Opiskelijaelämää Madridissa

Madridin kattojen yllä. Kuva otettu Circulo de Bellas Artesin kattoterassilta.

Erasmus+ -ohjelma on 30-vuotisen olemassaolonsa aikana mahdollistanut 9 miljoonan eurooppalaisen opiskelun, harjoittelun, vapaaehtoistyön ja työkokemuksen kartuttamisen ulkomailla (Euroopan komission taustatiedote 26.1.2017). [1] Ilokseni lukeudun tähän nyt jo varmasti päälle yhdeksän miljoonan joukkoon.

Vaihtokohteeni on Madrid ja kaikki opintoni espanjaksi, sillä Complutensen yliopiston viestintätieteiden tiedekunnassa on mahdollista ottaa ainoastaan espanjan kielisiä kursseja. Otin vain kolme kurssia tälle syksylle, koska ajattelin jo kielessä itsessään olevan haastetta tarpeeksi. Suurin virheeni vaihtosyksyä ajatellen olikin se, että olin opiskellut espanjaa vain kaksi kurssia ennen lähtöäni. Toisin sanoen Madridiin saapuessani espanjan taitoni olivat hyvin alkeelliset. Peruskielen omaksuu suhteellisen nopeasti, ja kolmessa kuukaudessa olen oppinut selviytymään arkipäiväisistä tilanteista kohtalaisesti. Akateeminen espanja onkin sitten toinen juttu.

Ennen lähtöäni olin suunnitellut mitkä kaikki kurssit aion ottaa ja tehnyt Learning Agreementin jo valmiiksi. Lopulta päädyin vaihtamaan kaikki kurssit ja tekemään täysin uuden LA:n. Vinkkinä vaihtoon lähtijöille: mikäli LA:n tekeminen ei ole välttämätöntä ennen vaihdon alkua, suosittelen jättämään sen viime tippaan. Vaihtoyliopistossani on käytäntö, jonka mukaan syyslukukauden alussa on ”shoppailu viikot”. Näiden viikkojen aikana saa vapaasti käydä tutustumassa eri kursseihin ja professoreiden opetustyyleihin. Vasta sen jälkeen tehtiin lopullinen päätös kurssivalinnoista. Pidin järjestelyä turhauttavana, kunnes tajusin sen olevan idioottivarma ja sekä opiskelijan että kurssin pitäjän edun mukainen. Lopulta löysin itseäni kiinnostavat kurssit ja Erasmus-ystävälliset professorit.

Valitsemani kurssit olivat lopulta vapaasti käännettyinä:

  1. Propagandan historia
  2. Viestinnän ja informaation politiikkaa Euroopan unionissa
  3. Poliittiset tieteet ja kansainväliset suhteet

Kaikki kurssit ovat luentomaisia, professori puhuu luokan edessä ja näyttää välillä kuvia tai videoita. Kahdella kurssilla professori käyttää apuvälineenään dioja, jotka helpottavat kärryillä pysymistä huomattavasti. Onneksi kaikki professorit ovat hyvin avuliaita ja positiivisia vaihtareita kohtaan. Erasmus opiskelijana olen saanut paljon apua ja helpotusta, saan esimerkiksi korvata kahden kurssin tentit esseellä.

Opiskelu espanjalaisessa yliopistossa on lähellä suomalaista lukio-opetusta. Kaikki valitsemani kurssit olivat ”yliopistomaisia”, mutta lähes kaikkien vaihtarikavereideni kurssit kuulostavat sekä sisällöltään että toimintatavoiltaan siltä, että Suomessa niitä opetettaisiin jo lukiossa. Itsenäistä työskentelyä on vähän, opettajat pitävät kirjaa siitä kuka käy tunneilla ja läksyjä annetaan aina seuraavalle tunnille tehtäväksi. Opiskelijat ovat yliopiston aloittaessaan nuorempia kuin Suomessa ja monelle esimerkiksi uutisten seuraaminen tuntuu olevan vaikeaa. Siksi luennoilla käydään yhdessä läpi esimerkiksi ajankohtaisia tapahtumia ja EU:n historiaa.

Opiskelu espanjaksi on ollut minulle haastavaa, vaikka saankin tehdä suuren osan töistäni englanniksi. Olen kuitenkin saanut luennoista paljon irti ja päässyt tutustumaan espanjalaiseen yliopistoelämään. Lisäksi olen päässyt verkostoitumaan ja tutustumaan uusiin hyvinkin eri aloilla oleviin nuoriin ympäri Eurooppaa. Madridin suurkaupunki on tarjonnut myös mahdollisuuksia tehdä ja nähdä paljon uusia asioita, esimerkiksi yöelämä on aktiivista viikon jokaisena päivänä.

Madridissa viettämästäni syksystä tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ovat innostus kartutetuista kokemuksista, haikeus kotiin paluusta ja kiitollisuus mahdollisuudesta tällaiseen elämykseen. Uskon vaihdon antaneen minulle uusia näkökulmia ja arvokkaita työkaluja identiteetin rakentamiseen viestijänä niin työ- kuin yksityiselämäänikin.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, joita kiinnostaa vieraat kulttuurit, kielten oppiminen ja ulkomailla asuminen. Tämä on kokemus, jota varmasti muistelen loppu elämäni!

 

-Taru-

[1] http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-17-83_fi.htm

Besos, besos

Espanja. Tuo viinin, tapasten ja härkätaistelujen maa. Ja poskisuudelmien. Suomalaisena on ollut hämmentävää ja joskus jopa kiusallista, että uuden tuttavuuden tavatessani tulisi muiskauttaa aimo suudelmat molemmille poskille. Ventovieraan ihmisen kanssa. Mitä kummaa? Olen tottunut suukottelemaan ainoastaan ihmisiä jotka tunnen. Espanjalaisille pusut tuntuvat kuitenkin olevan kaiken tasoisten tervehdysten kulmakivi.

Olin menossa asuntonäyttöön ja kättelin ystävällisesti minua vastaanottamaan tullutta keski-ikäistä miestä. Mies kyllä kätteli takaisin mutta samaan aikaan nauraa hörähti huvittuneena. Jälkikäteen sain kuulla, että kyseisessä tilanteessa olisi tullut tervehtiä kättelemisen sijaan suudelmilla.

Ristiriitaisista tervehdystavoista huolimatta löysin lopulta asuinpaikan itselleni. Ensimmäisenä muuttopäivänä noin kolmekymppinen miespuolinen kämppikseni tuli tervehtimään. Ojensin automaattisesti kättäni mutta mies vain sanoi ”besos” ja suikkasi poskisuudelmat molemmille poskilleni. Taas tunsin oloni typeräksi ulkomaalaiseksi joka ei vielä ole oppinut maan tavoille.

Tietenkään poskisuudelmat eivät olleet minulle täysin uusi juttu ja tiesin espanjalaisten niitä käyttävän. En kuitenkaan tajunnut, että espanjalaiset tosiaankin suutelevat myös ensimmäistä kertaa tavattaessa.

Toinen asia mikä minua on ihmetyttänyt, on paikallisten taipumus jutella hyvin tuttavallisesti kaikkien kanssa. Kaupan kassa kyselee kuulumisia ja odottaa minun myös kyselevän takaisin. Alakerran mummo lepertelee ja kutsuu kullaksi hyvää yötä toivottaessaan. Heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen ollaan jo tuttuja, joiden kanssa jaetaan arjen iloja ja suruja. Kaikesta huolimatta näistä tilanteista on aina jäänyt positiivinen, joskin hieman hämmentynyt, olo. Miten mukavaa, että naapuri toivottaa juuri minulle hauskaa päivää!

Tervehdys ja hyvästit ovat iso osa ihmisten välistä kanssakäymistä ja viestintää. Sen jälkeen kun puolituttu on muiskauttanut sinua poskelle, jää on murrettu ja keskustelu helpompi aloittaa. Ehkä tässä on jotain, mitä kosketusta karttavien suomalaisten tulisi eteläeurooppalaisilta oppia.

 

-Taru-