Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se kesä vain hujahti! Oma kesäni koostui suurimmilta osin töistä, mutta onneksi kuluneisiin kuukausiin mahtui myös niitä rentouttavia mökkiviikonloppuja sekä yksi reissu ulkomaille. Omat opintoni starttasivat syyskuun ensimmäisellä viikolla lähinnä sivuaineideni aloitusluennoilla, mutta nyt ovat viimein käynnistyneet myös muutamat viestinnän kurssit.

Kuten jo keväällä uumoilinkin, kouluun paluu sujui varsin kivuttomasti. Ensimmäisen vuoden aikana ehti oppia paljon esimerkiksi omista oppimistavoista ja tämä onkin helpottanut asennoitumista tähän vuoteen kummasti. Uskon, että tieto siitä, että tänä vuonna tiedossa on entistä enemmän myös oman pääaineen aineopintoja, on vaikuttanut intoon opintoja kohtaan. Tässä periodissa käynnistynyt esiintymisen kurssi vaikuttaa sisällöltään tämän syksyn ehdottomasti mielenkiintoisimmalta kurssilta. Ensimmäisellä luennolla kävimme läpi muun muassa erilaisia puheiden tyylejä ja näille ominaisia piirteitä. Toisen kerran aiheena oli vuorostaan puheen kirjoittaminen. Saimme laajemman käsityksen siitä, mitä puheelta vaaditaan ja millainen projekti puheen kirjoittaminen kokonaisuudessaan on. Aiheesta meille luennoi paljon erilaisia puheita kirjoittanut Antti Mustakallio. Mustakallion luennolla katsoimme esimerkiksi yhden Malala Yousafzain pitämistä puheista, mikä sai paljon myös omia ajatuksia liikkeelle. On toden totta mahdollista pitää varsin vaikuttaviakin puheita, kunhan esiintyminen vakuuttaa. Kaikissa puheissa on jokin sanoma, eikä sanoman perille vieminen tarvitse niin sanottua turhaa jargonia, mikäli puheen esitystapa on kunnossa. Yousafzain puhe toimi tästä loistavana esimerkkinä: puheessa käytetty sanasto ei ollut millään tavalla vaikeaa, mutta puheen viesti oli tästä huolimatta vaikuttava.

Muutamat tutut ovat toisinaan yllättyneet kertoessani tästä esiintymisen kurssista. ”Kyllähän kuka tahansa osaa esiintyä!” Niinpä niin. Ulosannilla on mielettömän suuri merkitys siihen, millainen puheen lopputuloksesta tulee. On myös muistettava se, ettei hyvä esiintyminenkään tee automaattisesti puheesta hyvää. Jotta kokonaisuus toimisi tulisi niin sisällön kuin ulosannin toimia käsi kädessä. Odotankin jo mielenkiinnolla ensi periodissa alkavia harjoitusryhmiä, missä tarkoituksena on oppia entistä konkreettisemmin esiintymisestä sekä itse esiintyjänä että esityksen analysoijana. Fiilikset tästä vuodesta ovat siis varsin odottavaiset!

Aliisa

Blogi suuntaa kesälaitumille

Tuntuu, että toistan itseäni todetessani ensimmäisen lukuvuoden viilettäneen ohi vauhdilla. Vaikka vauhti on ollut melkoinen, on ollut kiva huomata, että käteen on jäänyt paljon. Kesällä on viimein aikaa ottaa hieman rennommin ja kouluhommat voi jättää hetkeksi syrjään. Tai noh, ei nyt sentään ihan syrjään; itselleni kesälle jäi tentittäväksi vielä yksi tentti, mutta onneksi tämä ei sen suurempi stressin aihe ole.

Kuluneen vuoden aikana levon merkitys on noussut tärkeysjärjestyksessäni kärkisijoille. Vaikka myös omiin kesän suunnitelmiini lukeutuu töiden teko, haluan silti yrittää parhaani mukaan ottaa myös aikaa sille ihan rehellisille hölläilylle. Rantautuneet kesäkelit ainakin motivoivat auringon alla loikoiluun toden teolla! Loman koittaessa jää myöskin blogimme pienimuotoiselle tauolle. Palailemme kuitenkin jälleen syksyllä linjoille – akut latautuneina!

Aurinkoista kesää kaikille!

– Aliisa

Ensimmäisen vuoden tunnelmia

Moikka! Ensimmäinen lukuvuoteni yliopistossa alkaa olla jo loppusuoralla ja ajattelin hieman kirjoitella kuluneen vuoden kuulumisia näin ensimmäisen vuoden opiskelijan näkökulmasta.

Vuosi on toden totta hurahtanut ohi vauhdilla, mutta onneksi yliopistoelämään totuttelu on sujunut hyvin. On hassua ajatella, että vuosi sitten vietin päiväni valmistautuessa journalistiikan ja viestinnän valintakokeeseen – aika ihan toden totta juoksee! Puheviestinnän opiskelu on ollut yksi haaveistani jo pitkään ja muistan elävästi ne onnelliset fiilikset, kun sain lukea Opintopolusta päässeeni sisään Tampereen yliopistoon.

Millaista puheviestinnän opiskelu on ollut? Ensimmäisen vuoden syksy painottui vahvasti journalistiikan ja viestinnän perusopintoihin, mutta tänä keväänä olemme me fuksitkin päässeet jo hieman pintää syvemmälle opinnoissamme. Parhaillani käyn ryhmäviestinnän kurssia, mikä alkoi jo vuoden vaihteen jälkeen ryhmäviestinnän teoriaosuudella. Nyt neljännessä periodissa olemme tällä kurssilla päässeet konkreettisesti harjoittelemaan esimerkiksi neuvottelu- ja kokoustaitoja. Kursilla tehdyt harjoitukset videoidaan, joten pystymme havainnoimaan viestintäämme myös tehtävän jälkeen.

Tänä vuonna ehdottomasti parasta antia on ollut omien viestintätaitojen kehittyminen ja viestinnän laajempi ymmärtäminen. Yleiskäsitykseni vuorovaikutustaidoista on muuttunut roimasti ja koen oppineeni paljon sellaisia asioita, mitä en aiemmin ole edes tullut ajatelleeksi. Vaikka jokaisen viestintä on pitkälti lähtöisin omista tuntemuksista ja ajatuksista, on ollut mielenkiintoista havaita, kuinka näissä ”perusluonteenpiirteistä” johtuvissa toimissa on mahdollista kehittyä nämä tiedostettuaan.

Yliopistossa opiskelu on huomattavasti itsenäisempää verrattuna esimerkiksi opintoihin lukiossa. Kuluneen vuoden aikana olen joutunut opettelemaan parempaa aikataulujen suunnittelua ja omista opinnoista on otettava aiempaa enemmän vastuuta. Ehkä hiljalleen olen alkanut löytää myös jotakin suuntaa sivuainevalintojeni suhteen. Vaikka me puheviestinnän opiskelijat opiskelemmekin pääaineenamme puheviestintää, on sivuaineiden avulla mahdollista muovata omaa viestintäosaamistaan juuri omat tavoitteet ja vahvuudet huomioiden. Koen tämän olevan ehdoton viestinnän opiskelun vahvuus, sillä eri opintokokonaisuuksien myötä jokainen puheviestijä luo osaamisestaan juurikin sen oman uniikin paketin.

Vaikka yliopiston arkeen tottuminen veikin oman aikanasa, en vaihtaisi kuluneesta vuodesta hetkeäkään pois. Odotan innolla tulevaa lukuvuotta sekä tulevan vuoden kursseja. Mitä pidemmälle opinnot ovat edenneet, sitä vahvemmin koen olevani oikealla alalla – ja tästä onkin tullut kuluneen vuoden aikana ihan erityisen hyvä fiilis!

-Aliisa