Kun mikään ei riitä, miten saamme motin jatkumaan?

Loman loppuessa opiskelijan silmille laskeutuvat vaaleanpunaiset linssit, joiden läpi uudet koitokset näyttävät suurin piirtein tältä:

Uusi periodi, uudet kujeet! Nyt minä onnistun. Aion tehdä kaiken ajallaan ja samalla hoitaa sosiaalisia suhteitani ja pitää huolta terveydestäni. Kun vaan uskoo itseensä, kaikki on mahdollista! Koulu on ihanaa! Elämä on ihanaa!

Kun energiavarastot ovat täynnä, kaikki tuntuu mahdolliselta ja inspiroivalta. Alkuinnostus ei ole kuitenkaan turhaan saanut nimeensä etuliitettä “alku”, sillä se lopahtaa usein yllättävän nopeasti, kun energiaa ei riitäkään kaikkeen, mihin piti. Innostuneisuus johtuu niin sanotusta sisäisestä motivaatiosta.

Onnen kukkuloilta syöksylaskuun

Sisäinen motivaatio viittaa tilanteeseen, jossa yksilö on motivoitunut toimimaan ilman ulkoista pakkoa, syytä tai kontrollia (Byman, 2002). Tehtävä – kuten syksyn ensimmäisen oppimispäiväkirjan kirjoittaminen – ikään kuin vetää yksilöä puoleensa, hän hakeutuu aktiivisesti tekemään sitä ja kokee halua heittäytyä tekemiseen huolimatta siitä, onko tehtävään liittyvää ulkoista palkkiota. Uuden lukuvuoden alkaessa ja alkuinnostuksen huumassa energiaa tuntuu virtaavan opiskeluun luontaisesti. Tekeminen tuntuu innostavalta ja mielekkäältä, ja sisäinen motivaatio kumpuaa yksilöstä itsestään. (Martela & Jarenko, 2014, 14.) Tällaisen innostavan asian äärellä oppiminen ja tieto itsessään motivoivat yksilöä (Byman, 2002). Tiedolla tai taidolla on henkilökohtainen merkitys, jolloin sen oppimiseen saattaa herkästi käyttää runsaasti aikaa ja pyrkiä syväprosessoimaan sitä useista eri näkökulmista (Kauppila, 2003). Ah, miten ruusuista, ihanaa ja helppoa – pienen hetken ajan.

Vaikka alkuinnostus vaikuttaakin yksilöön monin tavoin positiivisella tavalla, saattaa yksilö “innostuspäissään” kasata itselleen tehtäviä yli omien realististen voimavarojensa. Motivaation hiipuessa kyky organisoida asioita kärsii ja esimerkiksi koulutehtävien tärkeysjärjestykseen asettaminen vaikeutuu. Kun koulutehtävät alkavat pakkautua toinen toistensa päälle, alkaa sisäinen motivaatio hiljalleen kadota. Tällöin yksilö ei enää löydä sisäistä paloaan tehdä ja toimia tiettyjen asioiden eteen. Sisäisen motivaation katoamisen myötä yksilö joutuu etsimään motivaatiota ulkopuolelta.

Ulkoinen motivaatio tarkoittaa toimintaa, joka rakentuu keppien ja porkkanoiden varaan. Tällöin tehtävän mielekkään tekemisen sijasta keskiössä on suorittamisesta saatavat palkinnot tai rangaistuksen välttäminen. Tehtävän tekeminen voidaan nähdä jonkin ulkoisen päämäärän saavuttamiseksi. (Martela & Jarenko, 2014, 6–14.) Tehtävän suorittaminen on ulkoapäin vahvasti kontrolloitua ja itsemääräämisen aste on vähäinen. (Liukkonen ym. 2006, 84–85.)

Lyhyellä aikajänteellä ulkoiset motiivit voivat olla hyvinkin tehokkaita motivoinnin keinoja (Liukkonen ym. 2006, 84–85). Koska voimme motivoida toinen toisiamme, olemme Gassin ja Seiterin (2014) kirjaa mukaillen koonneet huoneentauluiksi muutamia lauseita, joiden avulla selviytyä kevään viimeisimmistä tenteistä ja esseistä. Meillä itsellämme on suuri merkitys siihen, miten löydämme keinot ja tavat selättää pakolliset velvollisuudet arkisen kaaoksen keskellä, kun sisäinen motivaatio on haihtunut teille tietämättömille ja on aika ottaa rankat otteet (lue romantisoidut huoneentaulut) käyttöön.

“Nyt ne inspiraatiotaulut esille!”

Mikäli esimerkiksi havaitsemme ystävämme tai tuttumme pudonneen kelkasta koulutehtävien osalta, voimme yrittää motivoida tätä eri tehokeinojen avulla. Koulun kannalta tehtävien ajallaan suorittaminen on tärkeää, joten opiskelukaveria saatetaan motivoida esimerkiksi pelottelun avulla. “Jos et tee tätä ajallaan, et tule valmistumaan!” Pelottelu on näin ollen miellettävissä tietynlaiseksi uhkailuksi. Pelottelun kannalta olennaista on saada pelottelun kohde uskomaan, että tietyillä toimilla on mahdollistablogikuva1.jpg välttää uhka (Gass & Seiter, 2014, 288). Jokainen opiskelija tiedostaa varmasti opintoihinsa liittyvät valmistumisen tavoiteajat ja muut vaatimukset, joten vastaavien uhkausten avulla opiskelija on mahdollista saada toimimaan opintojensa eteen. Pelottelun toimintalogiikka perustuu kolmeen vaiheeseen (Gass & Seiter, 2014, 288). Ensin yksilö tunnistaa haavoittuvuutensa, minkä jälkeen hän alkaa toimia välttääkseen vaaran; tässä tapauksessa valmistumisen lykkääntymisen. Viimeisenä pelottelun vaiheena tunnetaan pelon hallinta, mikä liittyy vaaran tiedostamiseen.

Hieman pelottelua vastaavaksi keinoksi luokitellaan syyllistäminen. Syyllistämisen avulla yksilö on mahdollista saada tuntemaan itsensä vaikkapa aikaansaamattomaksi tai kyvyttömäksi. Opiskelumaailmassa tehtävien laiminlyöminen saatetaan yhdistää laiskuuteen. Mikäli kuulemme syyllistäviä kommentteja, saatamme nähdä itsemme heikkoina ja opiskelumaailmaan sopimattomina. Usein syyllistäminen yhdistetään sääliin ja syyllistämistä käytetäänkin esimerkiksi erilaisissa apurahakeräyksissä tai mainoskampanjoissa (Gass & Seiter, 2014, 289). Mainoksissa saatetaan näyttää vaikkapa ihmisiä, jotka saavat mainosta katsovan tuntemaan itsensä jollakin tapaa syylliseksi tai velvolliseksi toimimaan näiden ihmisten puolesta, esimerkiksi lahjoittamalla rahaa. Vastaavalla tavalla syyllistävät kommentit saavat yksilön tuntemaan itsensä opiskelumaailmassa velvolliseksi puurtamaan opintojensa eteen. Jos opiskelija jää opinnoissa merkittävästi jälkeen, tuntee tämä syyllisyyttä poiketessaan normeista.

Kolmas tehokeino toisen ihmisen motivoimiseen on kouluhommien yhdistäminen johonkin mukavaan ja miellyttävään tekemiseen tai olotilaan. Tämä löytyy Gassin ja Seiterin (2014, 298) teoksesta nimellä  “warmth appeals”, joka ei suomennettuna aivan blogikuva 3vastaa tavoitettaan, mutta josta ymmärtää idean. Yksi tapa liittää positiivisia merkityksiä ikäviin asioihin voisi olla esimerkiksi mielikuvien maalailu: “Kotona on rentouttavaa ja ihanaa opiskella, kun saa olla kaikessa rauhassa hälinältä. Voi vaikka kääriytyä peittoon ja lämmittää kaakaota samalla kun katselee videoluentoa. Siitä ei opiskelu enää paremmaksi muutu, kokeile vaikka!”.  Inhottavien asioiden liittäminen mukaviin asioihin saa vastaanottavan osapuolen motivaation kohoamaan.

Jos mikään edellä mainituista motivoinnin keinoista ei nosta kaveria suosta, on aika kokeilla vanhaa kunnon mielistelyä, jolla sisäinen motivaatio voi nousta itsetunnon mukana pilviin. Mielistelyä – tai lievemmin sanottuna kehumista – voivat olla esimerkiksi ylistävät lauseet, kuten: “Sä oot kyllä heittämällä taitavin esiintyjä ja noi sun diaesitykset on upeita! Mikä on sun salaisuus?”. Kyseisen kommentin saanut henkilö tulee hyvälle tuulelle saamastaan kehusta ja saa uutta intoa toteuttaa yhtä mahtavia – ellei jopa parempia – esitelmiä tulevaisuudessakin. Mitä aidompaa kaverin ylistäminen on, sitä tehokkaammin se toimii.

Rosa, Aliisa ja Terhi

Kurssilla Argumentointi ja vaikuttaminen