Blogi suuntaa kesälaitumille

Tuntuu, että toistan itseäni todetessani ensimmäisen lukuvuoden viilettäneen ohi vauhdilla. Vaikka vauhti on ollut melkoinen, on ollut kiva huomata, että käteen on jäänyt paljon. Kesällä on viimein aikaa ottaa hieman rennommin ja kouluhommat voi jättää hetkeksi syrjään. Tai noh, ei nyt sentään ihan syrjään; itselleni kesälle jäi tentittäväksi vielä yksi tentti, mutta onneksi tämä ei sen suurempi stressin aihe ole.

Kuluneen vuoden aikana levon merkitys on noussut tärkeysjärjestyksessäni kärkisijoille. Vaikka myös omiin kesän suunnitelmiini lukeutuu töiden teko, haluan silti yrittää parhaani mukaan ottaa myös aikaa sille ihan rehellisille hölläilylle. Rantautuneet kesäkelit ainakin motivoivat auringon alla loikoiluun toden teolla! Loman koittaessa jää myöskin blogimme pienimuotoiselle tauolle. Palailemme kuitenkin jälleen syksyllä linjoille – akut latautuneina!

Aurinkoista kesää kaikille!

– Aliisa

Fiiliksiä ensimmäisestä viestinnän työpaikasta

Aloitin tässä kuussa työskentelemään ensimmäistä kertaa viestinnän alalla. Työpaikkani on samalla sekä kesätyöni että opintoihin kuuluva työharjoitteluni. Työtehtävissäni pääsen yhdistelemään pääaineeni viestinnän lisäksi markkinointia, joten pesti sopii ensimmäiseksi viestinnän työpaikseni loistavasti. Vietän kyseisessä pestissä yhteensä neljä kuukautta.

Työkokemusta on takana nyt siis reilut pari viikkoa. Olen oppinut jo tähän mennessä aivan hurjasti uutta. Opinnot ovat tuoneet paljon työkaluja työskentelyyni esimerkiksi kirjoitusvarmuuden ja vuorovaikutusosaamisen myötä. Työssäni olen ollut paljon yhteyksissä tuntemattomiin ja joskus jopa aika nimekkäisiinkin henkilöihin. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja rohkea juttelemaan uusien ihmisten kanssa sekä kahdestaan että ryhmässä, mutta ilman puheviestinnän opintoja niin sanottu ihmisvarmuuteni olisi varmasti huonompi.

Opinnoista saamieni työkalujen lisäksi myös itse työ on jo ehtinyt opettaa minua paljon. Sanonta työ tekijäänsä opettaa lienee tosi myös tällaisissa osittain humanistisen alan työpaikoissa. Ja osittain siksi, koska olen työskennellessäni huomannut, että viestinnän työssä pääsee tekemään hyvin monipuolisia ja erilaisia työtehtäviä.

Itselle henkilökohtaisesti tärkein huomio, jonka olen tehnyt muutaman viikon työskentelyn aikana on se, että viestinnän merkitys yrityksessä tai organisaatiossa on oikeasti hirmu suuri. Siksi meidän osaajien osaaminen on oikeasti tärkeää ja uskon, että meidän merkitys tulevaisuudessa työntekijöinä tulee vielä rutkasti kasvamaan.

Karla

Ruuhkavuosinakin voi ja kannattaa opiskella

”Hullu!” oli aika tyypillinen ensikommentti lähipiirissäni, kun kolme vuotta sitten kerroin aikeistani aloittaa puheviestinnän maisteriopinnot täällä Tampereen yliopistossa. Mielenvikaiselta se kuulostikin, jos ottaa huomioon, että lapseni olivat kaksi- ja kolmevuotiaita, asuin Helsingissä ja tein töitä vakituisessa työsuhteessa. Lisäksi puolison työ sisälsi paljon matkustelua, joka tarkoitti minulle viikkojen ja jopa kuukausien yh-äitijaksoja. Miten tällainen ruuhkavuosien ruumiillistuma siis saisi pidettyä palapelin koossa lisäämällä kaiken päälle vielä opinnot 200 kilometrin päässä kotoa?

En aio valehdella. Vaikeaakin on ollut. Yleensä pahimpaan deadline-sumaan ajoittuu oksennustaudit, korvatulehdukset, aivotärähdykset, päiväkotihenkilökunnan koulutuspäivät you name it. Myös VR on tuonut omat jännitysmomentit aikaisiin aamuihin, etenkin talvikuukausina. Puheviestinnän opinnot sisältävät paljon kontaktiopetusta, eikä työ- tai perhesyillä ole juuri lohjennut erityiskohtelua. Pystyinkin opiskelemaan kaksi vuotta työn ohessa, mutta viimeisen vuoden olen ollut opintovapaalla. Opintoni venyvät siis hiukan yli kolmevuotisiksi. Kaikesta tästä huolimatta en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni opiskella.

Puheviestinnän maisteriohjelmassa on ollut paljon teoriaan ja tutkimukseen painottuvia kursseja, joiden suorittaminen on vaatinut tahdon lisäksi itsensä ylittämistä. Toisaalta olen saanut opiskella myös esimerkiksi esiintymistä, johtamisviestintää, vuorovaikutussuhteiden konsultointia ja puheviestinnän opettamista – siis kursseja, joissa on hauskaa ja joiden sisällöt on työelämän kannalta superhyödyllisiä. Tutkintoon voi yhdistää myös vapaavalintaisia opintoja muista tiedekunnista ja verkostoista omien mieltymysten mukaan. Itse voin suositella lämpimästi omia sivuainekokonaisuuksiani, eli kasvatustieteen perusopintoja ja UniPID-verkoston Sustainability in Development –opintoja (http://www.unipid.fi/en/courses/). Molemmat kokonaisuudet voi tehdä kokonaan verkkoalustoilla, joten sopivat loistavasti ruuhkautuneisiin elämäntilaisiin.

Jos haaveilet opiskelusta, mutta elämän ja opintojen yhdistäminen ahdistaa, niin tässä muutama vinkki, joista on toivottavasti hyötyä:

  • Harkitse, voisitko ottaa opintovapaata ja,
  • Ota selvää oletko oikeutettu aikuiskoulutustukeen https://www.koulutusrahasto.fi
  • Jos et voi tai halua jäädä vapaalle, niin kannattaa ottaa opinnot puheeksi työnantajan kanssa. He saattavat olla yllättävänkin joustavia
  • Muista, että lainoista voi lyhentää välillä pelkkiä korkoja…
  • Tee selkeät aikataulut
  • Priorisoi
  • Pyydä apua

Toivon, että tämä oma tarinani voisi toimia kannustimena opintojen aloittamiseen/jatkamiseen, vaikka kyseessä olisikin käytännön elämän hankalin palapeli. Siitä selviää ja matkalla saa mukaansa kilpailukykyiset valmiudet toimia viestinnän ammattilaisena.