimatta en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni opiskella.

Puheviestinnän maisteriohjelmassa on ollut paljon teoriaan ja tutkimukseen painottuvia kursseja, joiden suorittaminen on vaatinut tahdon lisäksi itsensä ylittämistä. Toisaalta olen saanut opiskella myös esimerkiksi esiintymistä, johtamisviestintää, vuorovaikutussuhteiden konsultointia ja puheviestinnän opettamista – siis kursseja, joissa on hauskaa ja joiden sisällöt on työelämän kannalta superhyödyllisiä. Tutkintoon voi yhdistää myös vapaavalintaisia opintoja muista tiedekunnista ja verkostoista omien mieltymysten mukaan. Itse voin suositella lämpimästi omia sivuainekokonaisuuksiani, eli kasvatustieteen perusopintoja ja UniPID-verkoston Sustainability in Development –opintoja (http://www.unipid.fi/en/courses/). Molemmat kokonaisuudet voi tehdä kokonaan verkkoalustoilla, joten sopivat loistavasti ruuhkautuneisiin elämäntilaisiin.

Jos haaveilet opiskelusta, mutta elämän ja opintojen yhdistäminen ahdistaa, niin tässä muutama vinkki, joista on toivottavasti hyötyä:

  • Harkitse, voisitko ottaa opintovapaata ja,
  • Ota selvää oletko oikeutettu aikuiskoulutustukeen https://www.koulutusrahasto.fi
  • Jos et voi tai halua jäädä vapaalle, niin kannattaa ottaa opinnot puheeksi työnantajan kanssa. He saattavat olla yllättävänkin joustavia
  • Muista, että lainoista voi lyhentää välillä pelkkiä korkoja…
  • Tee selkeät aikataulut
  • Priorisoi
  • Pyydä apua

Toivon, että tämä oma tarinani voisi toimia kannustimena opintojen aloittamiseen/jatkamiseen, vaikka kyseessä olisikin käytännön elämän hankalin palapeli. Siitä selviää ja matkalla saa mukaansa kilpailukykyiset valmiudet toimia viestinnän ammattilaisena.

Fuksivuosi takana ja elämä edessä

Terve kaikille! Ensimmäinen lukuvuosi puheviestinnän opiskelijana alkaa viimeisen loppurutistuksen jälkeen olla pulkassa. Nyt on siis hyvä hetki katsoa hieman taakse ja pohtia sitä, miltä fuksivuosi oikein tuntuikaan.

Tuntuu haikealta ajatella sitä, että kohta on oikeasti mennyt vuosi siitä, kun sain kuulla päässeeni yliopistoon. Pääsykokeisiin valmistautuminen oli iso urakka, ja uudelle paikkakunnalle muuttaminen mullisti elämää ihan uudella tavalla. Muistan jännittäneeni yliopiston alkamista paljon, mutta samalla olin todella innoissani. Uuteen ympäristöön tutustuessa oli myös mukavaa huomata, että pienessä ainejärjestössämme edes keltanokkainen fuksi ei pääse häviämään massan sekaan, vaan apua saa vaikka kädestä pitäen.

Syksy oli täynnä erilaisia tapahtumia ja uutta infoa. Opiskeluun ja erilaisiin yliopiston käytäntöihin liittyvää tietoa tuli lyhyessä ajassa niin paljon, että kaiken sen sisäistäminen tuntui lievästi sanottuna melko haastavalta. Onneksi avuliaat tuutorit ja ihanat fuksikolleegat olivat tukena koko vuoden ajan. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista ongelmaa, johon ei reettoreilta saisi apua! Kakkosperiodissa aloin saamaan myös parempaa otetta siitä, millaista puheviestinnän opiskelu parhaimmillaan on, kun Vuorovaikutuksen perusteet -kurssi pyörähti käyntiin.

Kevätlukukaudella on jo alkanut tuntua siltä, että olen päässyt jyvälle yliopisto-opiskelun saloista. Niin oma kuin valinnaisten aineidenkin opinto-oppaat on kahlattu niin monta kertaa läpi, että ne eivät tunnu enää niin monimutkaisilta. Sähköinen tenttiluokka on tullut tutuksi, ja kursseihin on ilmoittauduttu monta kertaa onnistuneesti. Pikkuhiljaa myös opiskelutekniikka on alkanut kehittyä lukiotasosta yliopistoon sopivaksi. Aluksi valinnaisten opintojen kirjo tuntui niin mahtavan suurelta, etten voinut kuvitellakaan pystyväni valitsemaan niistä vain paria. Tutustuttuani tarjontaan kaikessa rauhassa olen kuitenkin alkanut löytää opinnoilleni itseni näköistä suuntaa.

Seuraavalta lukuvuodelta odotan eniten sitä, että pääsen kunnolla kiinni itse aineopintoihin ja kiinnostaviin valinnaisiin kursseihin. Olen tyytyväinen siihen, että ensimmäinen vuosi rakentui pitkälti yhteisten peruskurssien ympärille. Siten sai rauhassa tutustua yliopisto-opiskeluun ja uuteen alaan. Nyt tuntuu siltä kuin apupyörät otettaisiin vihdoin pois, ja en malta odottaa, että ensi syksynä pääsen toden teolla syventymään puheviestinnän opiskeluun!

– Ilona

Ensimmäisen vuoden tunnelmia

Moikka! Ensimmäinen lukuvuoteni yliopistossa alkaa olla jo loppusuoralla ja ajattelin hieman kirjoitella kuluneen vuoden kuulumisia näin ensimmäisen vuoden opiskelijan näkökulmasta.

Vuosi on toden totta hurahtanut ohi vauhdilla, mutta onneksi yliopistoelämään totuttelu on sujunut hyvin. On hassua ajatella, että vuosi sitten vietin päiväni valmistautuessa journalistiikan ja viestinnän valintakokeeseen – aika ihan toden totta juoksee! Puheviestinnän opiskelu on ollut yksi haaveistani jo pitkään ja muistan elävästi ne onnelliset fiilikset, kun sain lukea Opintopolusta päässeeni sisään Tampereen yliopistoon.

Millaista puheviestinnän opiskelu on ollut? Ensimmäisen vuoden syksy painottui vahvasti journalistiikan ja viestinnän perusopintoihin, mutta tänä keväänä olemme me fuksitkin päässeet jo hieman pintää syvemmälle opinnoissamme. Parhaillani käyn ryhmäviestinnän kurssia, mikä alkoi jo vuoden vaihteen jälkeen ryhmäviestinnän teoriaosuudella. Nyt neljännessä periodissa olemme tällä kurssilla päässeet konkreettisesti harjoittelemaan esimerkiksi neuvottelu- ja kokoustaitoja. Kursilla tehdyt harjoitukset videoidaan, joten pystymme havainnoimaan viestintäämme myös tehtävän jälkeen.

Tänä vuonna ehdottomasti parasta antia on ollut omien viestintätaitojen kehittyminen ja viestinnän laajempi ymmärtäminen. Yleiskäsitykseni vuorovaikutustaidoista on muuttunut roimasti ja koen oppineeni paljon sellaisia asioita, mitä en aiemmin ole edes tullut ajatelleeksi. Vaikka jokaisen viestintä on pitkälti lähtöisin omista tuntemuksista ja ajatuksista, on ollut mielenkiintoista havaita, kuinka näissä ”perusluonteenpiirteistä” johtuvissa toimissa on mahdollista kehittyä nämä tiedostettuaan.

Yliopistossa opiskelu on huomattavasti itsenäisempää verrattuna esimerkiksi opintoihin lukiossa. Kuluneen vuoden aikana olen joutunut opettelemaan parempaa aikataulujen suunnittelua ja omista opinnoista on otettava aiempaa enemmän vastuuta. Ehkä hiljalleen olen alkanut löytää myös jotakin suuntaa sivuainevalintojeni suhteen. Vaikka me puheviestinnän opiskelijat opiskelemmekin pääaineenamme puheviestintää, on sivuaineiden avulla mahdollista muovata omaa viestintäosaamistaan juuri omat tavoitteet ja vahvuudet huomioiden. Koen tämän olevan ehdoton viestinnän opiskelun vahvuus, sillä eri opintokokonaisuuksien myötä jokainen puheviestijä luo osaamisestaan juurikin sen oman uniikin paketin.

Vaikka yliopiston arkeen tottuminen veikin oman aikanasa, en vaihtaisi kuluneesta vuodesta hetkeäkään pois. Odotan innolla tulevaa lukuvuotta sekä tulevan vuoden kursseja. Mitä pidemmälle opinnot ovat edenneet, sitä vahvemmin koen olevani oikealla alalla – ja tästä onkin tullut kuluneen vuoden aikana ihan erityisen hyvä fiilis!

-Aliisa

Bloggaajat esittäytyy!

Loppukevään ja syksyn ajan meitä puheviestinnän blogikirjoittajia on neljä. Ollaan kaikki hiukan eri vaiheessa opintoja ja tietysti jokaisella on ihan omanlaisensa opintopolut. Ajateltiin esitellä itsemme teille kolmeen kysymykseen vastaamisen kautta. Kysymykset ovat:

  1. Mikä sai sinut hakemaan puheviestintään?
  2. Missä vaiheessa opintoja olet ja mitkä ovat yleiset fiilikset puheviestinnän opinnoista tällä hetkellä?
  3. Mikä oli lapsuuden unelma-ammattisi?

Aliisa Varuhin

  1. Päädyin hakemaan puheviestintään puhtaasti oman kiinnostukseni myötä. Oikeastaan jo lukion alkuaikoina mulle alkoi hahmottua visio siitä, että haluaisin tulevaisuudessa jollakin tapaa työskennellä viestinnän parissa ja ensimmäisen kerran hain opiskelemaan puheviestintää keväällä 2016. Tällöin pääsin haastatteluvaiheeseen saakka, mutta koulupaikkaa ei ensimmäisellä yrittämällä tästä huolimatta auennut. Vaikka välivuoteni oli tapahtumarikas, säilyivät tulevaisuuden suunnitelmani samoina. Aloitin jälleen valmistautumisen valintakokeisiin viime keväänä ja tällä hetkellä voinkin onnekseni sanoa olevani
    puheviestinnän fuksi vuosimallia 
    2017.
  2. Ensimmäinen vuoteni yliopistossa on pian ohi ja koen kuluneen lukuvuoden opettaneen paljon. Opinnot ovat vahvistaneet oloa siitä, että viestintä taitaa toden totta on mulle se oikea ala ja onhan se kiva huomata, että teini-ikäisen Aliisan mututuntuma osoittautui oikeaksi, haha. Viestinnän ja vuorovaikutuksen opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja erityisesti opintojen moninaisuus kiehtoo.
  3. Lapsuuteni haaveammatti oli pitkään eläinlääkäri, mutta vuosien saatossa tämä haave saikin rinnalleen toinen toistaan villimpiä ideoita. Jossakin vaiheessa haaveilin jopa näyttelijän ammatista ja muistan Idols-huuman aikoihin ajatelleeni tulevaisuudessa kiertäväni maailmaa menestyvänä artistina. Haaveammatteja on siis vuosien varrella riittänyt, kuten huomata saattaa!

Ilona Reinikainen

  1. Lukiossa lempiaineeni olivat psykologia, biologia ja äidinkieli. Biologiaaen kuitenkaan halunnut lähteä opiskelemaan, ja käytyäni suomen kielen ja psykologian pääsykokeissa totesin myös, että nekään eivät tuntuneet täysin omalta jutulta. Viestinnässä yhdistyy kiinnostukseni sekä ihmisen käyttäytymistä ja toimintaa, kuin myös kirjoittamista jaesiintymistä kohtaan. Vaikka esiintyminen on aina ollut mulle jännittävä asia, en halunnut antaa sen estää hakemistani muuten niin houkuttelevalle alalle. En lannistunut siitäkään, että paikkaa ei auennut ensimmäisellä yrityksellä. Onneksi niin, sillä seuraavalla kerralla minut hyväksyttiin puheviestintään.
  2. Aloitin puheviestinnän opiskelun syksyllä 2017, eli käynnissä on nyt ensimmäisen opiskeluvuoden kevät. Heti ensimmäisistä päivistä lähtien tunsin, että nyt on löytynyt mulle oikea ala. Se tunne on vain vahvistunut kuluneen vuoden aikana, enkä malta odottaa, että pääsen opinnoissa eteenpäin! Tuntuu, että puheviestinnän opinnot antavat todella paljon eväitä työelämää varten, etenkin kun myös valinnaisten aineiden kirjo on yliopistossamme niin laaja. Alkuun olikin vähän vaikeaa lähteä tekemään päätöksiä kiinnostavien valinnaisten välillä, ja vieläkin tekisi mieli valita niin markkinoinnin ja työhyvinvoinnin kuin myös psykologian ja kasvatustieteiden kursseja. Saa nähdä mihin kaikkeen vielä päädynkään!
  3. Vaikka suunnittelin pienenä muun muassa kampaajan ja eläinlääkärin uraa, pitkäaikaisin haaveeni oli ehdottomasti äidinkielen opettaja. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja lukea, ja äidinkielen tunnit olivat aina lemppareitani.Myöhemmin kielioppisääntöjen harjoittelu ja kirjoitusvirheiden korjaaminen olivat mulle myös mieluisia juttuja. Silloin opettajan ammatti houkutteli lähinnä pitkien lomien vuoksi, ja oppilaiden kanssa työskentely kuulosti mukavalta. Opettajuus kiinnostaa mua vielä tänäkin päivänä, ja puheviestinnän alalla minua vetää puoleensa nimenomaan kouluttaminen. Voi siis hyvinkin olla, että päädyn vielä toteuttamaan lapsuuden haaveeni!

Karla Viitala

  1. Lukioon mennessä olin melkeinpä varma, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen tulen hakemaan lääkikseen. Valitsin pitkän matematiikan, paljon fysiikkaa ja biologiaa. Kuitenkin ensimmäisen vuoden jälkeen aloin pohtimaan, onkohan lääkärin ammatti kuitenkaan se, mikä minua oikeasti kiinnostaa. Aika nopeasti tajusin, että olin ehkä haaveillut lääkärin ammatista vain koska olin suhteellisen lahjakas oppilas ja menestynyt matemaattisissa aineissa peruskoulussa. Opinto-ohjaajankanssa jutellessani ja ylipäätään elämää eläessäni ymmärsin, että erityisesti ihmiset kiinnostavat minua sekä itseni ilmaisu – usein kirjoittamalla. Päädyin tutkimaan erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja valtavan tarjonnan syövereistä löysin kiinnostuksenkohteitani yhdistelevän puheviestinnän oppialan, joka vaikutti nappivalinnalta minulle, ja vaikuttaa siltä yhä edelleen!
  2. Opiskelen puheviestintää nyt kolmatta vuotta, ja tämä kyseinen vuosi ja kevät ovatkin minulle viimeisiä opintojeni kandivaiheen parissa. Tuntuupa jännittävältä todeta, että kandivaihe on oikeasti aivan tuota pikaa paketissa. Kirjoitan tällä hetkellä kandidaatintutkielmaa keski-ikäisten naisten WhatsApp-käyttäytymisestä ja oikeastaan koko kevät meneekin sitä edistäessä. Keväällä valmistun siis (toivon mukaan) suunnitellusti yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.
  3. Lapsuuden unelma-ammattini ei suinkaan ollut viestinnän ammattilainen, eikä edes lukiossa unelmoimani lääkärin virka. Vanhempieni mukaan olen pikkutyttönä ilmoittanut haluavani ankkojen ruokkijaksi, tiedä sitten mistä tällainenkin tullut pienen ihmisen mieleen. Ensimmäinen haaveammattini, jonka itse muistan, taisi olla kuitenkin sisustussuunnittelija! (Ei se ankkojen ruokinta silti tälläkään hetkellä huonolta kuulosta…)

Terhi Bruun

  1. Olen taustaltani medianomi (radio- ja televisioilmaisu) ja tulin puheviestinnän maisteriohjelmaan erillishaun kautta. Olin ennen puheviestinnän opintoja ehtinyt olla työelämässä kymmenisen vuotta, tehden mm. toimittajan töitä tv:ssä ja tuottajan töitä ICT-alalla. Jatko-opiskelu oli pitkään muhinut unelma, jonka motivaattorina toimi halu kehittää itseäni ja osaamistani.
  2. Opintoni ovat nyt loppuvaiheessa. Suoritan viimeisiä puheviestinnän sekä kahden sivuaineeni, kestävän kehityksen ja kasvatustieteen kursseja ja kirjoitan gradua. Tekemistä siis riittää mutta fiilis on aivan loistava!
  3. Lapsuuden unelma-ammattejani oli kaksi: lentoemäntä, koska halusin matkustaa kaikkiin maailman maihin ja kirjasto”täti”, koska lukeminen oli vaan niin kivaa!

Minustako puheviestijä? Tee testi!

Teknisiä ongelmia ja ei niin teknisiä ongelmia. Ihan vaan inhimillisiä ongelmia. Niitä tulee vastaan varmasti meidän kaikkien arjessa. Niin myös tämän blogin. Mutta ongelmat on nyt selätetty, ja blogi on taas täällä! Toivottavasti inspiroivampana kuin koskaan.

Meillä on uudet kirjoittajat, ja saattekin tutustua meihin kaikkiin ihan pian. Mutta ensin pari sanaa yhteishausta.

Korkeakoulujen yhteishaku alkaa taas ylihuomenna. Monet keväällä valmistuvat, välivuottaan viettävät ja kenties jo korkeakoulussa opiskelijana olevat miettivät kuumeisesti, mihin suuntaan sitä elämässään lähtisi. Monille suunta saattaa olla epäselvä. Mutta ei se mitään, itse ainakin uskon vahvasti, että kyllä se suunta sieltä kaikille löytyy. Joillakin se ottaa vain aikansa. Kannattaa myös muistaa, että suunta ei ole lopullinen. Tulet luultavasti opiskelemaan elämässäsi useampaakin asiaa, ainakin täydennyskoulutusten merkeissä.

Opiskelemaan hakiessa tulee lukeneeksi paljon eri tutkintojen esittelyjä, mutta usein ne ovat kovin vaikeasanaisia tai ei ainakaan kovin käytännönläheisiä. On syytä kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Jos olet eksynyt tälle sivulle, koska haluat saada lisää tietoa puheviestinnästä ja kenties harkitset hakevasi opiskelemaan sitä, tee äsken kehittelemäni (huippuvirallinen) ”Minustako puheviestijä?”-testi vastaamalla alla oleviin kysymyksiin!

  • Kiinnostaako sinua ihmiset, ihmissuhteet ja etenkin ihmisten välinen vuorovaikutus?
  • Onko sanallinen ilmaisu sinulle luontaista tai haluaisitko, että se olisi sitä sinulle?
  • Haluatko kehittää esiintymistaitojasi ja tulevaisuudessa omata vakuuttavan esiintyjän ominaispiirteitä?
  • Oletko kiinnostunut mediasta ja sen eri muodoista sekä uusista tuulista?
  • Toivotko voivasi tulevissa opinnoissasi yhdistää eri alojen opintoja ja sitä kautta itse päättää ja rakentaa oman osaamisalasi?
  • Arvostatko sitä, että valmistuessasi sinulla on maailma avoinna, ja voit hakea mitä erilaisempiin työtehtäviin?

Jos vastasit useampaan kysymykseen kyllä, suosittelen ehdottomasti miettimään puheviestinnän opintojen pariin hakeutumista, tai ainakin ottamaan alasta lisää selvää! Tampereen yliopistosta löytyy tällä hetkellä Suomen ainoa puheviestinnän tutkinto-ohjelma, josta voit lukea lisää täältä.

Psst. Myös kommenttiboksissa voit kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä!

-Karla

Blogivuosi paketissa

Glögi tuoksuu ja jouluun on enää pari yötä, joten loma on vihdoin täällä! Opiskelijan loman lomamaisuus voi vaihdella sen viettäjästä riippuen, koska nyt olisi (esimerkiksi itselläni) hyvä hetki tehdä pari rästityötä pois pyörimästä. Opiskelijan joululoma kestää usein noin kuukauden, joten ehkä kiireisimmätkin yksilöt ehtivät ottamaan hieman lepoa.

Se joululomassa on kuitenkin varmaa, että blogi ottaa lyhyet talviunet. Blogissa tämä vuosi on ollut varsin poikkeuksellinen, sillä muutimme omilta sivuiltamme yliopiston yhteiselle blogipohjalle. Siirtymä tapahtui kesken vuoden, joten lukijoille näkyy valitettavasti vain osa tämän vuoden tiimin kirjoituksista. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on kuitenkin raikas muutos, sillä pystymme nyt tarjoamaan ajantasaista tietoa puheviestinnästä. Uudelle alustalle siirtyminen helpottaa myös blogin löytämistä yliopiston sivujen kautta, mikä on varsinkin hakijalle hyödyllinen uudistus.

Vuoden vaihtuessa vaihtuvat myös blogin kirjoittajat. Osa ryhmästämme jatkaa vielä mukana, mutta näppäimistön taakse hyppää myös uusia jännittäviä tyyppejä. Haluamme kirjoittaa lukijoita kiinnostavista aiheista, joten postaustoiveet ovat edelleen erittäin toivottuja. Tyhmiä kysymyksiä ei myöskään ole olemassa, joten omia pohdintoja saa esittää kommenteissa tai sähköpostilla. Allekirjoittanut itse siirtyy Reettoreiden uusien nettisivujen pariin, joten siellä tavataan taas! Uudet sivut ovat vielä osittain tekeillä, mutta ne löytyvät jo osoitteesta www.reettorit.com.

Hyvää joulua ja säihkyvää uutta vuotta!

-Krista

Mitä olen täällä opiskellut? Kurssivalinnat Ulster Universityssa

Pohjois-Irlannissa välillä elämä muistuttaa Emmerdalea. – Carnmoney Hill, Newtonabbey

Joka ainoa vuosi havahdun samaan ihmetyksen aiheeseen, että taas on jo joulukuu. Eikä hämmästykseltä vältytty tänäkään vuonna, vaikka maantieteellinen sijainti onkin ollut Tampereelta 1900 kilometrin päässä Belfastissa. Aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa tekemistä ja hyvää seuraa. Matkailun ja hauskanpidon lisäksi Erasmus+ -vaihtoni on pitänyt sisällään aktiivista opiskelua. Mitä minä sitten olen täällä opiskellut?

Täällä Ulster Universityssa on laaja tarjonta viestinnän alan opintoja, joten ainoat rajoittavat tekijät kurssivalinnoissa minulla olivat kurssien sijoittuminen syyslukukaudelle sekä mahdollisuus lukea ainoastaan kanditason kursseja. Maisterikurssit on tarkoitettu vain maisterin tutkintoa parhaillaan kotiyliopistossa opiskeleville. Maisterin tutkintoa opiskelevat voivat valita täällä vaihdossa opintoja niin kandin kuin maisterin tasoisilta kursseilta. Kurssit ovat muodostuneet luennoista ja seminaareista.

Olen syksyn ajan opiskellut seuraavia kursseja:

  • Communication in Relationships
  • Communication and Organisations
  • Organisational Counselling

Communication in Relationships -kurssi on pitänyt nimensä mukaisesti sisällään erilaisten interpersonaalisten ihmissuhteiden dynamiikkaan perehtymistä. Pääkohtina ovat olleet erilaisten ihmissuhteiden kehittyminen, ihmissuhteiden ylläpitäminen erilaisissa tilanteissa sekä ihmissuhteiden päättyminen ja korjaaminen. Kurssilla on hyödynnetty laaja-alaisesti viestinnän ja sosiaalipsykologian teorioita, joista osa olikin jo ennestään tuttuja puheviestinnän opinnoista. Kurssilla on tutustuttu strategioihin ja eri tekijöihin ihmissuhteiden eri vaiheissa. Esimerkiksi sosiaalinen havaintokyky, vetovoima, konfliktin hallinta, itsetuntemus ja sovinnon tekemisen taidot ovat olleet esillä kurssin aikana. Lähtökohtaisesti seminaareissa on yleensä enemmän keskustelua, mutta tällä kurssilla myös luennoilla on syntynyt paljon keskustelua ja omakohtaisia esimerkkitapauksia.

Communication and Organisations -kurssilla olemme perehtyneet käytännöllisistä ja teoreettisista lähtökohdista organisaatioviestintään. Esimerkiksi johtaminen, kriisin- ja konfliktinhallinta sekä viestinnän ja hallintotapojen muutos on ollut itselle erityisen mielenkiintoisia aiheita, joihin kurssi on tarjonnut paljon käytännön keinoja lähestyä ihan työelämässä. Ajankohtaisuus ja digitalisaation tuomat muutokset organisaatioissa ja niiden viestinnässä on olleet vahvasti osana luentoja ja seminaareja.

Organisational Counselling -kurssi yhdisti kaksi opiskelemaani alaa täydellisesti: viestinnän sekä henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin. Organisaatioympäristössä tapahtuvia neuvonta ja coaching prosesseja on käsitelty käytännönläheisesti. Kurssilla olemme saaneet huomata kuuntelemisen, neuvonnan ja interpersonaalisen herkkyyden tärkeyden niin yksilötasolla kuin koko organisaatiossa. Työyhteisön neuvontaa ja valmentamista olemme tarkastelleet niin neuvonantaja/valmentajan, työntekijän, esimiehen kuin organisaation ja sidosryhmien näkökulmista.

Lisäksi olen opiskellut englannin kieltä, joka on auttanut esimerkiksi esseiden oikeaoppisessa akateemisessa kirjoittamisessa. Jokaisen kurssini opettaja on ollut asialleen omistautunut sekä hyvin innoissaan luennoilla ja seminaareissa syntyvistä keskusteluista. On opettajilta saanut jopa seikkailuvinkkejä Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa.

Jokaisen kurssin suoritusvaatimukset on samansisältöiset: aktiivinen läsnäolo luennoilla ja seminaareissa, tentti, essee sekä esitelmän pitäminen. Voin kertoa, että jälleen puheviestinnän opinnoista ja esiintymistaitojen harjoittamisesta on todella ollut hyötyä, koska esitelmän pitäminen englanniksi oli ihan piece of cake!

Täällä on ollut erittäin mukavaa ja mutkatonta opiskella, eikä englannin kielen käyttämistä kannata arastella. Yliopiston sisältä kun löytyy hyvin monenlaista murretta, että kyllä siellä tulee itse ymmärretyksi, eikä Pohjois-Irlannin murrekaan ole lopulta lainkaan haasteellista ymmärtää. Erasmus+ -vaihto on tarjonnut upeita unohtumattomia kokemuksia, hienoja ihmisiä ja paljon uutta tietoa. Tämän syyslukukauden sisällöstä uskon saavani paljon uutta, niin elämään yleensä, kuin puheviestinnän opintoihin Tampereella.

Talvisin terveisin

Rosa-Maria

Opiskelijaelämää Madridissa

Madridin kattojen yllä. Kuva otettu Circulo de Bellas Artesin kattoterassilta.

Erasmus+ -ohjelma on 30-vuotisen olemassaolonsa aikana mahdollistanut 9 miljoonan eurooppalaisen opiskelun, harjoittelun, vapaaehtoistyön ja työkokemuksen kartuttamisen ulkomailla (Euroopan komission taustatiedote 26.1.2017). [1] Ilokseni lukeudun tähän nyt jo varmasti päälle yhdeksän miljoonan joukkoon.

Vaihtokohteeni on Madrid ja kaikki opintoni espanjaksi, sillä Complutensen yliopiston viestintätieteiden tiedekunnassa on mahdollista ottaa ainoastaan espanjan kielisiä kursseja. Otin vain kolme kurssia tälle syksylle, koska ajattelin jo kielessä itsessään olevan haastetta tarpeeksi. Suurin virheeni vaihtosyksyä ajatellen olikin se, että olin opiskellut espanjaa vain kaksi kurssia ennen lähtöäni. Toisin sanoen Madridiin saapuessani espanjan taitoni olivat hyvin alkeelliset. Peruskielen omaksuu suhteellisen nopeasti, ja kolmessa kuukaudessa olen oppinut selviytymään arkipäiväisistä tilanteista kohtalaisesti. Akateeminen espanja onkin sitten toinen juttu.

Ennen lähtöäni olin suunnitellut mitkä kaikki kurssit aion ottaa ja tehnyt Learning Agreementin jo valmiiksi. Lopulta päädyin vaihtamaan kaikki kurssit ja tekemään täysin uuden LA:n. Vinkkinä vaihtoon lähtijöille: mikäli LA:n tekeminen ei ole välttämätöntä ennen vaihdon alkua, suosittelen jättämään sen viime tippaan. Vaihtoyliopistossani on käytäntö, jonka mukaan syyslukukauden alussa on ”shoppailu viikot”. Näiden viikkojen aikana saa vapaasti käydä tutustumassa eri kursseihin ja professoreiden opetustyyleihin. Vasta sen jälkeen tehtiin lopullinen päätös kurssivalinnoista. Pidin järjestelyä turhauttavana, kunnes tajusin sen olevan idioottivarma ja sekä opiskelijan että kurssin pitäjän edun mukainen. Lopulta löysin itseäni kiinnostavat kurssit ja Erasmus-ystävälliset professorit.

Valitsemani kurssit olivat lopulta vapaasti käännettyinä:

  1. Propagandan historia
  2. Viestinnän ja informaation politiikkaa Euroopan unionissa
  3. Poliittiset tieteet ja kansainväliset suhteet

Kaikki kurssit ovat luentomaisia, professori puhuu luokan edessä ja näyttää välillä kuvia tai videoita. Kahdella kurssilla professori käyttää apuvälineenään dioja, jotka helpottavat kärryillä pysymistä huomattavasti. Onneksi kaikki professorit ovat hyvin avuliaita ja positiivisia vaihtareita kohtaan. Erasmus opiskelijana olen saanut paljon apua ja helpotusta, saan esimerkiksi korvata kahden kurssin tentit esseellä.

Opiskelu espanjalaisessa yliopistossa on lähellä suomalaista lukio-opetusta. Kaikki valitsemani kurssit olivat ”yliopistomaisia”, mutta lähes kaikkien vaihtarikavereideni kurssit kuulostavat sekä sisällöltään että toimintatavoiltaan siltä, että Suomessa niitä opetettaisiin jo lukiossa. Itsenäistä työskentelyä on vähän, opettajat pitävät kirjaa siitä kuka käy tunneilla ja läksyjä annetaan aina seuraavalle tunnille tehtäväksi. Opiskelijat ovat yliopiston aloittaessaan nuorempia kuin Suomessa ja monelle esimerkiksi uutisten seuraaminen tuntuu olevan vaikeaa. Siksi luennoilla käydään yhdessä läpi esimerkiksi ajankohtaisia tapahtumia ja EU:n historiaa.

Opiskelu espanjaksi on ollut minulle haastavaa, vaikka saankin tehdä suuren osan töistäni englanniksi. Olen kuitenkin saanut luennoista paljon irti ja päässyt tutustumaan espanjalaiseen yliopistoelämään. Lisäksi olen päässyt verkostoitumaan ja tutustumaan uusiin hyvinkin eri aloilla oleviin nuoriin ympäri Eurooppaa. Madridin suurkaupunki on tarjonnut myös mahdollisuuksia tehdä ja nähdä paljon uusia asioita, esimerkiksi yöelämä on aktiivista viikon jokaisena päivänä.

Madridissa viettämästäni syksystä tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ovat innostus kartutetuista kokemuksista, haikeus kotiin paluusta ja kiitollisuus mahdollisuudesta tällaiseen elämykseen. Uskon vaihdon antaneen minulle uusia näkökulmia ja arvokkaita työkaluja identiteetin rakentamiseen viestijänä niin työ- kuin yksityiselämäänikin.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, joita kiinnostaa vieraat kulttuurit, kielten oppiminen ja ulkomailla asuminen. Tämä on kokemus, jota varmasti muistelen loppu elämäni!

 

-Taru-

[1] http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-17-83_fi.htm

Olenko yhtä aikaa tehokas ja tehoton?

Moikka! Ajattelin tänään paneutua arjen kiireisiin.

Elämä osaa yllättää. Syksyllä opiskelujen alkaessa vähän jännitti se, että miten saan yhdistettyä opiskelun, työssäkäymisen ja kaiken muun. Onko täällä muita, ketkä ovat kamppailleet aikataulutuksen kanssa? Käyn Porissa töissä usein viikonloppuisin ja viikoilla pyrin opiskelemaan riittävästi, jotta jäisi aikaa latautumiseenkin. Voin sanoa, että aika ajoin se on tuntunut vähän turhankin kiireiseltä, sillä olen sellainen ihminen, joka kaipaa lepohetkiä arkeen.

Läsnäolot luo joskus oman haasteensa sille, jos esimerkiksi käy töissä, harrastaa tai on erityisen paljon muuta sisältöä elämässä opiskeluympyröiden lisäksi. Nyt puhun siis yleisesti opiskelijoiden kiireestä enkä vain omastani. Uskon, että monet osaavat samaistua tuohon kiireen tunteeseen.

Kun on aktiivinen ihminen, haluaa olla monessa asiassa mukana, ja se voi helposti johtaa kiireen kierteeseen. Jos oma aikataulu sattuukin jostain syystä lipsumaan, jää tuleville päiville tai viikoille enemmän hommaa. Se sitten johtaa suurempaan kiireeseen. Olen tämän kierteen huomannut kehittyvän omassa elämässäni aina välillä.

Kiire on minulle usein ollut hosumista, ja stressiä siitä, että on liikaa tekemistä enkä saa kaikkea tehtyä. Tällä hosumisella tarkoitan jonkinlaista panikointia liiallisista tehtävistä tai sitä, kun yrittää pyörittää liian montaa asiaa päällekkäin eikä lopulta saakaan mitään aikaiseksi. Siitä seuraa helposti tehoton päivä, koska energia menee siihen, että ei mukamas ehdi hoitamasta kaikkea. Yritän siis olla tehokas vaikka olenkin enemmän tehoton. Olenkin opetellut miettimään: mitä jos vain lakkaisin hosumasta ja alkaisin tekemään? Näin lyhyesti sanottuna siis, keskittyisin olennaiseen. Kun ei suurentele ja paisuta kiirettä omassa päässään vaan enempää ajattelematta tekee asian kerrallaan, se voikin johtaa melko hyvään lopputulokseen. Totesin tämä ajatusmallin hyvin toimivaksi, terveisin viimehetken panikoija.

Tunnistaako joku myös itsensä siitä, että opiskeluhommaa tehdessä keksii itselleen yhtäkkiä vaikka mitä oheistekemistä? Juuri silloin pitäisi alkaa tiskaamaan, imuroimaan, käymään kaupassa, katsoa yksi jakso jotakin sarjaa ja niin edespäin. Jos tuon oheistoiminnan jättäisi pois varsinaisen tekemisen ajaksi, syntyisikö kiirettä lainkaan? Ei niin helposti ainakaan.

Yliopisto-opiskelu vie totta kai aikaa. On hyvin henkilökohtaista, kuinka paljon kukin tarvitsee aikaa opiskelulle. Itse tarvitsen melko paljon, sillä asia ei jää päähän ensimmäisellä lukukerralla. Suosittelen tutkiskelemaan, mikä on itselle paras keino oppia, ja hyödyntää sitä. Se voi loppujen lopuksi vähentää kiireenkin tunnetta, kun pystyy oppimaan asiat itselle tehokkaimmalla tavalla.

Elämä yllätti minut siis siinä, että kaiken tekemisen keskellä olen ehtinyt myös antaa aikaa itselleni ja kavereille. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta, sillä turha kiire ei johda yleensä hyvään. Kyllä kiirettä silti aina väistämättä elämässä tulee, eikä sitä tulekaan jatkuvasti pakoilla. Kuitenkin omalla tekemisellä, esimerkiksi sillä olennaiseen keskittymisellä ja omien opiskelu tapojen löytämisellä pystyy olemaan super tehokas. Tällöin jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun.

Ei muuta kun tehokasta arkea kaikille!

 

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia. Joululoma tulee pian, eikö olekin ole ihanaa? Ei kuitenkaan mennä vielä asioiden edelle, sillä jotakin mielenkiintoista tapahtuu vielä ennen joulukuuta. 30.11 torstaina nimittäin Tampereen yliopiston päätalolla JOVA1-esiintymisen kurssin opiskelijat (minä mukaan lukien) pitävät julkiset päätöspuheet. Tapahtuman nimi on Pimeät puheet, joissa otetaan kantaa pieniin ja suuriin muutoksiin. Tapahtumasta on infoa Tampereen yliopiston nettisivuille, sekä tapahtuma näkyy myös Facebookissa. Tervetuloa!

-Roosa