Esiintymisjännitys ja puheviestinnän opiskelu

Kun päätin lähteä opiskelemaan puheviestintää, yllätin itseni ja luultavasti myös jotkut tuttuni ja läheiseni. Koko peruskoulun ajan jännitin esiintymistä, ja välttelin esiintymistilanteita aina kuin mahdollista. Joka kerta, kun opettaja ilmoitti tulevasta esitelmästä, pystyin tuntemaan vatsassani muodostuvan jännityksen möykyn. Vain miettiessäni tulevaa esiintymistilannetta tunsin ahdistusta, ja ajattelin, että nyt mä siis kuolen. Muistan ajatelleeni, että kun selviäisin kouluaikojen pakollisista esitelmistä kunnialla, en varmasti enää ikinä puhuisi ihmisten edessä.

Mutta kuinkas kävikään. Tänä päivänä opiskelen toista vuotta puheviestintää, enkä voisi olla tyytyväisempi päätökseeni.

Vaikka esiintyminen on aina jännittänyt minua, se on ollut myös jotain muuta. Vaikka pelkäsin usein lamaantuvani luokan edessä ja nolaavani itseni täysin, sitä ei koskaan tapahtunut. Siitä huolimatta, että joskus senat menivät sakaisin ja ääneni tuntui tärisevän kuin pyykinpesukone maksimaalisella linkousteholla, minä selvisin jokaisesta kerrasta. Voin sanoa, että se itsensä ylittämisen tunne oli aivan mahtava. Päätin, että sitä tunnetta haluan kokea uudestaan ja uudestaan.

Meillä Tampereella puheviestinnän kanditutkintoon kuuluu esiintymisen kurssi, joka huipentuu marraskuun lopulla järjestettävään Pimeät puheet -tilaisuuteen. Silloin kurssilaiset hyödyntävät syksyn aikana oppimiansa tietoja ja taitoja pitääkseen lyhyen vaikuttavan puheen yliopiston luentosalissa yleisön edessä. Tänä vuonna Pimeät puheet on 29. marraskuuta, ja osallistun siihen itsekin. Tiedän, että tulen jännittämään, mutta se ei haittaa. Jännitys on osa esiintymistä, ja se voi olla myös hyvä asia.

Jännitys aktivoi kehoa ja mieltä tulevaa esiintymistilannetta varten, ja keskittymiskyky paranee. Kuten esiintymisen kurssin luento-osuudella opittiin, jännitys ja innostus tuntuvat kehossa lähes täysin samalla tavalla. Kyse on siitä, miten jännitykseen suhtautuu. Ajattelenko sen olevan hyvää vai huonoa jännitystä? Voin tehdä tietoisen näkökulman muutoksen ja päättää, että se johtuu innostuksesta. Sen sijaan että koittaisin piilottaa jännitystäni, voin hyväksyä sen, ja keskittyä enemmän esiintymistaitojeni kehittämiseen.

Ilona

Syksy on täynnä viestintäalan tapahtumia

Hyvää alkanutta syksyä kaikille myös minun puolestani!

Toinen vuosi puheviestinnän opiskelijana on pyörähtänyt käyntiin, ja ensimmäinen periodi lähestyy jo loppuaan. Aika menee arjen tohinassa nopeasti, ja kohtahan vietetään jo joulua! Myös ennen reettoreiden perinteisiä pikkujouluja erilaisten tapahtumien kirjo on suuri, sillä syksyn aikana järjestetään tapahtumia seminaareista valtakunnallisiin sitseihin.

Mainitakseni muutaman: 

Opiskelijaelämään kuuluu tunnetusti bailaamista, ja mikäs sen parempaa, kuin akateemisen pöytäjuhlan eli sitsit-tapahtuman yhdistäminen muiden kaupunkien viestinnän opiskelijoiden tapaamiseen. Tänä vuonna viestijäsitsit järjestetään Jyväskylässä torstaina 18. lokakuuta.

Marraskuu aloitetaan viestinnän opiskelijoiden yhdellä odotetuimmista tapahtumista, Ydinviestillä. Jyväskylässä 1.-2. marraskuuta järjestettävässä tapahtumassa viestinnän ja journalistiikan opiskelijat ympäri Suomea kokoontuvat yhteen keskustelemaan ajankohtaisista aiheista ja kuulemaan alan ammattilaisten tarinoita työelämästä.

Viestinnän tulevaisuus -seminaari kokoaa yhteen viestinnän ja muiden alojen asiantuntijoita. Keskustelijoiksi on ilmoitettu muun muassa Kirsi PihaPekka SauriRonja Salmi, Tarja Virmala, Jussi Kekkonen, Tarja Jussila, Anne Alarotu ja Mikael Jungner. Viestintäalan ammattilaisten ja viestintää opiskelevien ammattijärjestö Viesti ry:n jäsenille seminaari on maksuton, ja sitä voi seurata myös livestreamin kautta!

Kaikki omaan opiskeluun ja edessä häämöttävään työelämään liittyvät tapahtumat ovat opiskelijalle mahtava tilaisuus tutustua jo viestinnän kentällä työskenteleviin sekä mahdollisiin tuleviin työtovereihin. Lisäksi seminaarit ja työpajat lisäävät tietoa ajankohtaisista viestinnän ilmiöistä, mikä auttaa rakentamaan omaa asiantuntijuutta ja ammattitaitoa.

Toivottavasti törmätään tapahtumissa!

Ilona 

Fuksivuosi takana ja elämä edessä

Terve kaikille! Ensimmäinen lukuvuosi puheviestinnän opiskelijana alkaa viimeisen loppurutistuksen jälkeen olla pulkassa. Nyt on siis hyvä hetki katsoa hieman taakse ja pohtia sitä, miltä fuksivuosi oikein tuntuikaan.

Tuntuu haikealta ajatella sitä, että kohta on oikeasti mennyt vuosi siitä, kun sain kuulla päässeeni yliopistoon. Pääsykokeisiin valmistautuminen oli iso urakka, ja uudelle paikkakunnalle muuttaminen mullisti elämää ihan uudella tavalla. Muistan jännittäneeni yliopiston alkamista paljon, mutta samalla olin todella innoissani. Uuteen ympäristöön tutustuessa oli myös mukavaa huomata, että pienessä ainejärjestössämme edes keltanokkainen fuksi ei pääse häviämään massan sekaan, vaan apua saa vaikka kädestä pitäen.

Syksy oli täynnä erilaisia tapahtumia ja uutta infoa. Opiskeluun ja erilaisiin yliopiston käytäntöihin liittyvää tietoa tuli lyhyessä ajassa niin paljon, että kaiken sen sisäistäminen tuntui lievästi sanottuna melko haastavalta. Onneksi avuliaat tuutorit ja ihanat fuksikolleegat olivat tukena koko vuoden ajan. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista ongelmaa, johon ei reettoreilta saisi apua! Kakkosperiodissa aloin saamaan myös parempaa otetta siitä, millaista puheviestinnän opiskelu parhaimmillaan on, kun Vuorovaikutuksen perusteet -kurssi pyörähti käyntiin.

Kevätlukukaudella on jo alkanut tuntua siltä, että olen päässyt jyvälle yliopisto-opiskelun saloista. Niin oma kuin valinnaisten aineidenkin opinto-oppaat on kahlattu niin monta kertaa läpi, että ne eivät tunnu enää niin monimutkaisilta. Sähköinen tenttiluokka on tullut tutuksi, ja kursseihin on ilmoittauduttu monta kertaa onnistuneesti. Pikkuhiljaa myös opiskelutekniikka on alkanut kehittyä lukiotasosta yliopistoon sopivaksi. Aluksi valinnaisten opintojen kirjo tuntui niin mahtavan suurelta, etten voinut kuvitellakaan pystyväni valitsemaan niistä vain paria. Tutustuttuani tarjontaan kaikessa rauhassa olen kuitenkin alkanut löytää opinnoilleni itseni näköistä suuntaa.

Seuraavalta lukuvuodelta odotan eniten sitä, että pääsen kunnolla kiinni itse aineopintoihin ja kiinnostaviin valinnaisiin kursseihin. Olen tyytyväinen siihen, että ensimmäinen vuosi rakentui pitkälti yhteisten peruskurssien ympärille. Siten sai rauhassa tutustua yliopisto-opiskeluun ja uuteen alaan. Nyt tuntuu siltä kuin apupyörät otettaisiin vihdoin pois, ja en malta odottaa, että ensi syksynä pääsen toden teolla syventymään puheviestinnän opiskeluun!

– Ilona