Viime viikkoni vaihto-opiskelijana

Ajattelin tulla kirjoittelemaan kokemuksiani vaihtoon hakemisesta, mutta kokemukseni ovat viime vuonna Erasmus-hakuprosessista kirjottaneen Rosa-Marian kanssa hyvin samanlaiset, joten ajattelin tarjota hieman erilaisen näkökulman. Itse olen vaihdossa Nordplus-järjestön kautta, mutta hakuprosessi on hyvinkin samankaltainen. Paljon selkeää tietoa hakuprosessista löytyy myös Tampereen yliopiston sivuilta. Mutta pidemmittä puheitta, tässä viime viikkoni vaihto-opiskelijana Tukholmassa opintojen näkökulmasta kerrottuna:

Maanantai 5.11.
Pienen loman jälkeen alkoi uusi kurssi nimeltään Politics & Popular Culture. Aiemmin syksyllä jouduin hieman muuttamaan suunnitelmiani aikataulusyistä johtuen ja opiskelemaan viimeisen kurssini englanniksi. Suunnitelmien muuttaminen onnistui avuliaan henkilökunnan kanssa varsin helposti.

Kurssi alkoi perehdytysluennolla, jolla päästiin hieman jo syventymään politiikan ja kulttuurin maailmaan. Vaikka kurssi on sisällöltään hieman erilainen mitä Suomessa olen opiskellut, on mielenkiintoista syventyä mediasisältöjen ja politiikan yhteneväisyyksiin (vihdoin) pienryhmäopetuksessa. Aiemmat kurssini täällä ovat olleet massakursseja, joten pienryhmätunnit ovat mukavaa vaihtelua ja muistuttavat paljon luentojani Tampereen yliopistossa.

Tiistai 6.11.
Päivä alkoi jälleen parin tunnin luennolla. Luennon aiheena oli Narrative, Myth & World Politics. Luennoilla opettaja odottaa paljon keskusteluun osallistumista, joten näillä luennoilla ei voi oikein piiloutua muiden kurssilaisten taakse torkkumaan. Yritin siis ahkerasti osallistua keskusteluun ja sisäistää luennon pääpointit. Onneksi kurssin opettaja on panostanut PowerPoint-esitysten tekoon ja visualisoi teoriaa hauskoilla kuvilla ja videoilla. Luennon jälkeen jäin yliopistolle lukemaan kurssikirjallisuutta (jota on paljon…) perjantain seminaaria varten.

Keskiviikko 7.11.
Luentovapaa päivä, jihaa! Mutta kuten kaikki yliopistomaailmaa ymmärtävät tietävät, se ei yleensä tarkoita vapaapäivää. Joten kurssikirjallisuus eteen ja lukemaan! Lukeminen alkoi kuitenkin hetken päästä tökkiä, joten lähdin pitkälle kävelylenkille virkistämään ajatuksiani. Toisinaan on hyvä kuunnella omaa kehoa, eikä esimerkiksi lukea vain suorittamismielessä, jolloin ainakin itselläni aiempi sivu unohtuu viimeistään seuraavalle siirryttäessä.

Torstai 8.11.
Mediaopintojen kampuksella järjestettiin koko päivän kestävä tapahtuma, jossa vierasluennoitsijat pitivät luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Minun oli kurssini puolesta osallistuttava päivän viimeiseen tilaisuuteen, jossa lyhyesti muotoiltuna käsiteltiin sitä, miten 1960-luvun loppuvuodet ovat vaikuttaneet tähän päivään. Luennon pitivät You Say You Want a Revolution? Records and Rebels 1966-1970 -näyttelyn tuottajat. Saimme myös ensimmäisenä maailmassa nähdä kyseiseen näyttelyyn liittyvän elokuvan. Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja päivän kruunasi tietenkin kahvitarjoilu, sillä kaikki ilmainen ruoka on vaihto-opiskelijan näkökulmasta kuin lottovoitto! Ruotsissa kun ei ole käsitettä edullinen opiskelijalounas, vaan yliopistolla lounaat maksavat vähintään sen 8 euroa…

Perjantai 9.11.
Aika tiivis opintoviikko päättyi perjantaina Nälkäpeli-elokuvan katsomiseen yliopistolla ja sen jälkeen siitä seminaarissa keskustelemiseen. Seminaaria varten tuli pitkin viikkoa luettua paljon kurssikirjallisuutta, sillä etenkin pienryhmäseminaarissa keskusteluun osallistuminen on erittäin tärkeää. Seminaarin keskustelun pohjalle valittu elokuva oli mielestäni opettajalta nappivalinta, sillä vaikka olin elokuvan nähnyt jo aiemminkin, oli sen katsominen akateemisin silmin erilaista ja keskustelu varsin mielenkiintoista!

Seminaarin jälkeen sai hetkeksi hengähtää ja viikonloppu menikin Tukholmaa näyttäessä luokseni saapuneille sisaruksille, sekä tietysti seuraavan viikon kurssikirjallisuuteen paneutuen!

-Karla

Välillä on lupa hengähtää

Heippahei! Perioditauko on tässä vaiheessa virallisesti jo mennyttä elämää ja nyt olemmekin kaikki päässeet aloittamaan toisen periodin opinnot. Myönnettäköön; Vaikka aiemminkin kerroin palanneeni lomalta kouluun intoa piukalla, kuluivat kaksi ensimmäistä kuukautta koulun penkillä pitkälti totutellessa jälleen arkirytmiin. Kesällä arkipäivät kuluivat töiden parissa ja työpäivän päätteeksi saikin sitten luvan kanssa vaihtaa täysin vapaalle. Koulupäivän jälkeen tätä mahdollisuutta löytyy huomattavasti harvemmin. Tehtävää riittää ja deadlinet kolkuttelevat milloin minkäkin oven takana. Kiire ja aikataulut pyörittävät useiden korkeakouluopiskeijoiden arkea ja valitettavan moni potee uupumusta. Fuksivuodesta oppineena; tänä vuonna haluan suorittaa asioita ajallaan, mutta myös löytää aikaa itselleni. 

Usein kuulee puhuttavan suoritusyhteiskunnasta ja siitä, kuinka hyvänä tuottavuus nähdään niin koulumaailmaailmassa kuin työelämässä. Toisinaan tuntuu kuin kisaisimme siitä, kuka milloinkin on aikaansaavin. Vaikka itse nautinkin tietyllä tapaa kiireestä ja siitä tekemisen tunteesta, olen myös huomannut sen, kuinka tärkeää onkaan osata hengähtää. Yliopisto vaatii sitä kuuluisaa aikatauluttamista, mutta joskus näistä luoduista lukujärjestyksistä puuttuu se jokaiselle tärkeä oma aika. Oma aika on kaikille erilaista. Toinen tykkää vetäistä lenkkarit jalkaan ja painattaa lenkkipoluilla, kun taas joku viettää pimenevät syysillat Netflixin ääressä. Yhtä oikeaa tapaa ”heittää aivot narikkaan” ei toden totta taida olla olemassakaan. Vaikka välillä manaan itseäni tuijotettuani puoli tuntia Instagramia saamatta aikaan yhtään mitään ”oikeaa hommaa”, olisi kai ajateltava, että tuollekin toiminnalle on sinä tiettynä hetkenä jokin tarkoitus. Aina ei tarvitse suorittaa tai olla tehokas. Aina ei tarvitse olla miljoonaa rautaa tulessa. Toisinaan on myös lupa vain olla – sen kummempia tekemättä.

Ehkä kyse on enemmänkin sen tietynlaisen tasapainon löytämisestä. On opittava olemaan syyttämättä itseään siitä, ettei aina saakaan kaikkea aikaiseksi. Me kaikki tarvitsemme joskus myös lepoa. Fuksivuonna osoittelin itseäni turhan monia kertoja syyttävällä sormella siitä, etten kaikkina päivinä ollut niin tehokas kuin olisin voinut ollut. Elämä ei voi painottua ainoastaan kouluun tai opintoihin. Koulun ohella saatetaan käydä töissä, eikä sosiaalisia suhteitakaan tule unohtaa. On hassua ajatella, kuinka usein olen aiemmin syyttänyt itseäni toimettomuudesta, mutta silti olen saanut kaiken tarvittavan hoidettua. Ehkä tärkeintä olisikin unohtaa tietyt olettamukset siitä, että kaikista tuottavimmat ihmiset touhottavat menemään pää kolmantena jalkana levähtämättä ja keskityttävä löytämään itselle sopivin tapa pyörittää omaa arkea.

Vaikka mainitsemani koulun alun alkukankeus alkaa olla jo menestyksekkäästi taltutettu, näin kelien puolesta synkimmässä syksyn vaiheessa alkavat päivät väistämättä tuntua välillä turhankin lyhyiltä kaikille toimille. Onneksi tästä vuoden vaihteesta on aiemminkin selvitty!

Tsemppiä kaikille marraskuuhun! Muistetaan myös kuunnella itseämme ja omia fiiliksiämme. Aina ei tarvitse suorittaa sata lasissa.