Viime viikkoni vaihto-opiskelijana

Ajattelin tulla kirjoittelemaan kokemuksiani vaihtoon hakemisesta, mutta kokemukseni ovat viime vuonna Erasmus-hakuprosessista kirjottaneen Rosa-Marian kanssa hyvin samanlaiset, joten ajattelin tarjota hieman erilaisen näkökulman. Itse olen vaihdossa Nordplus-järjestön kautta, mutta hakuprosessi on hyvinkin samankaltainen. Paljon selkeää tietoa hakuprosessista löytyy myös Tampereen yliopiston sivuilta. Mutta pidemmittä puheitta, tässä viime viikkoni vaihto-opiskelijana Tukholmassa opintojen näkökulmasta kerrottuna:

Maanantai 5.11.
Pienen loman jälkeen alkoi uusi kurssi nimeltään Politics & Popular Culture. Aiemmin syksyllä jouduin hieman muuttamaan suunnitelmiani aikataulusyistä johtuen ja opiskelemaan viimeisen kurssini englanniksi. Suunnitelmien muuttaminen onnistui avuliaan henkilökunnan kanssa varsin helposti.

Kurssi alkoi perehdytysluennolla, jolla päästiin hieman jo syventymään politiikan ja kulttuurin maailmaan. Vaikka kurssi on sisällöltään hieman erilainen mitä Suomessa olen opiskellut, on mielenkiintoista syventyä mediasisältöjen ja politiikan yhteneväisyyksiin (vihdoin) pienryhmäopetuksessa. Aiemmat kurssini täällä ovat olleet massakursseja, joten pienryhmätunnit ovat mukavaa vaihtelua ja muistuttavat paljon luentojani Tampereen yliopistossa.

Tiistai 6.11.
Päivä alkoi jälleen parin tunnin luennolla. Luennon aiheena oli Narrative, Myth & World Politics. Luennoilla opettaja odottaa paljon keskusteluun osallistumista, joten näillä luennoilla ei voi oikein piiloutua muiden kurssilaisten taakse torkkumaan. Yritin siis ahkerasti osallistua keskusteluun ja sisäistää luennon pääpointit. Onneksi kurssin opettaja on panostanut PowerPoint-esitysten tekoon ja visualisoi teoriaa hauskoilla kuvilla ja videoilla. Luennon jälkeen jäin yliopistolle lukemaan kurssikirjallisuutta (jota on paljon…) perjantain seminaaria varten.

Keskiviikko 7.11.
Luentovapaa päivä, jihaa! Mutta kuten kaikki yliopistomaailmaa ymmärtävät tietävät, se ei yleensä tarkoita vapaapäivää. Joten kurssikirjallisuus eteen ja lukemaan! Lukeminen alkoi kuitenkin hetken päästä tökkiä, joten lähdin pitkälle kävelylenkille virkistämään ajatuksiani. Toisinaan on hyvä kuunnella omaa kehoa, eikä esimerkiksi lukea vain suorittamismielessä, jolloin ainakin itselläni aiempi sivu unohtuu viimeistään seuraavalle siirryttäessä.

Torstai 8.11.
Mediaopintojen kampuksella järjestettiin koko päivän kestävä tapahtuma, jossa vierasluennoitsijat pitivät luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Minun oli kurssini puolesta osallistuttava päivän viimeiseen tilaisuuteen, jossa lyhyesti muotoiltuna käsiteltiin sitä, miten 1960-luvun loppuvuodet ovat vaikuttaneet tähän päivään. Luennon pitivät You Say You Want a Revolution? Records and Rebels 1966-1970 -näyttelyn tuottajat. Saimme myös ensimmäisenä maailmassa nähdä kyseiseen näyttelyyn liittyvän elokuvan. Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja päivän kruunasi tietenkin kahvitarjoilu, sillä kaikki ilmainen ruoka on vaihto-opiskelijan näkökulmasta kuin lottovoitto! Ruotsissa kun ei ole käsitettä edullinen opiskelijalounas, vaan yliopistolla lounaat maksavat vähintään sen 8 euroa…

Perjantai 9.11.
Aika tiivis opintoviikko päättyi perjantaina Nälkäpeli-elokuvan katsomiseen yliopistolla ja sen jälkeen siitä seminaarissa keskustelemiseen. Seminaaria varten tuli pitkin viikkoa luettua paljon kurssikirjallisuutta, sillä etenkin pienryhmäseminaarissa keskusteluun osallistuminen on erittäin tärkeää. Seminaarin keskustelun pohjalle valittu elokuva oli mielestäni opettajalta nappivalinta, sillä vaikka olin elokuvan nähnyt jo aiemminkin, oli sen katsominen akateemisin silmin erilaista ja keskustelu varsin mielenkiintoista!

Seminaarin jälkeen sai hetkeksi hengähtää ja viikonloppu menikin Tukholmaa näyttäessä luokseni saapuneille sisaruksille, sekä tietysti seuraavan viikon kurssikirjallisuuteen paneutuen!

-Karla

Vaihtoon vain Ruotsiin? Kun oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen ei riitä

Olen asunut nyt reilun kuukauden verran rakkaan länsinaapurimme pääkaupungissa, Tukholmassa. Lähtö opiskelijavaihtoon ei koskaan ollut minulle pitkäaikainen unelma tai itsestäänselvyys. Ajatus opiskelujaksosta muualla hiipi mieleeni noin vuosi sitten ja samalla aloitin hakuprosessin.

Opiskelijavaihto on yksi korkeakouluopiskelijan etuoikeuksista. Laadukkaisiin viestintäopintoihin voi Tampereen yliopiston puheviestinnän opiskelijana hakea lähes mihin päin maailmaa tahansa. Mietin opiskelijavaihdon kohdetta tarkkaan. Jostain syystä halusin pysyä Euroopassa, osittain ehkä koulutusten sisältöjen samankaltaisuuden sekä toisaalta turvallisuuden vuoksi.

Koska kirjoitan tätä tekstiä yliopistokampuksella Pohjanlahden toisella puolella, lopullinen valinta vaihtokohteeksi oli Ruotsi. Innoissani suunnittelin ja kirjoitin kolmeen eri yliopistoon hakemuskirjeitä kahdella kielellä sekä selailin kurssivalintoja. Alkukeväästä sähköpostiini kilahti kirje, joka ilmoitti hyväksymisestä vaihto-oppilaaksi Tukholman yliopiston mediatiedekuntaan.

Sulateltuani syksyn viettoa toisessa maassa, ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa vähän kauempana läheisistäni, uskaltauduin jakamaan vastasyntynyttä haavettani tutuille ja vähän tuntemattomillekin. Ja mitä useammin suunnitelmistani kerroin, sitä useammin löysin itseni selittelemässä vastausta kysymykseen: miksi vain Ruotsiin?

Nykypäivän suorittajayhteiskunnassa oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen ei enää tunnu riittävän. Onko juoksuharrastaja tosissaan, jos ei juokse kerran vuodessa puolimaratonia? Onko kesäloma kunnon kesäloma, jos se kuluu rantaloman sijasta kotisohvalla? Entäpä onko opiskelijavaihto edes kannattava, jos sen suorittaa naapurimaassa?

Kehitys tapahtuu oman mukavuusalueen ulkopuolella. Olen samaa mieltä. Mutta kuinka kauas sieltä mukavuusalueelta pitää tänä päivänä astua?

Opiskelen täällä varsin mielenkiintoisia kursseja. Olen ainoa vaihto-oppilas kursseillani. Olen saanut ystäviä ympäri maailmaa. Joka päivä kehitän kielitaitokapasiteetistani vähintään kahta vierasta kieltä. Välillä jännitän kulkiessani yksin iltamyöhäisellä. Luentoja pitävä professori puhuu varsin nopeasti ja toisinaan joudun todella keskittymään pysyäkseni perässä. Läheisteni on helppo tulla vierailemaan luonani. Opetuksen laatu on varsin korkeaa. Ikävöin jo nyt rakkaitani. Syysneuleiden käyttö lämmittää mieltäni. Asun ensimmäistä kertaa moneen vuoteen yksin.

Ennen kaikkea olen astunut ulos mukavuusalueeltani. Joten, siksi vain Ruotsi.

Tällä hetkellä Ruotsin verran mukavuusalueeni ulkopuolella riittää minulle. Jollekin se on alanvaihdon verran. Toiselle taas vaikkapa uuden sosiaalisen median omaksumisen verran. Jokainen valitsee oman polkunsa, eikä toisen polku ole omaa parempi. Kuinka ja kuka niitä voisi edes verrata? Kenenkään ei tulisi kokea riittämättömyyden tunnetta kehittäessään itseään. Ollaan armollisia toisille, mutta ennen kaikkia itsellemme! 🙂

PS. Vähän konkreettisempaa vaihtopostausta tulossa myöhemmin syksyllä, joten jääkäähän seurailemaan!

Fiiliksiä ensimmäisestä viestinnän työpaikasta

Aloitin tässä kuussa työskentelemään ensimmäistä kertaa viestinnän alalla. Työpaikkani on samalla sekä kesätyöni että opintoihin kuuluva työharjoitteluni. Työtehtävissäni pääsen yhdistelemään pääaineeni viestinnän lisäksi markkinointia, joten pesti sopii ensimmäiseksi viestinnän työpaikseni loistavasti. Vietän kyseisessä pestissä yhteensä neljä kuukautta.

Työkokemusta on takana nyt siis reilut pari viikkoa. Olen oppinut jo tähän mennessä aivan hurjasti uutta. Opinnot ovat tuoneet paljon työkaluja työskentelyyni esimerkiksi kirjoitusvarmuuden ja vuorovaikutusosaamisen myötä. Työssäni olen ollut paljon yhteyksissä tuntemattomiin ja joskus jopa aika nimekkäisiinkin henkilöihin. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja rohkea juttelemaan uusien ihmisten kanssa sekä kahdestaan että ryhmässä, mutta ilman puheviestinnän opintoja niin sanottu ihmisvarmuuteni olisi varmasti huonompi.

Opinnoista saamieni työkalujen lisäksi myös itse työ on jo ehtinyt opettaa minua paljon. Sanonta työ tekijäänsä opettaa lienee tosi myös tällaisissa osittain humanistisen alan työpaikoissa. Ja osittain siksi, koska olen työskennellessäni huomannut, että viestinnän työssä pääsee tekemään hyvin monipuolisia ja erilaisia työtehtäviä.

Itselle henkilökohtaisesti tärkein huomio, jonka olen tehnyt muutaman viikon työskentelyn aikana on se, että viestinnän merkitys yrityksessä tai organisaatiossa on oikeasti hirmu suuri. Siksi meidän osaajien osaaminen on oikeasti tärkeää ja uskon, että meidän merkitys tulevaisuudessa työntekijöinä tulee vielä rutkasti kasvamaan.

Karla

Bloggaajat esittäytyy!

Loppukevään ja syksyn ajan meitä puheviestinnän blogikirjoittajia on neljä. Ollaan kaikki hiukan eri vaiheessa opintoja ja tietysti jokaisella on ihan omanlaisensa opintopolut. Ajateltiin esitellä itsemme teille kolmeen kysymykseen vastaamisen kautta. Kysymykset ovat:

  1. Mikä sai sinut hakemaan puheviestintään?
  2. Missä vaiheessa opintoja olet ja mitkä ovat yleiset fiilikset puheviestinnän opinnoista tällä hetkellä?
  3. Mikä oli lapsuuden unelma-ammattisi?

Aliisa Varuhin

  1. Päädyin hakemaan puheviestintään puhtaasti oman kiinnostukseni myötä. Oikeastaan jo lukion alkuaikoina mulle alkoi hahmottua visio siitä, että haluaisin tulevaisuudessa jollakin tapaa työskennellä viestinnän parissa ja ensimmäisen kerran hain opiskelemaan puheviestintää keväällä 2016. Tällöin pääsin haastatteluvaiheeseen saakka, mutta koulupaikkaa ei ensimmäisellä yrittämällä tästä huolimatta auennut. Vaikka välivuoteni oli tapahtumarikas, säilyivät tulevaisuuden suunnitelmani samoina. Aloitin jälleen valmistautumisen valintakokeisiin viime keväänä ja tällä hetkellä voinkin onnekseni sanoa olevani
    puheviestinnän fuksi vuosimallia 
    2017.
  2. Ensimmäinen vuoteni yliopistossa on pian ohi ja koen kuluneen lukuvuoden opettaneen paljon. Opinnot ovat vahvistaneet oloa siitä, että viestintä taitaa toden totta on mulle se oikea ala ja onhan se kiva huomata, että teini-ikäisen Aliisan mututuntuma osoittautui oikeaksi, haha. Viestinnän ja vuorovaikutuksen opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja erityisesti opintojen moninaisuus kiehtoo.
  3. Lapsuuteni haaveammatti oli pitkään eläinlääkäri, mutta vuosien saatossa tämä haave saikin rinnalleen toinen toistaan villimpiä ideoita. Jossakin vaiheessa haaveilin jopa näyttelijän ammatista ja muistan Idols-huuman aikoihin ajatelleeni tulevaisuudessa kiertäväni maailmaa menestyvänä artistina. Haaveammatteja on siis vuosien varrella riittänyt, kuten huomata saattaa!

Ilona Reinikainen

  1. Lukiossa lempiaineeni olivat psykologia, biologia ja äidinkieli. Biologiaaen kuitenkaan halunnut lähteä opiskelemaan, ja käytyäni suomen kielen ja psykologian pääsykokeissa totesin myös, että nekään eivät tuntuneet täysin omalta jutulta. Viestinnässä yhdistyy kiinnostukseni sekä ihmisen käyttäytymistä ja toimintaa, kuin myös kirjoittamista jaesiintymistä kohtaan. Vaikka esiintyminen on aina ollut mulle jännittävä asia, en halunnut antaa sen estää hakemistani muuten niin houkuttelevalle alalle. En lannistunut siitäkään, että paikkaa ei auennut ensimmäisellä yrityksellä. Onneksi niin, sillä seuraavalla kerralla minut hyväksyttiin puheviestintään.
  2. Aloitin puheviestinnän opiskelun syksyllä 2017, eli käynnissä on nyt ensimmäisen opiskeluvuoden kevät. Heti ensimmäisistä päivistä lähtien tunsin, että nyt on löytynyt mulle oikea ala. Se tunne on vain vahvistunut kuluneen vuoden aikana, enkä malta odottaa, että pääsen opinnoissa eteenpäin! Tuntuu, että puheviestinnän opinnot antavat todella paljon eväitä työelämää varten, etenkin kun myös valinnaisten aineiden kirjo on yliopistossamme niin laaja. Alkuun olikin vähän vaikeaa lähteä tekemään päätöksiä kiinnostavien valinnaisten välillä, ja vieläkin tekisi mieli valita niin markkinoinnin ja työhyvinvoinnin kuin myös psykologian ja kasvatustieteiden kursseja. Saa nähdä mihin kaikkeen vielä päädynkään!
  3. Vaikka suunnittelin pienenä muun muassa kampaajan ja eläinlääkärin uraa, pitkäaikaisin haaveeni oli ehdottomasti äidinkielen opettaja. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja lukea, ja äidinkielen tunnit olivat aina lemppareitani.Myöhemmin kielioppisääntöjen harjoittelu ja kirjoitusvirheiden korjaaminen olivat mulle myös mieluisia juttuja. Silloin opettajan ammatti houkutteli lähinnä pitkien lomien vuoksi, ja oppilaiden kanssa työskentely kuulosti mukavalta. Opettajuus kiinnostaa mua vielä tänäkin päivänä, ja puheviestinnän alalla minua vetää puoleensa nimenomaan kouluttaminen. Voi siis hyvinkin olla, että päädyn vielä toteuttamaan lapsuuden haaveeni!

Karla Viitala

  1. Lukioon mennessä olin melkeinpä varma, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen tulen hakemaan lääkikseen. Valitsin pitkän matematiikan, paljon fysiikkaa ja biologiaa. Kuitenkin ensimmäisen vuoden jälkeen aloin pohtimaan, onkohan lääkärin ammatti kuitenkaan se, mikä minua oikeasti kiinnostaa. Aika nopeasti tajusin, että olin ehkä haaveillut lääkärin ammatista vain koska olin suhteellisen lahjakas oppilas ja menestynyt matemaattisissa aineissa peruskoulussa. Opinto-ohjaajankanssa jutellessani ja ylipäätään elämää eläessäni ymmärsin, että erityisesti ihmiset kiinnostavat minua sekä itseni ilmaisu – usein kirjoittamalla. Päädyin tutkimaan erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja valtavan tarjonnan syövereistä löysin kiinnostuksenkohteitani yhdistelevän puheviestinnän oppialan, joka vaikutti nappivalinnalta minulle, ja vaikuttaa siltä yhä edelleen!
  2. Opiskelen puheviestintää nyt kolmatta vuotta, ja tämä kyseinen vuosi ja kevät ovatkin minulle viimeisiä opintojeni kandivaiheen parissa. Tuntuupa jännittävältä todeta, että kandivaihe on oikeasti aivan tuota pikaa paketissa. Kirjoitan tällä hetkellä kandidaatintutkielmaa keski-ikäisten naisten WhatsApp-käyttäytymisestä ja oikeastaan koko kevät meneekin sitä edistäessä. Keväällä valmistun siis (toivon mukaan) suunnitellusti yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.
  3. Lapsuuden unelma-ammattini ei suinkaan ollut viestinnän ammattilainen, eikä edes lukiossa unelmoimani lääkärin virka. Vanhempieni mukaan olen pikkutyttönä ilmoittanut haluavani ankkojen ruokkijaksi, tiedä sitten mistä tällainenkin tullut pienen ihmisen mieleen. Ensimmäinen haaveammattini, jonka itse muistan, taisi olla kuitenkin sisustussuunnittelija! (Ei se ankkojen ruokinta silti tälläkään hetkellä huonolta kuulosta…)

Terhi Bruun

  1. Olen taustaltani medianomi (radio- ja televisioilmaisu) ja tulin puheviestinnän maisteriohjelmaan erillishaun kautta. Olin ennen puheviestinnän opintoja ehtinyt olla työelämässä kymmenisen vuotta, tehden mm. toimittajan töitä tv:ssä ja tuottajan töitä ICT-alalla. Jatko-opiskelu oli pitkään muhinut unelma, jonka motivaattorina toimi halu kehittää itseäni ja osaamistani.
  2. Opintoni ovat nyt loppuvaiheessa. Suoritan viimeisiä puheviestinnän sekä kahden sivuaineeni, kestävän kehityksen ja kasvatustieteen kursseja ja kirjoitan gradua. Tekemistä siis riittää mutta fiilis on aivan loistava!
  3. Lapsuuden unelma-ammattejani oli kaksi: lentoemäntä, koska halusin matkustaa kaikkiin maailman maihin ja kirjasto”täti”, koska lukeminen oli vaan niin kivaa!

Minustako puheviestijä? Tee testi!

Teknisiä ongelmia ja ei niin teknisiä ongelmia. Ihan vaan inhimillisiä ongelmia. Niitä tulee vastaan varmasti meidän kaikkien arjessa. Niin myös tämän blogin. Mutta ongelmat on nyt selätetty, ja blogi on taas täällä! Toivottavasti inspiroivampana kuin koskaan.

Meillä on uudet kirjoittajat, ja saattekin tutustua meihin kaikkiin ihan pian. Mutta ensin pari sanaa yhteishausta.

Korkeakoulujen yhteishaku alkaa taas ylihuomenna. Monet keväällä valmistuvat, välivuottaan viettävät ja kenties jo korkeakoulussa opiskelijana olevat miettivät kuumeisesti, mihin suuntaan sitä elämässään lähtisi. Monille suunta saattaa olla epäselvä. Mutta ei se mitään, itse ainakin uskon vahvasti, että kyllä se suunta sieltä kaikille löytyy. Joillakin se ottaa vain aikansa. Kannattaa myös muistaa, että suunta ei ole lopullinen. Tulet luultavasti opiskelemaan elämässäsi useampaakin asiaa, ainakin täydennyskoulutusten merkeissä.

Opiskelemaan hakiessa tulee lukeneeksi paljon eri tutkintojen esittelyjä, mutta usein ne ovat kovin vaikeasanaisia tai ei ainakaan kovin käytännönläheisiä. On syytä kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Jos olet eksynyt tälle sivulle, koska haluat saada lisää tietoa puheviestinnästä ja kenties harkitset hakevasi opiskelemaan sitä, tee äsken kehittelemäni (huippuvirallinen) ”Minustako puheviestijä?”-testi vastaamalla alla oleviin kysymyksiin!

  • Kiinnostaako sinua ihmiset, ihmissuhteet ja etenkin ihmisten välinen vuorovaikutus?
  • Onko sanallinen ilmaisu sinulle luontaista tai haluaisitko, että se olisi sitä sinulle?
  • Haluatko kehittää esiintymistaitojasi ja tulevaisuudessa omata vakuuttavan esiintyjän ominaispiirteitä?
  • Oletko kiinnostunut mediasta ja sen eri muodoista sekä uusista tuulista?
  • Toivotko voivasi tulevissa opinnoissasi yhdistää eri alojen opintoja ja sitä kautta itse päättää ja rakentaa oman osaamisalasi?
  • Arvostatko sitä, että valmistuessasi sinulla on maailma avoinna, ja voit hakea mitä erilaisempiin työtehtäviin?

Jos vastasit useampaan kysymykseen kyllä, suosittelen ehdottomasti miettimään puheviestinnän opintojen pariin hakeutumista, tai ainakin ottamaan alasta lisää selvää! Tampereen yliopistosta löytyy tällä hetkellä Suomen ainoa puheviestinnän tutkinto-ohjelma, josta voit lukea lisää täältä.

Psst. Myös kommenttiboksissa voit kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä!

-Karla

Kiirettä ja kandisuunnittelua

Moikka! Vihdoin on minunkin vuoro päästä purkamaan ajatuksiani kuluneesta syksystä tänne blogin puolelle. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että syksyllä aika menee ihan älyttömän nopeasti, eikä kesän ja joulun välissä ole kuin silmänräpäys (tai korkeintaan kaksi…)?

Syksy yliopistolla on ollut kiireinen. Kandidaatintutkielman, tuttavallisemmin kandin, kirjoittaminen on jo pärähtänyt käyntiin tutkimussuunnitelma-kurssin merkeissä. Aihe on valittuna, menetelmä mietittynä ja tutkimussuunnitelma suhteellisen valmiina ajatuksissa, vielä pitäisi se toki paperille kirjata.

Kandin kirjoittaminen saattaa yliopistoon hakemista miettivien, ensimmäisten vuosikurssilaisten ja jopa toista vuosikurssia lopettelevien korvissa kuulostaa kaukaiselta projektilta. Se saattaa kuulostaa jännittävältä, ylitsepääsemättömän suurelta ja lievästi sanottuna kammottavalta tehtävältä. Sitä se minullekin oli, kunnes syksyllä astelin tutkimussuunnitelman kurssille.

Meillä puheviestinnässä kandia työstetään oikeastaan koko kolmas vuosi (ajankohta riippuu toki monista asioista kuten esimerkiksi opintojen etenemisestä ja mahdollisista vaihto-opinnoista). Syksyllä päätetään aiheet, pikkuhiljaa säännöllisten tehtävien alla hankitaan kirjallisuutta, mietitään oman tutkielman tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymyksiä sekä loppujen lopuksi kirjoitetaan tutkimussuunnitelma. Tutkimussuunnitelma kannattaa tehdä huolella, sillä hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty! Keväällä sitten päästään ”itse hommiin”, eli esimerkiksi haastattelemaan ja oikeasti kirjoittamaan sitä itse kandia.

Mistä kaikesta sitä kandia voi sitten oikein puheviestinnän alalla kirjoittaa? Oman kokemukseni mukaan melkein mistä vain, viestintäähän on kaikkialla! Aiheen valintaan vaikuttaa mm. omat kiinnostuksen kohteet, luetut sivuaineet sekä kirjoittamisen ajankohta. Tärkeintä on kuitenkin se, että kyseessä on nimenomaan viestinnän ilmiöitä tutkiva tutkimus. Kokosin alle muutamia aihepiirejä, jotka esiintyvät keväällä valmistuvissa kandidaatintutkielmissa:

  • sosiaalisen median kampanjointi presidentinvaaleissa 2018
  • yrityksen someviestinnän kohdentuvuus eri yleisöille
  • viestinnän välityksellä annettava sosiaalinen tuki online-roolipeleissä
  • henkilöbrändin vahvistaminen YouTubessa
  • ystävyyden ylläpito WhatsApp-sovelluksessa
  • vuorovaikutus ja viestintä lukion matemaattisten aineiden oppitunneilla
  • Facebook-ryhmässä muodostuvat mielikuvat
  • näyttelijän ja katsojan vuorovaikutussuhde osallistavassa teatterissa

Luetellut ovat vain aihepiirejä, jotka tarkentuvat ja ovat jo tarkentuneet syyslukukauden myötä konkreettisiksi tutkimusongelmiksi. Kuten listasta huomaa, puheviestinnän opiskelu antaa varsin laajat mahdollisuudet – sekä kandidaatintutkielman kirjoittamiseen, että myöhemmin työelämään!

Karla