Blogivuosi paketissa

Glögi tuoksuu ja jouluun on enää pari yötä, joten loma on vihdoin täällä! Opiskelijan loman lomamaisuus voi vaihdella sen viettäjästä riippuen, koska nyt olisi (esimerkiksi itselläni) hyvä hetki tehdä pari rästityötä pois pyörimästä. Opiskelijan joululoma kestää usein noin kuukauden, joten ehkä kiireisimmätkin yksilöt ehtivät ottamaan hieman lepoa.

Se joululomassa on kuitenkin varmaa, että blogi ottaa lyhyet talviunet. Blogissa tämä vuosi on ollut varsin poikkeuksellinen, sillä muutimme omilta sivuiltamme yliopiston yhteiselle blogipohjalle. Siirtymä tapahtui kesken vuoden, joten lukijoille näkyy valitettavasti vain osa tämän vuoden tiimin kirjoituksista. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on kuitenkin raikas muutos, sillä pystymme nyt tarjoamaan ajantasaista tietoa puheviestinnästä. Uudelle alustalle siirtyminen helpottaa myös blogin löytämistä yliopiston sivujen kautta, mikä on varsinkin hakijalle hyödyllinen uudistus.

Vuoden vaihtuessa vaihtuvat myös blogin kirjoittajat. Osa ryhmästämme jatkaa vielä mukana, mutta näppäimistön taakse hyppää myös uusia jännittäviä tyyppejä. Haluamme kirjoittaa lukijoita kiinnostavista aiheista, joten postaustoiveet ovat edelleen erittäin toivottuja. Tyhmiä kysymyksiä ei myöskään ole olemassa, joten omia pohdintoja saa esittää kommenteissa tai sähköpostilla. Allekirjoittanut itse siirtyy Reettoreiden uusien nettisivujen pariin, joten siellä tavataan taas! Uudet sivut ovat vielä osittain tekeillä, mutta ne löytyvät jo osoitteesta www.reettorit.com.

Hyvää joulua ja säihkyvää uutta vuotta!

-Krista

Mitä olen täällä opiskellut? Kurssivalinnat Ulster Universityssa

Pohjois-Irlannissa välillä elämä muistuttaa Emmerdalea. – Carnmoney Hill, Newtonabbey

Joka ainoa vuosi havahdun samaan ihmetyksen aiheeseen, että taas on jo joulukuu. Eikä hämmästykseltä vältytty tänäkään vuonna, vaikka maantieteellinen sijainti onkin ollut Tampereelta 1900 kilometrin päässä Belfastissa. Aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa tekemistä ja hyvää seuraa. Matkailun ja hauskanpidon lisäksi Erasmus+ -vaihtoni on pitänyt sisällään aktiivista opiskelua. Mitä minä sitten olen täällä opiskellut?

Täällä Ulster Universityssa on laaja tarjonta viestinnän alan opintoja, joten ainoat rajoittavat tekijät kurssivalinnoissa minulla olivat kurssien sijoittuminen syyslukukaudelle sekä mahdollisuus lukea ainoastaan kanditason kursseja. Maisterikurssit on tarkoitettu vain maisterin tutkintoa parhaillaan kotiyliopistossa opiskeleville. Maisterin tutkintoa opiskelevat voivat valita täällä vaihdossa opintoja niin kandin kuin maisterin tasoisilta kursseilta. Kurssit ovat muodostuneet luennoista ja seminaareista.

Olen syksyn ajan opiskellut seuraavia kursseja:

  • Communication in Relationships
  • Communication and Organisations
  • Organisational Counselling

Communication in Relationships -kurssi on pitänyt nimensä mukaisesti sisällään erilaisten interpersonaalisten ihmissuhteiden dynamiikkaan perehtymistä. Pääkohtina ovat olleet erilaisten ihmissuhteiden kehittyminen, ihmissuhteiden ylläpitäminen erilaisissa tilanteissa sekä ihmissuhteiden päättyminen ja korjaaminen. Kurssilla on hyödynnetty laaja-alaisesti viestinnän ja sosiaalipsykologian teorioita, joista osa olikin jo ennestään tuttuja puheviestinnän opinnoista. Kurssilla on tutustuttu strategioihin ja eri tekijöihin ihmissuhteiden eri vaiheissa. Esimerkiksi sosiaalinen havaintokyky, vetovoima, konfliktin hallinta, itsetuntemus ja sovinnon tekemisen taidot ovat olleet esillä kurssin aikana. Lähtökohtaisesti seminaareissa on yleensä enemmän keskustelua, mutta tällä kurssilla myös luennoilla on syntynyt paljon keskustelua ja omakohtaisia esimerkkitapauksia.

Communication and Organisations -kurssilla olemme perehtyneet käytännöllisistä ja teoreettisista lähtökohdista organisaatioviestintään. Esimerkiksi johtaminen, kriisin- ja konfliktinhallinta sekä viestinnän ja hallintotapojen muutos on ollut itselle erityisen mielenkiintoisia aiheita, joihin kurssi on tarjonnut paljon käytännön keinoja lähestyä ihan työelämässä. Ajankohtaisuus ja digitalisaation tuomat muutokset organisaatioissa ja niiden viestinnässä on olleet vahvasti osana luentoja ja seminaareja.

Organisational Counselling -kurssi yhdisti kaksi opiskelemaani alaa täydellisesti: viestinnän sekä henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin. Organisaatioympäristössä tapahtuvia neuvonta ja coaching prosesseja on käsitelty käytännönläheisesti. Kurssilla olemme saaneet huomata kuuntelemisen, neuvonnan ja interpersonaalisen herkkyyden tärkeyden niin yksilötasolla kuin koko organisaatiossa. Työyhteisön neuvontaa ja valmentamista olemme tarkastelleet niin neuvonantaja/valmentajan, työntekijän, esimiehen kuin organisaation ja sidosryhmien näkökulmista.

Lisäksi olen opiskellut englannin kieltä, joka on auttanut esimerkiksi esseiden oikeaoppisessa akateemisessa kirjoittamisessa. Jokaisen kurssini opettaja on ollut asialleen omistautunut sekä hyvin innoissaan luennoilla ja seminaareissa syntyvistä keskusteluista. On opettajilta saanut jopa seikkailuvinkkejä Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa.

Jokaisen kurssin suoritusvaatimukset on samansisältöiset: aktiivinen läsnäolo luennoilla ja seminaareissa, tentti, essee sekä esitelmän pitäminen. Voin kertoa, että jälleen puheviestinnän opinnoista ja esiintymistaitojen harjoittamisesta on todella ollut hyötyä, koska esitelmän pitäminen englanniksi oli ihan piece of cake!

Täällä on ollut erittäin mukavaa ja mutkatonta opiskella, eikä englannin kielen käyttämistä kannata arastella. Yliopiston sisältä kun löytyy hyvin monenlaista murretta, että kyllä siellä tulee itse ymmärretyksi, eikä Pohjois-Irlannin murrekaan ole lopulta lainkaan haasteellista ymmärtää. Erasmus+ -vaihto on tarjonnut upeita unohtumattomia kokemuksia, hienoja ihmisiä ja paljon uutta tietoa. Tämän syyslukukauden sisällöstä uskon saavani paljon uutta, niin elämään yleensä, kuin puheviestinnän opintoihin Tampereella.

Talvisin terveisin

Rosa-Maria

Opiskelijaelämää Madridissa

Madridin kattojen yllä. Kuva otettu Circulo de Bellas Artesin kattoterassilta.

Erasmus+ -ohjelma on 30-vuotisen olemassaolonsa aikana mahdollistanut 9 miljoonan eurooppalaisen opiskelun, harjoittelun, vapaaehtoistyön ja työkokemuksen kartuttamisen ulkomailla (Euroopan komission taustatiedote 26.1.2017). [1] Ilokseni lukeudun tähän nyt jo varmasti päälle yhdeksän miljoonan joukkoon.

Vaihtokohteeni on Madrid ja kaikki opintoni espanjaksi, sillä Complutensen yliopiston viestintätieteiden tiedekunnassa on mahdollista ottaa ainoastaan espanjan kielisiä kursseja. Otin vain kolme kurssia tälle syksylle, koska ajattelin jo kielessä itsessään olevan haastetta tarpeeksi. Suurin virheeni vaihtosyksyä ajatellen olikin se, että olin opiskellut espanjaa vain kaksi kurssia ennen lähtöäni. Toisin sanoen Madridiin saapuessani espanjan taitoni olivat hyvin alkeelliset. Peruskielen omaksuu suhteellisen nopeasti, ja kolmessa kuukaudessa olen oppinut selviytymään arkipäiväisistä tilanteista kohtalaisesti. Akateeminen espanja onkin sitten toinen juttu.

Ennen lähtöäni olin suunnitellut mitkä kaikki kurssit aion ottaa ja tehnyt Learning Agreementin jo valmiiksi. Lopulta päädyin vaihtamaan kaikki kurssit ja tekemään täysin uuden LA:n. Vinkkinä vaihtoon lähtijöille: mikäli LA:n tekeminen ei ole välttämätöntä ennen vaihdon alkua, suosittelen jättämään sen viime tippaan. Vaihtoyliopistossani on käytäntö, jonka mukaan syyslukukauden alussa on ”shoppailu viikot”. Näiden viikkojen aikana saa vapaasti käydä tutustumassa eri kursseihin ja professoreiden opetustyyleihin. Vasta sen jälkeen tehtiin lopullinen päätös kurssivalinnoista. Pidin järjestelyä turhauttavana, kunnes tajusin sen olevan idioottivarma ja sekä opiskelijan että kurssin pitäjän edun mukainen. Lopulta löysin itseäni kiinnostavat kurssit ja Erasmus-ystävälliset professorit.

Valitsemani kurssit olivat lopulta vapaasti käännettyinä:

  1. Propagandan historia
  2. Viestinnän ja informaation politiikkaa Euroopan unionissa
  3. Poliittiset tieteet ja kansainväliset suhteet

Kaikki kurssit ovat luentomaisia, professori puhuu luokan edessä ja näyttää välillä kuvia tai videoita. Kahdella kurssilla professori käyttää apuvälineenään dioja, jotka helpottavat kärryillä pysymistä huomattavasti. Onneksi kaikki professorit ovat hyvin avuliaita ja positiivisia vaihtareita kohtaan. Erasmus opiskelijana olen saanut paljon apua ja helpotusta, saan esimerkiksi korvata kahden kurssin tentit esseellä.

Opiskelu espanjalaisessa yliopistossa on lähellä suomalaista lukio-opetusta. Kaikki valitsemani kurssit olivat ”yliopistomaisia”, mutta lähes kaikkien vaihtarikavereideni kurssit kuulostavat sekä sisällöltään että toimintatavoiltaan siltä, että Suomessa niitä opetettaisiin jo lukiossa. Itsenäistä työskentelyä on vähän, opettajat pitävät kirjaa siitä kuka käy tunneilla ja läksyjä annetaan aina seuraavalle tunnille tehtäväksi. Opiskelijat ovat yliopiston aloittaessaan nuorempia kuin Suomessa ja monelle esimerkiksi uutisten seuraaminen tuntuu olevan vaikeaa. Siksi luennoilla käydään yhdessä läpi esimerkiksi ajankohtaisia tapahtumia ja EU:n historiaa.

Opiskelu espanjaksi on ollut minulle haastavaa, vaikka saankin tehdä suuren osan töistäni englanniksi. Olen kuitenkin saanut luennoista paljon irti ja päässyt tutustumaan espanjalaiseen yliopistoelämään. Lisäksi olen päässyt verkostoitumaan ja tutustumaan uusiin hyvinkin eri aloilla oleviin nuoriin ympäri Eurooppaa. Madridin suurkaupunki on tarjonnut myös mahdollisuuksia tehdä ja nähdä paljon uusia asioita, esimerkiksi yöelämä on aktiivista viikon jokaisena päivänä.

Madridissa viettämästäni syksystä tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ovat innostus kartutetuista kokemuksista, haikeus kotiin paluusta ja kiitollisuus mahdollisuudesta tällaiseen elämykseen. Uskon vaihdon antaneen minulle uusia näkökulmia ja arvokkaita työkaluja identiteetin rakentamiseen viestijänä niin työ- kuin yksityiselämäänikin.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, joita kiinnostaa vieraat kulttuurit, kielten oppiminen ja ulkomailla asuminen. Tämä on kokemus, jota varmasti muistelen loppu elämäni!

 

-Taru-

[1] http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-17-83_fi.htm

Olenko yhtä aikaa tehokas ja tehoton?

Moikka! Ajattelin tänään paneutua arjen kiireisiin.

Elämä osaa yllättää. Syksyllä opiskelujen alkaessa vähän jännitti se, että miten saan yhdistettyä opiskelun, työssäkäymisen ja kaiken muun. Onko täällä muita, ketkä ovat kamppailleet aikataulutuksen kanssa? Käyn Porissa töissä usein viikonloppuisin ja viikoilla pyrin opiskelemaan riittävästi, jotta jäisi aikaa latautumiseenkin. Voin sanoa, että aika ajoin se on tuntunut vähän turhankin kiireiseltä, sillä olen sellainen ihminen, joka kaipaa lepohetkiä arkeen.

Läsnäolot luo joskus oman haasteensa sille, jos esimerkiksi käy töissä, harrastaa tai on erityisen paljon muuta sisältöä elämässä opiskeluympyröiden lisäksi. Nyt puhun siis yleisesti opiskelijoiden kiireestä enkä vain omastani. Uskon, että monet osaavat samaistua tuohon kiireen tunteeseen.

Kun on aktiivinen ihminen, haluaa olla monessa asiassa mukana, ja se voi helposti johtaa kiireen kierteeseen. Jos oma aikataulu sattuukin jostain syystä lipsumaan, jää tuleville päiville tai viikoille enemmän hommaa. Se sitten johtaa suurempaan kiireeseen. Olen tämän kierteen huomannut kehittyvän omassa elämässäni aina välillä.

Kiire on minulle usein ollut hosumista, ja stressiä siitä, että on liikaa tekemistä enkä saa kaikkea tehtyä. Tällä hosumisella tarkoitan jonkinlaista panikointia liiallisista tehtävistä tai sitä, kun yrittää pyörittää liian montaa asiaa päällekkäin eikä lopulta saakaan mitään aikaiseksi. Siitä seuraa helposti tehoton päivä, koska energia menee siihen, että ei mukamas ehdi hoitamasta kaikkea. Yritän siis olla tehokas vaikka olenkin enemmän tehoton. Olenkin opetellut miettimään: mitä jos vain lakkaisin hosumasta ja alkaisin tekemään? Näin lyhyesti sanottuna siis, keskittyisin olennaiseen. Kun ei suurentele ja paisuta kiirettä omassa päässään vaan enempää ajattelematta tekee asian kerrallaan, se voikin johtaa melko hyvään lopputulokseen. Totesin tämä ajatusmallin hyvin toimivaksi, terveisin viimehetken panikoija.

Tunnistaako joku myös itsensä siitä, että opiskeluhommaa tehdessä keksii itselleen yhtäkkiä vaikka mitä oheistekemistä? Juuri silloin pitäisi alkaa tiskaamaan, imuroimaan, käymään kaupassa, katsoa yksi jakso jotakin sarjaa ja niin edespäin. Jos tuon oheistoiminnan jättäisi pois varsinaisen tekemisen ajaksi, syntyisikö kiirettä lainkaan? Ei niin helposti ainakaan.

Yliopisto-opiskelu vie totta kai aikaa. On hyvin henkilökohtaista, kuinka paljon kukin tarvitsee aikaa opiskelulle. Itse tarvitsen melko paljon, sillä asia ei jää päähän ensimmäisellä lukukerralla. Suosittelen tutkiskelemaan, mikä on itselle paras keino oppia, ja hyödyntää sitä. Se voi loppujen lopuksi vähentää kiireenkin tunnetta, kun pystyy oppimaan asiat itselle tehokkaimmalla tavalla.

Elämä yllätti minut siis siinä, että kaiken tekemisen keskellä olen ehtinyt myös antaa aikaa itselleni ja kavereille. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta, sillä turha kiire ei johda yleensä hyvään. Kyllä kiirettä silti aina väistämättä elämässä tulee, eikä sitä tulekaan jatkuvasti pakoilla. Kuitenkin omalla tekemisellä, esimerkiksi sillä olennaiseen keskittymisellä ja omien opiskelu tapojen löytämisellä pystyy olemaan super tehokas. Tällöin jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun.

Ei muuta kun tehokasta arkea kaikille!

 

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia. Joululoma tulee pian, eikö olekin ole ihanaa? Ei kuitenkaan mennä vielä asioiden edelle, sillä jotakin mielenkiintoista tapahtuu vielä ennen joulukuuta. 30.11 torstaina nimittäin Tampereen yliopiston päätalolla JOVA1-esiintymisen kurssin opiskelijat (minä mukaan lukien) pitävät julkiset päätöspuheet. Tapahtuman nimi on Pimeät puheet, joissa otetaan kantaa pieniin ja suuriin muutoksiin. Tapahtumasta on infoa Tampereen yliopiston nettisivuille, sekä tapahtuma näkyy myös Facebookissa. Tervetuloa!

-Roosa

Kiirettä ja kandisuunnittelua

Moikka! Vihdoin on minunkin vuoro päästä purkamaan ajatuksiani kuluneesta syksystä tänne blogin puolelle. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että syksyllä aika menee ihan älyttömän nopeasti, eikä kesän ja joulun välissä ole kuin silmänräpäys (tai korkeintaan kaksi…)?

Syksy yliopistolla on ollut kiireinen. Kandidaatintutkielman, tuttavallisemmin kandin, kirjoittaminen on jo pärähtänyt käyntiin tutkimussuunnitelma-kurssin merkeissä. Aihe on valittuna, menetelmä mietittynä ja tutkimussuunnitelma suhteellisen valmiina ajatuksissa, vielä pitäisi se toki paperille kirjata.

Kandin kirjoittaminen saattaa yliopistoon hakemista miettivien, ensimmäisten vuosikurssilaisten ja jopa toista vuosikurssia lopettelevien korvissa kuulostaa kaukaiselta projektilta. Se saattaa kuulostaa jännittävältä, ylitsepääsemättömän suurelta ja lievästi sanottuna kammottavalta tehtävältä. Sitä se minullekin oli, kunnes syksyllä astelin tutkimussuunnitelman kurssille.

Meillä puheviestinnässä kandia työstetään oikeastaan koko kolmas vuosi (ajankohta riippuu toki monista asioista kuten esimerkiksi opintojen etenemisestä ja mahdollisista vaihto-opinnoista). Syksyllä päätetään aiheet, pikkuhiljaa säännöllisten tehtävien alla hankitaan kirjallisuutta, mietitään oman tutkielman tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymyksiä sekä loppujen lopuksi kirjoitetaan tutkimussuunnitelma. Tutkimussuunnitelma kannattaa tehdä huolella, sillä hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty! Keväällä sitten päästään ”itse hommiin”, eli esimerkiksi haastattelemaan ja oikeasti kirjoittamaan sitä itse kandia.

Mistä kaikesta sitä kandia voi sitten oikein puheviestinnän alalla kirjoittaa? Oman kokemukseni mukaan melkein mistä vain, viestintäähän on kaikkialla! Aiheen valintaan vaikuttaa mm. omat kiinnostuksen kohteet, luetut sivuaineet sekä kirjoittamisen ajankohta. Tärkeintä on kuitenkin se, että kyseessä on nimenomaan viestinnän ilmiöitä tutkiva tutkimus. Kokosin alle muutamia aihepiirejä, jotka esiintyvät keväällä valmistuvissa kandidaatintutkielmissa:

  • sosiaalisen median kampanjointi presidentinvaaleissa 2018
  • yrityksen someviestinnän kohdentuvuus eri yleisöille
  • viestinnän välityksellä annettava sosiaalinen tuki online-roolipeleissä
  • henkilöbrändin vahvistaminen YouTubessa
  • ystävyyden ylläpito WhatsApp-sovelluksessa
  • vuorovaikutus ja viestintä lukion matemaattisten aineiden oppitunneilla
  • Facebook-ryhmässä muodostuvat mielikuvat
  • näyttelijän ja katsojan vuorovaikutussuhde osallistavassa teatterissa

Luetellut ovat vain aihepiirejä, jotka tarkentuvat ja ovat jo tarkentuneet syyslukukauden myötä konkreettisiksi tutkimusongelmiksi. Kuten listasta huomaa, puheviestinnän opiskelu antaa varsin laajat mahdollisuudet – sekä kandidaatintutkielman kirjoittamiseen, että myöhemmin työelämään!

Karla

Kolme ajatusta kesätyöstä

Kesällä pääsin sukeltamaan syvemmälle viestintään ensimmäisen oman alan työpaikan muodossa. Olin kolme kuukautta töissä Kouvola Innovationilla, jossa tein pääasiassa viestintää VisitKouvolalle. Työni sisälsi monipuolisesti viestintää kasvokkain sekä somen, sähköpostin, kotisivujen ja muiden sähköisten kanavien kautta. Kokemusten perusteella listasin kolme asiaa, jotka (tulevan) puvin olisi hyvä tietää.

Ässä hihassa työnhaussa

Keväisen työnhakurumban aikana huomasin, miten monipuolisesti pystyn hyödyntämään puheviestintää työhakemuksissa. Vaikka kiikarissa oli tietysti oman alan työpaikka, pelasin silti varman päälle ja hain myös moniin muihin tehtäviin. Hakemuksissa pystyin perustelemaan osaamistani aiemmalla työkokemuksella, mutta myös opiskelun antamilla valmiuksilla. Puheviestinnässä keskitytään paljon ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, joten sen tuomaa osaamista on helppo hyödyntää oikeastaan missä vain työpaikassa. Vuorovaikutusosaamisesta on hyötyä asiakaspalvelussa, mutta myös työyhteisön jäsenenä osaava vuorovaikuttaja on mieluisa kaveri.

Monipuolisuus työtehtävissä

Yliopistossa opinnot ovat oman kokemuksen mukaan varsin teoriapainotteisia. Oppimieni asioiden soveltaminen työelämään mietitytti etukäteen, mutta todellisuudessa oma osaaminen tuntui varsin selkeältä hyvin erilaisissakin työtehtävissä. Käytännön kurssien avulla opinnoista ei häviä kosketuspinta tiedon soveltamiseen, eikä kirjoitustaito ainakaan huonone kurssiesseitä tehdessä. Kesän aikana sain paljon vastuuta yrityksen viestintäkanavien sisällöistä ja kehityksestä, eikä puvi hyytynyt edes kuukausikokouksen yllättävässä puheenvuorossa, vaikka yleisönä oli koko talon väki. Työn aikana oli nimenomaan hienoa huomata teoriaopintojen taipuminen käytäntöön, vaikka eteen tuli haasteita viestinnän eri laidoilta. Olen tyytyväinen opintojen antamiin valmiuksiin, vaikka takana on vasta pari kokonaista vuotta. Ensimmäisen työn perusteella uskaltaisin jopa väittää, että tämän tyyppisessä viestinnäntyössä ei pääse kyllästymään, sillä yksikään työpäivä ei ole samanlainen.

Oma suunta sivuaineesta

Puheviestintä antaa monipuolisesti mahdollisuuksia työelämään, mutta omaa polkua voi jo opintojen aikana suunnata sivuainevalinnoilla. Sivuaineet toimivat pääaineen tukena ja antavat uusia näkökulmia työelämään ja opiskeluun. Kauppatiede ja markkinointi osoittautuivat omien suunnitelmieni kannalta hyödyllisiksi sivuaineiksi jo ensimmäisessä oman alan työssä, sillä löysin hyvin nopeasti edestäni esimerkiksi yrityksen viestinnän ja markkinoinnin strategian. Pääaineen ja sivuaineen yhdistelmällä pystyin ymmärtämään hankalimmatkin termit ja keskustelemaan niistä ihan virallisilla nimillä. Puheviestinnän opinnoissa on hyvin tilaa sivuaineille, joten opiskelija saa tehdä opinnoistaan oikeasti itsensä näköiset.

 

-Krista

Kokemuksia Erasmus-vaihdon hakuprosessista

Rannikkomaisema Ballintoy, Pohjois-Irlanti.

Viime viikot olen asustellut Pohjois-Irlannin vihreissä, jylhissä ja vehreissä maisemissa. Olen tällä hetkellä Erasmus-vaihdossa Ulsterin yliopistossa aivan pääkaupunki Belfastin kupeessa. Täällä oman elämänsä tutkimusmatkailijan on mahdollista kuljettaa itseään helposti paikasta toiseen niin Irlannin, Pohjois-Irlannin, kuin Iso-Britannian sisällä. Seikkailuhattu päässä siis kuljetaan niin kulttuurin ja matkailun muodossa kuin opinnoissa.

Tarkoitukseni on jakaa omia kokemuksia vaihtoprosessista ennen vaihtoon lähtöä. Oma kokemukseni Erasmus-vaihtohaun prosessista on erittäin positiivinen. Tiesin jo opintojeni alkuvaiheessa hakevani vaihto-opiskelijaksi Iso-Britanniaan Pohjois-Irlantiin, jossa Ulsterin yliopisto tarjoaa puheviestinnän opintoja vastaavaa viestinnän opetusta. Hain vaihtoon heti Erasmus-vaihtohaun ensimmäisessä vaiheessa tammikuussa. Aloitin prosessin tutustumalla NettiOpsussa hakuprosessin vaiheisiin ja täytin järjestelmään perustiedot. Samalla aloitin suunnittelemaan motivaatiokirjettä ja tutustuin Ulsterin yliopiston kurssitarjontaan. Hakuprosessin ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu motivaatiokirje ja alustava kurssisuunnitelma.  Hakuvaiheessa on olennaista miettiä, vastaako kurssitarjonta omia kiinnostuksenkohteita tai tavoitteita. Hakuvaiheen kurssisuunnitelma on alustava, eli varsinaiset opiskeltavat kurssit valitaan vasta vaihdon alkaessa ja tällöinkin niitä on mahdollista vielä halutessaan muuttaa kahden ensimmäisen opiskeluviikon aikana.

Motivaatiokirjeessä hakijan persoona ja kiinnostuksen kohteet saavat näkyä. Näin hakija erottuu muista hakijoista ja pyrkii vakuuttamaan Tampereen yliopiston edustajan siitä, miksi juuri häntä tulisi ehdottaa vaihto-opiskelijaksi valitsemaansa yliopistoon. Kurssitarjontaan perehtyminen ja kurssivalintojen peilaaminen omiin tavoitteisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin kannattaa. Hakijan tulee pystyä perustelemaan, miksi juuri hän olisi oikea opiskelija kyseiseen vaihtokohteeseen ja millaista hyötyä hakijan valitsema kohdeyliopisto ja kurssit toisivat opintoihin ja tulevaisuuden uraan.

Noin kuukauden kuluttua hakemuksen lähettämisestä sain tiedon sähköpostitse, että Tampereen yliopiston kansainvälisen koulutuksen keskus ehdottaa minua vaihtoon valitsemaani hakukohteeseen. Ilmoituksen tulon jälkeen on seitsemän päivää aikaa käydä hyväksymässä vaihtopaikka NettiOpsussa.

Toukokuussa Ulsterin yliopisto pyysi täyttämään hakemuksen sähköisesti heidän verkkosivuillaan. Jokaisella yliopistolla on omanlaisensa hakemusjärjestelmä, mutta yleisesti voin sanoa, että hakemusta ei kannata jännittää. Omani oli hyvin selkeä ja ohjeistukset olivat hyvät. Vahvistus opiskelupaikan virallisesta hyväksymisestä tuli noin kahdessa viikossa hakemuksen täyttämisestä. Tämän jälkeen oli heti mahdollista hakea asuntoa yliopiston asuntolasta ja muutkin käytännön asiat alkoivat järjestyä hyvin nopeasti.

Vaihtokoordinaattori Tampereen yliopistosta oli aktiivisesti yhteydessä sähköpostitse kevään ja kesän aikana. Vaihtokoordinaattoria oli helppo lähestyä koko hakuprosessin ajan. Mieltä askarruttavien kysymysten kanssa en jäänyt yksin, vaan lähestyin sähköpostitse henkilöitä, joilla voisi olla asiasta tarkempaa tietoa. Koen saaneeni todella hyvää tukea vaihtoprosessissa niin vaihtokoordinaattoriltani, Erasmus-toimistolta kuin oman tiedekuntani henkilökunnalta. Aina kannattaa siis rohkeasti kysyä neuvoa.

Oma kokemukseni Erasmus-vaihtohaun prosessista on pelkästään myönteinen. Ohjeistukset ovat selkeät ja neuvoja saa ennen vaihtoon lähtöä. Ja varmasti vielä vaihdon aikanakin. Molempien yliopistojen kv-henkilökunta sekä Erasmus-toimiston henkilökunta on informoinut tehokkaasti asioista.

Olen viihtynyt superhyvin täällä vaihdossa, enkä malta odottaa, että pääsen blogiin kertomaan tarkemmin valitsemistani viestinnän opinnoistani myöhemmin syksyllä. 🙂

Mikäli mieleen herää kysymyksiä vaihto-opiskelusta yleisesti, kohdeyliopistosta tai vaikka opinnoista täällä, niin vastaan oikein mielelläni sähköpostitse osoitteesta kari.rosa-maria.j@student.uta.fi

Syysterveisin Rosa-Maria

Besos, besos

Espanja. Tuo viinin, tapasten ja härkätaistelujen maa. Ja poskisuudelmien. Suomalaisena on ollut hämmentävää ja joskus jopa kiusallista, että uuden tuttavuuden tavatessani tulisi muiskauttaa aimo suudelmat molemmille poskille. Ventovieraan ihmisen kanssa. Mitä kummaa? Olen tottunut suukottelemaan ainoastaan ihmisiä jotka tunnen. Espanjalaisille pusut tuntuvat kuitenkin olevan kaiken tasoisten tervehdysten kulmakivi.

Olin menossa asuntonäyttöön ja kättelin ystävällisesti minua vastaanottamaan tullutta keski-ikäistä miestä. Mies kyllä kätteli takaisin mutta samaan aikaan nauraa hörähti huvittuneena. Jälkikäteen sain kuulla, että kyseisessä tilanteessa olisi tullut tervehtiä kättelemisen sijaan suudelmilla.

Ristiriitaisista tervehdystavoista huolimatta löysin lopulta asuinpaikan itselleni. Ensimmäisenä muuttopäivänä noin kolmekymppinen miespuolinen kämppikseni tuli tervehtimään. Ojensin automaattisesti kättäni mutta mies vain sanoi ”besos” ja suikkasi poskisuudelmat molemmille poskilleni. Taas tunsin oloni typeräksi ulkomaalaiseksi joka ei vielä ole oppinut maan tavoille.

Tietenkään poskisuudelmat eivät olleet minulle täysin uusi juttu ja tiesin espanjalaisten niitä käyttävän. En kuitenkaan tajunnut, että espanjalaiset tosiaankin suutelevat myös ensimmäistä kertaa tavattaessa.

Toinen asia mikä minua on ihmetyttänyt, on paikallisten taipumus jutella hyvin tuttavallisesti kaikkien kanssa. Kaupan kassa kyselee kuulumisia ja odottaa minun myös kyselevän takaisin. Alakerran mummo lepertelee ja kutsuu kullaksi hyvää yötä toivottaessaan. Heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen ollaan jo tuttuja, joiden kanssa jaetaan arjen iloja ja suruja. Kaikesta huolimatta näistä tilanteista on aina jäänyt positiivinen, joskin hieman hämmentynyt, olo. Miten mukavaa, että naapuri toivottaa juuri minulle hauskaa päivää!

Tervehdys ja hyvästit ovat iso osa ihmisten välistä kanssakäymistä ja viestintää. Sen jälkeen kun puolituttu on muiskauttanut sinua poskelle, jää on murrettu ja keskustelu helpompi aloittaa. Ehkä tässä on jotain, mitä kosketusta karttavien suomalaisten tulisi eteläeurooppalaisilta oppia.

 

-Taru-

Paljon kaivattu blogi jälleen täällä!

Moikka ja ihanaa syksyn alkua kaikille lukijoille!

Puheviestinnän blogi palaa jälleen kesälaitumilta, vaikkakin hieman pidemmän tauon jälkeen. Syynä on ollut pienet tekniset ongelmat, jonka vuoksi blogimme jatkuu nyt täysin uutena ja fressinä. Erään kliseisen sanonnan mukaan tyhjästä on paha nyhjäistä, mutta onneksi se ei päde meihin bloginkirjoittajiin, sillä olemme innoissamme uusien tulevien postauksien kirjoittelusta. Enää eivät tekniset problematiikat hidasta meitä!

Tähän alkuun ajattelin sanoa muutaman sanan puheviestinnästä täällä Tampereen yliopistossa. Ennen sitä mainittakoon, että Tampereen yliopisto sattuu nykyään olemaan ainut yliopisto Suomessa, jossa voi opiskella puheviestintää (muualla puheviestinnän nimitys on muuttunut pelkäksi viestinnäksi). Puheviestinnässä tutkimme erilaisia vuorovaikutustilanteita, joita ovat esimerkiksi ryhmäviestintätilanteet, esiintyminen ja interpersonaalinen viestintä. Omasta kokemuksesta pystyn sanomaan, että teoriapainotteisen yliopisto-opiskelun lisäksi teemme puheviestinnän kursseilla paljon käytännönläheisiä harjoituksia. Tulevissa postauksissa saatte kuulla enemmän opiskelusta, alasta ja paljon muusta. Jee!

 

Näillä sanoilla voimmekin siirtyä bloginkirjoittajien esittäytymisiin:

 

 

Moikka!

Olen Roosa ja opiskelen toista vuotta puheviestintää täällä Tampereella. Siihen, että miten minusta tuli akateeminen yliopisto-opiskelija, en osaa vastata (totuttelen siihen ajatukseen edelleen), mutta sen tiedän miksi hain opiskelemaan puheviestintää. Ihmiset ja ihmisten välinen vuorovaikutus kiinnostaa paljon ja huomaan sen esimerkiksi siinä, että on kiehtovaa seurata ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä vaikka arkipäivänä kahvilassa tai kirjastossa. Samoin psykologia on aina kiehtonut ja olenkin miettinyt siitä mahdollista sivuainetta puheviestinnän rinnalle.

Myös urheilu on lähellä sydäntäni. Olen tosi kiitollinen Tampereen ihanasta luonnosta ja superhyvistä liikuntamahdollisuuksista. Pakko kuitenkin myöntää, etten aina ole kovin ahkera suorittaja, ja se saattaa joskus kostautua esimerkiksi yliopistomaailmassa uhkaavan lähestyvinä deadline-päivinä. Toivon, että ensimmäinen opiskeluvuosi opetti ainakin yhden asian: aikataulutuksen. Jos tunnistat itsesi samanlaiseksi ”kyllä mä ehdin”-ihmiseksi, niin muista, että elämä helpottuu huomattavasti, kun ottaa itseään välillä vähän niskasta kiinni. 😉

Elämä Tampereella on kivaa ja vielä kivempaa täällä on opiskella. Suosittelen!

 

 

 

Hejsan!

Oon Rosa-Maria Kari, 26-vuotias kolmannen vuoden puheviestinnän opiskelija ja mulle ihmisten toimiva yhteiselo on todella tärkeää. Siksi lähdinkin jatkamaan opintojani vuorovaikutuksen ja viestinnän maailmaan aikaisemman oikeushallinnon tradenomin tutkinnon jälkeen. Ajattelin kertoa teille jotain hauskaa lisäinfoa itsestäni. Syvällistä itseanalyysia siis luvassa:

Rakastan kirjoja ja lukemista. Oon aika ennakkoluuloton lukija, joten kaikenlaisia kirjoja on tullut luettua, mutta seuraava on aina vakio: mulla on aina joku tuhatsivuinen tiiliskivi luettavana. Mun kanssa saa milloin vain aloittaa innostavan kirjallisuuskeskustelun. Kuka tietää, ehkä tänä vuonna meillä on puheviestijöiden oma kirjakerho käynnissä!

Tykkään syödä ruokia kylmänä. En osaa perustella tätä kyllä millään järkevällä selityksellä. Toisaalta inhoan sushia, joka on kyllä kylmää. Hmm.

Yksi mun ultimaattisesti hämmentävimmistä ja hienoimmista taidoista on osua paikalle, kun jotain omituista tapahtuu. Ihmiset jotka tuntevat mut, saavat usein kuulla mitä erikoisimpia tarinoita todistamistani tilanteista. Luulen, että tämä johtuu siitä, että pidän silmät aina auki elämälle ja sydämen ja mielen avoinna seikkailuille. Koskaan ei tiedä mitä jännittävää kulman takana odottaa.

 

 

 

Heipsan!

Kiva, että olet eksynyt tänne blogiin! Olen Karla, parikymppinen Porin seudulta kotoisin oleva naisen alku. Aloitin juuri kolmannen vuoden opiskelut täällä Tampereella puheviestinnän opiskelijana. Sivuaineenani lueskelen kauppatieteitä – josta etenkin markkinointi kiinnostaa minua.

Mä tykkään urheilusta, ruuasta, koirista, brunsseista ja pitkistä yöunista. Asia, josta en tykkää, mutta jota liian usein teen, on turhista asioista murehtiminen. Ystävät kutsuvat minua joskus äitihahmoksi, koska olen aina se, joka palauttaa esseet ja muut koulujutut ensimmäisenä, usein päiviä ennen deadlinea, ja patistaa muitakin edes aloittamaan.

Kirjoittelen blogiin milloin mistäkin itseäni kiinnostavista tai kenties hämmentävistä asioista. Tämän vuoden puolella kandin kirjoittelukin saattaa aiheissa vilahtaa, sen verran keskeinen asia se kuitenkin meille kolmosvuotisille ”puveille” on!

Jää ihmeessä seuraamaan meidän tarinoita täällä blogin puolella! Kenties saadaan sinunkin sisältäsi pieni puheviestijä heräilemään! 😉

 

 

 

Moikka!

Olen Taru, toisen vuoden puheviestinnän opiskelija. Muutin Tampereelle vuosi sitten  syksyllä opiskelupaikan saatuani ja olen viihtynyt uudessa kotikaupungissani hyvin. Lukion jälkeen en oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä isona, tai edes mitä lähtisin opiskelemaan. Kolmen välivuoden aikana kiinnostuin viestinnästä, mutta en vieläkään tiennyt tarkemmin minkälaisiin töihin toivoisin työllistyväni. Päädyin siis opiskelemaan puheviestintää Tampereelle. Ensimmäinen vuosi opintoja on nyt takana enkä voisi olla tyytyväisempi!

Tällä hetkellä olen vaihdossa Madridissa, joten syksyn aikana kirjoittelen yleisten vaihtofiilisten lisäksi siitä, miltä viestinnän opinnot tuntuvat Espanjassa.

Terkuin,

Taru

 

 

Moikka!

Olen Krista Lampi ja opiskelen puheviestintää kolmatta vuotta. Tampereelle saavuin Kouvolan jylhän arkkitehtuurin keskeltä ja välivuonna pyörähdin pikaisesti myös avoimessa yliopistossa. Puheviestinnän kylkeen olen valinnut kauppatieteiden perusopintoja ja markkinointia, jotka ovat hyödyllinen lisä omaan pääaineeseen. Viime kesänä pääsin tekemään töitä viestinnän ja markkinoinnin parissa, mistä jäi ihan mahtava fiilis!

Yritän tuoda blogiteksteihini pohdintoja opinnoista, töistä, alkavasta kandista ja opiskelijan arjesta. Opiskeluani värittää omalla tavallaan myös lukihäiriö, joka saattaakin vilahtaa tulevien postausten aiheissa. Kaikkea opiskeluasiaa ovat tasapainottamassa tietysti ystävät, ainejärjestö, ruoka, juoma ja muu (opiskelija)elämä. Täältä blogista löydät sen, mitä puheviestintä on meidän näkökulmastamme.

Vastaan todella mielelläni kaikkiin kysymyksiin ja pohdintoihin, joten sähköpostia saa laittaa osoitteeseen lampi.krista.k@student.uta.fi tai kysyä kommenteissa. Mistä sinä haluaisit kuulla lisää täällä blogissa?

 

 

Pyrimme tällä kokoonpanolla päivittelemään blogia noin kerran viikossa. Tervetuloa seuraamaan meitä iloisia reettoreita!

 

-Roosa-