Olenko yhtä aikaa tehokas ja tehoton?

Moikka! Ajattelin tänään paneutua arjen kiireisiin.

Elämä osaa yllättää. Syksyllä opiskelujen alkaessa vähän jännitti se, että miten saan yhdistettyä opiskelun, työssäkäymisen ja kaiken muun. Onko täällä muita, ketkä ovat kamppailleet aikataulutuksen kanssa? Käyn Porissa töissä usein viikonloppuisin ja viikoilla pyrin opiskelemaan riittävästi, jotta jäisi aikaa latautumiseenkin. Voin sanoa, että aika ajoin se on tuntunut vähän turhankin kiireiseltä, sillä olen sellainen ihminen, joka kaipaa lepohetkiä arkeen.

Läsnäolot luo joskus oman haasteensa sille, jos esimerkiksi käy töissä, harrastaa tai on erityisen paljon muuta sisältöä elämässä opiskeluympyröiden lisäksi. Nyt puhun siis yleisesti opiskelijoiden kiireestä enkä vain omastani. Uskon, että monet osaavat samaistua tuohon kiireen tunteeseen.

Kun on aktiivinen ihminen, haluaa olla monessa asiassa mukana, ja se voi helposti johtaa kiireen kierteeseen. Jos oma aikataulu sattuukin jostain syystä lipsumaan, jää tuleville päiville tai viikoille enemmän hommaa. Se sitten johtaa suurempaan kiireeseen. Olen tämän kierteen huomannut kehittyvän omassa elämässäni aina välillä.

Kiire on minulle usein ollut hosumista, ja stressiä siitä, että on liikaa tekemistä enkä saa kaikkea tehtyä. Tällä hosumisella tarkoitan jonkinlaista panikointia liiallisista tehtävistä tai sitä, kun yrittää pyörittää liian montaa asiaa päällekkäin eikä lopulta saakaan mitään aikaiseksi. Siitä seuraa helposti tehoton päivä, koska energia menee siihen, että ei mukamas ehdi hoitamasta kaikkea. Yritän siis olla tehokas vaikka olenkin enemmän tehoton. Olenkin opetellut miettimään: mitä jos vain lakkaisin hosumasta ja alkaisin tekemään? Näin lyhyesti sanottuna siis, keskittyisin olennaiseen. Kun ei suurentele ja paisuta kiirettä omassa päässään vaan enempää ajattelematta tekee asian kerrallaan, se voikin johtaa melko hyvään lopputulokseen. Totesin tämä ajatusmallin hyvin toimivaksi, terveisin viimehetken panikoija.

Tunnistaako joku myös itsensä siitä, että opiskeluhommaa tehdessä keksii itselleen yhtäkkiä vaikka mitä oheistekemistä? Juuri silloin pitäisi alkaa tiskaamaan, imuroimaan, käymään kaupassa, katsoa yksi jakso jotakin sarjaa ja niin edespäin. Jos tuon oheistoiminnan jättäisi pois varsinaisen tekemisen ajaksi, syntyisikö kiirettä lainkaan? Ei niin helposti ainakaan.

Yliopisto-opiskelu vie totta kai aikaa. On hyvin henkilökohtaista, kuinka paljon kukin tarvitsee aikaa opiskelulle. Itse tarvitsen melko paljon, sillä asia ei jää päähän ensimmäisellä lukukerralla. Suosittelen tutkiskelemaan, mikä on itselle paras keino oppia, ja hyödyntää sitä. Se voi loppujen lopuksi vähentää kiireenkin tunnetta, kun pystyy oppimaan asiat itselle tehokkaimmalla tavalla.

Elämä yllätti minut siis siinä, että kaiken tekemisen keskellä olen ehtinyt myös antaa aikaa itselleni ja kavereille. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta, sillä turha kiire ei johda yleensä hyvään. Kyllä kiirettä silti aina väistämättä elämässä tulee, eikä sitä tulekaan jatkuvasti pakoilla. Kuitenkin omalla tekemisellä, esimerkiksi sillä olennaiseen keskittymisellä ja omien opiskelu tapojen löytämisellä pystyy olemaan super tehokas. Tällöin jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun.

Ei muuta kun tehokasta arkea kaikille!

 

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia. Joululoma tulee pian, eikö olekin ole ihanaa? Ei kuitenkaan mennä vielä asioiden edelle, sillä jotakin mielenkiintoista tapahtuu vielä ennen joulukuuta. 30.11 torstaina nimittäin Tampereen yliopiston päätalolla JOVA1-esiintymisen kurssin opiskelijat (minä mukaan lukien) pitävät julkiset päätöspuheet. Tapahtuman nimi on Pimeät puheet, joissa otetaan kantaa pieniin ja suuriin muutoksiin. Tapahtumasta on infoa Tampereen yliopiston nettisivuille, sekä tapahtuma näkyy myös Facebookissa. Tervetuloa!

-Roosa

Paljon kaivattu blogi jälleen täällä!

Moikka ja ihanaa syksyn alkua kaikille lukijoille!

Puheviestinnän blogi palaa jälleen kesälaitumilta, vaikkakin hieman pidemmän tauon jälkeen. Syynä on ollut pienet tekniset ongelmat, jonka vuoksi blogimme jatkuu nyt täysin uutena ja fressinä. Erään kliseisen sanonnan mukaan tyhjästä on paha nyhjäistä, mutta onneksi se ei päde meihin bloginkirjoittajiin, sillä olemme innoissamme uusien tulevien postauksien kirjoittelusta. Enää eivät tekniset problematiikat hidasta meitä!

Tähän alkuun ajattelin sanoa muutaman sanan puheviestinnästä täällä Tampereen yliopistossa. Ennen sitä mainittakoon, että Tampereen yliopisto sattuu nykyään olemaan ainut yliopisto Suomessa, jossa voi opiskella puheviestintää (muualla puheviestinnän nimitys on muuttunut pelkäksi viestinnäksi). Puheviestinnässä tutkimme erilaisia vuorovaikutustilanteita, joita ovat esimerkiksi ryhmäviestintätilanteet, esiintyminen ja interpersonaalinen viestintä. Omasta kokemuksesta pystyn sanomaan, että teoriapainotteisen yliopisto-opiskelun lisäksi teemme puheviestinnän kursseilla paljon käytännönläheisiä harjoituksia. Tulevissa postauksissa saatte kuulla enemmän opiskelusta, alasta ja paljon muusta. Jee!

 

Näillä sanoilla voimmekin siirtyä bloginkirjoittajien esittäytymisiin:

 

 

Moikka!

Olen Roosa ja opiskelen toista vuotta puheviestintää täällä Tampereella. Siihen, että miten minusta tuli akateeminen yliopisto-opiskelija, en osaa vastata (totuttelen siihen ajatukseen edelleen), mutta sen tiedän miksi hain opiskelemaan puheviestintää. Ihmiset ja ihmisten välinen vuorovaikutus kiinnostaa paljon ja huomaan sen esimerkiksi siinä, että on kiehtovaa seurata ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä vaikka arkipäivänä kahvilassa tai kirjastossa. Samoin psykologia on aina kiehtonut ja olenkin miettinyt siitä mahdollista sivuainetta puheviestinnän rinnalle.

Myös urheilu on lähellä sydäntäni. Olen tosi kiitollinen Tampereen ihanasta luonnosta ja superhyvistä liikuntamahdollisuuksista. Pakko kuitenkin myöntää, etten aina ole kovin ahkera suorittaja, ja se saattaa joskus kostautua esimerkiksi yliopistomaailmassa uhkaavan lähestyvinä deadline-päivinä. Toivon, että ensimmäinen opiskeluvuosi opetti ainakin yhden asian: aikataulutuksen. Jos tunnistat itsesi samanlaiseksi ”kyllä mä ehdin”-ihmiseksi, niin muista, että elämä helpottuu huomattavasti, kun ottaa itseään välillä vähän niskasta kiinni. 😉

Elämä Tampereella on kivaa ja vielä kivempaa täällä on opiskella. Suosittelen!

 

 

 

Hejsan!

Oon Rosa-Maria Kari, 26-vuotias kolmannen vuoden puheviestinnän opiskelija ja mulle ihmisten toimiva yhteiselo on todella tärkeää. Siksi lähdinkin jatkamaan opintojani vuorovaikutuksen ja viestinnän maailmaan aikaisemman oikeushallinnon tradenomin tutkinnon jälkeen. Ajattelin kertoa teille jotain hauskaa lisäinfoa itsestäni. Syvällistä itseanalyysia siis luvassa:

Rakastan kirjoja ja lukemista. Oon aika ennakkoluuloton lukija, joten kaikenlaisia kirjoja on tullut luettua, mutta seuraava on aina vakio: mulla on aina joku tuhatsivuinen tiiliskivi luettavana. Mun kanssa saa milloin vain aloittaa innostavan kirjallisuuskeskustelun. Kuka tietää, ehkä tänä vuonna meillä on puheviestijöiden oma kirjakerho käynnissä!

Tykkään syödä ruokia kylmänä. En osaa perustella tätä kyllä millään järkevällä selityksellä. Toisaalta inhoan sushia, joka on kyllä kylmää. Hmm.

Yksi mun ultimaattisesti hämmentävimmistä ja hienoimmista taidoista on osua paikalle, kun jotain omituista tapahtuu. Ihmiset jotka tuntevat mut, saavat usein kuulla mitä erikoisimpia tarinoita todistamistani tilanteista. Luulen, että tämä johtuu siitä, että pidän silmät aina auki elämälle ja sydämen ja mielen avoinna seikkailuille. Koskaan ei tiedä mitä jännittävää kulman takana odottaa.

 

 

 

Heipsan!

Kiva, että olet eksynyt tänne blogiin! Olen Karla, parikymppinen Porin seudulta kotoisin oleva naisen alku. Aloitin juuri kolmannen vuoden opiskelut täällä Tampereella puheviestinnän opiskelijana. Sivuaineenani lueskelen kauppatieteitä – josta etenkin markkinointi kiinnostaa minua.

Mä tykkään urheilusta, ruuasta, koirista, brunsseista ja pitkistä yöunista. Asia, josta en tykkää, mutta jota liian usein teen, on turhista asioista murehtiminen. Ystävät kutsuvat minua joskus äitihahmoksi, koska olen aina se, joka palauttaa esseet ja muut koulujutut ensimmäisenä, usein päiviä ennen deadlinea, ja patistaa muitakin edes aloittamaan.

Kirjoittelen blogiin milloin mistäkin itseäni kiinnostavista tai kenties hämmentävistä asioista. Tämän vuoden puolella kandin kirjoittelukin saattaa aiheissa vilahtaa, sen verran keskeinen asia se kuitenkin meille kolmosvuotisille ”puveille” on!

Jää ihmeessä seuraamaan meidän tarinoita täällä blogin puolella! Kenties saadaan sinunkin sisältäsi pieni puheviestijä heräilemään! 😉

 

 

 

Moikka!

Olen Taru, toisen vuoden puheviestinnän opiskelija. Muutin Tampereelle vuosi sitten  syksyllä opiskelupaikan saatuani ja olen viihtynyt uudessa kotikaupungissani hyvin. Lukion jälkeen en oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä isona, tai edes mitä lähtisin opiskelemaan. Kolmen välivuoden aikana kiinnostuin viestinnästä, mutta en vieläkään tiennyt tarkemmin minkälaisiin töihin toivoisin työllistyväni. Päädyin siis opiskelemaan puheviestintää Tampereelle. Ensimmäinen vuosi opintoja on nyt takana enkä voisi olla tyytyväisempi!

Tällä hetkellä olen vaihdossa Madridissa, joten syksyn aikana kirjoittelen yleisten vaihtofiilisten lisäksi siitä, miltä viestinnän opinnot tuntuvat Espanjassa.

Terkuin,

Taru

 

 

Moikka!

Olen Krista Lampi ja opiskelen puheviestintää kolmatta vuotta. Tampereelle saavuin Kouvolan jylhän arkkitehtuurin keskeltä ja välivuonna pyörähdin pikaisesti myös avoimessa yliopistossa. Puheviestinnän kylkeen olen valinnut kauppatieteiden perusopintoja ja markkinointia, jotka ovat hyödyllinen lisä omaan pääaineeseen. Viime kesänä pääsin tekemään töitä viestinnän ja markkinoinnin parissa, mistä jäi ihan mahtava fiilis!

Yritän tuoda blogiteksteihini pohdintoja opinnoista, töistä, alkavasta kandista ja opiskelijan arjesta. Opiskeluani värittää omalla tavallaan myös lukihäiriö, joka saattaakin vilahtaa tulevien postausten aiheissa. Kaikkea opiskeluasiaa ovat tasapainottamassa tietysti ystävät, ainejärjestö, ruoka, juoma ja muu (opiskelija)elämä. Täältä blogista löydät sen, mitä puheviestintä on meidän näkökulmastamme.

Vastaan todella mielelläni kaikkiin kysymyksiin ja pohdintoihin, joten sähköpostia saa laittaa osoitteeseen lampi.krista.k@student.uta.fi tai kysyä kommenteissa. Mistä sinä haluaisit kuulla lisää täällä blogissa?

 

 

Pyrimme tällä kokoonpanolla päivittelemään blogia noin kerran viikossa. Tervetuloa seuraamaan meitä iloisia reettoreita!

 

-Roosa-