Fuksivuosi takana ja elämä edessä

Terve kaikille! Ensimmäinen lukuvuosi puheviestinnän opiskelijana alkaa viimeisen loppurutistuksen jälkeen olla pulkassa. Nyt on siis hyvä hetki katsoa hieman taakse ja pohtia sitä, miltä fuksivuosi oikein tuntuikaan.

Tuntuu haikealta ajatella sitä, että kohta on oikeasti mennyt vuosi siitä, kun sain kuulla päässeeni yliopistoon. Pääsykokeisiin valmistautuminen oli iso urakka, ja uudelle paikkakunnalle muuttaminen mullisti elämää ihan uudella tavalla. Muistan jännittäneeni yliopiston alkamista paljon, mutta samalla olin todella innoissani. Uuteen ympäristöön tutustuessa oli myös mukavaa huomata, että pienessä ainejärjestössämme edes keltanokkainen fuksi ei pääse häviämään massan sekaan, vaan apua saa vaikka kädestä pitäen.

Syksy oli täynnä erilaisia tapahtumia ja uutta infoa. Opiskeluun ja erilaisiin yliopiston käytäntöihin liittyvää tietoa tuli lyhyessä ajassa niin paljon, että kaiken sen sisäistäminen tuntui lievästi sanottuna melko haastavalta. Onneksi avuliaat tuutorit ja ihanat fuksikolleegat olivat tukena koko vuoden ajan. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista ongelmaa, johon ei reettoreilta saisi apua! Kakkosperiodissa aloin saamaan myös parempaa otetta siitä, millaista puheviestinnän opiskelu parhaimmillaan on, kun Vuorovaikutuksen perusteet -kurssi pyörähti käyntiin.

Kevätlukukaudella on jo alkanut tuntua siltä, että olen päässyt jyvälle yliopisto-opiskelun saloista. Niin oma kuin valinnaisten aineidenkin opinto-oppaat on kahlattu niin monta kertaa läpi, että ne eivät tunnu enää niin monimutkaisilta. Sähköinen tenttiluokka on tullut tutuksi, ja kursseihin on ilmoittauduttu monta kertaa onnistuneesti. Pikkuhiljaa myös opiskelutekniikka on alkanut kehittyä lukiotasosta yliopistoon sopivaksi. Aluksi valinnaisten opintojen kirjo tuntui niin mahtavan suurelta, etten voinut kuvitellakaan pystyväni valitsemaan niistä vain paria. Tutustuttuani tarjontaan kaikessa rauhassa olen kuitenkin alkanut löytää opinnoilleni itseni näköistä suuntaa.

Seuraavalta lukuvuodelta odotan eniten sitä, että pääsen kunnolla kiinni itse aineopintoihin ja kiinnostaviin valinnaisiin kursseihin. Olen tyytyväinen siihen, että ensimmäinen vuosi rakentui pitkälti yhteisten peruskurssien ympärille. Siten sai rauhassa tutustua yliopisto-opiskeluun ja uuteen alaan. Nyt tuntuu siltä kuin apupyörät otettaisiin vihdoin pois, ja en malta odottaa, että ensi syksynä pääsen toden teolla syventymään puheviestinnän opiskeluun!

– Ilona

Be Sociable, Share!

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *